IPA-kysymyksiä

R on muistaakseni hieman erilainen Tampereen murteessa.

joku. kirjoitti:

R on muistaakseni hieman erilainen Tampereen murteessa.

En tunne Tampereen murretta, mutta sivun
http://www.historia.tampere.fi/murre/piirt.htm
mukaan sanansisäinen r saattaa kahdentua ja a saattaa ääntyä "pyöreänä, vähän o:ta muistuttavana", mikä kai tarkoittaa jotain sentapaista kuin [ɔ]. Näillä tiedoin en kuitenkaan pysty päättelemään, esiintyvätkö nämä ilmiöt mustamakkara-sanassa ja missä määrin. Veikkaisin, että r ei kahdennu, mutta vokaaleista en osaa edes arvailla; kirjoitetuista murrenäytteistäkään ei välttämättä olisi apua, koska niissä transkriptio voi olla aika karkea.

>>Suomessa v:llä merkitty äänne on lähinnä [v], tai tällaisena se ainakin yleensä kuvataan. Koska kuitenkin suomesta puuttuu mm. oppositio [v] ~ [w], voi v ääntyä aika monella tavalla, varmaankin joskus myös approksimanttina [ʋ].>>

Missä vakavasti otettavassa suomen fonologisessa kuvauksessa väitetään, että suomen v-äänne on frikatiivinen? Yleensä se kuvataan [ʋ]:nä.

On englanninkin r-äänne yleensä merkitty r-kirjaimella sanakirjoissa, _jotka on tarkoitettu äidinkielenään englantia puhuville_, koska oikea IPA-merkki olisi vain harhaanjohtava. Ei siitä voi päätellä, että IPA-merkistön mielessä englannin r olisi yleensä [r]!

Approksimantti kirjoitti:

>>Suomessa v:llä merkitty äänne on lähinnä [v], tai tällaisena se ainakin yleensä kuvataan. Koska kuitenkin suomesta puuttuu mm. oppositio [v] ~ [w], voi v ääntyä aika monella tavalla, varmaankin joskus myös approksimanttina [ʋ].>>

Missä vakavasti otettavassa suomen fonologisessa kuvauksessa väitetään, että suomen v-äänne on frikatiivinen? Yleensä se kuvataan [ʋ]:nä.

On englanninkin r-äänne yleensä merkitty r-kirjaimella sanakirjoissa, _jotka on tarkoitettu äidinkielenään englantia puhuville_, koska oikea IPA-merkki olisi vain harhaanjohtava. Ei siitä voi päätellä, että IPA-merkistön mielessä englannin r olisi yleensä [r]!

Lue lisää

Esimerkiksi Iso suomen kielioppi käyttää merkkiä "v", ja se kertoo noudattavansa IPA-merkintöjä eräin poikkeuksin, eikä poikkeuksissa mainita v:tä. Se kyllä kutsuu v:tä (ja j:tä) puolivokaaliksi, joten kuvaus on hämärä - eikä ISK selvästikään edes pyri kuvaamaan suomen äännejärjestelmää kovinkaan tarkasti.

Ryhmässä news:sci.lang on juuri alkanut keskustelu otsikolla "labio-dental approximant in Russian", ja siinä Ruud Hamsen on esittänyt mielestäni aika hyvin, mistä on kyse:

"Note that the difference between a fricative and an approximant is not sharp: voiced fricatives can have various amounts of friction and various amounts of voice (the two usually, but not necessarily, in conjunction with each other). A true approximant has voice, but no
friction. So obviously, an infinite number of intermediate sounds are articulatorily feasible, there is a continuum between the extremes.
That means you may not be able to determine exactly what all the realisations of a phoneme in "Russian" as a whole are, so your
question may be unanswerable."

Mitä englannin yksikielisiin sanakirjoihin tulee, niin niissähän on yleensä omat ääntämyksen kuvauksensa, jotka poikkeavat IPAsta eivätkä ole kovinkaan tarkkoja ja ekspliittisiä muutenkaan.

Yucca kirjoitti:

Esimerkiksi Iso suomen kielioppi käyttää merkkiä "v", ja se kertoo noudattavansa IPA-merkintöjä eräin poikkeuksin, eikä poikkeuksissa mainita v:tä. Se kyllä kutsuu v:tä (ja j:tä) puolivokaaliksi, joten kuvaus on hämärä - eikä ISK selvästikään edes pyri kuvaamaan suomen äännejärjestelmää kovinkaan tarkasti.

Ryhmässä news:sci.lang on juuri alkanut keskustelu otsikolla "labio-dental approximant in Russian", ja siinä Ruud Hamsen on esittänyt mielestäni aika hyvin, mistä on kyse:

"Note that the difference between a fricative and an approximant is not sharp: voiced fricatives can have various amounts of friction and various amounts of voice (the two usually, but not necessarily, in conjunction with each other). A true approximant has voice, but no
friction. So obviously, an infinite number of intermediate sounds are articulatorily feasible, there is a continuum between the extremes.
That means you may not be able to determine exactly what all the realisations of a phoneme in "Russian" as a whole are, so your
question may be unanswerable."

Mitä englannin yksikielisiin sanakirjoihin tulee, niin niissähän on yleensä omat ääntämyksen kuvauksensa, jotka poikkeavat IPAsta eivätkä ole kovinkaan tarkkoja ja ekspliittisiä muutenkaan.

Lue lisää

Kuten sanoit, v:n ääntäminen englannissa epätarkasti on vakavahko virhe (se kuulemma naurattaa monia). Siksi englannin opetuksessa ainakin labiaaliapproksimantin käsite on hyvin tärkeä. Pitää opettaa /v/ ja /w/ -äänteiden ero, ja lisäksi se, että suomen [v] (jos nyt käytän tätä merkkiä…) ei yleensä ole oikein kumpikaan.

Ehkäpä jossain yhteydessä, missä ero ei ole tärkeä, pärjää sillä [v]-merkilläkin. Parhaana kuvauksena en sitä voi pitää.