sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Hei hyvät ihmiset,
    älkää nyt leikistä suuttuko.
    Eihän tämä nyt niin vakavaa voi olla.

    Ihmisiä tulee ja menee, kuka tietää jos vaikka ensi viikolla täällä "liikkuisi" toinen toistaan mielenkiintoisempia ajatuksia ilmaan heittäviä ajattelijoita. Voisit käydä salaa kurkistamassa ja vaikkapa muuttaa mielesikin.

    Joka tapauksessa toivotan sinulle aurinkoista kevättä ja lämpimiä ajatuksia.;)
  2. toivotan ja kiitän ajatuksia herättäneistä viesteistäsi.

    Kuka sen tietää, mitä marraskuukin tuo tullessaan. ;)) Joskus elämänvirta kuljettelee yllättäviin suuntiin ja tarjoilee erilaisia herkkuja enemmän kuin kerralla suuhun mahtuu.

    Kuten huomaat, meitä on täällä monia, jotka mielellään "kuulisivat" väliaikaraportteja sinulta. - Älä unohda yhtä hyvää henkireikää.;
  3. kumpaa sukupuolta nikki edustaa?
  4. tänään jo minäkin täällä.;))

    Miksi ihmeessä niitä kertoja lasketaan?

    Pitäisikö avata oma palsta "neitsytkeskustelijoille"?

    En kyllä ymmärrä kertojen laskemista niissä muissakaan asioissa ;))
  5. En ole viisas, mutta monesti omasta mielestäni varsin neuvokas.;)))

    Olen huomannut, että iskelmämusiikkia voin mielelläni kuunnella autossa radiosta.
    Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen ja mieliala vaikuttaa paljon valintaan. Nykyisin mieltymykseni näyttäisivät levykokoelmani mukaan liikkuvan enemmän instrumentaalimusiikin puolella. Hei, höpöjä puhun.:) Esimerkiksi Johnny Cash, Leonard Cohen, Elvis, Beatlesit, Toni Metsäketo, Helmut Lotti, Jaakko Ryhänen ja monet, monet muut saavat helposti sopivassa mielentilassa kuunneltuna sukat pyörimään jalassani. On myös monia hyviä naislaulajia, joita mielelläni kuuntelen.

    Ehdotan, että käyt kirjastossa lainaamassa tai alennusmyynnistä ostamassa kokoelman "kevyttä klassista". Sieltä löytyy varmaan musiikkia jokaiseen makuun ja mielentilaan. Kiinnostuksen mukaan on sitten helpompi valita, minkälaiseen musiikkiin haluaa enemmän perehtyä. Kokoelmalevyjen etu on sekin, että niihin on yleensä poimittu parhaat tai suosituimmat palat sävellyksistä. Myös vähemmän innostuneet tai klassiseen musiikkiin vähemmän perehtyneet jaksavat niitä helposti kuunnella.

    Monet ennakkoluuloiset murkutkin ovat kiinnostuneet kuulemaan lisää kuunneltuaan esim. Vivaldin 4:ää vuodenaikaa (mielestäni on joskus pahuksen vaikeata erottaa vuodenaikoja toisistaan) tai Mozartin 44:ttä.

    Seitsemän seinähullua muokkasi aikoinaan klassikoista hauskoja (?) sanoitettuja versioita, joita pojat mielellään meillä kuuntelivat. Harmikseni olen useinkin kaunista taitoluisteluesitystä televisiosta katsoessani huomannut hyräileväni ajatuksissani: "Härkä se hyökkää häntä suorana, onnistuuko hän..." Toisaalta "hullujen" palvelukseksi on kai luettava se, että he saivat näin monenkin raavaan miehen tunnistamaan tuttuja sävelmiä klassista musiikkia kuullessaan.
  6. sanojesi takana, en näe mitään syytä, mikset voisi rekisteröityä. Jos haluat ilkeillä piilosta, se käy kai parhaiten nimettömänä.

    Kannattako tänne tulla tai kannattaako rekisteröityä? Joku ekonomisti voisi ehkä kertoa.

    En ole henkilökohtaisesti huomannut saavani rekisteröinnistä mitään erityistä etua. - Tai olisiko sittenkin, voinhan tarkistaa omalta palstaltani, mitä on viimeksi tullut kirjoitetuksi tai odottaako joku ehkä vastausta kommenttiinsa. Tai jos joku haluaa herjata tai lähettää muun henkilökohtaisen viestin nimimerkilleni, sekin on mahdollista.
  7. Vanhempieni kodissa sain kyllikseni seurata dramaattisia ja äänekkäitä riitoja.

    Päätin, ettei omassa kodissani sellaisia harrasteta. Päätökseni on pitänyt joskus valitettavankin hyvin, koska olen huomannut että välillä pitäisi osata paremmin pitää puoliansa. Yleensä "juoksen karkuun" eli poistun hetkeksi paikalta tai lähden kävely-, hiihto- tai pyörälenkille, jonka kuluessa asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. (Lähtiessäni ilmoitan myös minne lähden ja koska aion palata.)
    Jos lenkiltä palattua tuntuu vielä olevan aihetta, keskustelemme asiat selviksi.

