mitä tehdä

Niin,meillä ja minulla on ollut jo toistakymmentä vuotta aikaa pohtia tuota "antaako anteeksi,vai ei".Kyllä siinä rentussa jotakin täytyy olla,joka aina kallistaa vaakaa anteeksiannon puolelle.Toisaalta myös minussa on selkeästi hoivaaja ja myös marttyyri ainesta.Täytyy myöntää,että oma sädekehä kiillottuu aina,kun "taas kerran"hoidan asiat kuntoon mieheni jäljiltä.Mutta siihen asiaan onko suhteemme enää kuin kahden aikuisen liitto,siihen on paha mennä vastaamaan.On ilmiselvää,että minä tuen kumppanini juopottelua,kun hoidan tilanteet kuntoon.On helppo olla vastuuton,kun toinen kantaa sen.Meitä on paljon,jotka(syystä tai toisesta)elämme elämäämme juopon rinnalla.Valinta on sinun,mutta muista,että jos jatkat...niitä anteeksiantoja tulee ja tulee ja tulee... Jaksamista sinulle,se on taas tilipäivä ja perjantai.

oli paras ohje, jonka minä sain vaikeassa, vähän samantapaisessa elämäntilanteessa.

Kun viiden vuoden yrittämisen jälkeen luovutin, jatkoin huolehtimista vielä pitkään. Ajan myötä opin olemaan vähemmän huolissani ja jätin miehelle itselleen vastuun omasta elämästään. Ei hän sairaudestaan parantunut, mutta muu perhe vapautui elämään normaalia elämää.
Jälkikäteen minulle selvisi, etten olisi kyennyt häntä auttamaan vaikka olisin tehnyt mitä. Olimme hyviä ystäviä häneen elämänsä loppuun asti ja keskustelimme asiasta välillä, kun sopimuksen mukaisesti kohtasimme vain silloin kun hän oli selvin päin.

Nykyisin ajattelen, että olisi hyvä laittaa alkoholisoituva kumppani heti seinää vasten kun huomaa ensimmäiset oireet. Silloin voisi olla paremmat mahdollisuudet saada asia hallintaan. - Ei ymmärtämistä ja juopottelun mahdollistamista, vaan uhkavaatimus ja vaikka tilapäinen ero. Itse en ole kokonaan onnistunut välttämään ajatusta: olisiko käynyt toisin, ellen olisi ollut liian kiltti ja ... Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että aikanaan yritin parhaani mukaan ja toimin sen mukaan mikä minusta tuntui oikealta.

Tee sinä samoin, mutta älä unohda, että sinulla on oikeus myös omaan elämääsi.

Toivotan sinulle voimia ja hyvää jatkoa!