Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. että testamenttasin ruumiini joskus pari vuosikymmentä sitten Yliopiston anatomian laitokselle. Ottavat sitten, jos sattuvat tarvitsemaan ja jos kuolen kyllin lähellä Helsinkiä. Pitäisi varmaan päivittää tilanne ja harkita elintestamenttikortin täyttämistä.

    Olen kyllä kertonut jälkikasvulle, että kaikkea saa käyttää hyödyksi jos vielä jotain sellaista löytyisi.
    Olen myös sanonut, etten tahdo joutua pilaamaan pohjavesiä eikä ruumistani tarvitse lennätellä sinkkiarkussa. Tuhkat saa joko kaivaa sukuhautaan, jos haluavat sitä hoitaa, tai levitellä minne parhaaksi näkee.

    Totuin jo lapsena kulkemaan vanhempieni mukana verenluovutuksessa ja olen itse luovuttanut aina kun mahdollista. Koska asiasta ei ole minulle mitään haittaa, iloitsen voidessani antaa lahjan tuntemattomalle tarvitsijalle. Saan hyvän mielen lisäksi myös joitain tietoja omasta verestäni.

    HB:n lisäksi tiedän esim. ettei veressäni ole vieläkään sytomegalovirusta (tms). Siitä ei ole mitään haittaa terveelle ihmiselle, mutta luovutettua verta käytettäessä esim. vastasyntyneen verenvaihtoon tai todella heikolle potilaalle tieto on kuulemma tärkeä.

    Joskus olen HIV- tai AIDS-keskustelun yhteydessä huvikseni hätkähdyttänyt ihmisiä sanomalla, että minä tutkitutan vereni 4 - 5 kertaa vuodessa. ;)
    Pitäisin kyllä moraalittomana ihmistä, joka oikeasti käyttäisi veripalvelua ko. virustestiin. Allekirjoitettavassa lomakkeessakin poissuljetaan sellainen mahdollisuus.

    Suosittelen lämpimästi sekä verenluovutusta että elintestamenttia kaikille, joille se on vielä mahdollista. Tarjoaahan SPR vielä "kaupan päälle" ihan kivan lepohetken ja tuoremehut sekä hyvät kahvit/teet kaikenlaisine herkkuineen.
  2. ja sitten selvitän, mistä löytyy ihmisiä, jotka jakavat kiinnostukseni. Suomihan on järjestöjen luvattu maa, niitäkin löytyy melkein joka lähtöön. Aktiivisia ihmisiä kaivataan kaikissa ja otetaan avosylin vastaan varmaan melkein kaikissa järjestöissä. Valtakunnallisten järjestöjen jäsenten on kaikkein helpointa lähteä mukaan toimintaan uudella paikkakunnalla.

    Kun lähtee liikkeelle, loppu on itsestä kiinni.
    Jos on (uskaltaa olla) itse aktiivinen, uusiin ihmisiin voi tutustua melkein missä tahansa.
    Itse Osallistun aina silloin tällöin yleisölle tarkoitettuihin tilaisuuksiin, joista olen esim. lukenut lehdestä. Melkein aina olen tavannut siellä yhden tai useampiakin mukavia ihmisiä, joiden kanssa olisi helposti voinut sopia jatkotapaamisesta - jos olisin halunnut. Usein vaikuttaa siltä, että paikalla saattaa olla useampiakin ihmisiä, jotka suorastaan odottavat että joku ehdottaisi heille jotain.

    Mikset sinäkin voisi halutessasi kysyä joltain mukavalta vaikuttavalta ihmiseltä, josko hän lähtisi kanssasi johonkin muuhun samantapaiseen tilaisuuteen tai jatkamaan keskustelua kahvikupin tai viinilasin ääressä.

    Olen kuullut, että jotkut matkatoimistot myyvät vieläkin nais-/miespaikkoja seuramatkoille. Tunnen joitain ihmisiä, jotka matkustavat niin, ja olen kuullut heiltä ainoastaan positiivia tarinoita kokemuksistaan.

    Itse olen suunnitellut (viimeistään eläkeiässä) perustavani matkailuyhdistyksen, jossa samanhenkiset ihmiset voisivat suunnitella yhteisiä matkoja, kertoa kokemuksistaan ja antaa vinkkejä toisilleen. Ryhmät saavat vielä alennuksiakin.

    Ellei paikkakunnallasi jo ole mieleistäsi yhdistystä, sinähän voisit yrittää käynnistää sellaisen.

    Vai perustettaisiinko yhdessä?
    Minkälainen?
    Perustettaisiinko Eurosinkkuihin seniorijaos?

    Lähdettäisiinkö porukalla vaikkapa rokkifestareille, kamarimusiikkipäiville tai soutamaan kirkkovenettä?
    Tai , mitä sinä ehdottaisit?

    Häntä pystyyn ja menoks ;)
  3. minusta elämä paranee vuosi vuodelta.
    Ellei tule kovin ikäviä sairauksia, luulen kehityksen jatkuvan tästä eteenkinpäin.
    Viime kädessä kysymys taitaa olla omista toiveista ja omista valinnoista.

    Toki jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy myös vähemmän mukavia asioita, mutta itsehän päätämme millaisen painoarvon sellaisille haluamme antaa.

    Muutetaan paremmaksi se mitä voidaan muuttaa ja tyydytään elämään sen kanssa mihin emme pysty vaikuttamaan. Elämä on edelleenkin täynnä mahdollisuuksia. ;)
  4. perheenisälle ihan hyvin. Ikärajoitus on kai 22 vuotta ja kortin pitää olla vähintään parin vuoden ikäinen.

    Kannattaa tarkistaa vuokratessa, että autossa on kaikki vakuutukset voimassa. Hinta voi olla hieman kalliimpi kuin halvin vaihtoehto, mutta kannattaa pitää varansa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Internetistäkin löytyy muutamia autovuokraamoita. Jos kielet tuottavat ongelmia, kannattanee tukeutua suomalaisen matkatoimiston apuun. Englannilla pärjää hyvin myös autovuokraamoissa ja hinnat ovat hieman halvempia. (Itse käytin keväällä Kappa-nimistä vuokraamoa, jota hotellissani kehuttiin. Eivät kuulemma pidä autoja kolmea vuotta kauempaa.)

    Ellei koe korkeanpaikan kammoa, kaikki kartoilla näkyvät tiet ovat ihan hyväkuntoisia. Itse kysyn joskus etukäteen vuokraamosta tai portieerilta, kulkeeko suunnittelemallani reitillä tilausbusseja. Jos bussit pääsevät, niin miksei sitten pienellä autolla pääsisi. Pitää muistaa vaan ottaa rauhallisesti ja välttää hosumista, jos joutuisi peruuttelemaan tms. vaikeassa paikassa. Jos on hirmuisen mutkaisia teitä, ainakin bussit painavat torvea aina mutkaan saapuessaan ja silloin kannattaa tietysti harkita sopivaan paikkaan pysähtymistä, ettei tarvitse peruutella. Ihan kapeita teitä on tosi vähän ja eihän niille ole pakko mennä.
    Eli jos pärjää hyvin suomalaisessa liikenteessä eikä pelkää ajaa vieraalla autolla eikä koe korkeanpaikan kammoa, voi ihan rauhassa nauttia ajamisesta todella upeissa maisemissa. - Eihän lomalla ole edes kiire mihinkään. Suosittelen, että varaatte matkaan paljon aikaa ja nautitte voidessanne pysähtyä ihastuttavissa pikkukylissä ja upeissa rauhallisissa uimarantapoukamissa.
    Niitä löytyy joka puolelta Kreetaa. Pikkuteillä 150-200 kilometriä päivässä on jo aika pitkä matka.

    Busseilla ja lautoilla pääsee myös kohtuullisella hinnalla melkein minne tahansa.

    Käypä katsomassa vastaukseni, "Hania Platanias - heinäkuu" kysyjälle. Siellä kerron yhdestä retkimahdollisuudesta.
  5. Minusta on aivan uskomatonta, miten hyväuskoisia ja (hyvään tuuriin) luottavia useat suomalaiset miehet ovat.

    Koska mielelläni keskustelen aiheesta kuin aiheesta tuttujen ja vähän tuntemattomienkin kanssa, olen kuullut elämäni varrella paljon juttuja ja erilaisia perusteluja aiheesta.

    Esimerkiksi: "No enhän minä nyt sellaisten naisten kanssa..."
    "Enhän syö makkaraakaan kuorineen."
    "Kyllähän sen päältä näkee, jos jotain olisi..."
    "Jos pitäisi ryhtyä sähläämään välineiden kanssa, johan siinä menisi intokin..."
    "Kyllä minä olen ammattilaisillekin valmis maksamaan vähän enemmän siitä, että saan paljaana..."

    Jotkut sitten tuovat maailmalta tuliaisia vielä viattomille vaimoilleenkin. Sitäpaitsi oireetkin tulevat jonkinlaisella viiveellä.

    Minusta kukaan ei voi olla toisesta enää nykyaikana niin varma, että kannattaisi ottaa riskiä tällä alueella. Parhaassa tapauksessahan mieskin voisi saada taudin ensimmäistä kertaa miestään uhmasta pettävän naapurin vaimon kanssa, jonka miehen tuoma tuliainen ei vielä ole oireile.

    Hyvässä suhteessa tietysti pitäisi voida luottaa omaan kumppaniin, mutta ainakin minä olen muistuttanut vastuun kantamisesta toista osapuolta. Olenpa vielä luvannut olla enempiä kyselemättä, jos toinen haluaisi yllättäen ryhtyä harrastamaan turvaseksiä kotimaisemissa.
    Onneksi ei ole tarvinnut (toistaiseksi) testata lupaustani käytännössä.

    Ehdotan, että jos mies ei orastavassa suhteessa ole valmis turvaseksiin, lähetä hänet hakemaan tyydytyksensä muualta.

    Riemukkaita ja turvallisia aikuisten leikkejä toivotellen. ;)