Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Oikea tavujako on Aust-ra-li-a. Kyseessä on vieras nimi mutta sitä käsitellään suomen sääntöjen mukaan kuten yleensä tuttuja, ääntämykseltään suomeen mukautuneita nimiä. Siksi tavunraja tulee yleissäännön mukaisesti peräkkäisistä konsonanteista viimeisen edelle. Sallitut _eri riveille jakamisen_ kohdat sen sijaan ovat Aust-ra-lia, sillä viimeiseltä tavunrajalta ei saa jakaa kahdestakaan syystä: viimeistä kirjainta ei eroteta sanasta, eikä vokaalien välistä pitäisi jakaa (paitsi jos siinä on yhdysosien raja).

    Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei suoralta kädeltä tiedä, miten sana jaetaan eri riveille, ei pidä jakaa sitä. Silloinhan on todennäköistä, että merkittävä osa lukijoista kummaksuu jakoa, teit sen miten vain. Jakamista kannattaa välttää silloinkin, kun tietää oikean jaon mutta tietää myös, että useimmat lukijat eivät tiedä. (Esimerkiksi nimi ”Hruštšev” kannattaa jättää tavuttamatta, sillä ”štš” on yhden äänteen merkki eikä sitä saisi jakaa, kun taas ”Hru-štšev” olisi liian oudonnäköinen.)
  2. Doggeiksi sanotaan eräitä suurikokoisia koiratyyppejä, ja sana on peräisin saksasta. Sana on tietysti samaa juurta kuin englannin ”dog”. Englannissa tämä sana on pääosin syrjäyttänyt muinaisenglannin koiraa tarkoittavan sanan ”hund” (jonka jatkaja nykyenglannin ”hound” on jäänyt erikoiskäyttöön), ks.
    http://www.etymonline.com/index.php?term=dog

    Erään vanhan saksa–suomi-sanakirjan mukaan suomen nimitystä ”Tanskan doggi” (nyk. ”tanskandoggi”) vastaa ”dänische Dogge”. Perheeni koiraguru kuitenkin valisti, että rodun virallinen saksankielinen nimi on ”deutsche Dogge” ja että rotu katsotaan saksalaista alkuperää olevaksi.

    ”Suomen kielen perussanakirjan” mukaan sanassa ”tanskandoggi” ei ole astevaihtelua.