sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
ja lämmin kiitos kannustuksesta myös.

Pitää harkita myös nikin vaihtamista.

Aurinkoisia hankia sinulle ja teille kaikille.
Mielestäni on parempi (ainakin yrittää) paikata parisuhdetta kuin käynnistää pari suhdetta!
Suksisin taas mielelläni, mutta kun monot meni rikki ja nyt pitäisi ilmeisesti hankkia kaikki uuden välineet. - Oli nääs semmoset Y-siteet ja ihan hyvät sukset (ja Rex-purkki taskussa) - aikanaan. Nyt ei kuulemma voi enää laittaa niihin suksiin uusia siteitä, jotta saisi uudet monot sopimaan. Eli pitää ostaa koko paletti uusiksi ja tehdä hirmuinen määrä tärkeitä päätöksiä. Voihan @ ¤ # § ja kaikki rumat merkit...

Sitten pitäisi saada voitelija ja kai silitysrautakin mukaan hiihtoretkille ja päättää ostaako teippejä ja mitä ihmeen laastareita tarvitaankaan. Hanki siinä sitten uudet sukset, jos elopaino muuttuu, niin ensi vuonna en voi enää samoilla hiihdellä.

Tässä kohtaa myönnän, että olen tainnut tulla vanhaksi. - En jaksaisi paneutua asiaan, enkä tehdä 150 - 350 euron virhehankintaakaan. :(

Jostain pitäisi hankkia apua ja opastusta. Taitaa käydä niin, että joudun odottelemaan eläkeikää ja/tai lisääntyvää vapaa-aikaa.

(Ihanaa, kun voi vapaasti (?) purnata piinaamatta lähimpiä!)
olen pitänyt juttujasi niin maan perusteellisen syvällisinä!

Onkohan haudankaivajan vakavuus syvällistä?
Kertoisikohan ketjun aloittaja ystävällisesti, mikä olisi sopivasti syvällinen keskustelun aihe?
Mietipä millaisilla nettisivuilla olet vieraillut.

Luultavasti olet käynyt hieman seikkailulla ja sen seurauksena on alkanut vyöryä kaikenmoista mainosta.

Joku on kertonut, että mainospostin lähettäminen vähenisi vähitellen, jos poistaa ne avaamattomana. - Toisaalta monissa minulle tulleissa "asiallisissa" mainosviesteissä oli mainittu, että ilmoittamalla klikattavaan osoitteeseen postin lähetys lakkaa. Se on yleensä onnistunut. En tosin ole saanutkaan Viagrapostia tms.

Edellinen on kirjoitettu sillä varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemattomuus minulle antaa. - Toivottavasti saat postin lakkaamaan lähimpien vuosikymmenten aikana! ;))
tohtori kutittaa naista korvien välistä?
Kerron ystäville ja yritän pitää naamaa peruslukemilla muualla.

Itse kuuntelen kyllä mieluiten iloisia uutisia ja menestystarinoita. Toisen onni ei ole minulta pois ja joskus osa onnellisen ihmisen säteilystä kirkastaa ympäristöäkin.

Mielestäni surut puolittuvat ja ilot moninkertaistuvat jaettaessa! - Tiedän, tiedän: kateelliset ihmiset ovat luku sinänsä, turha heitä on ärsyttää. Kieltäydyn kuitenkin kuvittelemasta olevani ainoa ihminen, joka ei ole toisille kateellinen.;))
Opetellaan vaan jakamaan ilojakin, on minun mielipiteeni. Jos ei siitä muuta hyvää seuraa, ainakin tosiystävät erottuvat joukosta. - Vai merkitsisikö se "kateellisten jumalien" uhmaamista? Siihen meinasin itsekin välillä alkaa uskoa iloittuani etukäteen jostain tulevasta hyvästä, joka ei sitten toteutunutkaan.
Wiimsin kotisivuilla kävinkin jo eilen ja sitä vähän mietin.

Kiitos, että kerroit kuntopolkuasiasta. En taida nyt sinne lähteä, koska haluan päästä myös ulkoilemaan. Tallinnaan asti en viitsisi kävellen lähteä, varsinkin kun siellä ei juuri taida olla kevytliikenneväyliä ja matkakin on vähän liian pitkä.

Wiimsiä pitää sitten ajatella mahdollisena viikonlopun hemmotteluhoitopaikkana joskus myöhemmin.
Lämmin kiitos viestistäsi.

Peurungassa en ole vielä käynytkään. Mielessäni se oli sotainvalidien kuntoutuslaitoksena.
Pitää ottaa selvää, kuntolomia suunnittelen viettäväni jatkossa aina tilaisuuden tullen.
Vierumäen olinkin melkein unohtanut.
(80-luvulla vierailin siellä muutamia kertoja ilokseni. Olin koulutustilaisuuksissa oman alani asiantuntijana, viihsyin hyvin, sain tuplapalkan ja päivärahan yms. mukavaa ja yllättäen silloinen työnantajanikin oli tyytyväinen - kun firman nimi näkyi koulutusohjelmassa.)

Pitänee ottaa selvää, millä aikataululla sinne pääsisi.

Muitakin vinkkejä otan edelleen mielelläni vastaan.

Lämmin kiitos!
Ihanaa kuulla tyytyväisiä ihmisiä.

Kuulostaa tosi hyvältä, eli sellaiselta elämäntilanteelta, josta monet voivat vain uneksia ja monet eivät osaa edes uneksia.

Terveisiä vaimollesi. ;))
Minulla on muutamia hyviksi ystäviksi kokemiani ihmisiä vuosikymmentenkin takaa, joiden kanssa pidetään enemmän ja vähemmän yhteyttä aina tilanteesta riippuen. Joskus voi mennä useampiakin vuosia vain harvakseltaan viestitellen, erityisesti maantieteellisten syiden vuoksi. Jos jossain elämänvaiheessa on oltu todella hyviä ystäviä, uskon ystävyyden ainakin jossain muodossa kestävän läpi elämän.

Läheisimmiksi ystäviksi tulevat mielestäni kulloinkin ne, jotka eniten toisiaan "tarvitsevat". Olen esim. viimeiset pari vuotta kokenut lähisimmäksi ystäväkseni leskeksi jääneen ystäväni, joka menetti samassa henkilössä sekä aviomiehen että parhaan ystävänsä.
Aviomiehen paikkaa ei kukaan voi korvata, mutta olen yrittänyt pieneltä osin täyttää avoimeksi jäänyttä parhaan ystävän paikkaa.

Joitain ystäviä on jäänyt matkan varrelle. Se on surullista, mutta näköjään väistämätöntä. - Ehkä ystävyys heidän kanssaan ei ole niin syvää ollutkaan.

Juuri tässä iässä tuntuu, että jotkut ystävät mökkiytyvät niin, etteivät jaksa tai halua pitää yhteyttä (entisiin) ystäviinsä.

"Exäni" ovat myös edelleenkin jonkinmoisia ystäviä, joiden kanssa saatetaan välillä tavatakin. Ystävyys ei ole kokonaan katkennut, vaikka suhde onkin eletty loppuun.

Mielestäni kaverit ja työtoverit vaihtuvat, mutta tosiystävät säilyvät. Ilman ystäviä elämä tuntuisi minusta varmaan paljon raskaammalta.

Tilanne on tietysti toinen, jos puoliso on myös paras ystävä. Silloin ei ehkä olekaan niin paljon aikaa muille ystäville.
Hei sinulle Kypsä63,

mielestäni tikkukirjaimilla kirjoitettua tekstiä on tosi vaikea lukea. Esittäisin toivomuksen, että käyttäisit mieluummin pikkukirjaimia(kin) ja ehkä painaisit aina välillä rivinvaihto-näppäintäkin.

Kiva kuulla, että olet tyytyväinen elämääsi. Toivomuksen esitin ihan itsekkäistä syistä. Toivottavasti et loukkaantunut. ;))

Hyviä kissanpäiviä ja lisää tyytyväisyyden aiheita sinulle toivon.
ja muista hengittää rauhallisesti. Loppu sujuukin sitten ihan hyvin.

Jos alkaa jännittää, pysähdy rauhassa hetkeksi kuuntelemaan ja keskustelemaan. Kun otat pienen palan kerrallaan, vältät monenlaisia "vaaratilanteita".

Eteesi voi tulla vielä paljon sellaisia tilanteita, joissa joudut syömään vieraiden ihmisten kanssa vaikkapa esim. työelämän kuvioissa. Silloin hyvien tapojen hallinnasta on apua. Niitä voi opiskella kirjoistakin.

Ihmisillä on monenlaisia pelkoja ja useimmat niistä ovat voitettavissa harjoitusten avulla. Ainakin jos vielä vähemmän onnistuneen kokeilun jälkeen uskaltaa yrittää uudestaan. Siitäkin voi olla apua, kun etukäteen miettii, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua ko. tilanteessa.

Iän myötä asiat yleensä helpottuvat, sanoo tämä täti-ihminen. Valitettavasti niitä jänniä tilanteitakin on sitten harvemmassa. - Toivottavasti sinä opit myös iloitsemaan niistä.
Oletko menossa täysihoitoon tyhjin käsin? Täti-ihminen tässä hämmästelee.

Jos olet menossa viikonlopuksi, mikset kysyisi tytöltä, mitä voisit tuoda mukanasi? Viinipullo ja jotain pientä kivaa naposteltaa, voisi olla oma ehdotukseni.

Kukkasen voisit mielestäni ostaa sitten seuraavana päivänä tai lähtiessäsi.

toivotan sinulle joka tapauksessa hauskaa matkaa ja mukavia hetkiä;))
Mitä enemmän annat, sitä enemmän pyydetään ja vaaditaan. Sellainen vaikutelma syntyy ihmisiä kuunnellessa. Herää kysymys: Onko rakkaus = raha?

Jos haluatte tukea poikanne taloutta, se on täysin oma asianne. Mielestäni teillä ei ole mitään syytä kokea syyllisyyttä, vaikka sen lopettaisittekin. - Jos jatkatte loputtomiin, voitte sitten halutessanne myöhemmin alkaa syyttää itseänne siitäkin, ettei poikanne ole tarvinnut itsenäistyä yms. Syyllisyyden tunteisiin on meillä vanhemmilla loputtomasti mahdollisuuksia.

Muistuttaisin, että meillä jokaisella on oikeus myös omaan elämään - ilman tarpeettomia syyllisyyden tunteita. Jokainen aikuinenhan on itse vastuussa omasta elämästään. Vai mitä?
Kaikesta päätellen osaatte elää yhdessä ja antaa myös tilaa toisillenne. Ihailtavaa, onnittelen!

En itse tiedä parempaa kuin hyvä parisuhde, jossa molemmilla on hyvä olla ja jossa voi luottaa toinen toisiinsa - varauksetta. Teillä taitaa molemmilla olla parempi itsetunto kuin ihmettelevillä (ja kateellisilla?) ystävillänne.

Tiedän monia kaltaisiasi. Itsekään en ole koskaan tuntenut tarvetta vahtia tai vakoilla kumppaniani ja hänen menemisiään, vaikka kuulunkin vanhempienne ikäluokkaan. Eletään ja annetaan muidenkin elää tavallaan ;))
vuosien myötä ikäeronne tuntuu häviävän.

Mitä merkitystä viidellä vuodella on viiden kymmenen vuoden kuluttua?

Eläkää omaa elämäänne ja nauttikaa siitä.
Unohda ympäristön aiheuttamat paineet.
Eletään ja annetaan muidenkin elää!
ehdotan, että lähdet ajoissa suhteesta. Jos jatkat pitkään, itsetuntosi saattaa rusentua niin pahasti, ettet enää jaksa riuhtaista itseäsi irti.

Väkivaltaa ei missään muodossa pidä hyväksyä, miehen pitää hakea itselleen apua. Ellei hän suostu, jatka sinä omaa matkaasi ja elämääsi!

Sinä olet upea nainen ja jossain on varmasti mies, joka osaa sinua arvostaa!

Hyvää jatkoa!
oli paras ohje, jonka minä sain vaikeassa, vähän samantapaisessa elämäntilanteessa.

Kun viiden vuoden yrittämisen jälkeen luovutin, jatkoin huolehtimista vielä pitkään. Ajan myötä opin olemaan vähemmän huolissani ja jätin miehelle itselleen vastuun omasta elämästään. Ei hän sairaudestaan parantunut, mutta muu perhe vapautui elämään normaalia elämää.
Jälkikäteen minulle selvisi, etten olisi kyennyt häntä auttamaan vaikka olisin tehnyt mitä. Olimme hyviä ystäviä häneen elämänsä loppuun asti ja keskustelimme asiasta välillä, kun sopimuksen mukaisesti kohtasimme vain silloin kun hän oli selvin päin.

Nykyisin ajattelen, että olisi hyvä laittaa alkoholisoituva kumppani heti seinää vasten kun huomaa ensimmäiset oireet. Silloin voisi olla paremmat mahdollisuudet saada asia hallintaan. - Ei ymmärtämistä ja juopottelun mahdollistamista, vaan uhkavaatimus ja vaikka tilapäinen ero. Itse en ole kokonaan onnistunut välttämään ajatusta: olisiko käynyt toisin, ellen olisi ollut liian kiltti ja ... Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että aikanaan yritin parhaani mukaan ja toimin sen mukaan mikä minusta tuntui oikealta.

Tee sinä samoin, mutta älä unohda, että sinulla on oikeus myös omaan elämääsi.

Toivotan sinulle voimia ja hyvää jatkoa!
285 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt