Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. En ole ikinä ymmärtänyt naisen jakomielistä olemusta kokonaisuutena.
  2. Mieskin voi kokea ja tuntea ikävää.

    En osannut eritellä tunteitani kun eräs tyttöystäväni vuosituhannen vaihteessa päätti lopettaa oman elämänsä. Suhteemme oli monimutkainen ja hänen ongelmansa moninaisia. Syyllisyyden tunne yhdistettynä ikävään oli murskaavaa.

    Kuultuani tapahtumasta olin jotenkin halvaantunut, en voinut käsittää sattunutta. Ymmärsin tapahtuman ainutkertaisuuden ja lopullisuuden vasta ajan kuluessa.

    Etsin syitä tapahtuneelle luonnollisesti niin menneisyydestä, nykyisyydestä, tulevasta, itsestäni ja kaikesta. Syitä tietysti oli, mutta päädyin varmuuden vuoksi syyttämään kaikesta itseäni.

    Samalla koin outoa ikävää, tiesin hänen kuolleen, mutta aina kun näin jonkun häntä muistuttavan hahmon, toivoni heräsi ja odotin näkeväni hänet jälleen. Luonnollisesti toivoni lopahti aina kun henkilö käänsi päätään tai pääsin lähemmäksi ja totesin asioiden oikean tilan. Tätä jatkui vuoden tai toista, ehkä enemmänkin. Nykyään ymmärrän hänen olevan poissa ja häntä muistuttavat hahmot tuovat vain vanhoja muistoja mieleeni.

    Yllä mainitun poismenon jälkeen tutustuin työpaikallani lähimpään esimieheeni hyvin läheisesti. Kaikki tapahtui vähitellen, hän oli vetoavan näköinen nainen ja olimme usein kasvokkain keskenämme.

    Minä kaipasin lohdutusta ja hän kenties samaa. Ymmärsimme toisiamme ja suhteemme läheni. En kuitenkaan uskaltanut lähestyä häntä, koska hän oli esimieheni ja naimisissa.

    Meni päiviä, vuosituhansia, kuukausia ja viikkoja. Ihastuin esimieheeni ja työtoveriini päivä päivältä enemmän. Puhuimme paljon ja huomasin vähitellen hänen olevan tyytymätön avioliittoonsa.

    Tein siirtoni kun olimme yksin ja hän vastasi kokeiluuni. Välillämme alkoi kiihkeä suhde.

    Luonnollisesti suhde oli seksipainotteinen, toisin sanoen hän tuli luokseni kun sopivaksi katsoi. Minulla ei ollut mahdollisuuksia soittaa hänelle virka-aikojen ulkopuolella, lomilla, saati sitten pyhinä taikka arkivapaina.

    Rakastin häntä mitä suurimmalla sydämellä, ja rakastan häntä edelleen.

    Jossain vaiheessa rakkauteni koki elämäänsä järisyttävän kokemuksen. Ymmärrän sen täysin, hänen äitinsä kuoli.

    Keskustelin hänen kanssaan pari päivää hautajaisten jälkeen, ja hän halusi lopettaa suhteemme?!!

    Voin jollain tavalla ymmärtää hänen reaktiotaan, mutten kuitenkaan.

    Minä en vainoa häntä, ainakaan enää, hän on edelleen esimieheni. Tai oli. Siirryin muualle ja itseasissa en ole enää siellä töissä kuin ajoittain.

    Kaipaan kuitenkin häntä. Olemme edelleen ystäviä, hän puhuu minulle puhelimen kautta.
  3. Aikoinaan kun oli nuori ja riitti niin viinaa kuin naistakin, en pahemmin krapulan kanssa tuskaillut. Jos vain ylipäätään jalkeille pääsi, saatoin helposti lähteä polkupyöräilemään tunneiksi. Mitkään seksuaaliset suoritukset eivät tuntuneet ylivoimaisilta.

    Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kokea outoja muljahduksia ylävatsan ja rinnan alueella. Nämä tapahtuivat yleensä juuri sen jälkeen kun olin rasittanut itseäni fyysisesti. Kesti aikansa tajuta, että kyse oli luultavasti rytmihäiriöistä ja krapulassa ei missään tapauksessa pitäisi altistaa itseään fyysiselle rasitukselle.

    Tein silloin ja ajoittain vielä nykyäänkin raskaahkoa fyysistä työtä ja ymmärsin, ettei ennen työpäivää voi ryypätä taikka poistumissuunnaksi tulee kuolema.

    Myöhemmin huomasin saavani krapulassa erikoisia hengenahdistuksia ja koin ajoittain sydämeni lyövän hyvin nopeasti. Näitä tapauksia sattui sangen usein suljetuissa tiloissa, joissa oli muita ihmisiä läsnä, kuten julkisissa kulkuneuvoissa ja hisseissä. Erityisesti näitä sattui, kun poistuminen oli jostain syystä estynyt. Esimerkiksi kun hissi juuttuu kerrosten väliin, linja-auto lähtee pysäkiltä tai metro/juna pysähtyy asemien väliin selittämättömästä syystä.

    Ymmärsin vähitellen krapulaoireideni käsittävän myös paniikkihäiriön. On sanottava, että koin usein ja niin vahvasti saavani sydänkohtauksen ja kuolevani siihen paikkaan, kaikkien ihmisten katseiden alla, etten vieläkään pidä lentämisestä taikka hisseistä.

    En krapulassa enää lähde tai aio edes yrittää lähteä millekään luennolle. Jo pelkkä oleminen samassa tilassa muiden ihmisten kanssa ahdistaa vietävästi. Tuntuu kuin jokin puristaisi koko keskiruumista suurella voimalla ja estää näin hengittämisen kuin veren virtaamisenkin.

    Parempi siis pysytellä krapulassa kotona ja liikkua harkitusti turhaa rasitusta välttäen. Luonnollisesti tämä vaatii jonkinlaista suunnitelmallisuutta ja itsekuria. Siis ei viinaa ennen tärkeitä tapahtumia, jos haluaa elämältään muutakin kuin pitkän jakson, josta ei muista mitään.

    Muut muistavat, ikävä kyllä.
  4. Yksinäisyys on tämän maan pirun riivaamien yliopistojen vitsaus. Kaikkia opiskelijoita se ei suinkaan kosketa, mutta aina on joku, joka ei sovi joukkoon.

    Yksinäisyyteen on monia syitä, mutta yleensä henkilöä ei haluta joukkoon hänen erilaisuutensa vuoksi. Luonnollisesti erilaisetkaan eivät halua viettää aikaansa ihan keiden kanssa tahansa. Tästä syystä he saattavat valita olla mieluummin yksin kuin seurassa, jossa eivät oikeasti halua olla.

    Esimerkiksi toppatakkimies ei välttämättä viihdy paljon urheilevien ja muuten liikuvien seurassa. Sinänsä toppatakkimiehessä tai liikkujissa ei ole vikaa, mutta toppatakissa tulee sietämättömän kuuma, jos se päällään liikkuu lämpimällä kelillä taikka sisätiloissa. Näiden ryhmien intressit eivät siis käy yksiin.

    Onko niitä ystäviä pakko löytää yliopistolta? Esimerkiksi lähes minkä tahansa Alkon kulmilla viettää aikaansa lauma toppatakkimiehiä, jotka ovat aina valmiita pieneen jutusteluun, varsinkin jos heille tarjoaa mainitun myymälän tuotteita avokätisesti.

    Syrjäseutujen yliopistoissa ollaan ymmärrettävistä syistä varauksellisempia toiseutta kohtaan. Paradoksaalisesti niissä kuitenkin suhtaudutaan suopeammin sukurutsaan ja eläimiin sekaantumiseen kuin suurempien kaupunkien yliopistoissa. Suuremmissa kaupungeissa ollaan suvaitsevampia, mistä kaiken maailman dosenttien lukumäärä on todisteena.

    Jos aloittajan ongelma tosiaankin johtuu joko toppatakista taikka sen alla paitaa nostavista rinnoista, voi tilannetta yrittää korjata hyvin istuvilla rintaliiveillä. Tässä tapauksessa ainakaan push-uppeja ei voine suositella.

    Jos pelkillä rintaliiveillä ei seuraa löydy, voit vähitellen lisätä muitakin niihin liittyviä asusteita kuten korsetin ja pikkuhousut. Syrjäseutujen yliopistojen suhtautumisesta en osaa sanoa, mutta suurempien kaupunkien opistoissa ristiinpukeutuminen on varsin yleistä. Aalto-yliopistossa siihen jopa kannustetaan antamalla muutama ylimääräinen opintopiste viestintätaitoihin liittyen.

    Voin vakuuttaa, oli alasi mikä tahansa, kun vedät leningin päällesi, saat seuraa enemmän kuin olisit ikinä toivonut taikka halunnut.
  5. Muista, että olet olet hakemassa äärimmäisten snobien joukkoon. Pääsykoekirjat ovat heille taskurahaa.

    Kun siis pääset sisälle, älä edes kuvittele, että voisit tulla luennoille kumisaappaissa. Tarvitset puvun, etkä mitään kierrätyskeskuksesta lainattua.

    Minua aina surettaa katsella niitä huppari-ihmisiä, jotka ovat niin olevinaan. Tosiasiassa he menettävät työllistymismahdolllisuutensa jo pääsykokeissa.

    Kukaan tällä alalla leipänsä saava ei ikinä esiinny julkisesti hupparissa!

    Aikoinaan valuvista kelloistaan tunnettu taidemaalari Salvador Dali kysyi eräältä suojatiltaan, mitä tämä oli valmis uhraamaan taiteen eteen?

    Suojatti vakuutti, että hän voi vaikka nääntyä nälkään.

    Tähän taiteilija Dali puuttui ja korjasi suojattiaaan, ettet missään vaiheessa näänny mihinkään vaan tienaat törkeästi.

    Kuka tahansa voi nääntyä ja kuolla, menestyminen on haasteellisempaa, oli taidetta tai ei.

    Samalla tavalla lakimiesten on tarjottava palveluksiaan. Emme ole täällä kärsimässä muiden tähden, ainakaan ilman kohtuullista korvausta.

    Kun ihminen pyytää taiteilijalta ennennäkemätöntä ja -kokematonta luovuuden ilmentymää, samalla tavalla asiakas pyytää lakimieheltä muuta kuin jo lakikirjoissa olevaa ratkaisua.

    Lakimies ei tee ratkaisua, mutta hän voi esittää perusteluja, joiden nojalla ratkaisu tehdään.

    Luonnollisesti suurin osa toimeksiannoista koskee tavanomaisuuksia, mutta nekin on hoidettava ammattitaidolla.

    Salvador teki töitä tilauksesta ihan siinä missä Da Vincikin.

    Luovuus ei ole valuvia kelloja, irtirepäistyjä kehon osia, kirveellä tapettuja kissoja taikka valokuvantarkasti maalattuja tauluja.

    Lakimies voi toimessaan olla luova siinä missä kuka mielipuolitaiteilija tahansa.

    Kukaan taiteilija ei ole tehnyt uraa pelkästään jäljentämällä muiden suorituksia, pl Warhol. Lakimiehiltä se kuitenkin onnistuu.

    Luovuus on ajattelemista ja uusia ajatuksia.

    Jos vanha oikeusjärjestys on väärässä, se pitää vaihtaa uuteen!

    Valitettavasti alaan kuuluu eräänlainen sisäänrakennettu konservatiivisuus.