    Joskus nuoruudessa mieheni ryhtyi mököttämään; se yleensä päättyi siihen, että purimme asiat kirjoittamalla toisillemme kirjeen. Viimeisen kirjeen kirjoittamisen jälkeen uhkasin, että seuraavalla kerralla hän ei saakaan kirjettä minulta vaan asianajajaltani.
    Mököttäminen on mielestäni todella pirullinen vaihtoehto riitelylle.

    Yhden ainoan kerran mieheni vihaisena kohotti uhkaavasti kättään ikäänkuin lyödäkseen. Minä yllätin itsenikin huomatessani yhtäkkiä seisovani naapurin oven takana. Olin juossut heti sinne karkuun ja soittanut ovikelloa. En oikein itsekään tiennyt, mitä olisin sanonut kun naapurin isäntä tuli ovelle. Mieheni tuli perässäni pihalle vielä hämmentyneempänä ja kutsui minua kotiin. Yhdessä sitten nauroimme tapahtuneelle ja omalle primitiivireaktiolleni.
    Luultavasti hirveintä mitä voisin kuvitella, olisi väkivallan uhan kokeminen omassa kodissa.

    Pieni riitely ja varsinkin sen jälkeinen sovinto voisivat sen sijaan olla ihan mukaviakin asioita.
    Toivottavasti saan vielä tilaisuuden opetella ja oppia.;))
  8. Tunnetko Pablo Nerudan runon, Oodi koiralle?

    Tekstisi toi mieleen runon, jota en ole moneen vuoteen lukenutkaan. Runo löytyy muistaakseni kokoelmasta Andien mainingit. Siinä on osuvasti kuvattu kaksikon yhteistä vaellusta luonnossa mm. kuudesta jalasta ja yhdestä kasteenkosteasta kirsusta yms. - Taidanpa kaivaa kirjan esille heti kotiin päästyäni.

    Luonnossa lataan minäkin akkujani ja saan oiottua asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
    Joskus stressaavassa tilanteessa pysähdyn hetkeksi, yritän tavoittaa mielikuvan viimeisimmästä hyvästä, levollisesta hetkestä jossain erityisen kauniissa maisemassa ja pian muistan taas "ottaa rauhallisesti" ja "kiiruhtaa hitaasti" omassa oravanpyörässäni.
  9. Olet 100 %:sesti oikeassa.
    Tapahtunut on oman hyväuskoisuuteni syytä. En ollut yhtään varuillani, koska oli hyvä lomafiilis ja halusin uskoa ettei mitään uhkia olisi lähimaillakaan.

    Vähän hävettää oma tyhmyys, mutta voisihan sama tapahtua vaikka kotipihalla.

    Olihan meillä onneakin matkassa: ihmisille ei käynyt kuinkaan. Asian jälkiselvittelyyn liittyi myös monia mielenkiintoisia kuvioita. Opin uusia asioita sekä itsestäni ja ympäröivästä maailmasta.
  10. taisi olla ystävien yhteystiedot, puhelinnumerot ja osoitteet, jopa syntymäpäivät. (Ihan kaikilla ei ole sähköpostiosoitetta.)

    Kalenterien (sekä kännykkä että paperiversiot) mukana hävisivät tiedot yksityisistä sovituista asioista. Tulihan lisää vapaa-aikaa.;)

    Monien typerien sattumusten summana (oma vika) laukkuni sattui olemaan "paremmin varustettu" kuin yleensä koskaan - myös käteisen osalta.
  11. mielestäni huonosti käyttäytyviä ihmisiä löytyy kaikista ikäluokista. Samoin ystävällisiä, ihania, säteileviä ihmisiä, jotka pienellä kohteliaisuudella ja hymyllä piristävät pahintakin ärripurria.

    Mitäpä, jos sinäkin yrittäisit opettaa kohtaamiasia huonotapaisia "vanhuksia" käyttäytymällä heitä kohtaan ystävällisesti ja kohteliaasti. - Voisit pelastaa jonkun ihmisen huonon päivän ja kuka tietää, vaikka ystävällinen hymysi lähtisi kiertämään. Joskus huumorintaju ja pikku-piru voivat auttaa kohteliaan vastauksen muotoilemisessa niin, että se antaa samalla itsellekin (pirullista) tyydytystä.

    Ystävällisyys ei tosin tartu yhtä helposti kuin äkäisyys. - Tehdään kuitenkin parhaamme ja "parannetaan maailmaa" omalta osaltamme, sen minkä jaksamme. ;))
  12. on lause, jolla minutkin on kerran havahdutettu.
    - Tunsin, että hyvää teki vaikka sattuikin.
    Tosin sen sanoi rakas ihmiseni, eikä joku pirullinen "besserwisser" keskustelupalstalla.

