yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Oikeinkirjoituksen kannalta jälkimmäinen on oikein, kuten nimimerkki ”Tieto lisää tuskaa” perustelee.

    Asiallisesti molemmat ovat kökkökieltä. Oikein on ”kaksi kettua”. Jos on jokin tarve liittää tähän tieteellinen nimi, kirjoitetaan ”kaksi kettua (Vulpes vulpes)”, kirjoittaen tieteellinen nimi kursiivilla, jos suinkin mahdollista.

    Jos kyseessä olisi laji, jolle ei ole suomenkielistä nimeä, kirjoitettaisiin tyyliin ”kaksi Vulpes vulpes -yksilöä”. Kysehän ei ole mistään lajin edustamisesta.
  2. Mikähän on se ”nyt jo vakiintunut ilmaisu”, jota kerrot esittäneesi? Kyllä normaalissa suomessa edelleen sanotaan näkyvyyden olevan viidestä kymmeneen kilometriin, eikä se tuota todellisia ymmärtämisvaikeuksia. Edes niille, jotka nipottavat, että se muka olisi moniselitteistä.

    Desimetriä ei ylipäänsä pitäisi käyttää eikä juuri käytetäkään. Etuliitteiden sentti-, desi-, deka- ja hehto- käyttö pitäisi (Suomen Standardisoimisliitonkin mukaan) rajoittaa niihin yhteyksiin, joissa ne ovat erityisen käytännöllisiä, käytännössä lähinnä niihin muutamiin harvoihin yhteyksiin, joihin niiden voidaan katsoa vakiintuneen. Senttimetrillä on oma käyttöalansa (joskin usein millimetri olisi suositeltampi kerrannainen), mutta desimetri on lähinnä muinaisjäänne.

    Puhe korkoprosentin muuttumisesta on joka tapauksessa epäasiallista. Korrektia on puhua suureesta eikä sotkea siihen yksikköä. Se, mikä muuttuu, on korko. Siinä olet aivan oikeassa, että *tällöin* syntyy joskus tarve puhua prosenttiyksiköstä, koska ”korko nousi kymmenen prosenttia” ja ”korko nousi kymmenen prosenttiyksikköä” ovat aivan eri asioita. Sen sijaan on aivan oikein sanoa ”korko nousi kahdesta kolmeen prosenttiin” eli ”korko nousi 2 %:sta 3 %:iin”.
  3. Fysikaalisia suureita ilmoitettaessa lukuarvot ovat yleensä pyöristettyjä, tällöin voidaan olettaa – standardien mukaankin –, että todellisen arvon ajatellaan olevan sellainen, että ilmoitettu luku on sen oikea likiarvo. Siten 5 m/s tarkoittaa, ellei muuta ilmoiteta tai voida luotettavasti päätellä, että tuulen nopeus on välillä 4,5 m/s ... 5,5 m/s. Täten vaihteluvälin ilmaus 5 – 10 m/s havaintoja kuvattaessa tarkoittaa käytännössä väliä 4,5 m/s ... 10,5 m/s.

    Jos sen sijaan kyseessä ovat suureelle määrätyt raja-arvot, vaikkapa urheilukilpailun säännöissä tai laissa oleva vaatimus, että tuulen nopeuden tulee olla 5–10 m/s, rajat on tulkittava tarkoiksi. Jos nopeus voidaan jossakin tilanteessa mitata esimerkiksi tarkkuudella 0,01 m/s, niin nopeus 4,99 m/s menee tuon määrätyn välin ulkopuolelle.
  4. Mitä kuuluttaja tarkkaan ottaen sanoi? Sanoiko hän, että tuulen nopeus vaihtelee viidestä yhdeksään metriä sekunnissa vai että tuulen nopeus on viidestä yhdeksään metriä sekunnissa? Jälkimmäinen olisi oikein, edellinen ei.

    Voidaan kirjoittaa ”tuulen nopeus on 5–10 m/s”, joskin mittayksikköjärjestelmän periaatteiden mukaan pitäisi oikeastaan kirjoittaa ”tuulen nopeus on 5 m/s ... 10 m/s”. Ilmaus ”5–10” luetaan ”viidestä kymmeneen”, ja ”m/s” luetaan ”metriä sekunnissa”.
  5. Molemmat ovat oikeita, mutta käyttö riippuu tilanteesta. Hiljentykäämme lukemaan Nykysuomen sanakirjaa (NS) hakusanan ”vuosi” kohdalta (tässä lyhenteet korvattu sanoilla luettavuuden takia):

    ”konsonanttivartaloinen yksikön essiivi vuonna merkityksessä ’jonkin vuoden (2) aikana’ varsinkin kiinteissä sanaliitoissa, ei kuitenkaan, milloin essiiviin liittyy possessiivisuffiksi”

    Niinpä sanotaan ”tänä vuonna” (”tänä vuotena” olisi lähes kielenvastainen), mutta ”viime vuotta pidetään hyvänä sienivuotena”, koska tässä käytetään essiivimuotoa ”vuotena” pitää-verbin rektion takia, ei merkityksessä ’vuoden aikana’.

    Voidaan sanoa ”tänä lukuvuonna” tai ”tänä lukuvuotena”, koska kyseessä ei ole kiinteä, vakiintunut sanaliitto. Käytännössä edellinen on paljon tavallisempi, varmaankin kiinteän sanonnan ”tänä lukuvuonna” vaikutuksesta.

    Ns. possessiivisuffiksi siis NS:n mukaan estää vuonna-muodon käyttämisen. Voidaan sanoa ”kuninkaan toisena hallitusvuonna”, mutta ei ”hänen toisena hallitusvuonnaan”. Käytännössä ”hallitusvuonnaan” ei vaikuta mahdottomalta, joskin selvästi harvinaisemmalta kuin ”hallitusvuotenaan”.

    Tälle ei ole mitään erityisen loogista selitystä. ”Vuonna” ja ”vuotena” ovat rinnakkaismuotoja, jotka perustuvat sanan eri vartalovariantteihin; ”vuonna” sisältää alkujaan konsonanttivartalon ”vuot-” ja päätteen ”-na”, mutta yhtymä ”tn” on assimiloitunut kansoiskonsonantiksi ”nn”. Konsonanttivartaloiset essiivit ovat yleensä vanhahtavia, esimerkiksi ”lasna” (= lapsena).
  6. Jos tuo häiritsee sinua, voit toki sanoa "tulevat voimaan", kuten moni sanookin.

    Seuraavaksi voit syventyä miettimään, miten sanoisit asian käyttämättä voima-sanaa.

    Ja sen jälkeen ehkä voisi pohtia, mikä se sellainen "aikataulu" on. Eihän se mikään taulu ole, vaan paperi tai tiedosto.
  7. Tokkopa suomea puhuttaessa yleensä jätetään broileri-sanan loppu-i:tä pois, kun sana esiintyy itsenäisenä. Sen sijaan yhdyssanan alkuosa on usein lyhentyneessä muodossa ”broiler-”, kuten nähdään vaikkapa Google-haulla "broilerpata". Suomen kielessä on varsin tavallista, että sanasta käytetään erityistä yhdyssanamuotoa, esimerkiksi "hevosmies", ”uusperhe” ja ”nelivuotias”, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/kompos.html
  8. Ei se ole väännös, vaan ilmauksen ”it is” lyhentyneen ääntämyksen [tiz] kirjoitusasu, joka on vanhaa perua. KVG tis.
  9. Jos pitää XHTML:ää käyttää jostain syystä, niin sitten



    missä oma.css on CSS-tiedoston nimi (ja tiedosto samaan kansioon kuin XHTML-tiedosto) joka kirjoitetaan head-elementin sisään. Sen sijainnilla siellä ei ole merkitystä, jos et käytä useaa CSS-tiedostoa.

    Kannattaa testata jollakin tosi yksinkertaisella CSS-tiedostolla ensin, jotta näkee, että homma pelaa. Sisällöksi aluksi vaikka

    body { background: green }

    Ja kyllä, ulkoinen CSS-tiedosto on paras vaihtoehto.

    Tyylijuttujen järjestys CSS-tiedostossa on paljolti tyylikysymys. ☺ Valitse sinulle sopiva. Yleensä hyvä järjestys on sellainen, jossa alussa on yleiset asetukset ja myöhemmin erityiset, esimerkiksi vain yhtä tiettyä elementtiä koskevat. Asetukset voi sitten ryhmitellä joko tyylipiirteen mukaan (esim. ensin marginaalit, sitten värit, sitten fontit jne.) tai elementtityypin mukaan (esim. ensin kaikkia elementtejä koskevat asetukset, sitten body-elementtiä, sitten otsikkoelementtejä jne.).

    Järjestyksellä on merkitystä, jos kaksi sääntöä asettaa tietylle elementille tietyn elementin. Silloin järjestys on yksi asia (kaikkein viimeisenä huomioon otettava) ratkaistaessa, mikä asetus voittaa.
  10. Standardin SFS-ISO 80000-2 mukaan käytetään kaarisulkeita, komponenttien erottimena on pilkut ja pilkun jälkeen tulee välilyönti, esimerkiksi siis (x, y, z).

    Pilkun käyttö ei ole ehdoton sääntö, mutta se on yleinen ja järkevä käytäntö. Standardi sanoo aika sallivasti: ”Luvut ja lausekkeet voidaan erottaa toisistaan pilkulla, puolipisteellä tai muulla sopivalla merkillä. Yleensä käytetään pilkkua, paitsi jos luvuissa käytetään desimaalipilkkua.”

    Opinnäytetyötä kirjoitettaessa kannattaa kuitenkin ensisijaisesti noudattaa oppilaitoksen antamia ohjeita, vaikka ne perustuisivatkin esimerkiksi kumotun standardin väärään tulkintaan tai vain professorin mieltymykseen. Tämä on ns. pienimmän riesan tie
  11. Eikös se ole samassa kuin Word 2007:ssä? Siis kappaleasetusten välilehdellä ”Sisennykset ja välit”.

    Siellä on sitten hämäävästi rivivälit 1, 1,5 jne., jotka tarkoittavat Wordin oletusriviväliä kyseisellä luvulla kerrottuna. Jos halutaan asettaa riviväli tunnettuna suureena, valitaan pudotusvalikosta ”Täsmälleen” ja annetaan riviväli pisteinä.
  12. Semantiikan puolella on mukava olla – siellä sanoilla on merkityksiä!

    Sääntö-sanan merkitysten ero on suhteellinen. Kielen säännöt ovat joka tapauksessa todellisuutta jokaisessa kielessä. Ei kyse ole mistään ”trendistä” tai ”ilmiöstä”, kun esimerkiksi totean, että puhekielessä(kin) on persoonakongruenssi. Ei sanota ”mä olet”, vaan sellainen käsitettäisiin joko oudoksi kielivirheeksi suomea vajavaisesti oppineen suussa tai sitten pelleilyksi.. Puhekielessä on sääntönsä, ja joskus niitä saatetaan panna kirjoihin ja kansiin (kielentutkimuksessa ja kuvailevissa kieliopeissa).

    Sekään ei ole selvää, ettei puhekielellä olisi ”auktoriteetin määrittelemiä sääntöjä”. Kyllä ainakin ennen vanhaan koulujen opettajat yrittivät usein asettaa sääntöjä sille, miten koulussa saa puhua. Tokihan se on puhekielen yksi hyvin erityinen muoto, mutta puhekieltä yhtä kaikki.

    Puhekielessä on paljon pintailmiöitä, jotka muuttuvat nopeasti, kuten muodissa oleva sanasto. Tosin näin on kirjoitetussakin kielessä. Puhekielen rakenne muuttuu itse asiassa varsin hitaasti, ellei kyseessä ole esimerkiksi kreoli tai muu erikoinen kielimuoto.
  13. Mistä olet päätellyt, että ”tipu” olisi lainasana? Mistä kielestä se tulisi? Mikä olisi etymologian perustelu?

    Kovin nuori lainasana se ainakaan ei voi olla, koska se esiintyy jo Jusleniuksen sanakirjassa vuodelta 1745.
  14. Miksi kuvittelet, että puhekielessä ei olisi oikeita sääntöjä? Jos ei olisi, mitään puhetta ei todellisuudessa olisi: kielen olemukseen kuuluu, että siinä on sääntöjä. Kokonaan eri asia on, että puhekielen säännöt ovat erilaiset kuin kirjakielen.

    Mitä kysymykseesi tulee, menepä lähimpään kirjastoon ja katso vastaus suomen kielen sanakirjasta. Se on paljon hyödyllisempää kuin niellä täältä saatava vastaus, joka voi hyvin olla pelkkä arvaus tai piloillaan esitetty väärä tieto.

    Jatkoa varten kannattaa opetella kirjoittamaan tolkullinen otsikko, jossa esimerkiksi kerrotaan mistä sanasta on kyse. JA JATKA VERSAALILLA KIRJOITTAMISTA VAIN JOS HALUAT HERÄTTÄÄ KIELTEISTÄ HUOMIOTA JA NÄYTTÄÄ TYHMÄLTÄ.
  15. Teksti (HS 4.6.2013 s. B 1) on kyllä merkitty HS:n kahden toimittajan kirjoittamaksi, joten kyseessä tuskin on käännösjuttu. Lisäksi on merkitty "Berliini/HelsinkI" eli ainakin toinen toimittajista kai työskentelee Berliinissä. Tämä toisaalta tekee "Sachsenin" entistä kummallisemmaksi.

    Muutoin jutussa on ilmeisesti vain kaksi kielivirhettä: väärä tavutus "in-frastruktuuri" (sellaista ei taida tietokone tehdä, vaan sen on ihminen saanut aikaan "korjauksella") ja virheellinen välilyönti ilmauksessa "Elbe- ja Vltava -jokien". No jos tarkkoja ollaan, niin karttakuvan tekstissä on ilmaus "100 km" kursivoituna, mikä on selvä virhe (yksiköiden tunnuksia ei saa koskaan kursivoida).
  16. Hyvä jos Vltava sopii sinulle. Miten sopinee suuhusi? Kuinka sujuu tšekin kielen tavuamuodostava l-äänne?

    Moldaun nimi on esimerkiksi puolaksi Wełtawa, hollanniksi Moldau, espanjaksi Moldava, unkariksi Moldva, kreikaksi Μολδάβας (Moldávas) jne., joten ei ole mitenkään ihmeellistä, että suomessakin on perinteisesti käytetty muuta kuin tšekinkielistä nimitystä. Ja onhan Moldau virrannut ihan muissa valtioissa kuin tšekkien kansallisvaltiossa, ellei aivan uusinta historiaa oteta huomioon.
  17. Ominaisuutta color-weight ei ole, eikä sen asettamisella saa siis mitään aikaan. Tarkoitat kai ominaisuutta font-weight.

    Sen käyttö niin, että fontti vaihtuu lihavaksi ja taas normaaliksi, on kyseenalaista muun muassa siksi, että yleensä lihavointi aiheuttaa myös tekstin leveyden pienen kasvun. Tämä saattaa sotkea taittoa tai vain aiheuttaa kummallisen näköisen muutoksen. Parempi ja tavallisempi idea on vaihtaa taustan väri tai tekstin väri tai elementin reunaviivan väri tai näiden yhdistelmä.

    Kysymyksesi olisi helpompi ymmärtää, jos esittäisit vähän koodia tai URLin. Nyt pitää arvata... tässä on sellainen tulkinta, jolla hommaan on ratkaisu (muilla tulkinnoilla ei taida olla): Oletetaan, että otsikko on linkki, jossa href=xyz.html#foo ja sivulla xyz.html on esimerkiksi Kukkuu ja haluaisit, että kuin linkkiä on seurattu, "Kukkuu" näkyy lihavalla. Tämä onnistuu sillä, että sivun xyz.html tyyliohjeessa on

    h2:target { font-weight: bold }

    Tosin otsikot ovat oletusarvoisesti lihavalla, mutta kaipa ajatuksena on, että tämä on sivulla estetty, esimerkiksi

    h2 { font-weight: normal }

    Tuo :target on aika hyvin tuettu, ei kuitenkaan IE 8:ssa ja vanhemmissa:
    https://developer.mozilla.org/en-US/docs/Web/CSS/:target
  18. Ei niissä ole eroa. Kuulija päättelee teksti- ja asiayhteydestä, kummasta sanasta on kyse. Kieli sietää melkoisen määrän monitulkintaisuutta sanatasolla, koska yleensä sanat ovat käyttöyhteydessään yksiselitteisiä. Onhan kielessä paljon sanoja, jotka sekä lausutaan että kirjoitetaan samoin (vaikkapa suomessa ”kuusi” lukusanana ja puulajin nimenä).
  19. ”Pia” on vierasperäinen nimi (viime vaiheessa ruotsista tullut, alkujaan latinaa, merkitys ’hurskas’) ja lausutaan [piia] samasta syystä kuin yleensäkin lainanantajakielen painollisen avotavun puolipitkä vokaali äännetään pitkänä. Jostakin syystä vieras kirjoitusasu on suositumpi kuin suomenmukainen kirjoitusasu ”Piia”.

    Muissa vastaavissa nimissä on kyseessä joko samanlainen ilmiö tai analogia
  20. Sana ”upload” datateknisessä merkityksessään on suomeksi ”upata”. Se pääsi jopa ATK-sanakirjaan, tosin merkinnän ”ark.” kera.

    Jos tätä kätevää sanaa ei halua tai uskalla käyttää, täytyy käyttää sanaa ”ladata” ja joko muotoilla virke niin, että lataussuunta tulee selväksi (esim. ”latasin jo tiedoston FTP-palvelimeen” pro ”uppasin jo tiedoston”), tai varautua siihen, että ilmaus ymmärretään väärin.
    21. 24 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt