sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. L - L kirjoitti viisaita sanoja, joita kannattaa pysähtyä miettimään. Toista ei voi muuttaa, mutta tilanteen voi muuttaa vähitellen toisenlaiseksi, jos jaksaa itse muuttaa omaa käyttäytymistään. Hellyys, huumori ja ystävällisyys eivät voi olla vaikuttamatta, jos jaksaa käyttää niitä - aina kun jaksaa.

    Koska kauneus on aina katsojan silmissä, kannattaisiko teidän molempien alkaa etsiä toisistanne positiivisempia ominaisuuksia, ja ilahduttaa kertomalla niistä toisillenne? - Isokin maha tuntee hellän kosketuksen, ja ilo kasvaa jakamalla.

    Kokeilepa muuttuisiko tilanne, jos sanoisit seuraavalla kerralla esim.: "Voi, rakas ukkoseni, sinä se huomaat aina kaiken. Kas, kun en ole itse huomannut.;) - Lähdettäiskö heti aamupalan/lounaan/päivällisen jälkeen yhdessä jonnekin sulattamaan makkaroita? Tai mitä sinä ehdottaisit?"

    Jokaisen kannattaisi joskus pysähtyä miettimään, itsekseen tai oman kumppaninsa kanssa, mitä hyvää omassa elämässä ja parisuhteessa on. Monia asioita saattaa pitää itsestäänselvyyksinä, kunnes huomaa ne menettäneensä.

    Ilahduin, kun kuulin ystäväni toteavan eilen: "Vasta äskettäin tajusin, miten paljon hyvää liittyy siihen, että toinen ihminen on aina lähellä, ja on aina tilaisuus jakaa yhdessä hyviä ja huonoja asioita." Paljon toisella paikkakunnalla töitä tehnyt mies oli jäänyt eläkkeelle ensin ja vaimo vuodenvaihteessa. Sopeutumisaika taisi olla molemmille haasteellinen.


    PS: Mitä muuten mahtaakaan kertoa oma kysymyksesi, "Etsinkö hoikan, joka ei huomauttele?"
  2. Voisin ihan hyvin kuvitella sanovani noin, jos asia nousisi keskustelussa esille missä tahansa. Olen samaa mieltä.

    Ei ole harvinaista, että ystävyys tai kaveruus kehittyy rakastumiseksi ja rakkaudeksikin. Ellei tunne ole molemminpuolinen, ystävyys ajautuu todennäköisesti kriisiin.

    Jos kyseessä on kahden vapaan aikuisen ihmisen ystävyys, ja toinen alkaa tuntea suurta vetoa intiimiin ihotason kontaktiin, ei ainakaan minua yhtään hämmästyttäisi, jos seksi tulisi mukaan kuvioihin. Jos yhteisen kokemuksen jälkeen toinen haluaa lisää ja toinen huomaa tehneensä virheen, hyvä ystävyys todennäköisesti päättyy "huonon naimisen" vuoksi.
    m.o.t.
  3. Vuohen tms. lahjoittaminen afrikkalaiselle perheelle on mielestäni ihan hyvä asia. Jokainen voi itse päättää millaisia kohteita haluaa tukea. Vaihtoehdoista ei ole pulaa. Arvostan kaikkia luotettavia kansainvälisiä järjestöjä tukikohteena, vaikka organisaatioiden pyörittämiseen kuluukin osa varoista.

    Yksi vuohiasiaan liitetty kuvio kuitenkin ärsyttää minua. Erityisesti joulun alla mainostettiin, että osta ystävällesi lahjaksi vuohi, joka sitten toimitetaan jonnekin Afrikkaan. Sekä ajatus että mainos tuntuivat vierailta: Jos tuet hyväntekeväisyyskohdetta, voit lähettää mainoksen hyvästä teostasi "lahjaksi" omalle ystävällesi. Prrrrrr.... Yhtä hyvin voisi printata kuitteja, kun lähettää tililtään rahaa hyväntekeväisyyskohteeseen ja antaa kuitin lahjaksi ystävälle.

    Kuulin monen antaneen lapsilleenkin em. vuohia joululahjaksi. Ihmettelen, mikseivät vanhemmat voisi keskustella asiasta lastensa kanssa ja miettiä yhdessä, haluaisiko lapsi itse lähettää vuohen afrikkalaiselle perheelle.

    No, toisaalta tiedän, että usein juuri ne minua ärsyttävät jutut saattavat johtaa parhaisiin tuloksiin. - Älkää kuitenkaan lähettäkö minulle vuohia lahjaksi, lähettäkää ne ihan itse suoraan Afrikkaan.;)

    PS: Vuohen maidosta valmistettu juustokin on hyvää.
  4. Osaan laskea edelleen ihan hyvin ja päässälaskukin sujuu, mutta eihän sellaisia taitoja enää tarvita. Jokaisessa kännykässä on laskin, ja omasta laatikostani löytyy myös funktiolaskin, josta en ole luopunut. Luulen niitä löytyvän netistäkin.

    Huomasin, että FB:ssä näkyy pyörivän taas yksi laskutehtäväjuttu, ja moni näkyy unohtaneen erilaisten laskutoimitusten suoritusjärjestyksen - myös taloushallintoa opettava kaverini.;)

    Ko. laskuesimerkki: 50 + 50 x 0 + 1 = ? Vastausvaihtoehtoja: 0, 1, 50, 51, 100 tai 101.
    Minkä sinä valitsisit?
  5. Kun keskusteltiin asiasta joskus, toivoin onnistuvani pelastamaan pari valokuva-albumia. Enää en ole varma asiasta. Luultavasti sieppaisin jotain ihan älytöntä mukaani ja harmittelisin jälkikäteen, kun huomaisin paenneeni kiireesti vaikkapa juomavesipullo kädessä.

    Jos ehtisin, pitäisi muistaa sulkea tuuletusikkunat ja ottaa mukaan Hunszin mainitsema tietokoneen ulkoinen kovalevy.
    Repun etulokerossa tai käytössä olevassa laukussa on yleensä lompakko kortteineen ja vähemmän aktiivisessa käytössä oleva kännykkä yhteystietoineen, toivottavasti nappaisin repun mukaan. Kodin ja auton avaimet seuraisivat luultavasti melkein automaattisesti. Passista en huolehtisi, (se on sitäpaitsi niitä sekundapassien aikaisia versioita).

    Kun pysähdyin pohtimaan asiaa, toivoisin vaihtaneeni eteisessä kunnon kengät jalkaan ja ottaneeni jonkin päällysvaatteen käsivarrelle.

    Kiitos aloittajalle. Havahdutit huomaamaan muutamia asioita, jotka vaativat aktiivisia toimenpiteitä:
    Pitää miettiä, onko kotonani jotain itselleni todella arvokasta tavaraa.
    Rakkaimmat arvokorut, joilla on muistoarvoa, pitää säilyttää yhdessä paikassa.
    Pitää viedä tallelokeroon pari paperia ja pari perintökorua, jotka ovat lepäilleet pitkään käyttämättöminä.

    Saapa nähdä, helpottuuko pitkäaikainen vähemmän tarpeellisten tavaroiden raivausprojektini, joka on tuntunut hämmästyttävän vaikealta.
  6. Moni kuvittelee ja väittää rakastavansa lemmikkieläintään, vaikka tekee usein itsekkäästi eläimelle paljon pahaa kohdellessaan sitä kuin ihmistä. Osa varmaan rakastaakin ja tekee parhaansa myös lemmikkinsä luontaisten tarpeiden tyydyttämiseksi. - Joskus suurinta rakkautta voi osoittaa se, ettei ota itselleen lemmikkiä.

    Mielestäni on käsittämätöntä, miten esimerkiksi joitain koira- ja kissarotuja saadaan jalostaa sellaisiksi, että eläimen elämänlaatu heikkenee.
  7. Keskustelimme äskettäin saman ikäisten ystävien kanssa nuoruuden rakastumisista ja parinvalinnoista. Totesimme, että useimmissa tapauksissa järjellä ei todellakaan ollut paljonkaan tekemistä nuoruusvuosien ihastumisissa ja rakastumisissa. Se mystinen "klick" nousi myös esille. Oli pakko myöntää, että aktiivisessa lisääntymisiässä hormonitoiminnoilla oli todennäköisesti paljon järkeä suurempi vaikutus.

    Olimme yksimielisiä siitä, että rodunjalostus oli onnistunut meidän kaikkien kohdalla erinomaisesti. Omat nuoremme ovat meitä kyvykkäämpiä ja kauniimpia ihmisiä.;)

    (PS: Meillä kaikilla oli vaaleanpunaiset silmälasit käyttössä.)
  8. Ihminen tulisi aina kohdata ihmisenä, vaikka on luonnollista, että useimmat ihmiset hakeutuvat mieluiten kaltaistensa seuraan.

    Aloittajan kysymykset "Eli tarkoittaako se että on samanlainen selkäänpuukottava juorukello kuin naisetkin eikä reilu mies? Miksei homomies viihdy heteromiesten kanssa vaan on mieluummin naisten seurassa?" kertovat paljon kirjoittajasta ja hänen asenteistaan.

    On helppo ymmärtää, mikseivät kaikki viihdy samalla tavoin asenteellisten "reilujen tosimiesten" seurassa. Näitä "tosimiehiä" joudun onneksi harvoin itse kohtaamaan, mutta pitkän ja polveilevan työurani aikana olen päässyt tai joutunut joskus hetkittäin kuuntelemaan myös muutamien "tosimiesten" juttuja kahdessa eri työpaikassani.

    Kuten aloittajakin, nämä "tosimiehet" väheksyivät naisia ja uskoivat miesten olevan kaikilla elämän alueilla paljon naisia ylempänä. "Homoille turpaan" taisi olla ainoa seksuaalivähemmistöihin liittyvä kannanotto, jonka kuulin "tosimiesjoukon" esittävän.

    Hämmästyin, kuinka usein kuulin näiden "tosimiesten" juoruilevan ja puhuvan selän takana pahaa työtovereistaan - omista kavereistaan. (Olin siihen asti tosissani uskonut, etteivät miehet juoruilisi.) Kuulin myös miesten hämmästyttävän usein kertovan tarinoita kotitapahtumista ja siitä, miten tyhmiä, osaamattomia ja tietämättömiä vaimonsa ovat. Koti oli "tosimiehille" paikka, jossa he olivat valtansa huipulla.

    On helppo ymmärtää, miksi oikeat tosimiehet tai kukaan muukaan itseään ja muita ihmisiä kunnioittava ihminen ei vapaaehtoisesti hakeudu e.m. kaltaisten "reilujen tosimiesten" joukkoon.

    Jos ihminen kunnioittaa itseään sekä on tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa, hän uskaltaa katsella avoimin silmin ympärilleen ja suhtautuu kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti. Tietämättömälle kaikki uusi ja vieras voi olla pelottavaa.
  9. Hallituksella on melkoisesti valtaa, ja olen vuosien varrella usein ihmetellyt, miten hallitukset yleensä syntyvät. Joku ehdottaa jotakuta - kannatetaan - joku toinen ehdottaa toista - kannatetaan - kunnes riittävä määrä ehdokkaita on koossa. Jos ehdokkaita tulee liikaa, yleensä joku kieltäytyy. Ja siinä se.

    Suurin osa osakkaista ei yleensä tunne naapureita, eikä avaa suutaan yhtiökokouksessakaan. Kaikenlaisia valituksia ja kehitysajatuksia saattaa tulla esille jossain pihaparlamenteissa, mutta niitä käydään yleensä ennen ja jälkeen yhtiökokousten pienellä joukolla.

    Nykyisen kotini asuntoyhtiössä otettiin käyttöön hallitusehdokkaiden esittäytymispuheenvuorot ennen äänestystä. Jokainen ehdokas esittäytyi ja kertoi, millaista tieto-taitoa hän voisi yhtiölle tarjota. Asukkaat ja sijoitusasuntojen omistajatkin tutustuvat näin edes vähän toisiinsa.

    Olen itse jo luopunut ja luopumassa kaikista luottamustehtävistäni, mutta aikaisemmilta vuosilta on kertynyt monenlaisia muistoja, hauskojakin. Useimmiten hallituksessa on ollut monipuolista asiantuntemusta ihan omasta takaa. Kerran 1990-luvulla hallitukseen valittiin rouvashenkilö, joka suhtautui luottamustehtäväänsä todella vakavasti. ;) Hän tälläytyi aina kokoukseen lähtiessään parhaimpiinsa - ja avasi suunsa koko vuoden aikana vain kerran. Keskusteltiin siivouksesta ja siivoojasta. Rouva esitti kaupungilla näkemänsä perusteella arveluita miessiivojan sukupuolisesta suuntautumisesta.;)

    * * * * *
    Kiinteistöliitto järjestää monenlaisia avoimia tiedotustilaisuuksia, näyttelyitä ja seminaareja, myös eri puolilla Suomea. Se tarjoaa hallitusten jäsenille koulutusta ja tarjoaa juristipalveluita jäsenyhtiöille. Mielestäni asunto-osakeyhtiöiden kannattaisi liittyä jäseneksi ja hyödyntää sekä ilmaisia että maksullisia asiantuntijapalveluita.

    Tässä linkki asioista kiinnostuneille:
    http://www.kiinteistoliitto.fi/
  10. Ja poliisinko olisi pitänyt vain katsoa sivusta, antaa lasten tappaa itsensä ja ehkä muitakin maantiellä liikkuvia?

    Ja mitä pojat olisivat oppineet, jos olisivat päässeet vahingoittumattomina karkuun?

    Ja äiti jatkaa asennekasvatusta omalla linjallaan. Hän antaa poikien tehdä mitä haluavat ilman pelkoa seuraamuksista tai sanktioista. Ihmettelen, millaisia ajatuksia poikien päässä mahtaa tämän jälkeen pyöriä. Elleivät vanhemmat aseta rajoja viimeistään murrosiässä, he saattavat joutua monta kertaa katumaan. Nyt pojista on varmasti ainakin lähiympäristössään tullut suuria sankareita. - Onneksi olkoon. :/

    Pahaa poliisia pitää tietysti rankaista, jos se yrittää puuttua alaikäisten tekemisiin. Todellista ylivallan käyttämistä. - Haloo!

    Mitä nyt sanottaisiin, jos poliisi olisi antanut poikien mennä, ja pojat olisivat seuraavan mutkan takana törmänneet vastaantulevaan rekka-autoon... tai pappamopolla ajavaan vanhukseen?

    Kuka muuten tietää varmasti, kumpi törmäsi, poliisiauto vai poika mopollaan?
    Alaikäiset ovat joka tapauksessa syyllisiä tapahtumaan, eikä heidän pitäisi päästä seuraamuksitta teoistaan. Olisi todella surullista, jos vallaton pikkupoika vammautusi tai kuolisi seuraavalla "luvattomalla" ajomatkallaan.

    Toivon, etten joutuisi koskaan "kuvotusta tuntien" katselemaan, kun joukko alaikäisiä keksii voimansa tunnossa ryhtyä pahantekoon, kun tietävät, ettei kenelläkään ole valtaa heitä pysäyttää tai rangaista.
  11. Kiitos kommentistasi =DW=

    Se muistutti myös nykyisin kellarissa olevasta rukista, josta nuorina aikuisina kuorimme käytössä vain vähän kuluneen kauniin koristeellisen maalipinnan ja petsilakkasimme sen. Teimme melkoisesti töitä ja onnistuimme riistämään rukilta sen mahdollisen antiikkiarvon.;)

    Raanulle ja rukille pitänee yrittää löytää uusi hyvä koti. Kierrätyskeskukseen en henno niitä niiden tunnearvojen vuoksi hylätä. Samanlaisia ongelmia tulee monien itse aikoinaan hankkimiemme "aarteiden" kanssa, koska kaikkea ei voi varastoida ikuisesti.

    Kiitos laminointi-ideasta. Aion ottaa selvää, saisiko laminointimuovia puolimattapintaisena tulevia "kylpyhuonetauluja" varten.
  12. Olen miettinyt taulujen ripustamista uudelleen aina tapetoinnin jälkeen ja lähitulevaisuudessa joudun tekemään sen taas pariinkin kertaan.

    Öljyväritöitä ei ole enää kuin yksi vanhemmilta saatu, josta en haluaisi luopua. Yksi suurehko kehystetty grafiikan lehti tullee seuraamaan mukanani loppuun asti, samoin kuin muutamat vähemmän nimekkäiden maalaamat akvarellit, kukaties muutama painokuvakin.

    50-vuotislahjaksi sain valita mieleiseni taulun Kimmo Pälikön tuotannosta. Helsinkiläinen järjestö, joka lahjan antoi arveli varmaankin minun valitsevan Helsinki-aiheisista tauluista, mutta ihastuin yhteen Kimmon akvarelleista.

    Nuorena aikuisena ostin useinkin Ateneumissa opiskelevilta, työpaikoilla kierteleviltä "kulkukauppialta" kaljarahojen toivossa sutaistuja maalauksia, joita pidimme aikamme vaihtokehyksissä.

    Ulkomaan matkoilta on tullut ostettua muutama pieni grafiikan lehti, jotka kehystettiin vasta Suomessa. Niiden kohtalosta en ole varma, enkä kaapissa lepäilevistä tauluista, joiden suurin arvo taitaa olla niiden kehyksissä.

    Muutama kehystetty painokuva on myös, oikeastaan omaksi hämmästyksekseni, päässyt seinälleni. Olen itse ostanut jostain näyttelystä pienehkön painokuvan Picasson vihreälle pohjalle mustin vedoin maalamasta naisfiguurista. Selin olevan naisen mittasuhteetkin on maalattu väärin, mutta, jostain syystä kuva puhuttelee edelleen. Lahjaksi saatu kehystetty kopio vanhasta, Nordenskiöldin aikaisesta koillisväylän kartasta on eteisen seinällä, samoin postikorttikokoinen kopio vähän suuremmissa kehyksissä yhdestä Claude Monet'n lempimaalauksistani.

    Toivon löytäväni mainituille painokuville aikanaan paikat myös seuraavasta kodistani. Voisikohan jotain ripustaa kylpyhuoneeseen, josta tulee nykynormien mukaan varsin tilava?;)

    Kiitos aloituksesta, joka pysähdytti ajattelemaan.

    Tietääkö muuten joku, mistä voisin kysyä, onko vanhalla suurikokoisella raanulla jotain arvoa vielä nykyisin? Sille ei löydy tilaa seuraavastakaan kodistani, eivätkä nuoret halua sitä.
  13. En tiedä hävettääkö tai pitäisikö edes. Tosin muistan kuulleeni joskus intohimoisimmilta aatteen kannattajilta kummallisia selostuksia ja suorastaan järjenvastaisia perusteluja siitä, miten ja miksi esim. Neuvostoliitossa kaikki asiat olivat paremmin kuin meillä Suomessa. (Hauska pikkuesimerkki 70-luvulta: yhteisvessa kellarissa on paljon parempi ratkaisu kuin jokaiseen asuntoon oman kylpyhuoneen rakentaminen.)

    Kommunismi kuulostaa mielestäni aatteena varsin ihanteelliselta, mutta se tainnut toteutua puhtaana koskaan eikä missään. Inhimillinen vallanhimo, pienten valtaan päässeiden ryhmien omien etujen tavoittelu sekä muihin ihmisiin kohdistettu julmuus ja mielivalta ovat jättäneet kauniit ihanteet kauas taka-alalle. Suuri osa kansasta joutui elämään voimattomana pelon vallassa. Kommunismidiktatuurista alettiin puhua ääneen vasta sen muurien murtumisen jälkeen.

    Onneksi Suomi on säilynyt vapaana. Kiitos edellisille sukupolville.
  14. Koulutetuista isännöitsijöistä taitaa nykyisin olla melkein ylitarjontaa. Tutkintoja ja jatkotutkintoja suorittaneita valmistuu koko ajan lisää.

    Kun haimme omalle, asunto-osakeyhtiöiden yhdessä omistamalle, alueelliselle huoltoyhtiölle viime vuonna uutta isännöitsijää, hakemuksia tuli useampia kymmeniä, eikä yksikään hakijoista olisi kyennyt yksin suoriutumaan kaikista isännöitsijän vaativista tehtävistä. Joukossa oli mukana tosi kokeneita ja laaja-alaisesti kouluttautuneita. Jouduimme pohtimaan painopistealueita ja päädyimme huoltoyhtiön hallituksessa ratkaisuun, jossa toimitusjohtajan ja esimiestehtävät menivät teknisen osaamisen ohi. Teknistä osaamista ostetaan edelleen (hämmästyttävän edulliseen hintaan) vanhalta tutulta yhteistyökumppanilta.

    Uusi asunto-osakeyhtiölaki muutti hallituksen vastuutaakan sellaiseksi, että oikeastaan ihmetyttää, miten kukaan suostuu sellaista kantamaan lähes olematonta korvausta vastaan. En hämmästyisi, jos moniin asunto-osakeyhtiöihin jouduttaisiin tulevaisuudessa palkkaamaan hallituksiin ulkopuolisia ammatti-ihmisiä. Onneksi omaamme on toistaiseksi löytynyt omasta joukosta osaavia, eri aloja edustavia vapaaehtoisia. - Ennen viime vuosikokousta tein parhaani uusien ehdokkaiden värväämisessä, koska en vielä edellisessä päässyt itse irti tehtävistäni. Pääsimme/jouduimme ensimmäisen kerran jopa äänestämään, kun ehdokkaita oli tavallista runsaammin. Onneksi isännöitsijä hallitsi monimutkaisen, osakelukumääriin perustuvan ääntenlaskentamenetelmän.

    Toisaalta hämmästyttää, miten vähän joitain ihmisiä kiinnostaa se, miten heidän suurinta omaisuusmassaansa hoidetaan.
  15. Ihan samanlaista kokemusta ei ole, vaikka monenlaisia ongelmia on tullut vuosien varrella kohdatuksi. Kiinteistöliiton juristit voisivat varmaan auttaa teitä löytämään yhtiönne kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun. Perheellisen työsuhdeasunto tekee tilanteen varmaan kimurantimmaksi ja herättää ikäviä tunteita kaikissa osapuolissa.

    Kerron mieleeni tulleita ajatuksia, joiden pitävyyttä en ryhtynyt tarkistamaan. Enhän edes tiedä, millaiset asiat ja ehdot olette kirjanneet sopimukseen.

    Koska talonmies on yrittäjä, ja hän on laiminlyönyt tehtävänsä ja aiheuttanut vahinkoa, sopimus voidaan mielestäni sanoa irti samantien. Talonmies itse on rikkonut sopimusta tai jättänyt sen ehdot täyttämättä. Ehkä huoltoyhtiölle voisi esittää jopa vahingonkorvausvaatimuksen vahingontuottamuksesta.

    Ellei talonmies suostu lähtemään ilman häätöä, oletan, että voitte periä hänen asunnostaan käyvän vuokran sopimuksen päättymisen jälkeiseltä ajalta.

    Lähes 40 euron tuntipalkka, kuulostaa huikealta palkalta talonmiehelle. Omassa isohkossa huoltoyhtiössämme vakituisten työntekijöiden kuukausipalkat ovat ihan eri luokkaa, eikä isännöitsijänkään palkka yllä tuolle tasolle.

    Toivottavasti tehtävät on kirjattu sopimukseen. Silloin työtunneista ei tarvitsisi edes keskustella. (Joku tekee tunnissa enemmän kuin toinen päivässä.)
    Työn määrä vaihtelee varmasti paljonkin vuodenajan ja säätilojen mukaan.

    Kerrostaloyhtiössämme tehtiin (oman) siivojan kanssa sopimus, johon sisältyvät tehtävät ilman työtuntimääriä. Kaikki siivousyritykset eivät halunneet tehdä sellaista tarjousta, mutta meitä onnisti. Sekä siivoja että asukkaat ovat tyytyväisiä. Sivutoiminen siivooja (kotirouva) saa itse päättää oman työrytminsä ja aikataulunsa, kunhan sopimuksen mukaiset työt tulevat tehdyiksi.

    Toivon, että saatte asiat kuntoon ja pääsette sorvaamaan molempia osapuolia tyydyttävän uuden sopimuksen seuraavan yrittäjän kanssa - jos vielä uskallatte.
  16. @ niinkuööö

    Sinun olisi varmaan pitänyt tutustua erilaisiin ympäristöihin ja ihmisiin, niin kokemuksesi olisivat olleet aivan erilaisia.

    Itse en ole moista Suomessa kohdannut kuin äärimmäisen harvoin. Mielestäni ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja sanavalmiita. Asiakaspalvelu on parantunut lähes kaikkialla, kohtaamisissa käytetään lähes poikkeuksetta kohteliasta ja ihan hyvää suomea. (Jos kielitaito ontuu ja sanoissa kuuluu vieras aksentti, palveluhalu ja -taito yleensä korvaa sen.)

    Suomalaiset uskaltavat nykyään kohdata jo rohkeasti myös ihan vieraita ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan. Suurin osa puhuu erinomaista suomea, ainakin silloin, kun keskustelee kohteliaan, asiallista kieltä käyttävän ihmisen kanssa.

    Vuorovaikutus on aina kaksisuuntaista!;)
    Jos toimittaja tyrkkää mikrofonin ilman pienintäkään ennakkokeskustelua vieraan ihmisen eteen ja töräyttää kysymyksensä, en ihmettele kuvattua lopputulosta. Vika on toimittajan ei haastateltujen. Vähänkin ammattitaitoinen haastattelija kertoisi haastateltavalleen, mihin aiheeseen kysymyksensä liittyvät ja antaisi haastateltavalle hetken aikaa virittyä oikealle aaltopituudelle. On ymmärrettävää, että kokematon haastateltava saattaa kuvitella, ettei mikrofonin edessä voisi käyttää aikaa pohtimalla vastausta täysin äänettömänä. Toimittajan elekieli saattaa vielä vahvistaa kiireen tuntua.

    Iloitsen siitä, että jo 1970-luvulla monissa perheissä omaksuttu tapa keskustella myös lasten kanssa asiallisesti, kunnioittavasti ja kohteliaasti, hyvää suomen kieltä käyttäen on laajentunut entisestään, kun ihmiset ovat alkaneet arvostaa enemmän perhettään ja sen kanssa vietettyä aikaa. Lapset saavat hyvät valmiudet asioista keskustelemiseen pienestä pitäen ja taidot kasvavat vuosien myötä. - Tietysti on myös toisenlaisia perheitä ja kasvuympäristöjä, mutta ne ovat vain pieni äänekäs vähemmistö.

    Vaikka englantilaisia lainoja on iskostunut kielenkäyttöömme, suomen kieli ei ole köyhtynyt. Päinvastoin.
  17. @ Transaktioanalyysi

    Kiitos mielenkiintoisesta linkistä. Sieltä on hyvä aloittaa tietojen päivitys.;) Tutustuin aiheeseen 70-luvulla ja olen hyödyntänyt menetelmää aikuiskouluttajana toimiessani.
  18. Surullista, miten usein kuulee ihmisten puhuvan puolisoistaan rumasti ja jotkut kokevat vapautuksena heistä eroon pääsemisen, jopa puolison kuolema saattaa joidenkin mielestä tuntua helpotukselta.

    Omasta mielestäni elämä maistuu parhaalta, kun sen saa jakaa rakastetun ja rakastavan kumppanin kanssa tasa-arvoisessa parisuhteessa. Nykyaikana sen ei ainakaan tässä iässä enää tarvitse merkitä yhdessä asumistakaan.

    40 vuoden ikään tasa-arvo merkitsi minulle myös kaikista sellaisista tehtävistä suoriutumista, mitä miehetkin tekevät yleensä itse. Sen jälkeen huomasin, että on mukava antaa miesten hoitaa erilaisia tehtäviä puolestani. Luulen kuitenkin, että iän karttuessa innokkaasti apuaan tarjoavat miehet katoavat erilaisista syistä vähitellen kuvioista.

    Erityisesti vanhuusvuosina jatkuvasti lähellä olevat apukädet voisivat helpottaa arkea ja olla tarvittaessa tukena monilla elämän osa-alueilla. Vanhuusvuodetkin tuntuisivat varmasti rikkaammilta, jos lähellä olisi rakas kumpani, jonka kanssa voisi vuorotellen hemmotella toisiaan, nauttia läheisyydestä ja hellyydestä yms. mukavasta, yhteisistä keskusteluista, jopa hiljaisuudestakin.

    Tiedän, että selviytyisin kohtalaisesti elämästä ilman omaa miestä, mutta uskoisin elämän tuntuvan rikkaammalta, jos saisin kulkea sellaisen rinnalla elämäni loppuun asti. Kavereiden kanssa on ihan mukavaa, kaikenlaisia palveluja voi ostaa, mutta rakasta kumppania ei korvaa mikään!
  19. @Mamatsu52

    Taisit tehdä aloituksen itsellesi uudesta ja vähän hämmentävästä asiasta. - Miten ihmiset "tuppaavat" katsomaan sinun karvattomuuttasi uimahallissa? Kirjoitit myös: "itse en aio muiden painostuksesta huolimatta siirtyä takaisin karvalliseen malliin". Ketkä sinua painostavat ja miten?

    En ymmärrä, mitä kummallista katsottavaa karvaisuudessa tai karvattomuudessa on. Miksi se kiinnostaisi vieraita ihmisiä? Katson ihmisiä keskusteltaessa yleensä silmiin, enkä tuijottele alastomia ihmisiä sen kummemmin missään. En edes komeita nuoria miehiä, vaikka sellaisia sattuisi olemassa näköpiirissä.;)

    Yritin tekstisi lukemisen jälkeen muistella uimahalleissa näkemääni, mutta minulla ei ole aavistustakaan tapaamieni naisten alapään karvoituksesta. Monenlaisia vartalomalleja on tullut nähdyksi, ja erityisesti yleisissä uimahalleissa se nostaa joskus omaa, vähitellen rapistumassa olevaa, itsetuntoani.;)

    Mieheni ajeli ensimmäisen kerran alapääni joskus lähes 30 vuotta sitten ja sai tehdä sen aina halutessaan. Olen sinua vanhempi.;) Kyse ei todellakaan ole mistään uudesta ilmiöstä; nyt keskustellaan jo intiimialueen kauneuskirurgisista toimenpiteistä julkisuudessakin.

    Säärten sokeroinnin yhteydessä minulta poistetaan uimapuvun ulkopuolelle pyrkivää karvoitusta, mutta ajeltu karvoitus ei tunnu minusta enää seuraavana päivänä millään alueella hyvältä. Sänki kehittyy nopeasti.

    Tyttäreni on antanut poistaa ylimääräisen karvoituksen alapäästä ja kainaloista laser-käsittelyllä. Olen joskus harkinnut samaa. Ehkä sinunkin kannattaisi harkita laser-käsittelyä, jos haluat posliiniset paikat loppuiäksesi. - Voikohan posliinikin rypistyä?
  20. Jospa kertoisit lapsellesi, millaisia tunteita hänen puheensa herättävät sinussa ja kuinka pitkäksi aikaa hänen rumat puheensa jäävät pyörimään päässäsi mieltä pahoittamassa. Ehkä hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten puheensa vaikuttaa sinuun.

    Jos kyseessä olisi oma lapseni, saattaisin myös kysyä, miksei hän itse tarjoa apuaan arvostelemisen sijaan. Luultavasti pyytäisin häntä lopettamaan arvostelemisen ja muistuttaisin, että hän on vastuussa omasta elämästään ja minä omistani.

    Jossain tilanteessa saattaisin todeta, että siivousvälineet ja mausteet ovat samassa paikassa kuin ennenkin ja vapaasti hänen käytettävissään.;)
    21. 73 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt