Kun kotimainen mies ei kelpaa

että toisilla Suomalaisilla naisilla on rima suomalaiselle miehelle ihan liian korkealla. Pitää olla kaikki ihan tip top, mutta ulkomaalainen mies taas saa suomalaiselta naiselta aika paljon anteeks ja vaan siks ku on ulkomaalainen.
Sanohan yks saksalainenkin yhdessä sunnuntain hesarissa ihan suoraan, että suomalaisilta blondeilta on äärettömän helppo saada pillua. Ei tarvii kuin mennä istumaan yökerhoon itsekseen, niin kohta tulee joku humalainen suomalainen nainen ja kun huomaa miehen olevan ulkomaalainen, niin pyytää mukaansa.
Onhan se epäreilua ja saa kateelliseksi, mutta kai tässä ollaan kaikki suomalaiset niin sisäsiittoista porukkaa, että luonto on valinnu näin.
Ei sen puoleen, nimittäin jos itse en löydä parin seuraavan vuoden aikana naista itselleni suomesta, pakkaan kamat ja lähden etsimään sitä ihan muualta. Ei tää maa niin paljoo minua sido. Suosittelisin muillekin miehille, että jos ei täällä tärppää, niin kannattaa lähtee ulkomaille kokeilemaan onneaan. Siellä on paljon helpompaa.

Siinäpä sinulle miettimistä... Kukapa jaksaisi katsella kaiket päivät sitä sohvalla makaavaa vittuilevaa suomalaista "tosimiestä". Katsokaa miehet peiliin, sieltä se vika löytyy.

Miksikäs ei tavis-pojalle ole kelvannu ne tavis-tytöt? Minä vaan kysyn.

Tarkkoja lukuja en muista, mutta suomalaisista, jotka ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa, enemmistö on miehiä. Seurusteluista ei tietystikään vastaavaa tilastoa voi ollakaan.

Menepäs juttelemaan kotikadun tavistytölle. Saattaisi lykästää. ;)

Suomalaisilla, sekä miehillä että naisilla, on lievä alemmuuskompleksi isompien maiden kansalaisiin. Eron näkee esim. siinä että kun ulkomaalainen tulee Suomeen, kaikki ovat hänelle hyvin ystävällisiä, mikä on siis ihan mukava juttu, mutta kun suomalainen menee ulkomaille, on hän siellä useimmiten kakkosluokan kansalainen ja kohtelu sen mukaista.

Naisethan usein haluaa partneriltaan jotain sellaista, että häntä voi katsoa ylöspäin. Ulkomaalainenhan tätä tarjoaa pelkästään jo ollessaan muualta. Näin on ymmärrettävää että naiset valitsevat toisinaan ulkomaalaisen, vaikka täysin samanvertainen tai parempikin suomalainen olisi tarjolla.

Se mikä suomalaista miestä tässä asiassa ketuttaa on se että kun hän menee vuorostaan ulkomaille niin naisetpa saattaa siellä kohdella toisen luokan kansalaisena, kuten monissa maissa on yleinen suhtautumistapa. Poikkeuksena on tietty eksoottisen vaalea, sinisilmäinen suomalainen mies etelän maissa.

Ei kovin älykkäältä kuulosta, kun tekee tuollaisia yleistyksiä pelkästään oman tuttavapiirinsä perusteella. Miten selität sen, että missit seurustelevat suomalaisten jääkiekkoilijoiden kanssa?

...jos yleistää saa

Ihan vain kommenttina: Mulle kelpaa ennenkaikkea suomalainen Mies. Miksikö? Esimerkiksi siksi, ettei ulkomaalaisen (=vieraskielisen) kanssa koskaan voisi kommunikoida kaikilla yhteisen kielen vivahteilla. Miten osaisin ilmaista kaikkia tunteita ym. elämän kirjoa, jos osaan perusenglannin, hän ei ehkä senkään vertaa.Saati sitten jollain 3 vuoden koulusaksan alkeilla sönköttäisin... Ehei - puhuminen kuitenkin kuuluu tärkeänä osana elämään ja parisuhteeseen. Sen on oltava toimivaa ja yhteisen kielen avulla molemmat voivat ilmaista itseään parhaalla mahdollisella tavalla.

Muitakin syitä löytyy, miksi "suosin suomalaista". Suomalainen mies on paras suomalaiselle naiselle. Näin se on.

Minulla on kotimainen mies,mutta ymmärrän kyllä miksi joillekkin ei muka kelpaa. Te miehet kun ette huoli niitä tavis-naisia jotka kertomanne mukaan vapaana tallustavat. Sitten ne "paremmat" naiset ottavat ulkomaalaisen miehen koska eivät halua tavis miehiä. Yksinkertaisesti sanoen kannattaa tyytyä "oman tasoiseen" kumppaniin eikä haikailla jotain supermallia tai kiiltokuvapoikaa, siinä vaiheessa alkaa löytyä sopivia puoliso edokkaita kotimaastakin! Vanhat ukot hakevat nuoren vaimon venäjältä tai thaimaasta, kun oman ikäinen kotimainen on liian läsähtänyt ja nuoriin ei ole tsäänssejä.

mistäpäin on kotoisin mies, joka vei sinun nenäsi edestä naapurin tytön?

Nyt sinun pitää vaan siirtyä seuraavaan kortteliin. Kyllä siellä tyttöjä riittää sinullekin.;))

Uskon, että useimmat suomalaiset haluavat tutustua tulevaan kumppaniinsa ennen vakiintumista. Monet toteavat, että samanlaisten "lasten" kanssa on helpompi leikkiä, ja valitsevat suomalaisen kumppanin.

Tilastollisesti ulkomaalaisten kanssa avioituneet on edelleenkin pieni vähemmistö.

Tuolla aiemmin oleva tekstisi ei enää ottanut vastauksia, joten pistän tänne omaa selviytymistarinaani:
Olen hiljainen, kasvojen ilmeet jo muita karkoittavat ja muutenkin sosiaalisesta kehityksestä jälkeen jäänyt, puhumaan aloin vasta 6 vuotiaana. Kaikki tuntuivat potkivan päähän, poikuus säästyi yli kakskymppiseksi ja viikonloppujuhlat olivat harvinaisia.

Mutta... Tuossa alle kolmikymppisenä sitten otin itseäni niskasta kiinni ja pistin asiat järjestykseen. Eli ensimmäiseksi jatkoin aikoinaan kesken jääneen koulun loppuun. Päätin että naista en enää ota, yksin yritän elää omasta mielestäni hyvää elämää.

Pari vuotta töissä ja heräsi innostus opiskella lisää, pari vuotta sitten sain maisterin paperit, minä, ammattikoulunkin kertaalleen keskeyttänyt ujo hiljainen huomaamaton joojoo-mies. Jotenkin otin aikoinaan sellaisen taistelumielialan, että eteenpäin mennään. Kolmikymppiseen mennessä kerkesin kiertää suomea ennen opiskeluja, paeten omassa päässäni olevia ongelmia, jotka oikeastaan tajusin vasta tuossa kolmikymppisenä.

Sen jälkeen on ollut nousukiitoa aika lujaa opiskelun ohessa. Nyt olen "pikkupäällikkö" firmassa, alaisia on kolmisen kymmentä. Kahden kuukauden kuluttua on häät, kulta on entisiä opiskelukavereitani ja 11 vuotta nuorempi kuin minä. Esikoisen laskettu aika on elokuulla, jokaista naulaa myöten kiinnitetty omakotitalo ostettiin viime kesänä. Elämä rullaa eteenpäin.

Ei sosiaaliset suhteet vieläkään hyviä ole, mutta kun on rakentanut oman ympäristön, jossa voi tutustua yhteen asiaan kerrallaan, pärjää kyllä. En edelleenkään ole kutsulistojen ensimmäisenä ja harvoin edes osallistun noihin, alaiset nyt pitävät perhejuhlia, joihin osallistun työn puolesta.

Eli yritä miettiä mikä elämässäsi on tärkeää, älä anna ajatusten harhailla sinne-tänne. Koska sosiaaliset taidot eivät ole hyvät, joudut tekemään enemmän töitä kuin muut, jotka pääsevät eteenpäin kavereiden avulla (ihminen on kaikesta huolimatta sosiaalinen eläin).

Kun löydät itsesi, voit kasvattaa itseäsi. Älä kuitenkaan ylpisty, edellisessä ketjussa kirjoitit jossain että "kaltaiseni kunnon miehen" vai miten se meni, tuo on vaarallista ja sorruin tuohon itsekin, nyt on huomannut, ettei itse ole yhtään parempi, ehkä sosiaalisissa suhteissa huonompikin kuin se spurgu kadun laidalla.

Mutta siis selvitä pääsi ja tarkoitusesi elämällesi, ei tuosta muuten mitään tule. Etsi ammattiapua jos ei muuten mutkat suoristu, itse selvisin ilman ulkopuolisia kun tajusin miksi itse vatvon noita aatoksia päivästä toiseen.

Ei se tyttöystävä ratkaisu ole ongelmiisi, todennäköisesti tuo vain niitä lisää, jos et itsekään tiedä mitä elämälläsi tekisit.

paljon on miehiä jotka haluaa esm.eestiläisen ja sellasia tapauksia jossa myös vuosikymmeniä aviossa ollut puoliso jätetty juuri tämän takia.