yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Voi sitä niinkin luulla. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä, vaan tietyn ilmauksen kääntämisestä tiettyyn tarkoitukseen.
  2. Quod scripsi, scripsi.

    Kerroin kuvattuun tilanteeseen ja tarkoitukseen sopivan käännöksen. Tämä oli ilmaista konsulttiapua. Lisäkonsultointia en tässä asiassa aio antaa ainakaan maksutta.

    Jos ei kieltä osaa, on ihan yhdentekevää, miten tarkka luulee olevansa sillä keikaroidessaan.
  3. "Cavete pomposum!"

    Kun tarkoituksesi on viestiä kielellä, jota et osaa, ihmisille, joista hyvin harva osaa sitä, tuo hiukan vapaa käännös lienee oikein osuva.
  4. "Lanko" tarkoittaa yleisesti puolison (siis myös miehen) veljeä tai sisaren miestä. Vastaavasti "käly" tarkoittaa puolison sisarta tai veljen vaimoa. Sanat eivät siis ole kovinkaan tarkkoja, vaan voisi sanoa, että ne viittaavat vastaavasti mies- tai naispuoliseen "sisarukseen avioliiton kautta". Lisävärinsä epämääräisyyteen tuo se, että nykyisin avoliitto rinnastetaan usein avioliittoon ja avoliiton käsite on väljärajainen.

    Nykykielessä niitä käytetään havaintojeni mukaan aika vähän. Tästä tietysti johtuu epävarmuus sanojen merkityksestä.

    Suppeampia ovat "nato" 'aviomiehen sisar' ja "kyty" 'aviomiehen veli'. Niitä ei juurikaan käytetä nykykielessä; enintään voidaan leikitellen _mainita_ sana "nato" Nato-keskustelun yhteydessä. Sana "kyty" on jopa kokonaan jätetty pois Suomen kielen perussanakirjasta, ja "nato" mainitaan vain "kansankieleen" (käytännössä: vanhaan kansanrunouteen) kuuluvana.


    Sanojen merkityksiä voi katsoa sanakirjoista. Tässä tapauksessa jopa kaksikielinen sanakirja olisi voinut auttaa, sillä englannin "sister-in-law" ja "brother-in-law" saattavat olla nykysuomalaiselle jopa tutumpia kuin niiden suomenkieliset vastineet "käly" ja "lanko".
  5. "Nykyslangin sanakirja" (vuodelta 1979) kehottaa vertaamaan sanaa "dösä" (joka sanakirjan mukaan esiintyy myös muodossa "dosa") ruotsin sanaan "dosa" 'rasia'. Minä kyllä muistelen kuulleeni sanan yleensä asussa "dösa". Netissä olevan Stadin slangin sanakirjan http://www.slangi.net mukaan "dösa" esiintyy 1940-luvulta alkaen, "dösä" vasta 1960-luvulta. Tiedot eivät ole kovinkaan tarkkoja, mutta vaikuttaa siis siltä, että "dösa" on alkuperäisempi, ja "dösä" on yleiskielen suuntaan (vokaalisointuun) mukautunut muoto, joka syntyi, kun sana tarttui ns. aidosta Stadin slangista Helsingiin muuttaneiden kieleen.

    Selitys, jonka mukaan alkuperä olisi ruotsin sana "dosa", tuntuu haetulta. Kyllähän bussin voisi rasiaksi kuvitella tai kuvailla. Yhtä hyvin kai sana "dösa" olisi voinut syntyä äänneleikistä: bussi > busa > dösa, jolloin jälkimmäisessä vaiheessa on melko mielivaltaisesti vaihdettu äänteitä toisiin.
  6. Stultus trossulusque sum, eruditionem despico.
  7. En usko, että suomen kieli vielä on köyhtynyt sillä tavoin, kuin väität. "Lapset leikkivät usein tuossa puistossa" on toki aivan käypä lause, mutta se _tarkoittaa_ sitä, että jotkut aiemmin mainitut tai muuten sekä puhujan että kuulijan tietämät lapset leikkivät usein tietyssä puistossa. Jos ei tätä ymmärrä, ei täysin osaa suomea. Suomessa voidaan myös sanoa "Tuossa puistossa leikkii usein lapsia" tai "Tuossa puistossa on usein leikkiviä lapsia".

