sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
siispä tyydyn parhaaseen.

Olin tyytyväinen kun rinnallani oli mies, joka samaan aikaan oli paras ystäväni ja rakastettuni!
Uutta en ole etsimisestä huolimatta löytänyt.

Nyt syykin selvisi.
Eikö mies todellakaan muuta tarvitse?

Ei kumppanuutta,
ei toisen toiveiden huomioon ottamista,
ei kuuntelemista,
ei empatiaa,
ei yhteisten asioiden jakamista,
ei älykästä keskustelua?
mitä haluat itsellesi tehtävän.

Toivottavasti muistat pitää tuon vanhan viisauden mielessäsi, ettei kävisi niinkuin minun exälleni. Hän muisti kertoa omista toivomuksistaan ja iloitsi niiden toteutumisesta. Samaan aikaan hän unohti toisen tärkeän vanhan viisauden: ei kirvestä voi kauaa yhdeltä puolelta hioa. - Niin hänestä sitten aikanaan tulikin ex.

Tekstisi lämpimästä sävystä arvelen sinun hallitsevan hyvin parisuhteen tärkeät asiat, mutten kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa em. mieleeni tulleet ajatukset.
mistäpäin on kotoisin mies, joka vei sinun nenäsi edestä naapurin tytön?

Nyt sinun pitää vaan siirtyä seuraavaan kortteliin. Kyllä siellä tyttöjä riittää sinullekin.;))

Uskon, että useimmat suomalaiset haluavat tutustua tulevaan kumppaniinsa ennen vakiintumista. Monet toteavat, että samanlaisten "lasten" kanssa on helpompi leikkiä, ja valitsevat suomalaisen kumppanin.

Tilastollisesti ulkomaalaisten kanssa avioituneet on edelleenkin pieni vähemmistö.
pidä huolta itsestäsi ja anna tutustumiselle aikaa. - Eihän kukaan ihminen kulje leima otsassa, jossa kerrottaisiin, onko hän luotettava vai ei.

Mistäpäin maailmaa itse olet?
sekopäinen tyyppi. Mitähän se oikein kirjoitti? ;o

Tarkoitin, että matkalaukkujen kanssa liikkuessa kuljettajat ovat nousseet ylös, mutta muuten vain poikkeustapauksissa. - En pidä sitä omalla kohdallani tarpeellisenakaan.

Kuka tietää, ehkä asiakkaan käyttäytyminen saattaa vaikuttaa asiaan. Olen kuvitellut laukkujen nostamisen kuuluvan asiaan ja varsinkin jos niitä on useampia. Siksi olen seistä töröttänyt laukun/laukkujen vieressä tai laskenut sen maahan odottamaan ja lähtenyt viemään kärryjä paikoilleen.

Muuten, erityisen negatiivisia kokemuksia takseista minulla on ollut ainakin Tallinnassa, Sofiassa ja Istanbulissa. Turistien tosi raju rahastaminen myös ärsyttää ja näyttää laajenevan kaiken aikaa.

Joskus on myös hankalaa, jos taksikuskit eivät edes kunnolla hallitse ko. maan kieltä. Sellaiset taitavat lisääntyä Euroopassa sitä mukaa kun alan arvostus ja palkkaus heikkenevät.

Luulen, että Suomessa palvelu paranee, jos osaamme sitä tarvittaessa kohteliaasti pyytää ja valitamme kun on aihetta. Useimmat taksikuskithan ovat kuitenkin ihan mukavia! :))
olen huomannut joidenkin tuttujen kohdalla, että he tuntevat pelkoa uutta tekniikkaa kohtaan ja siksi kokevat vaikeaksi uuden oppimisen.

Usein tilannetta helpottaa se, että suhtautuu asiaan rennommin ja kiinnostuneesti. Kun pääsee alkuun, huomaa usein etteivät laitteet tai ohjelmat niin kovin monimutkaisia olekaan. Yleensä ohjelmien muutokset on suunniteltu meidänkin työtämme helpottamaan. Otetaan ne siis ilolla vastaan. - Aivojumppa pitää nekin toimintakunnossa. Voidaan sitten vanhoina muistella, miten huikeaa oli kehitys meidänkin elämämme aikana.

Jos päättää itse, ettei opi eikä halua, on helppo pudota kärryiltä. Ehdotan, että istutaan me vaan rauhassa ja luetaan käyttöohjeet ensin huolellisesti. Jos putoamme kärryiltä, käyttöohjeissa on vikaa ja siitä meidän pitää tietenkin reklamoida.

Älä uskottelekaan, että olisit pudonnut, mutta toivottavasti et pudottaudukaan. ;))
jos mummosi onkin tehnyt kahden kesken kaikenlaisia lupauksia lastenlapsilleen, ei niillä perintöjä jaettaessa ole mitään merkitystä.

Minusta on joskus suorastaan tragikoomista kuunnella ihmisten perintöriitoja ja vuosikymmeniäkin kestäviä katkeruuksia. Miten ihmiset voivatkin olla niin ahneita kaikenlaisten tavaroiden perään?

Otetaan itse opiksi, pistetään asiat paperille tai jaetaan kaikki ylimääräiset perintöpitsilakanat jo eläessämme. Silloin ei kenenkään tarvitse tapella ennen hautajaisia, ei hautajaisissa eikä niiden jälkeen.
ainakaan täältä et saa takuuta miehesi rakkaudesta. Tuskin mistään muualtakaan.

Kuuntele omia tunteitasi, luota niihin ja mieheesi.

Ota vastaan ja anna itse sekä iloitse onnestasi, älä kuitenkaan ihan kokonaan unohda käyttää järkeäsikin.
Olisi kiva kuulla, mistä maasta puhut. Kertoisitko?

Tiedän monta maata, joihin en lähettäisi palvelualan ihmisiä opintomatkalle. Jossain saa valitettavasti vielä huonompaa palvelua kuin Suomessa noin yleisesti ottaen. Useimmiten kai palvelu riippuu yksilöstä, vaikka jossainpäin maailmaa hyvät tavat ovat vielä arvossaan. Sellaiseen haluan mielelläni lähteä lomalle.
Siinä saatiin taas esimerkki siitä, miten jotkut ihmiset ovat valinneet väärän alan.

Miksi ihmeessä annoit tippiä?
Itse anna sitä koskaan, ellen ole saanut asianmukaista palvelua.

Tiedän omastakin kokemuksesta,että sisaresi Kiinassa kokeman kaltaista palvelua saa joskus myös Euroopassa. - Tosin harvemmin lentoaseman tiskille saakka, mutta kyllä omatkin laukkuni on useimmiten nostettu suoraan kärryihin tai niistä pois. En muista vielä koskaan itse nostaneeni ainakaan isompia matkalaukkuja auton takakonttiin tai sieltä pois, vaan vähintäänkin sen on kuljettaja tehnyt.

En muuten muista myöskään koskaan nähneeni Helsingissä sataman tai lentoaseman taksijonossa kuljettajaa, joka ei olisi noussut pakkaamaan ihmisten laukkuja autoonsa.

On se vaan niin kummallista, että Suomessa me hämmästymme lähes aina kun saamme hyvää palvelua. Luulisi, että olemme jo sen verran sivistyneitä, että olisimme oppineet kohteliaasti palvelemaan ja ottamaan palvelua vastaan. Ulkomaalaiset arvioivat usein ko. maan sivistystasoa saamiensa palvelujen perusteella. Harmi, että joukossa on kuvaamasi kaltaisia

Itse huomaan aina iloisesti hämmästyneeni - varsinkin Suomessa, kun kuljettaja nousee autosta avaamaan ovea silloinkin kun mukana ei ole kantamuksia. Liikun vielä kohtuullisen rivakasti, enkä näyttäisi olevan avun tarpeessa. Herrasmiehiä on onneksi taksinkuljettajienkin joukossa ja ainakin minä iloitsen aina sellaisen kohdatessani. Luulisi tekevän istumatyötä tekevälle tekisi varmaan muutenkin hyvää nousta aina välillä ylös ja liikkua.

Kun seuraavan kerran törmäät törttöön taksikuskiin, ota taksin numero ylös ja tee hänestä valitus. Kerro kokemuksesi taksitarkastajalle; jos pyysit kuitin, voisit kertoa kokemastasi vieläkin. Jotkut kuuluvat kohtelevan jopa vanhuksia todella törkeästi.

PS:
Jos lähden itse omalla autollani kyyditsemään iäkkäämpää ihmistä tai lasta, avaan aina ensin hänelle oven ja autan turvavyönkin ennenkuin menen omalle paikalleni. Huomaan keskuslukituksen tultua käyttöön tapojeni hieman höltyneen nuorempien aikuisten ystävieni kanssa. Saadessani itse vastaavan palveluksen noteeraan sen aina positiivisesti.
Uskon siihen, että kaikkiin asioihin voi ainakin jossain määrin itse vaikuttaa.

Uskon siihen, että pitkällä aikavälillä käy hyvin, kun jaksaa itse yrittää.

Minulla on muutamia mietelauseita, jotka ovat jääneet mieleeni. Yksi niistä kuuluu:
Elämä on täynnä mahdollisuuksia, mutta monet niistä ovat taitavasti naamioituneet ongelmiksi.
kaikkein mieluummin haluaisin sinulta aikaa!

Esimerkiksi itse tehdyn lahjakortin, jossa luvataan jotain sellaista mitä et muuten tekisi äitisi kanssa tai hänen hyväkseen. Esim. 10 kertaa (itse antamasi) jalka- tai hartiahieronta, siivous-, kuljetus- tai muu sopiva palvelus. Yhteinen teatteri-, konsertti- tai elokuvakäynti, risteily tai pikkumatka.

Vieras- tms. kirja, johon kokoat kuvia ja muita muistoja äitisi elämän parhaista hetkistä ja/tai johon synttärivieraat voivat kirjoittaa omia tervehdyksiään.

Jotain sellaista henkilökohtaista, mihin olet käyttänyt enemmän omaa aikaasi ja luovaa mielikuvitusta kuin rahaa.

Olisi muuten mukavaa, jos "kävisit" kertomassa meille, millaisen lahjan annoit äidillesi.
Kiitos, että muistutit meille, ettei koskaan ole liian myöhäistä.

Iloinen viestisi ilahdutti. Kiitos!

PS: Mitä kivaa teit viimeksi tai olet parhaillaan tekemässä?
Ainahan se on tiedetty, että rakastuminen ja rakastaminen ovat täysin eri asiat. Ja kyllä se rakastuminen varmaan tasapuolisesti "vie järjen" niin miehiltä kuin naisiltakin. - Muistattehan Auervaarat ja varsinkin vanhojen miesten pankkitilit tyhjiksi lypsäneet naisihmiset, joista saamme lukea iltapäivälehdistä.

Rakastuminen ei ole jatkuva olotila, ja sen yhtäjaksoinen kestoaika voi muistaakseni olla enintään muutamia kuukausia. Onneksi, koska rakastunut ihminen voi olla vaaraksi itselleen ja ympäristölle, koska ulkoisiin asioihin liittyvä havainto-, keskittymis- ja toimintakyky häiriintyvät.

Usein rakastuminen ensisilmäyksellä perustuu eläimelliseen vaistoon, joka ohjaa ihmistä viehättymään sellaisesta kumppanista, jonka kanssa hänellä olisi optimaaliset mahdollisuudet tuottaa onnistuneita jälkeläisiä. Rakastuminen ei läheskään aina johda rakkauteen. Se onkin varmaan yksi syy siihen, että monet elävät onnettomassa parisuhteessa, kun huomaavat solmineensa suhteen ihan erilaiseen ihmiseen kuin ovat rakastumisen huumassa kuvitelleet.

Omien kokemustenikin perusteella voin todeta, että samaan ihmiseen voi rakastua myös useita kertoja pitkän suhteen aikana. Esim. lomamatkalla tai muuten uudenlaisessa tilanteessa ja ympäristössä voi huomata vanhassa tutussa - joskus tylsässäkin - puolisossa yhtäkkiä aivan uudenlaisia, ihailtavia ominaisuuksia. Hyvä romanttinen "lemmenloma" ja sen aikana koettu uusi rakastuminen voi piristää parisuhdetta pitkäksi aikaa.

Toisaalta jotkut rakastuvat ja ihastuvat aina sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa pitempään yhdessä eläminen ei kertakaikkiaan voisi olla onnellista.

Siispä: rakastutaan, jos siihen vielä tulee tilaisuus, mutta yritetään malttaa antaa ajan kulua ennenkuin teemme koko loppuelämää koskevia sitoumuksia (ellei ole tilaisuutta rakastua omaan tuttuun, turvalliseen kumppaniin).

Onnellisesti rakastunut ihminen nauttii elämästään ja säteilee onnea myös ympäristöönsä.
Suositellaan kaikille, erityisesti aikuisille!
uskoisin, että jokainen arvostaa rehellistä ja aitoa viestiä, jos on "tositarkoituksella" liikkeellä. Ethän varmaan halua, että asiat sortuvat ensi tapaamisella valheiden paljastuessa.

Jos oikeasti haet itsellesi kumppania, kerro avoimesti itsestäsi ja toiveistasi. Niin et voi mielestäni mitään menettää. Tuskin haluat käydä pitkää kirjeenvaihtoa ja sitten todeta, ettei kumpikaan vastaa toisen odotuksia. Sinähän tarvitset vain yhden vastauksen juuri siltä oikealta - vai mitä?

Kun alat kirjoittaa, lue ilmoitus huolella ja vastaa siihen kertomalla myös miten itse uskoisit vastaavasi ilmoittajan odotuksia.

Luulen, että siitä voisi myös olla apua, jos yrittäisi sitten rauhassa keskittyä yhteen ihmiseen tutustumiseen kerrallaan. Itse ainakin menisin sekaisin, jos lähtisin mukaan television tarjoamaan "pudotusmalliin", jossa seulotaan isoa joukkoa ihmisiä kerrallaan.

Muista, ettei kukaan voi etukäteen tietää millainen ihminen on paras kumppani jollekin toiselle tai millaisin perustein joku on täällä kumppania etsimässä. Ole tyytyväinen, ellei joku nirppanokka vastaakaan viestiisi.

Mukavia hetkiä ja onnea hankkeellesi!
riippuu täysin äidistä, mitä lapset kotona oppivat.

Ihanaa, että monet äidit voivat nykyään itse valita, haluavatko mennä töihin vai viettää enemmän aikaa omien lastensa kanssa.

Eivät kaikki äidit passaa lapsiaan pilalle. Halutessaan äidit voivat antaa lapsillensa samat virikkeet kuin päiväkodissa ja sen lisäksi antaa lastensa osallistua kaikkiin kodin töihin kehittyvien kykyjensä mukaan. Lapset oppivat nekin työt leikkien, eivätkä kotityöt tunnu ikäviltä velvollisuuksilta.
Ei päiväkodissa voi opettaa lapsille esim. kodinhoitoon ja ruuanlaittoon liittyviä tehtäviä.

- Tosin vanhemmat voivat tietysti opettaa lapsilleen samat asiat kotona vapaa-aikanaan - jos heillä on aikaa.

Tiedän monia kotiäitien lapsia, joista on kasvanut aktiivisia itsenäisiä nuoria.

Ei uusavuttomuus kasvupaikasta riipu.
Todennäköisesti pizzataksi on kuitenkin harvemmin ainoa ruoanhankintavaihtoehto kotiäitien lapsille.
minun kodissani ei ole koskaan ollut naisten ja miesten töitä. Työt on jaettu sen mukaan kumpi osaa paremmin tai kumpi ehtii tehdä. Useimmat työt tehtiin yhdessä ja niin jäi myös enemmän yhteistä vapaata aikaa. Olen iloinen huomatessani, että systeemi toimii jo kolmannessa sukupolvessa erinomaisesti. Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja sama malli siirtyy eteenpäin.

Kodin ulkopuolella jokainen tekee sitä työtä, mihin on kouluttautunut (tai minkä saa). Ja yhteisen kodin asioita voi kumpi tahansa hoitaa, ellei toinen ole taitavampi ja paremmin ko. asiaan perehtynyt.

Minusta olisi kummallista, jos antaisimme ulkopuolisten normien määrätä, miten työt ja kaikki muukin parisuhteessa jaetaan.
muistan nuorena jossain maalaistalossa (ei järven rannalla) vieraillessamme, että siellä käytettiin kesällä saunaa peseytymispaikkana, vaikkei sitä lämmitettykään joka päivä. Vettä keitettiin tarvittaessa joko saunan padassa tai ulkona kaivon luona ja vettähän sai kaivosta lisää.

Eikös kaikissa maalaistaloissa ollut makuuhuoneissa ja keittiössä pesukomuutin päällä vadit ja isot vesikannut sekä ainakin keittiössä sellainen kaunis pyyheliinateline, johon naiset olivat kirjoneet kauniita ristipistoliinoja pyyhkeiden suojaksi ja koristeeksi.

Kaupungissa vesiklosettien yleistyttyä tiedän monilla naisilla olleen alapesua varten oma pikkukannunsa WC:ssä. Pesualtaan päällä pestiin sitten jalat ja muuta vartaloa.
toivottavasti sinulla on ystävä, jolle voisit kertoa miltä sinusta juuri nyt tuntuu. Hän voisi ilahtua huomatessaan, että sinä tarvitset apua ja käännyt hänen puoleensa. Ehkä voisitte yhdessä tuulettaa toisianne ja ajatuksianne.

Tai olisiko lähelläsi joku, jonka tiedät tarvitsevan apua ja piristystä. Jos jaksaisit ryhtyä epäitsekkäästi toista auttamaan, samalla voisit saada uusia voimia sinäkin.

Jos katsot peiliin niinkuin Olavi ehdotti, muista hymyillä itsellesi lempeästi. Joskus pelkkä hymyilykin auttaa vähän, kokeile vaikka.

Luminen luonto on kaunis, saisitkohan siitä voimaa, jos jaksat lähteä liikkeelle?

Haluaisitko kertoa lisää tilanteestasi? Uskon, että meistä monet "keskustelisivat" mielellään kanssasi.
en todellakaan ymmärrä, miksi pitäisi valehdella lääkärille. Nykyisin saa sairaslomaakin, jos töissä on paha olla. Miten lääkäri voi onnistua tehtävässään, jos potilas valehtelee?

Minun oikeuteni on kieltäytyä valehtelemasta kenellekään! Voin tarvittaessa kieltäytyä vastaamasta tai kiertää asian, minun ei todellakaan tarvitse valehdella.
286 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt