yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Taidatpa olla oikeassa: ainakin joesta on suomen kielessä käytetty nimeä ”Pripet”, ja joen nimestä johtuu myös nimitys ”Pripetin suot”. Itse asiassa ”Suomalainen tietosanakirja” mainitsee Pripet-nimen venäläiseksi mutta lisää, että venäjässä käytetään myös asua ”Pripjat”. Näiden ero on – ainakin venäjän yleiskielessä – vain ortografinen, koska toisen tavun vokaali ääntyy lyhyenä neutraalivokaalina kummassakin tapauksessa.

    Suuri neuvostoensyklopedia mainitsee joen nimelle myös asun ”Pripets” ja rinnakkaisnimen ”Strumen”, ks.
    http://www.oval.ru/enc/57666.html

    Hiukan tulkinnanvaraista on, pitäisikö kaupungista käyttää sovinnaisnimeä silloin, kun kaupungilla on sama nimi kuin joella, jolla on sovinnaisnimi.
  2. Jostakin syystä TV-ohjelmien esittelyissä venäjänkielisiä nimiä translitteroidaan miten sattuu. Tässä kunnostautuu varsinkin Yle Teema, joka on esittänyt mm. elokuvat, joiden alkukieliset nimet ovat muka Don Kikhot (p.o. Don Kihot) ja Tikhiy Don (p.o. Tihi Don).

    Hesarissa muuten varsinaisessa TV-ohjelmassa mainitaan Tsernobyl ilman hattua s:n päällä. Tämä on satunnainen moka; Hesari nykyisin yrittää kirjoittaa oikein. Sen sijaan Ylen lähettämät tiedot ovat aika järjestelmällisesti väärin translitteroituja.

    Jos nimi on Припять, niin standardinmukainen suomalainen translitteraatio on Pripjat.

    Venäjänkielisen nimen Людмила standardinmukainen suomalainen translitteraatio on Ljudmila. Tässä tapauksessa en ole ihan varma siitä, onko kyseessä venäläinen nimi vai ehkä tšekinkielinen nimi, joka alun perinkin kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin (Ludmila). Periaatteenahan on, että latinalaista merkistöä käyttävästä kielestä kyrilliseen asuun siirretty nimi kirjoitetaan suomessa alkuperäisen asun mukaan eikä kyrillisestä asusta translitteroituna. Käytännössä tilanne on usein hankala, koska nimi on alkujaan peräisin muusta kielestä mutta venäläistynyt siinä määrin, että on vaikea sanoa, mitä kieltä se oikein on.

    Ukrainalaisten nimien translitteroinnin säännöt eivät ole muuttuneet, vaan ne perustuvat edelleenkin standardiin SFS 4900:1998. Eri asia on, että ukrainalaisia nimiä on ruvettu käyttämään entistä enemmän venäläisten asujen tilalla ja että säännöt ovat melko huonosti tunnettuja. Venäläisten nimien translitterointi on suomessa ollut aika vakiintunutta jo vuosikymmenet, mutta muita slaavilaisia kieliä tunnetaan paljon huonommin. Joissakin tapauksissa on epäselvää, voidaanko venäläiseen asuun perustuva kirjoitusasu (esim. Lvov) tulkita sovinnaisnimeksi, jota ei muuteta, vai pitäisikö käyttää ukrainankielistä muotoa (esim. Lviv).

    Sama koskee valkovenäläisiä nimiä. Lukašenka ei muuten ole Ukrainan vaan Valko-Venäjän presidentti. (Ukrainassa on Juštšenko.)
  3. Taipuu Herbert : Herbertiä : Herbertistä jne. Tämä on helppo tapaus, koska ääntämyksen mukainen vokaalisointu ja ns. visuaalinen vokaalisointu johtavat samaan tulokseen. Nimen ääntämyksessä saattaa olla vaihtelua, mutta tässä tapauksessa se ei vaikuta taivutettujen muotojen kirjoitusasuun.

    Sana, jonka vartalossa esiintyy vain e (tai vain e ja i), saa etuvokaaliset päätteet. Näinhän on yleissanoissakin: tee : teetä, hede : hedettä, peli : peliä jne.
  4. Voi niitä aikoja. Keskus tuli noin puolen tunnin välein langalle kyselemään ”puhutaanko?”, ja muutenkin oli aika erikoista nykypäivän mittapuilla. Ainakin vielä 1970-luvun alussa oli sellaista.

    Muistamiani luokkia ovat tavallinen puhelu, pikapuhelu, erikoispikapuhelu, salamapuhelu ja hätäpuhelu, ja kiireellisyysjärjestys oli suunnilleen tuo. Hätäpuhelu oli muistaakseni normaalin puhelun hintainen mutta sen sai soittaa vain suunnilleen hengenhädässä. En tiedä, paljonko mahdollisuutta väärinkäytettiin.

    Voimapuhelu oli muistaaseni puhelu, joka koski voimansiirtoverkon vikaa – siis samantapainen kuin hätäpuhelu. Voimapuheluja kai saivat soittaa vain viranomaiset.

    Vanhoista puhelinluetteloista löytyisi varmaan tietoja puheluluokista, jos vain löydät niitä puhelinluetteloita jostakin ullakolta tms. Vanhasta, esimerkiksi 1950- tai 1960-luvun tietosanakirjasta voisi myös löytyä.
  5. Vaikkapa ”Suomen kielene perussanakirjasta” selviää, että ”useimmiten” tarkoittaa ’useimmissa tapauksissa, tavallisesti, yleensä’.

    Sanaa ”useiten” ei löydy sanakirjoista, joten voi melko varmasti lähteä siitä, että se ei kuulu huoliteltuun yleiskieleen. Se on todennäköisesti epäsäännöllinen lyhentymä sanasta ”useimmiten”.

    Sana ”useimmin” taas kuuluu superlatiivina sarjaan usein : useammin : useimmin. Se ei siis tarkoita ihan samaa kuin ”useimmiten”. ”Nykysuomen sanakirja” esittää tästä esimerkkejä hakusanan ”usein” kohdalla:

    ”Matti oli käynyt Helsingissä kaikkein useimmin.” (Tässä ajateltaneen tilannetta, jossa puhutaan useasta henkilöstä ja mainitaan, että heistä Matti on käynyt Helsingissä useammin kuin muut.)

    ”Rikkaruohojen itämiskyky on useimmin [→ useimmiten] sangen suuri." (Nuoli viittaa suositeltavampaan ilmaukseen, eli tässä siis _ei_ pidä käyttää sanaa ”useimmin”, koska kyse ei ole varsinaisesta vertailusta, vaan sanaa ”useimmiten”.)

    Oikein on ”useimmin esitetty kysymys”. Tosin voisi kirjoittaa yksinkertaisemmin: ”tavallisin kysymys”.

    Keskustelussa ehdotettu Googlen käyttö ei sinänsä selvitä, mikä on _oikein_. Sen sijaan se voi antaa käsityksen siitä, mitä sanoja käytetään yleisesti, ja tälläkin toki on oma merkityksensä.
  6. Et selvästikään osaa latinaa (useita kirjoitusvirheitä lauseissa, jotka kopioit jostakin). Taisit vain yrittää päteä ja samalla houkutella ihmisiä seko-seko-sivustoosi, joka lienee tehty lähinnä hyydyttämään selaimia.
  7. "Krapula" ei varmasti ole latinaa eikä italiaa. "Crapula" taas tarkoittaa latinassa sekä päihtymystä että sen jälkitilaa kohmeloa eli krapulaa. Italiassa "crapula" on De Mauron sanakirjan mukaan ( http://www.demauroparavia.it/66050 )
    "il mangiare e bere oltre misura per golosità" eli lähinnä mässäilyä ja ryyppäämistä.

    Sekava ja harhaanjohtavasti nimetty "sanakirja" "Webster's Online" (Websterin kanssa sillä on tekemistä sen verran, että yhdeksi pohja-aineistoksi on otettu lähes sadan vuoden takainen Websterin sanakirja, jonka tekijänoikeus on rauennut) saattaa olla hyödyllinen etsittäessä ideoita ja mahdollisuuksia. Niinpä
    http://www.websters-dictionary-online.org/definition/english/ha/hangover.html
    tarjoaa italiankieliseksi vastineeksi "malessere", ja tämä lieneekin lähin vastine. Sana tarkoittaa pahoinvointia, huonovointisuutta. Jos italiankielinen haluaisi puhua nimenomaan krapulasta, hän varmaankin liittäisi mukaan jonkin määritteen tai muun tarkennuksen, joka kertoo huonovointisuuden syyn.

    Elisan laajakaista-asiakkaille avoin sanakirja http://sanakirja.kolumbus.fi antaa myös vastineen "malessere" ja lisäksi toisen vastineen "postumi di sbornia", jota on varmaankin pidettävä pikemminkin selityksenä kuin käännöksenä (suunnilleen "humalan jälkiseuraukset").
  8. S/S = steamship = höyrylaiva. Lyhennettä ilmeisesti käytettiin silloin, kun laivaa liikuttaa höyrymoottori, vastakohtana esimerkiksi dieselmoottorille.
  9. Kun kaikki laivat, historiallisia erikoisuuksia lukuun ottamatta, toimivat moottorilla, ei ole tarvetta mainita niitä moottorikäyttöisiksi. On helpompi erikseen mainita purjelaivoista, että ne ovat purjelaivoja.

    Emme myöskään mainitse, että raitiovaunu on moottorikäyttöinen, erotukseksi hevosvetoisesta. :-)
  10. M/S = motor ship = moottorilaiva, moottorilla kulkeva alus. Kun purjelaivat jäivät pois käytöstä, kävi "M/S" hyödyttömäksi.
  11. Strutsin latinankielinen nimi on "struthio" (gen. "struthionis"). Tieteellinen nimi on /Struthio camelus/. Ennen kuin ymmärrät eron latinalaisen nimen ja tieteellisen nimen välillä, sinun ei kannata brassailla kummallakaan.

    "Kamelikurki" on tietysti paljon vanhempi nimi kuin mitkään tieteelliset nimet. Agricola vaikutti 1500-luvulla, Linné 1700-luvulla.
  12. Esimerkiksi Iso suomen kielioppi käyttää merkkiä "v", ja se kertoo noudattavansa IPA-merkintöjä eräin poikkeuksin, eikä poikkeuksissa mainita v:tä. Se kyllä kutsuu v:tä (ja j:tä) puolivokaaliksi, joten kuvaus on hämärä - eikä ISK selvästikään edes pyri kuvaamaan suomen äännejärjestelmää kovinkaan tarkasti.

    Ryhmässä news:sci.lang on juuri alkanut keskustelu otsikolla "labio-dental approximant in Russian", ja siinä Ruud Hamsen on esittänyt mielestäni aika hyvin, mistä on kyse:

    "Note that the difference between a fricative and an approximant is not sharp: voiced fricatives can have various amounts of friction and various amounts of voice (the two usually, but not necessarily, in conjunction with each other). A true approximant has voice, but no
    friction. So obviously, an infinite number of intermediate sounds are articulatorily feasible, there is a continuum between the extremes.
    That means you may not be able to determine exactly what all the realisations of a phoneme in "Russian" as a whole are, so your
    question may be unanswerable."

    Mitä englannin yksikielisiin sanakirjoihin tulee, niin niissähän on yleensä omat ääntämyksen kuvauksensa, jotka poikkeavat IPAsta eivätkä ole kovinkaan tarkkoja ja ekspliittisiä muutenkaan.
  13. Etkö halua edes kertoa, missä yhteydessä olet nuo kuullut? Onko joku on lausunut sinulle irrallisia sanoja kielellä, josta et edes tiedä, mitä se on?

    Joka tapauksessa jos et voi tai et halua kertoa enempää, niin tarkempaa vastausta ei löydy - yksinkertaisesti siksikään, että kuulosi ja transkriptiosi epävarmuus on suurempi kuin romaanisten kielimuotojen välinen vaihtelu.

    Jos et _voi_ kertoa enempää, ei vastauksella varmaan olisi mitään merkitystäkään. Mitäpä väliä olisi sillä, mitä kieltä ovat jotkin epämääräisesti kuullut sanat, joista ei edes tiedä, kuka ne sanoo ja missä tilanteessa?
  14. Jos paljastaisit, mistä sanat ovat peräisin, ja kirjoittaisit kokonaista tekstiä sen verran kuin voit, niin voisi se kielikin paljastua.

    Jotain romaanista kielimuotoahan tuo on, mutta tarkempaan arviointiin tarvittaisiin tarkempaa tietoa - etenkin jos kyseessä on puhuttu kieli eikä mikään ns. suurista romaanisista kielistä, jotka ovat päässeet jonkin maan kansalliskielen asemaan.

    Kielenarvausohjelma
    http://www.xrce.xerox.com/cgi-bin/mltt/LanguageGuesser
    tarjoaa ranskaa, mutta tämä johtunee vain siitä, että se on ohjelmoitu tarjoamaan _jotain_, ja tietoa on riittämättömästi: irrallisia sanoja, ei lauseita. Ranskaa teksti tuskin on, pikemminkin sanat ovat jonkinlaista italian ja espanjan sekoitusta.
  15. Seet mainitaan 1. Mooseksen kirjan 4. luvussa. Vuoden 1933 suomennoksesta:
    "25. Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: 'Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi'."
    http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Moos.4.html#25

    Seet mainitaan myös Uudessa testamentissa, sukuluettelossa, joka esittää Jeesuksen syntyperän sananmukaisesti Aadamiin asti (Luuk. 3:38).

    Uudessa, vuoden 1992 suomennoksessa nimi on "Set", ks.
    http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.4.html#o7
    Ristikontekijät ja monet muutkin käyttävät kuitenkin Raamatun nimistä vanhoja muotoja. En liene ainoa, jonka mielestä raamatunsuomennoskomitean oli typerää ruveta muuttelemaan vakiintuneita nimiä teoretisoimiensa alkukielisten asujen mukaisiksi.

    Korjaanpa vielä pienen kirjoitusvirheen, joka oli aiemmassa vastauksessa: kirjoitetaan "Vanha testamentti", siis vain ensimmäinen kirjain versaalilla, vaikka lyhenne onkin "VT".
  16. En tunne Tampereen murretta, mutta sivun
    http://www.historia.tampere.fi/murre/piirt.htm
    mukaan sanansisäinen r saattaa kahdentua ja a saattaa ääntyä "pyöreänä, vähän o:ta muistuttavana", mikä kai tarkoittaa jotain sentapaista kuin [ɔ]. Näillä tiedoin en kuitenkaan pysty päättelemään, esiintyvätkö nämä ilmiöt mustamakkara-sanassa ja missä määrin. Veikkaisin, että r ei kahdennu, mutta vokaaleista en osaa edes arvailla; kirjoitetuista murrenäytteistäkään ei välttämättä olisi apua, koska niissä transkriptio voi olla aika karkea.
  17. Ääntyykö "mustamakkara" Tampereen murteessa jotenkin yleiskielestä poikkeavasti? Miten? Suomen yleiskielen mukainen ääntämys IPAlla kuvattuna on [ˈmustɑˌmɑkkɑrɑ]. Tosin suomen a:n foneettisessa kuvaamisessa on vaihtelua kuten itse äänteessäkin, mutta se on kyllä pikemmin [ɑ] kuin [a], koska tarvitaan oppositio sen ja ä:n [æ] välille.

    Suomessa v:llä merkitty äänne on lähinnä [v], tai tällaisena se ainakin yleensä kuvataan. Koska kuitenkin suomesta puuttuu mm. oppositio [v] ~ [w], voi v ääntyä aika monella tavalla, varmaankin joskus myös approksimanttina [ʋ]. Erään tutkimuksen mukaan suomalaisten tyypillisimpiä virheitä englantia puhuttaessa on v:n liian heikko ääntäminen.
  18. Kiinnostuin vinkistä ja etsin sivun
    http://blogit.yleradio1.yle.fi/aristoteleenkantapaa/etusivu
    ja asensin RealPlayerin ( http://real.com ) voidakseni kuunnella tuoreinta ohjelmaa netistä.

    Tässäpä nyt kuuntelen lavertelua sanasta "sana" ja "sanan vallasta" luterilaisessa kirkossa jne. Todella monisanaisesti selitellään, ettei saisi monisanaisesti selitellä.

    No, ehkä vain sattui erityisen huono viikko.
  19. Resoluutiolle ei ole standardia.

    Hyvin tehty sivu toimii kaikilla resoluutioilla joissakin järkevissä rajoissa, esimerkiksi resoluutiosta 100×200 ylöspäin - toki joskus vähän huonosti pienessä ikkunassa.

    Sivuista tulee luonnostaan sellaisia, kun ne tehdään yksinkertaisesti. Kaikki aloittavat samasta tilanteesta, ja jotkut sitten näkevät paljon vaivaa tuhotakseen toimivuuden muilla kuin oikeiksi uskomillaan resoluutioilla.

    Ks. esim.
    http://allmyfaqs.net/faq.pl?AnySizeDesign
  20. Ovatko kaikki tiedostot samassa hakemistossa? Elleivät, mikä kokonaisrakenne on - siis mitä hakemistoja ja mitä niissä on? Myös URL olis kiva.

    Oletetaan, että kaikki on samassa hakemistossa. Silloin viittaus pääsivulle ("ekasivulle"), joka on tiedostossa index.html, käy tyyliin
    pääsivu
    tai fiksummin ehkä
    Aune Avuttoman pääsivu
    tai muuta, mikä kuvaa _sisältöä_.

    Mahdollisesti ja jopa todennäköisesti myös pääsivu toimii, mutta tällä on oikeastaan turha vaivata mieltään. Se vie hakemiston oletustiedostoon, joka on _useimmiten_ juuri index.html. (Asian pitäisi selvitä palveluntarjoajan ohjeista. Tosin ne ovat usein puutteelliset, jolloin joudutaan kokeilemaan. Mutta äkkiäkös sen kokeileekin, mihin tuollainen linkki vie; senhän näkee sitten selaimen osoiteriviltä.)
    21. 117 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt