yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kyse on aika ilmeisesti joko huijauksesta tai avuttomasta räpellyksestä. Eipä tuolla kerrota, mistä on kyse, ja se jo sanoo paljon - samoin kuin se, että sivuja löytyy naurettavan vähän.
  2. "Kamalan reunuksen" poistaminen tarkoittaa, että mistään ei näe, että kuva on linkki. Eikä ALT ole selite vaan vaihtoehtoinen (ALTernate) teksti.
  3. 404 Not Found.
    (Liekö taas kyse siitä, että ilmaispalvelut eivät ole hintansa arvoisia.)
  4. Kielessä on harvoin - jos koskaan - täysiä synonyymeja. Käytännössä "vaade" on oikeudellinen termi, joka tarkoittaa _oikeudellisesti perusteltua_ vaatimusta. Vaateen esittäjä ei siis muuten vain vaadi, vaan hän vetoaa lain, sopimuksen tai muun perusteen antamaan oikeuteen.

    Tosin vaade-sana esiintyy vanhassa kielessä myös merkityksessä 'vaatimus yleensä' (Nykysuomen sanakirjan mukaan esim. Kivellä ja L. Onervalla). Nykyisin ei kyse ole niinkään vanhan käytännön jäljittelystä kuin siitä, että on ehkä luettu oikeustermistä "vaade" ja ruvettu käyttämään sitä ymmärtämättä ihan, mistä on kyse, tai välittämättä siitä.
  5. "Alumni" on latinassa ja englannissa monikko, suomessa yksikkö. Selitystä:

    (korkeakoulun) entinen opiskelija, joka on suorittanut tutkinnon; oppilas; suojattu, turvatti, elätti ¶ Sanaa käytetään yliopiston, korkeakoulun, ammattikorkeakoulun tms. entisestä opiskelijasta varsinkin toiminnassa, jossa pyritään oppilaitoksen ja sen entisten opiskelijoiden väliseen yhteydenpitoon (alumnitoiminnassa). Sanan muut merkitykset ovat vanhempia ja lähes hävinneet käytöstä.

    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanata.html#alumni
  6. "Dilemma" on alkuperältään kreikkaa, joskin se on kulkenut myöhäislatinan kautta.

    Alkujaan "dilemma" tarkoittaa valintaa kahden yhtä huonolta vaikuttavan vaihtoehdon välillä. Käytännössä merkitys on väljehtynyt: sana tarkoittaa usein vain vaikeaa valintaa - tai yksinkertaisesti valintatilannetta tai pulmaa.

    Sanan etymologiasta ks.
    http://www.etymonline.com/index.php?search=dilemma

    Sanatarkka käännös ei tietenkään ole mahdollinen.
  7. Kun noin kauniisti kiitit, saat lisätiedon ihan pyytämättä ja yllätyksenä: nimeen ”Egri Bikavér” kuuluu aksentti. Alkon hinnastossa nimi on oikein kirjoitettu. Aksentti on aika olennainen, jos haluaa ääntää nimen oikein, koska unkarissa é on paitsi pitkä vokaali myös laadultaan erilainen kuin lyhyt e, joka muistuttaa ä:tä. Niinpä tuo nimi (= Egerin häränveri) ääntyy suunnilleen [ägri bikaveer].
  8. Lauseen nimi on englanniksi ”Riemann–Roch theorem”. Kyse on siitä, mitä se on suomeksi. Eivät nimet tule mistään, vaan ne annetaan. Kysymys on siitä, annetaanko suomenkielisen nimet suomen kielen sääntöjen mukaan vai holtittomasti eri kielten periaatteita sotkien.
  9. ”Lahti–Saloranta” on asemallin epävirallinen _nimi_, eikä sitä voi rinnastaa puheena oleviin tapauksiin. Tästähän pääsana on pudonnut pois. Jos suunnittelijoiden nimiä käytettäisiin _määritteinä_, oikea muoto olisi ”Lahden–Salorannan pikakivääri” taikka sitten ”Lahti–Saloranta-pikakivääri”.

    Eipä tietysti sanotaan ammuttavan Lahdella-Salorannalla, koska ei ammuta Lahdella ja Salorannalla vaan Lahden ja Salorannan suunnittelemalla aseella.

    Emman suunnittelija oli Василий Алексеевич Дегтярёв (ks. http://www.hrono.ru/biograf/degtyarev.html ), joten hänen sukunimensä kirjoitusasu riippuu jo-kirjaimen translitterointisäännön tulkinnasta, johon aiemmin viittasin. Kirjoitusasu Degtjarjov antaisi joka tapauksessa paremman kuvan ääntämyksestä (suunnilleen [djiktjirjóf], kun konsonantin liudentuneisuutta merkitään paremman puutteessa konsonantin jäljessä olevalla j:llä).

    Mitä tohtorinhattuihin tulee, niin niitähän on ansaittu valetutkimuksillakin, joten kielivirheet väitöskirjoissa eivät ole yllätyksiä.
  10. Oikea muoto on ”Fosterin–Seeleyn ilmaisin”, ellei sitten käytetä koodinomaisempaa nimeä ”Foster–Seeley-ilmaisin”. Muut kirjoitusasun vaihtoehdot ovat virheellisiä. Eri asia on, että jos asialle on sujuvampi nimitys, sitä kannattaa käyttää.
  11. Tuntuisiko luontevalta sanoa "Matti ja Maijan talo"?

    Rinnastuskonjunktiolla yhdistettyjä nimiä tietysti kumpaakin taivutetaan. Vain viimeisen taivuttaminen on kelvoton kompromissi suomen ja englannin välillä: suomessa pitää taivuttaa kaikkia, englannissa ei (sellaisessa yhteydessä, mistä on puhe) ei mitään.

    Samaan nimeen kuuluvien osien taivuttaminen on eri asia. Suomen kielen nimijärjestelmä on suhteellisen myöhäistä tuontitavaraa, ja siihen on vakiintunut kieleemme muuten aika lailla kuulumaton järjestelmä, jossa substantiivilla on taipumaton substantiivimäärite. Sanomme "Pekka Virtasen", koska ruotsissa taivutetaan vastaavalla tavalla "Per Svenssons". Kansankieliset esikuvat olisivat johtaneet muihin taivutustapoihin, esim. "Virtasen Pekalle" (sukunimi genetiiviattribuuttina), "Virtaselle Pekalle" (sukunimi adjektiiviattribuutin luonteisena) tai "Virtas-Pekalle" (sukunimi yhdyssanan määriteosana).

    Suomen kielessäkin muuten taivutetaan titteliä useissa tilanteissa. Taipumaton titteli (presidentti Putinin) johtuu sekin vieraista esikuvista. Titteli taipuu mm. silloin, kun sillä itsellään on määrite: Venäjän presidentin Vladimir Putinin. - Venäjässä muuten nimen osien järjestys on sama kuin suomessa eli sitä vastaisi ilmaisutyyppi *presidentin Vladimirin Vladimirovitšin Putinin.
  12. Luen Hesaria lähes yksinomaan paperilehtenä. Epäjohdonmukaisuus, joka siis on vähentynyt, varmaankin osittain johtuu todellakin lähteiden erilaisuudesta. Enemmän kai kuitenkin vaikuttaa eri toimittajien erilainen osaaminen ja viitsiminen – ja tietysti usein myös niin sanottu kiire. Esimerkiksi Milosevic-juttu oli selvästi toimituksen tekemä. Lähteet vaikuttavat siihen epäsuorasti: jos toimittaja on käyttänyt vain lähteitä, joissa nimi on kirjoitettu väärin, hän ei ehkä tajua tarkistaa asiaa esimerkiksi tietosanakirjasta tai alkuperäisistä lähteistä.

    Valko-Venäjän presidentin nimen asun selvittäminen on hiukan hankalaa, koska hänen verkkosivustostaan näyttää olevan vain englanninkielinen ja venäjänkielinen versio, ei lainkaan valkovenäjäksi eli maan virallisella kielellä! ( http://president.gov.by/ ) Venäjänkielisen nimen suomalainen translitteraatio olisi Aleksandr Grigorjevitš Lukašenko, mutta tämähän olisi takaperoista: lähtökohdaksi on toki otettava alkuperäinen kirjoitusasu. Se on ilmeisestikin Аляксандр Грыгорьевич Лукашенка. Standardin SFS 4900 mukaisen ns. kansallisen translitteroinnin mukaan siitä tulee Aljaksandr Grygorjevitš Lukašenka.

    Siis: Aljaksandr Lukašenka.
  13. Oikea suomennos on ”Riemannin–Rochin lause”. Jos ajatusviivaa ei ole käytettävissä, kirjoitetaan yhdysmerkin ympärille välilyönnit: ”Riemannin - Rochin lause”. Myös ”Riemannin ja Rochin lause” olisi aivan mahdollinen ja selvempikin, mutta niin ei ole tapana kirjoittaa.

    Monet kirjoittajat eivät tunne sääntöjä eivätkä ajattele, miten epäjohdonmukaista on taivuttaa vain toista nimeä. Monet eivät edes tiedä, että kyseessä on kaksi eri henkilöä vaan luulevat, että kyse on yhden ihmisen kaksoisnimestä (vrt. esim. nimeen Joliot-Curie).

    Pieneltä osaltaan virheellinen tyyli ehkä johtuu liian vapaamielisen kannanoton liian vapaamielisestä tulkinnasta. Kielikellossa 3/1998 (s. 41) julkaistujen ohjeiden mukaan ”Jos nimiä on useita, viimeisen taivuttaminen riittää”, esimerkkinä Charcot–Marie–Toothin tauti. (Tämä on yhtä epäloogista kuin olisi sellainen sääntö, että kirjoitetaan ”Matin ja Maijan koti” mutta "Matti, Maija ja Marjatan koti”.)

    Kovin vakavasta ongelmasta ei ole kyse, vaan lähinnä ikävästä ja turhasta horjuvuudesta. Teoreeman tms. nimen tarkoitus ei ole kertoa sen historiaa vaan yksilöidä (nimetä) se. Oppimisen kannalta teoreeman esittäjien henkilöllisyydet ovat triviatietoa, eivät asian ydintä. Lisäksi _jos_ nimi kirjoitetaan oikein, jo ajatusviivan käyttö (tai välilyönnit yhdysmerkin ympärillä) ilmaisevat sen, onko kyse kahden henkilön nimestä vai yhden henkilön nimen osista.
  14. Mikähän mahtaa olla tavoitteesi, kun esität puoli-ilkeää arvostelua jostakin arvostelusta - ja esität sen muualla kuin missä arvostelu on esitetty? Mieleen jopa tulee, että haluat lähinnä mainostaa tiettyä sivustoa, joka koostunee etupäässä huonoista suomennoksista.
  15. Hruštšev-nimi on sikäli kiistanalainen, että ilmoittamasi muodon Хрущёв oikea translitteraatio on Hruštšov, mutta käytännössä nimi kirjoitetaan venäjässä lähes aina ilman pisteitä, siis Хрущев. Tästä kiistasta ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/iso9.html8#jo

    Mihinkö raja? Standardin SFS 4175 huomenna julkistettava uusi painos suosittaa: ”Vieraissa sanoissa pyritään säilyttämään kaikki niihin kuuluvat tarkkeet.” Tätä periaatetta on kyllä laatukirjallisuudessa noudatettu jo kauan. Useimmiten sen noudattaminen vaatii tekstinkäsittelyssä vain vähän viitseliäisyyttä ja hiukan opiskelua. Painotekstissä tilanne on vaativampi, koska teksti menee niin monen käsittelyn läpi, että erikoiset merkit saattavat kokea kovia. Toisaalta painotekstiltä pitää voida vaatia laatua.

    Toisaalta tietysti käytännössä joudutaan usein etenemään pienten askelten tietä. Kunhan nyt ensin saataisiin edes hatut paikoilleen ja aksentit oikein päin (à, ei á). Esimerkiksi vietnamilaisten nimien kirjoittamisessa oikein ensimmäinen vaikeus on sen selvittäminen, mikä on oikea asu, koska nimiä on niin paljon kirjoitettu tarkkeita pois jättäen.

    Huomasitteko muuten, että vaikka Hesari yrittää nykyisin käyttää hattu-s:ää johdonmukaisesti (tämä on siellä viime vuonna tehty linjaratkaisu), Hesari kirjoittaa silti ”Milosevic” eli hattuakaan ei saada paikalleen. Oikea kirjoitusasu on ”Milošević”, ja niin hattu kuin akuutti aksenttikin ovat olennaisia ääntämyksen kannalta.
  16. Jos virke aloitetaan ilmauksella, joka on merkityksensä takia aloitettava gemenalla ("pikkukirjaimella"), niin sittenhän ei ole vaihtoehtoja, vai kuinka? Muttahan kuinkahan usein sellaiseen lienee tarvetta? Yleensä virke voidaan muotoilla toisin. Ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/6.2.html#versaali-virkkeen-alussa

    Mitään suoranaista sääntöä asiasta ei ole. On vain tervettä järkeä, että jos "if" ja "If" tarkoittavat ohjelmointikielessä eri asioita, niin ilmauksella "if" alkava virke pitää aloittaa gemenalla.

    (Tarkkaan ottaen C:ssä ei ole komentoja, vaan lauseita, ja tässä komennoilla tarkoitettiin itse asiassa vain kielen ns. varattuja sanoja.)

    Mainitsenpa vielä - kun asia on esillä toisaalla tässä ketjussa - että sanaa "von" käsitellään normaalina sanana eli se kirjoitetaan virkkeen alussa "Von". Von Döbeln ratsasti ja niin edelleen.
  17. Saahan toki jokainen ja hänen veljensä kirjoittaa vaikka mitä omasta "kieliopistaan", mutta olisi kohtuullista kertoa, että kyse on yksityisestä mielipiteestä. Oikeiden, kirjoina julkaistujen kielioppien mukaan ns. sitaattilainat lausutaan kuten alkukielessä.

    Kummallinen "suomen kielioppisääntö" - yksityisessä kieliopissakin - on se, että c-kirjain luetaan milloin k:ksi, milloin s:ksi. Suomen kielessähän perusperiaatteena on, että yksi kirjain on yhden äänteen (oik. foneemin) merkki. Miksi hyväksyt c:n ääntämyksen vaihtelun ikään kuin ruotsin kautta välittynyt ranskan ääntämys olisi ainoa oikea ja sitä pitäisi soveltaa myös italiasta tulleisiin sanoihin?
  18. Miten määritellään suomen kielen sana? Onko sana "pitsa" suomea? Riippuuko asia siitä, kirjoitetaanko se vielä "pizza"? Jos sana "coulombi" ei ole suomea, niin mitä kieltä se sitten on? (Ei, se ei ole ranskaa eikä englantia; niissä nimi on "coulombe".)

    Yleispätevä ohje voidaan antaa ja on implisiittisesti annettukin: C, kuten myös Q, Z yms., lausutaan samalla tavoin kuin siinä vieraan kielen sanassa, josta lainasana on peräisin. Käytännössä tästä luistetaan usein etenkin silloin, kun kyseessä olisi suomen kielelle vieras äänne, mutta nythän kyse oli _ohjeesta_, ei käytännöstä.

    Mainitsemistasi esimerkeistä "cembalo" meni väärin, koska tässä sanassa ääntyy italiassa affrikaatta, jota voidaan kuvata lähinnä merkinnällä tš. Sama koskee yhdistelmän "ch" ääntämystä sanassa "charleston", jonka äänneasua (amerikanenglannissa) voisi kuvata merkinnällä [tšaarlstn].

    C voi kyllä ääntyä myös [ts] (useissa slaavilaisissa kielissä ja eräissä asemissa saksassa) ja esimerkiksi [þ] (soinniton dentaalispirantti, mm. espanjan kielen eräissä muodoissa e:n ja i:n edellä). Lisäksi c useinkaan ei äänny erikseen vaan jonkin yhdistelmän kuten ch tai sch osana.
  19. Käytännöllisesti katsoen kaikki sanat ovat monimerkityksisiä, kenties joitakin erikoisalojen termejä lukuun ottamatta.

    Jotkut ovat tietysti monimerkityksisempiä kuin toiset. Joissakin tapauksissa kaksi eri alkuperää olevaa sanaa on ikään kuin sulautunut yhteen, joissakin taas vain sana on saanut monia merkityksiä. Joskus merkitysten välillä ei ole selviä rajoja, ja silloin voi pinnallisesti katsoen näyttää siltä, että sanalla on vain yksi merkitys.
  20. Alkuperäinen ilmaisukaan ei ole hyvää tyyliä vaan osittain koodinomainen merkintä, joten jos sitä pitää matkia, niin voihan toki kirjoittaa täsmällisesti ja kansainvälisen, eurooppalaisen ja suomalaisen standardin mukaisesti 2006-04/06.

    Jos taas haluaa välttämättä kirjoittaa järjestysluvun "toinen" numerolla, niin voi tehdä toisenlaisen tyylirikon (sen välttämiseksi, että tulee kaksi numeroin kirjoitettua lukua peräkkäin): 2006-vuoden 2. neljänneksellä. (Ilmaisu "2006-vuoden" on käypää suomea, mutta vahvasti vanhahtava.)
    21. 121 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt