Vapaa kuvaus

Aloituksia

44

Kommenttia

753

  1. Suomi oli Venäjän yhteydessä autonominen suurruhtinaskunta v.1809-1917, jolla oli omat lait, hallinto, valuutta ja asevelvollisuuteen perustunut armeija. Venäjä tosin pyrki tuhoamaan maamme autonomian ja onnistui monessa asiassa, kuten v.1878 asevelvollisuuslain lakkauttamisella, joka korvattiin laittomalla asevelvollisuuslailla v.1903.

    Itä-Ukraina sen sijaan on ollut koko tänä aikana Ukrainan lain alainen alue, joka osallistui maan lainsäädäntöön Ukrainan parlamentissa ja hallituksessa.
  2. Nuo väitteet ampua alas.

    Ensinnäkin kristinusko Tuli Venäjälle Kiovan ruhtinaskunnan kautta. Ja vaikka itsenäistä Ukrainaa ei olisikaan ollut ennen 1920, niin ei itsenäistä Suomeakaan ollut ennen vuotta 1917: Oli vain ensin suomalaisia heimoja, sitten Ruotsin maakunta, autonominen suurruhtinaskunta 1809-1917 ja vuodesta 1917 itsenäinen valtio.

    Ei miltään sivistyneeltä kansalta voi kieltää itsenäisyyttä vain siksi että niillä ei ole aikaisemmin ollut itsenäistä valtiota.

    Sitten Ukrainan itärajoista:

    " Sehän on vain edesmenneen neukkuliiton sisäinen raja Stalinin käskystä,..."

    Aivan, Stalinin tarkoituksena oli virittää kytevä rajariita siinä tapauksessa, että Ukrainassa nousisi voimakas kansallisuusaatte ajamaan alueen eroa imperiumista. Sellaista mielivaltaa ei voida hyväksyä. Venäjä palauttaisi kaiken todennäköisyyden mukaan Krimin Ukrainan yhteyteen, jos se onnituttaisiin liittämään Venäjään.

    "... samanlainen kuin Suomessa olivat edesmenneitten läänien rajat."

    Mihin läänien rajoihin viittaat? Läänien rajat on aina järjestetty Suomen sisäisenä asiana. Jos taas viittaat ns. Vanhan Suomen palauttamiseen Suomen suurruhtinaan yhteyteen v.1812, todettakkoon että keisari perusteli sitä sillä, että Viipuri on vanha suomalainen kaupunki. Oli siis täysin perusteltua pitää v.1812 säädetyt rajat valtakunnan rajoina Tarton rauhansopimuksessa v.1920.

    Sitä paitsi Tarton raja noudatti vanhaa Ruotsin-Venäjän rajaa v.1323 Viipurin osalta. Joten historialliset perusteet olivat olemassa.

    Ei suurvalta voi siirrellä mielivaltaisesti pienten kansojen rajoja sen mukaan, kuuluvatko ne osana suurempaan valtakuntaan vai muodostavatko itsenäisiä valtioita. Ei valtiollisia suhteita sillä tavalla hoideta.

    " Aika hullu ajatus, että noita läänien rajoja olisi alettu jossain historian tilanteessa väittää pyhiksi, ikuisiksi ja koskemattomiksi valtioitten rajoiksi."

    Ensiksi, Tarton rauha piti olla ikuinen. Toiseksi, Tarton raja vahvistettiin v.1923 solmitulla rajarauha-sopimuksella ja v.1932 solmittiin - Neuvostoliiton aloitteesta - hyökkäämättömyyssopimus. Joten tuollainen " hullu ajatus" oli olemassa miltei 20 vuotta naapurin aloitteesta.

    " Tästä koko metakka johtuu kun rajat ovat keinotekoiset ja mielivaltaiset..."

    Koko Neuvostoliitto oli epäilemättä keinotekoinen, mutta se ei oikeuta Venäjää nostamaan rajakiistoja itsenäistyneitten naapurivaltioitten kanssa.

    " Eihän ole olemassa mitään moraalista syytä miksi 15 miljoonan venäläisen tulisi olla ikuisesti reväistynä väkivalloin kansallisesta yhteydestään."

    On kaksi moraalista syytä: 1) Rauhan vakiinnuttaminen Euroopassa.

    2) Ukraina ei ole irrottanut mitään osaa Venäjältä väkivalloin. joten perustelusi ontuu.

    Myös Afrikassa on nykyiset valtiolliset rajat vedetty siirtomaa-aikana eurooppalaisten valtioiden etupiirinä. kuitenkin pyritään siihen, että kiistojen välttämiseksi nykyiset rajat säilyvät koskemattomina, vaikka ne jakavat heimoalueita. Saman pitäisi Venäjänkin hyväksyä erityisesti siksi, koska se ei itse suostu tarkistamaan rajoja muitten hyväksi. Miksi venäjä on ainoa, jonka etu- ja valtapyrkimyksiä pitäisi hyväksyä?
  3. Yleensä moraalisen tuomion lausuu vahinkoa kärsivä osapuoli. Niin Venäjäkin tekee. Jos joku valtio toimisi Venäjän alueitten suhteen samalla tavalla kuin se menettelee Ukrainan suhteen, niin sehän suorastaan parkuisi länsimaat ja YK apuun. Mutta nyt kun Venäjä toimii Ukrainan kustannuksella, niin muitten pitäisi pysyä hiljaa.

    Versaillesin rauhansopimus tuomitaan lähinnä siksi, että sillä luottiin pohja Hitlerin valtaan tulolle. Brest-Litovskin rauhansopimusta ei voi kritisoida samalla tavalla, koska bolsevikit olisivat joka tapauksessa nousseet valtaan.

    Baltian maitten pakkoliitos rikkoi selvästi noiden kansojen itsemääräämisoikeutta. Ne eivät olleet laajentaneet alueita metriäkään yli.

    Tietääkseni Valko-Venäjällä ja Ukrainassa asuu myös puolalaista väestöä.

    " Eikä tuomita sitäkään kun Ukraina sai 1990-luvun alussa puhtaasti venäläisiä alueita itselleen."

    Ukraina ei ottanut yhtään aluetta itselleen Neuvostoliiton hajottua, vaan valtiolliset rajat olivat samat, kuin mitkä sillä oli neuvostotasavallan aikana. Ei ole mitään mieltä siinä, että rajoja muutettaisiin sen mukaan, kuulutaanko samaan valtioon vai ei, vaan rajat pitää asettaa niin, että ne sopivat kaikissa olosuhteissa.

    Stalin ja Nikita Hrustsov halusivat omilla järjestelyillä viedä ukrainalaisilta itsenäisyyshalut asettamalla miinan tai aikapommin, joka alkaisi tikittää siinä tapauksessa, että Ukraina eroaisi Neuvostoliitosta. Sellainen menettely jonkin muun kohdalla todennäköisesti tuomittaisiin yksimielisesti, mutta venäjä saa aina ymmärtäjiä ja hyväksyjiä - ainakin Suomesta.

    Kuten näemme, moraali on maailmassa - tai Suomessa - venäläistä moraalia. Absoluutista moraalia ei todellakaan ole.
  4. Muuten oikein, mutta ei ihan nappiin osunut.

    On hyvä että myönnät Saksan joukkojen muodostaman uhan rauhan teon kannalta v.1944. Itse asiassa saksalaiset joukot muodostivat tuon uhan jo 1941, jonka vuoksi sotaan oli lähdettävä.

    NL ja länsivallat eivät kuitenkaan välittäneet Suomen asemasta vaan suorastaan vaativat Suomea "irtaantumaan sodasta" seurauksista välittämättä. NL esimerkiksi vaati maaliskuun neuvotteluissa Suomea riisumaan saksalaiset joukot huhtikuuhun mennessä ja saattamaan oman armeijan rauhanajan kannalle samaan aikaan. Ajatus neuvotteluista Saksan kanssa joukkojen maasta poistamisesta ei edes ollut keskustelujen alla.

    Mitä tulee Mannerheimiin ja Kannaksen tapahtumiin, niin suurhyökkäys tuli ylipäällikölle yhtä suurena yllätyksenä kuin muillekin esikunnan päällystölle. Siitä on keskusteltu vaikka kuinka usein.

    Kannaksen puolustuksen murtuminen oli todellakin valitettava asia, koska rintaman kestäminen olisi tuonut rauhansopimukseen paremmat ehdot. Tosin ne olivat syyskuussa hieman paremman kuin maaliskuussa saadut, mutta kuitenkin raskaat. Jos rintama olisi kestänyt tai puolustus vetäytymisvaiheessa toiminut paremmin, niin tuskin Molotov olisi ollut niin töykeä rauhanvaltuuskunnalle syyskuussa kuin oli ja olisi todennäköisesti ottanut suomalaisten toiveet paremmin huomioon.