    Subjektin ja predikaatin muodolla (lapset leikkivät ~ lapsia leikkii) ilmaistaan suomessa definiittisyyttä tai indefiniittisyyttä, joka muissa kielissä ilmaistaan usein artikkelilla. Onko tarkoitus _kokonaan hävittää_ tällaisen erottelun mahdollisuus? Kielihän ei siihen kuole, mutta hankalaksi menee. Asiat voidaan toki ilmaista, mutta ehkä hyvinkin kömpelösti.

    Lause "kukat alkavat pian kukkia täydessä loistossaan" on kaikessa teennäisyydessäänkin toki sinänsä käypä. Siinä on nominatiivi, koska viitataan kukkiin yleensä, kaikkiin kukkiin.

    Jos sanot "perhoset lentelevät kauniisti pihallamme", ei pidä ihmetellä, jos äidinkieleltään suomenkielinen ja kielikorvaltaan turtumaton kysyy, mitä nimenomaisia perhosia tarkoitat, koska hän ei muista perhosista puhutun.

    Suomen kielioppi on muuten satoja vuosia vanha, jos tarkoitat kirjoitettuja esityksiä kielestä. Se on vielä vanhempi, jos tarkoitetaan kielen rakennetta, jota niissä esityksissä yritetään kuvata. (Setälän lauseoppikin ilmestyi jo reilusti yli sata vuotta sittem, vuonna 1880, ja sehän oli tunnetusti paljolti plagiaatti.)
  8. Ihmettelen hämmentymistäsi ymmälläänolosta. :-)

    Tietysti suomea vajavaisesti osaava hämmentyy siitä, että sama muoto voi olla nykyajan tai menneen ajan muoto – ja jopa yhden verbin yksi muoto ja toisen verbin toinen muoto. Sellainen on kuitenkin tuiki tavallista niin suomessa kuin muissakin kielissä.

    Minä taas hämmennyin lauseesta ”kiurut pesivät pelloillamme”, koska suomen kielessä sellainen vanhastaan tarkoittaa, että puhe on joistakin nimenomaisista kiuruista. Sekä puhujan että kuulijan oletetaan tietävät, mistä kiuruista puhutaan. Kyseiset kiurut on aiemmin mainittu keskustelussa, ja nyt täsmennetään, että ne pesivät meidän pelloillamme.

    Jos sen sijaan esitetään kiurut ja niiden pesiminen uutena asiana, käytetään ns. eksistentiaalilausetta, jossa subjekti on partitiivissa ja (uutena asiana) lauseen lopussa: ”pelloillamme pesi kiuruja”. Tällöin käy niin, että verbinmuoto (”pesi” tai ”pesii”) ilmaisee, viitataanko menneisyyteen vai ei.
  9. Minusta sinä puutuit nimenomaan yksityiskohtiin, kuten yksittäisten sanojen käännökseen. Osoitin, että silloin helposti mennään harhaan.

    Englannin kielessä ”brandy” on todellakin yleisnimitys, joka kattaa myös konjakit, mutta tämä ei todellakaan merkitse, että sen kääntäminen konjakki-sanalla olisi yleisesti oikein. Teet alkeellisen päättelyvirheen: siitä, että kaikki konjakki on brandya (nimittäin englannin kielessä, yleensä), ei seuraa, että kaikki brandy on konjakkia.

    Täysin osuvaa käännöstä ei ole, koska suomesta puuttuu sopiva sana. Mutta koska suomennoksissa yleisesti käytetään brandy-sanaa, niin konjakki-sanan käyttö viittaisi siihen, että puhuja haluaa erityisesti korostaa tarjoavansa konjakkia! Sitä paitsi ei yleensä ole mitään tapaa varmistaa, onko kyseessä edes konjakki. Nousukkaat ehkä käyttävät konjakkia, mutta vain ehkä, ja yläluokan osaan mukavasti asettuneet juovat juuri sitä mistä pitävät, oli se konjakkia, armanjakkia, jotain muuta ranskalaista brandya, muunmaalaista brandya tai vaikka Jaloviinaa.

    Yhdysvalloissa tuotetun brandyn osuutta en tunne, mutta kyllähän brandyja tuotetaan hyvin monessa maassa, eikä kaikki ranskalainen brandy suinkaan ole konjakkia (vaikka yksinkertaistavat sanakirjat saattavat niin väittää).

    Muuten, jos haluat käyttää sanaa ”bordeaux” (pro ”Bordeaux’n viini”), niin kyllä senkin taivutukseen suomessa kuuluu heittomerkki, ja pääte merkitään äänneasun mukaan: ei ”bordeauxia”, vaan ”bordeaux’ta”. Eri asia tietysti on, jos lausut sanan esimerkiksi ”porteauks”. :-)

    Jos siis rupeaa viilaamaan muiden sananvalintoja ja pilkkuja, kannattaa tarkistaa, että omat päätteet ja heittomerkit ovat kunnossa.

    P.S. Jos on vaikeuksia löytää vaikkapa aksenttimerkkejä, ks. esim.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/nappis.html
    Vielä laajemmin aksentteja saa aikaan laajennetulla ”suomalaisella kansainvälisellä” näppäimistöllä, ks.
    http://www.microsoft.fi/nappaimisto/
  10. Kyllä sanan ”sinä” alku ”si-” palautuu aiempaan muotoon ”ti-”, kuten suomen kielen historian esityksissä yleisesti sanotaan ja perustellaan. Loppu ”-nä” lienee liittynyt mukaan jossain myöhemmässä vaiheessä.

    Päätelmä perustuu paitsi uralilaisten kielten välisiin vertailuihin myös mm. siihen, että alkuperäinen ”t” on säilynyt mm. yksikön toisen persoonan päätteessä (esim. sanot, olet), josta ”i” putosi pois jo kauan sitten, joten ”t” ei sitten osallistunut äänteenmuutokseen t > s, joka tapahtui i:n edessä.
  11. Käännöskarikkoja on paljon, mutta monet moitteet karille ajamisesta ovat vääriä. Moittija usein itse tekee virheitä.

    Esimerkiksi amerikkalaisten elokuvien brandy on aika varmasti todella brandya, harvemmin konjakkia.

    ”Burgundilainen viini” on vähän sujuvammalla suomella Burgundin viiniä tai burgundinviiniä – tai sitten Bourgognen viiniä, jos halutaan olla yhden käsityksen mukaan poliittisesti korrekteja.

    Claret ei ole mikä tahansa Bordeaux’n viini vaan nimenomaan Bordeaux’n punaviini. Vanhassa englannin kielessä sana saattaa esiintyä myös vähän toisessa merkityksessä, punaviinityypin nimenä.

    Sanaan ”château” kuuluu sirkumfleksi ensimmäisen a:n päälle.
  12. Kun nyt kielipalstalla ollaan, niin kirjoitetaan oikein: ”balttilaiset kielet”. (Jos erisnimestä ”Baltia” muodostettaisiin johdos, siinä olisi vain yksi t ja se kirjoitettaisiin ns. pienellä alkukirjaimella: ”baltialainen”. Mutta kieliä siis sanotaan balttilaisiksi.)

    Kaikki Euroopan kielet eivät suinkaan ole indoeurooppalaisia, kuten täällä jo korjattiin. Esimerkiksi suomi ei ole.
  13. Ei ole sitä mitä luulet; eihän englanninkielisessä katkelmassa edes mitenkään viitata 1. persoonaan.

    Mitä se on riippuu ihan siitä, kuka sen on sanonut missä tilanteessa.
  14. Kirjoittamasi merkkijono ei ole mitään kieltä. Se saattaa mahdollisesti muistuttaa jonkin kielen jotain ilmausta.

    Jos olisit kertonut, missä yhteydessä olet siihen törmännyt ja selostanut mahdollisimman tarkasti, mitä olit lukenut, niin ehkä joku olisi voinut auttaa.

    On _jokseenkin_ hyödytöntä vain heittää jokin merkkien jono ja kysyä, mitä se tarkoittaa. Oikea vastaushan on suunnilleen "no ihan mitä sillä joku haluaa tarkoittaa".
  15. Kysymyksesi on aika epämääräinen, mutta kuulostaa siltä, että haluat ohjelman, joka tarjoaa syöttömenetelmän (input method) japaninkieliselle tekstille. Mihin käyttöympäristöön? Windowsiin on tarjolla syöttömenetelmiä itäaasialaisille kielille. Niihin kannattaa ensin tutustua. Aihe on liian hankala tässä selostettavaksi ja kuuluu enemmänkin tietotekniikkaan kuin kieliasioihin.
  16. Jos kirjoittaja urlahtaa eli lähettää pelkän URLin sanomatta mitään omaa, ei hänellä yleensä mitään asiaa olekaan, ei ainakaan mitään kiinnostavaa.

    Urlahtelua kannattaa pitää yhtenä itsekseen höpisemisen muotona.
  17. Jos ystäväsi haluaa opetella suomea, kerro hänelle, että kielihistorialliset selitykset eivät sitä juurikaan edistä. Kielen opiskelu on ihan eri asia kuin kielihistorian harrastaminen, opiskeleminen tai tutkiminen.

    Vai auttaisiko esimerkiksi suomalaisen englanninopiskelua suurestikin se, että hän tietäisi, miksi englannissa on monenlaisia eri tavoin epäsäännöllisiä verbejä? Vaikka on ehkä kiinnostava tietää, miksi taivutetaan sing : sang : sung ja think : thought, tämä tieto ei juurikaan edistä kielenopiskelua. Taivutukset on silti opiskeltava erikseen.

    Käytännöllisen opiskelun kannalta voi olla hyötyä lähinnä siitä huomautuksesta, että tyyppiä vesi : vedessä oleva taivutus esiintyy vain suomen kielen vanhoissa sanoissa, kun taas uudehkot -si-loppuiset sanat taipuvat kuten lasi : lasin. Tämä ainakin auttaa taivuttamaan oikein ns. kansainväliset sanat kuten kriisi : kriisin, poliisi : poliisin jne.
  18. Höpinät konditionaalista kaksinkertaisena imperfektinä ja aikamuodot samanarvoistavana olisivat kai sopivia mätäkuun juttuja. Mätäkuu taisikin juuri alkaa.
  19. Jos tarkoitus on kääntää kirjakielinen suomen kielen lause "Minä juon maitoa", kuten itse kysymyksessä (toisin kuin otsikossa!) esitettiin, oikeampi käännös olisi "Ego lactem bibo". Niin kirjasuomessa kuin latinassakin yksikön 1. persoonan pronominia käytetään subjektina, jos se on painollinen.

    Tosin suomenkielinen verbinmuoto "juon" voi viitata myös tulevaisuuteen, ainakin jos lauseyhteys tekee aikasuhteen selväksi. Latinassa tilanne on toinen: tulevaisuuteen viittaavan verbin pitää olla futuurissa.

    Varsinainen kiinnostava kysymys on, mitähän tälläkin käännöksellä on tarkoitus tehdä. Kysyjähän ei edes esitä yksiselitteisesti, mikä lause pitäisi kääntää. Irrallisten lauseiden latinannuttajat aikonevat yleensä kirjoittaa saamiaan käännöksiä yleviksi mietelauseiksi tms. Keilleköhän? Ja jos haluaa vain brassailla latinantaidolla, niin eikö olisi parempi brassailla omalla eikä toisen?
  20. Klassillisessa latinassa vokaalin pituus on osittain leksikaalinen asia (jotkin vokaalit ovat pitkiä, jotkin lyhyitä, ja tämä selviää sanakirjoista, joihin pituudet on merkitty), osittain kieliopillinen (osassa päätteistä on lyhyt, osassa pitkä vokaali, ja tämä selviää kieliopeista).

    Keskiajan ja uuden ajan latinassa pituussuhteet muuttuivat, jolloin asia meni entistä hankalammaksi. Painollisen avotavun vokaali on pitkä, muut vokaalit yleensä lyhyitä. Painollisuus taas osittain riippuu klassillisen latinan muotojen vokaalien pituuksista...
    21. 111 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt