stellaria81

Vapaa kuvaus

Aloituksia

13

Kommenttia

2736

  1. Niin, olen itsekin huomannut että 30-40 v miehet ovat niitä haastavia tapauksia saada suhteeseen. Nuorempaa ja vanhempaa kyllä olisi tarjolla, mutta en oikein usko ihan mahdottoman ikäeron olevan hyväksi.

    Luulenpa että ketmit ovat jo pitkälti pariutuneet ja ytmit ja ätmit taas ovat poissa laskuista, sillä:
    - ytmit eivät halua pariutua siksi että ehtisivät saada mahdollisimman paljon seksikokemuksia eri naisten kanssa
    - ätmit eivät halua pariutua siksi koska kaikki naiset toimivat jännäjyystäreiden spermaviemäreinä

    Että hiukan vaikeatahan se on tästä ikäluokasta ottaa, kun sitä tarjontaa ei yksinkertaisesti ole.
  2. Ai, vaihdoitko pölypussin?
  3. No tämän päivän penetraatioista nyt jäi mieleen eräs massiivisempi lumivalli ajoradan reunassa, kun tulin siihen polkua pitkin. Pitää kyllä sanoa ettei penetraatio täysin onnistunut, vaan oli pakko jalkautua pyörän selästä.
  4. No ehkä vähän tuontyyppiset kuin tuossa vasemman palstan ekassa kuvassa:

    http://www.prettydesigns.com/perfectly-highlighted-brown-hairstyles/

    Ei oo kyllä mitenkään käsitellyt, eli luonnostaan vähän kiharat ja auringontakia latvasta vaalemmat.
  5. No totta kai jos tosissani kiinnostun jostakin miehestä niin ainakin itse kuvittelen että sopisin hänen kanssaan yhteen myös henkisellä tasolla. Lopullista varmuuttahan noista kuvitelmistani ei ole koskaan saatu, kun mies on päättänyt että joku muu onkin kiinnostavampi. Kaipa se mies sitten suuressa viisaudessaan jotenkin jo ennen kunnollista tutustumista näkee ettemme sopisi yhteen ja siirtyy seuraavaan.

    Ehkäpä valaisevinta olisi kuulla sellaisten miesten mielipiteitä jotka ovat itse tehneet jollekin naiselle tuon tempun, että eka tekevät itse aloitteen ja sitten muuttavat mieltään ja jättävät naisen ihmettelemään että mitä tapahtui. Ja itse siis hitaasti lämpiävänä ihmisenä osoitan kiinnostusta sillälailla hienovaraisesti esim. pyrkimällä tekemään vastapalveluksia jos mies jotain minun eteeni on tehnyt, mutta en siis ole oma-aloitteisesti repimässä mieheltä vaatteita päältä tai muutenkaan viemässä sitä tilannetta fyysiseen suuntaan kovin nopeasti.

    Tietysti jos huomaan että miehellä on muitakin kiinnostuksen kohteita työn alla samanaikaisesti, niin otan ehkä vähän etäisyyttä jotta mies saisi rauhassa miettiä onko minusta oikeasti kiinnostunut vai ei. Sitä en tiedä että onko tuo sitten se pahin moka, eli pitäisikö naismenestyksellään kehuskelevaa miestä alkaa jotenkin jahtaamaan entistä tarmokkaammin jotta mies saisi tuntea olevansa haluttu tai jotain. Itselläni kun todellisuudessa tuommoisesta se mielenkiinto miestä kohtaan tuppaa vähäsen laimenemaan, mutta voisi kai sitä yrittää teeskennellä jos siitä apua olisi.
  6. Pitäisköhän tässä ihan tunnustaa, että kyllä tuossa kolmosessa eli Neiti Sielunkumppanissa jotain tutunoloista on. Toisaalta myös tuosta kasista, eli neiti itsenäisestä tunnistan joitakin piirteitä itsessäni.

    No eipä kai sen nyt pitäisikään mikään jymy-ylläri kenellekään olla että jotain häikkää on jos ei ikinä siihen suhteeseen edes pääse.
  7. No unohtui tuosta nyt kyllä vielä se ikäjuttu, eli kovasti paljon yli nelikymppisen tai alle kolmekymppisen miehen kanssa en oikein usko kovin paljon yhteistä löytyvän.

    Livenähän minulle ei ole käytännössä tehty aloitetta koskaan (tai no, ehkä yksi sellaiseksi tulkittava tapahtui joskus reilu 10 vuotta sitten), joten nettideitti on ainoa mistä voin mitään kertoa.

    Ja sielläkin kun olen jo liian kauan roikkunut, niin eipä niitä aloitteita enää juurikaan tule. Ehkä reilu kymmenkunta koko vuonna, joista suurin osa joko aivan puutaheinää tai sitten pahasti ikäkriteerien ulkopuolelta. Neljään sitten tuli lopulta tutustuttua livenä, ja näistäkin kaksi oli sitten mukaliikunnallisuudestaan huolimatta suoraan sanottuna rapakunnossa. Kahdelle muulle en sitten nähtävästi kelvannut, tai ainakin oli sitä säätöä meneillään sen verran muidenkin naisten kanssa etten viitsinyt siihen jäädä enää lisäriesaksi.
  8. Siis mistä helvatasta te olette saaneet päähänne että minä olisin aivan järjettömän vaativa? En muistaakseni ole mitään muita toiveita miehen suhteen esittänyt kuin että alkoholin kulutus olisi maltillista, liikunta kohtuusäännöllistä eikä olisi lapsia ennestään (ja tästä viimeisestä lienee kohta pakko alkaa joustamaan).

    Koulutuksella ei siis ole minulle yhtään mitään merkitystä, kunhan muuten vain on keskustelukykyinen ja jokseenkin samalla aaltopituudella minun kanssani. Työssäkäyntiäkään en vaadi, mutta toivoisin että mies kuitenkin jollain tavalla ymmärtäisi että se työssäkäynti kuitenkin nostaa sitä yleistä elämänlaatua aika tavalla, mistä syystä siihen kuitenkin kannattaisi ehkä pyrkiä.

    Vai liittyvätkö nämä väitteet minun vaativuudestani jo siihen ihan peruslähtökohtaan, että haluaisin ihan oikean parisuhteen (enkä panosuhdetta) ja sellaisen miehen kanssa jolle olisin edes jonkin verran tärkeä ihminen, enkä vain se tuhannes yritys joka viimein sattuu onnistumaan?
  9. Jostakin kumman syystä uskon, vaikka järjellä ajateltuna aika epätodennäköiseltä semmoisen saavuttaminen tässä vaiheessa näyttääkin.
  10. No kaipa se on se hylätyksi tulemisen pelko, eli että mies kiintyykin johonkin toiseen naisen ja jättää minut. Onhan tämä skenaario toki tavallaan toteutunutkin montakin kertaa siinä mielessä että olen ollut kiinnostunut jostakin miehestä ja kuvitellut sen olevan molemminpuolista, mutta sitten mies onkin vaihtanut yhtäkkiä kohdettaan.

    Kyllähän tästä varmasti jonkin verran haittaa on pariutumisen kannalta, koska olen luultavasti liian pidättyväisen oloinen ja hitaasti lämpiävä, jolloin useimmilta miehiltä yksikertaisesti loppuu kärsivällisyys minuun tutustuessa.
  11. Aika hyviä, myös itseeni sopivia pointteja tuli jo tuossa avauksessa.

    Vaikutan varmaankin ulospäin melkoisen viileältä tutustumisvaiheessa, minkä moni voi tulkita kiinnostuksen puutteeksi. Lisäksi minulta puuttuu kilpailuvietti aivan totaalisesti, eli jos saan pienintäkin vihiä siitä että mies on samanaikaisesti kiinnostunut jostain muustakin naisesta kuin minusta, niin jätän homman sikseen koska en jaksa aloittaa mitään ihme taistelua.

    En yksinkertaisesti tiedä miten sen miehen mielenkiinnon (onhan sitä mielenkiintoa ainakin aluksi ollut, kun on minulle kerta aloitteenkin tehnyt) saisi säilymään yhtään kauemmin. Onko se pimpan tyrkyttäminen tokilla treffeillä tosiaan ainoa tapa jolla voi päästä mielenkiintoisen miehen kanssa jatkoon?
  12. Ja jätät sitten naisen omaksi ongelmaksi sen arvailemisen että olenkohan minä nyt mahdollisesti harjoittelumateriaalia vaiko ihan oikeasti kiinnostava…

    No juu, en halua vähätellä noita miesten parinhakuun liittyviä ongelmia, mutta ihan vain tällaisena huomiona niille miehille jotka ovat sitä mieltä että naisen osuus olisi tässä jotenkin oleellisesti helpompi.

    Ajatustenlukutaito olisi kyllä ylipäätäänkin suureksi avuksi tässä sukupuolten välisessä pariutumissodassa. Ehkäpä semmoinenkin ihmiselle vielä joskus evoluution myötä kehittyy.
  13. No aika sekalaista, eli kaikkea minkä vain sain onnistuneesti opeteltua korvakuulolta. Ainakin Fleetwood Mac:ia tuli väännettyä, ja monenlaista muutakin kyllä. Mutta kovin pienimuotoisesti siis, kun ei ollut mitään nauhoitusvehkeisiä silloin, enkä tosiaan ole mikään esiintyjätyyppi ollut koskaan.
    https://www.youtube.com/watch?v=6ombnqWR3eA
  14. Nääh. Oishan tuossa tuo nailonkielinen, mutta eipä ole siihen tullut juuri koskettuakaan n. kymmeneen vuoteen. Kyllä mää ihan oikeasti osasin joskus soittaa melko hyvinkin, mutta eipä kyllä menisi nekään jutut enää millään.
  15. Jaa'a. Ehkä Pimppistä vähän ujostuttaa... :D
  16. Niin, tuo on vähän semmoinen kaksipiippuinen juttu minullekin. Tavallaan tietysti haluaisin että mies olisi ehdottoman rehellinen, mutta kyllähän tuo, että tietää olevansa vain yksi ehdokas jonossa latistaa tunnelman aivan totaalisesti.

    Itselläni on tapana tutustua vähän hitaanpuoleisesti, eli nimenomaan tarvitsen sen useamman tapaamisen saman henkilön kanssa (ellei nyt sitten ekatreffeillä tullut ilmi jotain ehdotonta turn-offia). En myöskään oikein pidä siitä että on monta rautaa tulessa samanaikaisesti, eli tutustuisin mieluiten vain yhteen ihmiseen kerrallaan, mutta käytännössähän tämä ei onnistu, ellei nyt halua kaikille miehille suoria pakkeja antaa, sillä miehet ovat laumaelimiä eli kiinnostuneita aina samanaikaisesti. (tämä johtuu tietysti siitä nettitreffien idiootista ominaisuudesta että useimmin kirjautuneet joilla todennäköisesti siis juuri on jotain säätöä meneillään ovat palvelussa eniten näkyvillä.)

    Monilla miehillä taas tuo parinhaku tuntuu olevan semmoista maanis-depressiivisen oloista toimintaa, eli deittailuvaiheessa tykitetään aloitteita hillittömällä tahdilla joka suuntaan eikä keskitytä siihen ovatko kohteet oikeasti edes kiinnostavia (mikä valitettavasti myös näkyy ulosannista aika selkeästi). Ja sitten kun kyllästytään siihen ettei tärppää, niin unohdetaan naiset tykkänään eikä edes olla saavutettavissa niin että kukaan nainen voisi sitä kiinnostustaan edes osoittaa.

    Tämän romaanini pointti oli siis se, että minun nähdäkseni miehille voisi olla etua siitä miettisivät hetken aikaa minkälaisen naisen oikeasti haluaisivat, sitten valitsisivat kohteensa ja keskittyisivät hieman paremmin siihen kiinnostuksen kohteeseensa. Voisi ihan luonnostaan olla se esiintyminen sitten edullisempaa, kun olisi ihan oikeasti jotain tunteitakin siinä mukana. Sitten ei tarvitsisi myöskään kaunistella naiselle sitä treffiensä määrää pienemmäksi, kun todennäköisemmin pysyisivät järkevissä mitoissa ne treffailut.
  17. Enpä se kyllä todellakaan aina ole ollut minä jolle ei ole kelvannut, vaan olen toki saanut lukuisia pakkeja miehiltäkin. Joo, tiedetään että olen ehkä näissä tapauksissa arvioinut oman tasoni liian korkeaksi, mutta ihan samalla tavoin ne miehet jotka eivät ole minulle kelvanneet ovat arvioineet oman tasonsa yläkanttiin. Hypergamia koskee molempia sukupuolia, joten ainoa tapa päästä tyydyttävään suhteeseen olisi se, että molemmat arvioivat toistensa tason vähän pieleen yläkanttiin.

    Onhan toki muutaman kerran elämässäni sattunut semmoistakin että kiinnostus on näyttänyt ilmiselvästi olevan molemminpuolista, mutta sitten kun siinä hetken aikaa olen ihmetellyt että meinaakohan se mies tehdä kunnollista aloitetta, enkä itsekään ole vielä itseäni saanut liikekannalle asian suhteen, niin miehellä onkin jo kiinnostus toisaalla. Tietysti varmaan hyvä ettei aloita mitään tällaisten pikaihastujien kanssa, mutta kyllähän siinä aina jonkin aikaa melko rikki on tällaisten tapausten jälkeen.
  18. Riippuu varmasti vähän ihmisestä. jotkut ovat semmoisia ”kaikki tai ei mitään” –tyyppejä jotka eivät siedä pientäkään epäröintiä toisen tunteissa.

    Itse en kyllä pistäisi hitaampaa tutustumista pahakseni. Toki mies saa miettiä ihan rauhassa mitä minusta ajattelee ja niinsanotusti kääntää muutkin korttinsa, jos sellaisia on tarjolla samanaikaisesti.

    Mutta jos mies pitemmänkin ajan päästä ihan aktiivisesti pyrkii tapailemaan muita naisia, niin kyllä minä sen tulkitse kiinnostuksen puutteeksi ja anna asian olla kun en viitsi alkaa siinä huomiosta taistelemaan muiden naisten kanssa.
  19. Entäpä jos mies
    pian kyllästyiskin minuun
    ja jättäis yksin.?
  20. Sähköpostikin
    on keksitty, johonka
    voipi kirjoittaa.
    21. 30 / 137
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt