yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. ”Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.” (tekijänoikeuslain 22 §) Arvostelu mainitaan yleisesti esimerkkinä hyväksyttävästä tarkoituksesta. Sen, onko lainaukset otettu hyvän tavan mukaisesti ja vain tarkoitusken (= arvostelemisen tms.) edellyttämättä laajuudessa, ratkaisee viime kädessä tuomioistuin.

    Asiasta voi pyytää tekijänoikeusneuvoston lausunnon, jonka saaminen tosin voi kestää vuoden ja joka voi olla yhtä ympäripyöreä kuin kysymys tai sitten epämääräisempi.

    Toisaalta video videopelin pelaamisesta ei sinänsä merkitse teoksen kuvaamista. Videopeli on suojattu tietokoneohjelmana, ja lisäksi siihen sisältyvät tekstit, kuvat ja äänet voivat olla tekijänoikeuden suojaamia, mutta videolla näkyvä pelaamimen ei itsessään ole tekijänoikeuden alaista. Käytännössä tässä on kyse lähinnä kuvien suojasta. Siksi asiaa voi arvioida samaan tapaan kuin vaikkapa taidenäyttelyn arvostelua.

    Nyrkkisäännöksi voisi antaa, että arvostelussa saa esittää otteita – kuten kuvaa, mukaan lukien liikkuvat kuvat – arvosteltavasta kohteesta siinä määrin, kuin se on tarpeen sen havainnollistamiseksi, mitä arvostellaan. Tämä voi sisältää esimerkiksi pelin yleisnäkymiä sen osoittamiseksi, millaisesta pelistä on kyse, tai yksityiskohtia sen näyttämiseksi, mitä piirteitä erityisesti kritisoidaan tai kiitetään.
  2. Suomen kielessä on jo verbi ”datata”, kuten huomaat tekemällä vaikkapa Google-haun lausekkeella "dataamaan" (lainausmerkit mukana). Perusmuoto on ”datata”, joskin joissakin kielimuodoissa muoto on ”dataa” – kielimuodoissa, jossa myös sanotaan ”mä en haluu tapaa sua”.

    Dataaminen ei tarkoita pelkkää surffailia netissä, vaan epämääräisesti tietokoneen käyttöä, toki usein nettiä käyttäen.

    Virallista hyväksyntää verbi ”datata” ei ennusteeni mukaan saa koskaan: kun joskus kymmenen vuoden kuluttua kielenhuolto olisi siihen valmis, huomataan, että sana on jo hävinnyt kielestä uusien sanojen tieltä. Tietotekniikan kaikkiallisuus eli ubiikkius johtaa pian siihen, että dataamme koko ajan, ja silloin ei ole yleensä tarvetta puhua dataamisesta.
  3. Olet siis ottanut YouTubessa käyttöön tekstityksen automaattisen kääntämisen. Laatu on todellakin surkea, paljon huonompi kuin konekääntämisen taso oikeasti on, joten tuolla ilmeisesti käytetään jotain alkeellista ohjelmistoa tai ehkä parempaa ohjelmistoa, mutta väärin.

    Vaikuttaa siltä, että venäjänkielinenkin tekstitys on pielessä – siellä todella muun muassa mainitaan ”internet”! – ja on mahdollisesti tehty automaattisella puheentunnistuksella, joka tunnistaa välillä omiaan. Joka tapauksessa on selvää, että kun virheellistä tekstitystä survotaan huonoon käännösohjelmaan, tulos on jokseenkin kamala.
  4. Suomessa yleensä opetetaan brittienglannin standardiääntämystä (Received Pronunciation) niin hyvin kuin opettaja sitä osaa itse ja osaa opettaa, missä on aika lailla vaihtelua. Tätä voidaan pitää myös jonkinlaisena yleiseurooppalaisena englantina.

    Kun suomalainen joka tapauksessa puhuu sitä vähän vääntyneesti, menee tärkeä viesti perille: englanti ei ole puhujan äidinkieli – mikä taas voi auttaa toista osapuolta säätämään puhevauhtinsa, ääntämyksensä jns. sopivammaksi. Brittienglannin standardiääntämys on nimenomaan ”koulussa opitulta” kuulostavaa.

    En tiedä, mitä tarkoitat narinalla tai paikallisilla oudoilla korostuksilla.

    Paljon tärkeämpää kuin ääntämisnormin valinta on se, että opettelee välttämään suomalaisten tyypillisiä virheitä – erityisesti sellaisia, jotka muuttavat sanan toiseksi tai aiheuttavat aitoa epäselvyyttä siitä, mitä tarkoitetaan.

    Kun edes yrittää sijoittaa sanojen painon oikein, pitää b:n, d:n ja g:n erossa p:stä, t:stä ja k:sta, erottaa suppeammat ja laveammat vokaalit toisistaan (esim. feel ~ fill), lausuu th:t edes suunnilleen oikeaan tyyliin ja erottaa toisistaan v:n, f:n ja w:n kohtalaisesti (mitään näistä äänteistä ei esiinny suomessa), on todennäköisesti jo parhaan 10 %:n (tai 1 %:n) joukossa, mitä ääntämiseen tulee. Ja kuten tiedämme, huomattavasti heikommallakin ääntämisellä selviää.

    Tähän verrattuna esimerkiksi r:n lausuminen on pikkujuttu. Voi vaikka lausua kaikki r:t kuten suomessa. Se on varmasti väärin, mutta ymmärrettävää, ja tulos voi olla parempi kuin jos yrittäisi korautella jotain, jota luulee oikeaoppiseksi sorahdukseksi.
  5. Ei mitään asiaa edelleenkään. Nimimerkki ”MattiKSinisalo” jaarittelee ensin asian sivusta ja sitten väittää, että joitakin asioita ”on tapana” ketjuttaa ja että tämä olisi sidoksissa relaation transitiivisuuteen.

    Todellisuudessa hänkin epäilemättä ymmärtää aivan hyvin, mitä x₁ ≠ x₂ ≠ x₃ tarkoittaa, vaikka hänen keksimänsä ehdot merkinnän käytölle eivät toteudu. Hän on myös keksinyt säännön, että jotain hänen keksimäänsä relaatiota ”ei suositella ketjutettavaksi”. Tietysti ilman minkäänlaista lähdeviitteen tapaistakaan.

    Matemaattisessa kirjallisuudessa ei muuten käytetä merkintöjä = ja .
  6. Nimimerkki ”MattiKSinisalo” kirjoittaa laveasti mutta vain mielipiteitä, erikoisia mielipiteitä. Merkinnät tarkoittavat sitä, mitä niiden määritellään tarkoittavan.

    Merkinnälle xRyRz ei ole mitään standardimääritelmää, joten se tulkitaan erikseen annetun määritelmän mukaan tai sitten sen mukaan, mikä tuntuu luonnolliselta.

    Jos nimimerkin ”MattiKSinisalo” mielestä R:n pitää tässä olla transitiivinen, niin siitä on turha yrittää tehdä yleistä totuutta, varsinkaan hyökkäävään sävyyn.
  7. Merkintä on jossain määrin epäselvä, eikä sille ole virallista määritelmää. Mutta se voidaan tulkita aika luontevasti: x≠₁ ≠ x₂ ≠ x₃ tarkoittaa samaa kuin (x≠₁ ≠ x₂) ∧ (x₂ ≠ x₃).

    Ei tämä ole sen vaikeampi asia kuin ilmauksen a < b < c merkitys. Transitiivisuudella ei ole asian kanssa merkitystä, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että luonnollinen lukutapa on ”a on pienempi kuin b, joka on pienempi kuin c”.
  8. ”Alusta pitäen”?

    Mitenkähän olisit 1940-luvun puolessavälissä – jolloin tietotekniikan voidaan katsoa syntyneen – toteuttanut tuon hienon ajatuksen, kun Ascii-merkistöäkään ei ollut keksitty?

    Ota myös huomioon, että Internetistä ei nähty edes unta eikä muutenkaan ollut päällimmäisenä ajatus, että tietotekniikalla tuotettaisiin dokumentteja, saati keskustelupuheenvuoroja. Lisäksi tyypillinen tietokone oli ison huoneen kokoinen ja laskenta- ja tallennuskapasiteettia siinä oli murto-osa nykyaikaisen ”puhelimen” kapasiteetista ja maksoi vähintäänkin muutaman ihmisen vuosipalkan verran. Ai niin, tulostusmahdollisuudet olivat hiukan rajoitetut – vasta paljon myöhemmin päästiin muun muassa rivikirjoittimiin ja päätelaitteisiin, jotka pystyvät näyttämään ruudussa tai tulostamaan paperiin jopa kymmeniä erilaisia merkkejä.
  9. Toivottavasti Suomi24 ei sellaista yritäkään. Osaaminen ei taida riittää alkuunkaan. Viimeisin ”uudistus” aiheutti sen, että pienempi kuin -merkkikin voi rikkoa viestin.
  10. Ei ollut kovin vaikea arvata, mistä ”virheestä” oli kysymys. Mahtipontinen esiintymisesi oli senluonteista, että se viittasi aika pieneen virheeseen ja lisäksi sellaiseen, joka ei edes ole virhe.

    Luepa tämä kohta Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta (kohdasta ”Pilkku”):

    ”Aikanaan konjunktioiden mutta ja vaan edellä on suositettu käytettäväksi aina pilkkua. Tämä menettelytaoa on edelleen mahdollinen.”

    Sama asia sanotaan standardin SFS 4175 kohdassa 4.18.1.
  11. ”Normaali” ehkä merkityksessä ’usein käytetty’, mutta ei fiksu eikä virallinen. Ei kannattaisi vedota Wikipediaan auktoriteettina, kun sinne voi kuka vain kirjoittaa mitä vain – ja tässä tapauksessa on kirjoitettu vieläpä lähteitä ilmoittamatta.

    Merkintätapa, jossa −1 yläindeksinä tarkoittaa käänteisfunktiota, on lähinnä anglosaksinen epäjohdonmukaisuus. Joskus sellaista voi joutua käyttämään, mutta tässähän ei ole mitään tarvetta, koska tunnus arctan on olemassa.
  12. Matematiikkastandardin ISO 80000-2 mukaan tunnus arctan tarkoittaa yksikäsitteisesti funktiota, joka on välille (−π/2, π/2) rajatun tangenttifunktion käänteisfunktio. Mitään viivaa sen tai sen osan päälle ei tarvita. Jos halutaan merkitä funktioparvi, joka koostuu tangenttifunktiosta muodostettujen eri väleille rajattujen funktioiden käänteisfunktioista, on käytettävä jotain muuta merkintää.

    Tunnus arctan tulee kirjoittaa ilman väliä.
  13. Nykysuomen sanakirjan esimerkeistä voi päätellä, että aikalainen-sana ei oikein sovellu tuollaiseen tilanteeseen. Mitään tarkkaa määritelmää ei ole, mutta yleensä aikalainen-sana viittaa jotenkin elämän olennaiseen samanaikaisuuteen. Voin esimerkiksi sanoa olevani Kekkosen aikalainen, koska lapsuudessani ja nuoruudessani kuulin hänestä ja hän oli merkittävä henkilö. Sen sijaan en pidä itseäni Paasikiven aikalaisena, koska hän kuoli minun ollessani nelivuotias ja olen kuullut puhuttavan hänestä vain menneisyyden henkilönä.
  14. Kyseessä kai oli englanninkielinen sarja ja sen tekstitys? Englanninkielisissä tehtävissä esiintyy ”crater creator”, ja esimerkiksi Google-haku ”arctangent crater creator” tuottaa sivuja, joilla selitetään: ”In a crater, the slope of the side of the crater is simply the arc-tangent of the height difference divided by the horizontal distance.”

    Vähän luontevammin sanottuna kai kyse on siitä, että kun tangenttifunktion kuvaaja pyörähtää y-akselin ympäri, tuloksena on pinta, jonka voi tulkita kraatterin muotoiseksi.
  15. Sanakirjasi kertoo brittienglannin mukaisen ääntämyksen. Amerikkalaisessa ääntämyksessä r ääntyy, ja muutakin eroa on. Molemmat nimet ääntyvät kaksitavuisina.

    Olennaisinta asiassa on painon sijainti, joka luonnollisestikin vaikuttaa myös painollsen vokaalin laatuun.

    ”New York City” on useimmissa tilanteissa teennäinen, ellei ole erityistä tarvetta korostaa eroa osavaltion ja kaupungin välillä.
  16. Saattaahan tuo olla tekstitysvirhe, joka johtuu väärin kuulemisesta, joskin [ˈnuːərk] ja [nuːˈjɔɹk] poikkeavat aika lailla toisistaan. Ihminen usein kuulee sen, mitä odottaa kuulevansa, vaikka sanottaisiin ihan muuta, ☺

    Tässä on ehkä kuitenkin sekin mahdollisuus, että tekstittäjä ajatteli Newarkin lentokenttää ja sitä, että se lasketaan New Yorkin lentokentäksi (vähän samaan tapaan kuin Vantaalla sijaitseva lentokenttä lasketaan Helsingin lentokentäksi), joten katsojaa pitää auttaa käyttämällä tunnetumpaa nimeä. (On sattunut, että lentoliput New Yorkiin ostanut hermostuu huomatessaan varausvahvistuksesta, että onkin ostanut liput Newarkiin...) Vikaan meni siinä, että tässä Newark ilmeisimmin ei tarkoittanut lentokenttää.

    (Kirjoitin tekstittäjistä, koska elokuvan tekstitys on olennaisesti erilaista työtä kuin kääntäminen. Jotkut vetävät tästä herneen nenään, koska heidän mielessään ”tekstittäjä” on väheksyvä ilmaus ja tarkoittaa suunnilleen tekstaajaa.)
  17. Milläs ajattelit estää jonkin kirjoitusasun käytön? Ei kukaan ole lupia kyselemässä, joten turha pohtia, ”voidaanko sallia”.

    Oulun kaupunki on päättänyt, että Oulun jäähallin päävuokralainen saa myydä hallin nimen. Päätös on jokseenkin epämääräinen eikä tietenkään voi velvoittaa esimerkiksi sanomalehteä, saati yksityistä kansalaista, käyttämään nimeä. Mutta jos sellaista myytyä nimeä käytetään, niin on johdonmukaista käyttää sitä asua, jonka ostaja on halunnut.

    Tässä tapauksessa toki nimi itsessään ei ole hölmö, joten sikäli ei ole tarvetta korostaa hölmöyttä käyttämällä hölmöä kirjoitusasua. Sillä nyt kuitenkin halutaan hölmöillä. Esimerkiksi Oulun kaupungin sivu
    http://www.ouka.fi/oulu/liikunta-ja-ulkoilu/oulun-jaahalli
    sanoo: ”Energia-areenakin tunnettu Oulun jäähalli”. Tuon mukaan nimi olisi siis ”Energia-aree”.

    Oulun Kärppien sivuilla taas on mm. asut ”Oulun Energia Areena”, ”Oulun Energia areena” ja ”Oulun energia Areena”, joskin enimmäkseen siellä mainitaan ottelupaikaksi vain ”Raksila”.

    Jokainen päättää itse, mitä asua käyttää. Minä kirjoittaisin Oulun jäähallista.

    ”Meri Oulu” on kai lähinnä yritysnimi ja rekisteröity asussa MERI OULU LTO OY , ja kun yritys itse käyttää asua ”Meri Oulu”, niin on loogista käyttää tätä asua.

    Suomen kielen lautakunta on kyllä ottanut sellaisen kannan, että yritysnimien asut pitää korjata niin, että tekstissä käytetään suomen oikeinkirjoitukseen sovitettuja kirjoitusasuja, vaikka yrityksen itsensä käyttämä nimi tai rekisteröity asu olisi jotain muuta. Oikeasti varsin harva journalisti tai tiedottaja uskaltaa niin tehdä, eikä se edes olisi kovin ansiokasta rohkeutta.

    Usein ei edes ole mitenkään selvää, mikä olisi kielen sääntöjen mukainen asu. ”Meri-Oulu” on tietysti selvä tapaus. Mutta Oulun jäähallin nimellä lienee tarkoitus mainostaa Oulun Sähkönmyynti Oy:tä, joka käyttää aputoiminimeä Oulun Energia, joten sääntöjen mukainen asu kai olisi ”Oulun Energia -areena” tai ehkä suomalaisten ”Oulun Energian areena”. Jos yritys ei kuitenkaan ole osannut kirjoittaa ostamaansa nimeä fiksusti, niin miksipä me rupeaisimme korjailemaan?
  18. Totta kyllä, mutta ensin pitää asentaa ja ottaa käyttöön SFS 5966:n mukainen näppäimistöasettelu. Siihen on jo tässä keskustelussa aiemmin viitattu.
  19. Vaikka on tapana puhua Saksojen yhdistymisestä, niin valtio-oikeudellisesti sellaista ei tapahtunut. Sen sijaan Saksan demokraattinen tasavalta lakkasi olemasta, kun sen osavaltiot liittyivät Saksan liittotasavaltaan.

    Toisin sanoen Saksan liittotasavalta laajeni alueeltaan mutta pysyi samana valtiona. Tässä yhteydessä poistui tarve käyttää nimitystä "Länsi-Saksa" samoin kuin nimitystä "Saksan liittotasavalta" muuten kuin valtio-oikeudellisena prokollanimenä.

    Asiallisesti tieto syntymisestä Länsi-Saksassa on oikea ja oikein ilmaistu, koska vuonna 1987 oli kaksi saksalaista valtiota. Syntymävaltio on asiallista ilmoittaa syntymähetken valtiollisen tilanteen mukaan.
  20. Tavaramerkit ja verkkotunnukset ovat eri asioita, vaikka sama nimi saattaa olla suojattu tavaramerkkinä ja myös verkkotunnus.

    Verkkotunnus ei saa perustua toisen suojattuun merkkiin. Kun verkkotunnus on rekisteröity, eivät myöhemmät tavaramerkkien rekisteröinnit tietenkään voi muuttaa verkkotunnusta laittomasti: perustuminen suojattuun merkkiin arvioidaan tietysti sen tilanteen mukaan, joka on verkkotunnusta rekisteröitäessä.

    Verkkotunnus ei toisaalta itsessään estä saman nimen rekisteröintiä tavaramerkiksi, ellei verkkotunnusta ole käytetty myös tavaramerkkinä. Siis jos hankkisit tunnuksen kukkuureset.fi, voisi joku silti saada tavaramerkin Kukkuu Reset rekisteröidyksi. Ei kuitenkaan saisi, jos sinä olisit (verkossa tai muuten) myynyt jotain tuotetta tai palvelua nimellä Kukkuu Reset.

    Ja tämähän ei muuten tullut ihan oikealle palstalle. Verkkotunnukset ovat eri asia kuin kotisivut.
    21. 25 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt