Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Jos vaihdat merkkien koodauksen eli merkkikoodin (character encoding) toiseksi, täytyy itse merkkien esitys muuntaa vastaavasti. Tähän on olemassa erilaisia muunnosohjelmia, mutta yksinkertainen joskin kömpelö menettely on korvata kaikki ääkköset entiteettiviittauksilla:
    ä ä
    Ä Ä
    ö ö
    Ö Ö
    Lisäksi jos sivulla on muitakin ei-Ascii-merkkejä, pitää nekin käsitellä vastaavasti.
  2. Xhtml on (ainakin toistaiseksi) vain _yksinkertaistettu_ versio html:stä. Sitä käyttämällä ei saavuteta mitään erityistä vanhaan html:ään verrattuna. (Internet Explorer ei edes suostu näyttämään xhtml-sivuja, ellei sitä huijata sanomalla niitä html-sivuiksi.)

    Aivan muut asiat ovat olennaisia. Jos html ja css ovat melko hyvin hallussa, niin se on www-sivujen teon kannalta vähän sama kuin kirjojen kirjoittamisen kannalta on se, että osaa käyttää tekstinkäsittelyohjelmaa ja säätää siinä palstanleveyttä. Vähän muutakin tarvitaan. :-)

    Jakob Nielsen, käytettävyystutkija, tuskin on pahasti väärässä sanoessaan, että www-sivujen _suurin_ ongelma on, että niiden tekijät eivät ole ajatelleet, _miksi_ he tekevät sivuja.
    Vasta kun todella ajatellut "miksi", voi järkevästi vastata kysymykseen "miten".

    Tässä muutama muu tyypillinen ongelma:
    - navigoinnista on tehty sivuston pääasia
    - teksti on pientä piperrystä tai kiljuvan isoa
    - värejä on läiskitty kuin paviaanin raivolla
    - sivu alkaa lässynlässyllä, joka vielä vilisee kirjoitusvirheitä
    - liian paljon asiaa yhdellä sivulla
    - linkkejä ei erota tekstistä
    - kuvista ei saa selvää eikä niillä ole kunnollisia kuvatekstejä.

    Näistä ei juurikaan löydy tietoa esim. w3c:n sivuilta, koska ne keskittyvät tekniikkoihin. Mutta esim. http://www.useit.com/alertbox/ sisältää mukavan mittaisia tietoiskuja. Järjestelmällisempään opiskeluun kannattaa hankkia sopiva kirja tai kaksi.
  3. Jokaisella on tekijänoikeuslain mukaan oikeus valmistaa julkistetusta teoksesta muutama kappale yksityiseen käyttöönsä. Tähän on eräitä rajoituksia; se mm. ei koske tietokoneohjelmia. Mutta nettikirjaa se koskee, joten voit tulostaa itsellesi nettikirjan vaikka parina kappaleena. Näin siitä riippumatta, onko itse sivulla asiasta mainintaa.

    Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on "yksityisen käytön" käsitettä tulkittu siinä mielessä väljästi, että se kattaa paitsi puhtaasti henkilökohtaisen käytön myös käyttämisen lähimmässä perhe- ja ystäväpiirissä.

    Siis saa.