    Joskus sitä vatvoo omiaan ja syöksykierre syvenee ystävällisten ymmärtäjien ystävällisellä avustuksella.
  13. Ajatukseni oli, että kun alkaa ajatella ja auttaa muita, omat ahdistukset pienenevät.
    Kun ottaa yhdeyden naapurissa elävään toiseen yksinäiseen, ei kumpikaan ole enää yksin.

    Jos odottaa kotona saavansa kaiken valmiina, odottaminen saattaa kestää lopun elämää ja yksinäisyys ahdistaa entistä enemmän.
    Omaan napaan tuijottaminen tekee joskus ihan hyvää, muttei sitä kannata ottaa elämäntavaksi.

    Joskus suola on puhdistavaa! - Sainhan sinunkin adrenaliinisi virtaamaan. ;))

    Hyvää jatkoa!
  14. surullista, miten monet valittavat olevansa yksin ja ilman ystäviä.

    Ymmärrän, että joskus ei jaksa muuta kuin odottaa että joku tulisi ja pelastaisi yksinäisyydestä ja rakkaudettomuudesta jne.
    Toivottavasti saat kuitenkin jostain - vaikka täältä - ripauksen positiivista energiaa, jonka avulla jaksat vääntäytyä passiivisesta odottajasta aktiiviseksi toimijaksi.

    Ryhdy toimeen, hanki oma elämä!

    Älä odota, että joku pelastaisi sinut yksinäisyydestä.
    Ryhdy itse pelastajaksi.

    Älä odota, että joku rakastaisi sinua.
    Rakasta itse.

    Älä odota, että joku auttaisi sinua.
    Ryhdy itse auttajaksi.

    Kun ihminen on kyllikseen ehtinyt tuijottaa omaa napaansa ja alkaa epäitsekkäästi ajatella muitakin, yleensä huomaa yksinäisyyden ja avuntarpeen kadonneen.
    Kun pääsee alkuun, joskus "oma aikakin" saattaa tuntua ylellisyydeltä, kun aktiivisia ihmisiä kaivattaisiin niin monenlaisiin "tehtäviin" ja tekijöistä on aina pulaa. - Nykyisin on niin paljon heitä, jotka odottavat saavansa kaiken valmiina...
  15. enhän tosikkona muuta osaisikaan.
  16. että sinulta on kulunut vasta 10 vuotta valinnastasi.

    Tiedän joitain ihmisiä, jotka ovat kuluttaneet koko elämänsä, useita kymmeniä vuosia pohtimalla, että jospa olisin silloin nuorena älynnyt/saanut/voinut tehdä valintani toisin,
    niin kylläpä elämäni olisi...

    Siinä väärää valintaa surkutellessa saattaa huomaamattaan pilata sekä omansa että myös monen muun ihmisten elämää.

    Ota nyt selvää, jos siihen tulee hyvä tilaisuus.
    Muista kuitenkin, että Hän ei missään tapauksessa ole se henkilö, josta olet kaikki nämä vuodet unelmoinut.

    Ehdotan, että miettisit tarkkaan, oliko valintasi ehkä väärä vai olisiko tilanne voinut muodostua toisenlaiseksi jos sinä itse ja ehkä kumppanisikin olisitte toimineet toisin valintasi jälkeen. Voisithan olla nyt hänen kanssaan samassa tilanteessa jos olisit valinnut toisin ja alkanut jälkikäteen epäillä valintaasi.

    Mielestäni turhinta elämän tuhlausta on käyttää se menneisyyden valintojen uudelleen arviointiin.
    Tietysti voimme ottaa opiksemme ja yrittää tulevaisuudessa toimia viisaammin.

    Olisikohan helpompaa, ellei olisi valinnanvaraa? ;))

    Häntä pystyyn ja katse eteenpäin.
    Elämä on täynnä mahdollisuuksia!
  17. selkokielelle:

    "Nyt olen saanut kyllikseni, kun kaikki aina vaan...
    Lähden lopullisesti, enkä tule enää edes käymään täällä. Hyvästi!"
  18. Voi Lukijatar,
    etkö ole yhtään huolissasi palstan tulevaisuudesta?
    Ethän sinä voi meitä hylätä, ethän?
  19. käskeä, vaikka kuinka yrittäisi.

    Niin ainakin oma järkeni toimii.
  20. mutta onnekseni ehdin toipua siitä ennen rakastumista.

    Hurmaavat hulttiot voivat olla ihastuttavia ystäviä, mutten minä ainakaan voisi elää sellaisen kanssa parisuhteessa.

    Olen joutunut välillä sivusta seuraamaan, miten naiset todellakin uskovat voivansa "parantaa" rentun omalla suurella rakkaudellaan ja uhrautumisellaan. Mielestäni näyttää siltä, että rentut kiehtovat erityisesti ns. kilttejä tyttöjä ja naisia.
    Pitäisiköhän kehittää rokote?
    21. 275 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt