Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Alennuskoodit
Black Friday 2024
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
rytmimunat
profiilit
rytmimunat
rytmimunat
Vapaa kuvaus
Aloituksia
133
Kommenttia
4798
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
En ole ikinä ymmärtänyt naisen jakomielistä olemusta kokonaisuutena.
09.12.2015 22:37
Mieskin voi kokea ja tuntea ikävää.
En osannut eritellä tunteitani kun eräs tyttöystäväni vuosituhannen vaihteessa päätti lopettaa oman elämänsä. Suhteemme oli monimutkainen ja hänen ongelmansa moninaisia. Syyllisyyden tunne yhdistettynä ikävään oli murskaavaa.
Kuultuani tapahtumasta olin jotenkin halvaantunut, en voinut käsittää sattunutta. Ymmärsin tapahtuman ainutkertaisuuden ja lopullisuuden vasta ajan kuluessa.
Etsin syitä tapahtuneelle luonnollisesti niin menneisyydestä, nykyisyydestä, tulevasta, itsestäni ja kaikesta. Syitä tietysti oli, mutta päädyin varmuuden vuoksi syyttämään kaikesta itseäni.
Samalla koin outoa ikävää, tiesin hänen kuolleen, mutta aina kun näin jonkun häntä muistuttavan hahmon, toivoni heräsi ja odotin näkeväni hänet jälleen. Luonnollisesti toivoni lopahti aina kun henkilö käänsi päätään tai pääsin lähemmäksi ja totesin asioiden oikean tilan. Tätä jatkui vuoden tai toista, ehkä enemmänkin. Nykyään ymmärrän hänen olevan poissa ja häntä muistuttavat hahmot tuovat vain vanhoja muistoja mieleeni.
Yllä mainitun poismenon jälkeen tutustuin työpaikallani lähimpään esimieheeni hyvin läheisesti. Kaikki tapahtui vähitellen, hän oli vetoavan näköinen nainen ja olimme usein kasvokkain keskenämme.
Minä kaipasin lohdutusta ja hän kenties samaa. Ymmärsimme toisiamme ja suhteemme läheni. En kuitenkaan uskaltanut lähestyä häntä, koska hän oli esimieheni ja naimisissa.
Meni päiviä, vuosituhansia, kuukausia ja viikkoja. Ihastuin esimieheeni ja työtoveriini päivä päivältä enemmän. Puhuimme paljon ja huomasin vähitellen hänen olevan tyytymätön avioliittoonsa.
Tein siirtoni kun olimme yksin ja hän vastasi kokeiluuni. Välillämme alkoi kiihkeä suhde.
Luonnollisesti suhde oli seksipainotteinen, toisin sanoen hän tuli luokseni kun sopivaksi katsoi. Minulla ei ollut mahdollisuuksia soittaa hänelle virka-aikojen ulkopuolella, lomilla, saati sitten pyhinä taikka arkivapaina.
Rakastin häntä mitä suurimmalla sydämellä, ja rakastan häntä edelleen.
Jossain vaiheessa rakkauteni koki elämäänsä järisyttävän kokemuksen. Ymmärrän sen täysin, hänen äitinsä kuoli.
Keskustelin hänen kanssaan pari päivää hautajaisten jälkeen, ja hän halusi lopettaa suhteemme?!!
Voin jollain tavalla ymmärtää hänen reaktiotaan, mutten kuitenkaan.
Minä en vainoa häntä, ainakaan enää, hän on edelleen esimieheni. Tai oli. Siirryin muualle ja itseasissa en ole enää siellä töissä kuin ajoittain.
Kaipaan kuitenkin häntä. Olemme edelleen ystäviä, hän puhuu minulle puhelimen kautta.
09.12.2015 22:29
Siis joku aloittaa ketjun, jossa ilmoittaa, että maku ja kiinnostus johonkuhun loppui. Myötähäpeääkin on koettu.
Kannattaisiko mieluummin käyttää jotain persoonallisempaa lähestymistä kuin ketjun aloittamista valtakunnanlaajuiselle keskustelufoorumille? Sähköpostikin on olemassa.
09.12.2015 21:53
Tanssi on harrastus. Joidenkin mielestä siinä pitää osoittaa taitoa ja osaamista. Ihmiset, jotka jakavat saman harrastuksen, kunnioittavat niitä, jotka ovat lajissa taitavia.
En minäkään menisi juuri säännöt oppineena vaatimaan ihastumista taikka kunnioitusta shakki- taikka nyrkkeilymestareilta.
Naisilla oli tietty odotustaso, johon aloittajan veli ei ylennyt. Maailma on kova. Tanssivat naiset, sen enempää kuin miehetkään, eivät ole mitään maailman yksinäisten kusitolppia.
Opettele laji, sen seremoniat, kuviot, koodit ja salaisuudet. Tämä on ainoa keino saada kunnioitusta harrastajien parissa. Oli laji mikä tahansa.
09.12.2015 21:46
Minä pidän tanssimisesta, enkä koe kulloisenkaan partnerin olevan minulle mitään velkaa, varsinkaan seksuaalisen suorituksen osalta.
On tietysti sanottava, että onhan se tavara siellä taustalla mielessä, mutta se ei ole harrastuksen koko hupi ja tarkoitus.
Musiikin rytmissä pysymisessä, askelkuvioissa ja kulloinkin sekä oikealla että sopivalla tavalla viemisessä on ihan oma viehätyksensä. Tanssiminen on taito ihan siinä missä muutkin harjoitellut kyvyt. Sen hyödyllisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta ihmiset tekevät vapaa-ajallaan monia asioita, joiden hyödyllisyys on vähintäänkin kyseenalaista. Tanssiessa on ainakin mahdollisuus tavata unelmiensa nainen, toisin kuin nyrkkeillessä tai painiessa.
Minulla ei juuri ole lauluääntä taikka sävelkorvaa, mutta pidän mitä erilaisemmasta musiikista. Olen myös huomannut, että sen tahdissa voi liikkua tiettyjen sääntöjen mukaan. Pidän säännöistä ja käyttäytymiskuvioista. Tanssiminen on minulle sen vuoksi lähestulkoon velvollisuus.
09.12.2015 21:35
Aikoinaan kun oli nuori ja riitti niin viinaa kuin naistakin, en pahemmin krapulan kanssa tuskaillut. Jos vain ylipäätään jalkeille pääsi, saatoin helposti lähteä polkupyöräilemään tunneiksi. Mitkään seksuaaliset suoritukset eivät tuntuneet ylivoimaisilta.
Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kokea outoja muljahduksia ylävatsan ja rinnan alueella. Nämä tapahtuivat yleensä juuri sen jälkeen kun olin rasittanut itseäni fyysisesti. Kesti aikansa tajuta, että kyse oli luultavasti rytmihäiriöistä ja krapulassa ei missään tapauksessa pitäisi altistaa itseään fyysiselle rasitukselle.
Tein silloin ja ajoittain vielä nykyäänkin raskaahkoa fyysistä työtä ja ymmärsin, ettei ennen työpäivää voi ryypätä taikka poistumissuunnaksi tulee kuolema.
Myöhemmin huomasin saavani krapulassa erikoisia hengenahdistuksia ja koin ajoittain sydämeni lyövän hyvin nopeasti. Näitä tapauksia sattui sangen usein suljetuissa tiloissa, joissa oli muita ihmisiä läsnä, kuten julkisissa kulkuneuvoissa ja hisseissä. Erityisesti näitä sattui, kun poistuminen oli jostain syystä estynyt. Esimerkiksi kun hissi juuttuu kerrosten väliin, linja-auto lähtee pysäkiltä tai metro/juna pysähtyy asemien väliin selittämättömästä syystä.
Ymmärsin vähitellen krapulaoireideni käsittävän myös paniikkihäiriön. On sanottava, että koin usein ja niin vahvasti saavani sydänkohtauksen ja kuolevani siihen paikkaan, kaikkien ihmisten katseiden alla, etten vieläkään pidä lentämisestä taikka hisseistä.
En krapulassa enää lähde tai aio edes yrittää lähteä millekään luennolle. Jo pelkkä oleminen samassa tilassa muiden ihmisten kanssa ahdistaa vietävästi. Tuntuu kuin jokin puristaisi koko keskiruumista suurella voimalla ja estää näin hengittämisen kuin veren virtaamisenkin.
Parempi siis pysytellä krapulassa kotona ja liikkua harkitusti turhaa rasitusta välttäen. Luonnollisesti tämä vaatii jonkinlaista suunnitelmallisuutta ja itsekuria. Siis ei viinaa ennen tärkeitä tapahtumia, jos haluaa elämältään muutakin kuin pitkän jakson, josta ei muista mitään.
Muut muistavat, ikävä kyllä.
09.12.2015 21:17
Tuosta tulikin mieleeni, että lähdin kaverini kanssa ottamaan parit, vaikka seuraavana aamuna oli autokoulun inssiajokoe. Yleensä kun tulee lähdettyä, menee tappiin asti, kuten taisi tuolloinkin käydä.
Onnistuin kokeeseen pääsemään ajallaan, mutta ajaminen oli hieman haparoivaa, joten sain muutaman harjoitusajotunnin lisää.
Olen aina ollut sitä mieltä, että olisin samat virheet tehnyt hyvien yöunienkin jälkeen, mutta mistä sitä tietää. Opetus se kyllä oli sekin.
09.12.2015 20:32
Ei nainen kaipaa miehessä älliä vaan isoa ja juuri oikeaan aikaan toimivaa miehuutta.
Nainen ymmärtää ällin naisten älliksi. Tällaista ei miehellä tietenkään ole. Jos miehellä tällaista on, ei hänellä silloin ole isoa ja juuri oikeaan aikaan toimivaa miehuutta.
Nainen yrittää ekonomisista syistä etsiä miehestä niin ystävää kuin rakastajaakin. Se ei onnistu. Jos näitä yrittää yhdistellä, joutuu jompaan kumpaan tai molempiin pettymään.
09.12.2015 20:18
Yksinäisyys on tämän maan pirun riivaamien yliopistojen vitsaus. Kaikkia opiskelijoita se ei suinkaan kosketa, mutta aina on joku, joka ei sovi joukkoon.
Yksinäisyyteen on monia syitä, mutta yleensä henkilöä ei haluta joukkoon hänen erilaisuutensa vuoksi. Luonnollisesti erilaisetkaan eivät halua viettää aikaansa ihan keiden kanssa tahansa. Tästä syystä he saattavat valita olla mieluummin yksin kuin seurassa, jossa eivät oikeasti halua olla.
Esimerkiksi toppatakkimies ei välttämättä viihdy paljon urheilevien ja muuten liikuvien seurassa. Sinänsä toppatakkimiehessä tai liikkujissa ei ole vikaa, mutta toppatakissa tulee sietämättömän kuuma, jos se päällään liikkuu lämpimällä kelillä taikka sisätiloissa. Näiden ryhmien intressit eivät siis käy yksiin.
Onko niitä ystäviä pakko löytää yliopistolta? Esimerkiksi lähes minkä tahansa Alkon kulmilla viettää aikaansa lauma toppatakkimiehiä, jotka ovat aina valmiita pieneen jutusteluun, varsinkin jos heille tarjoaa mainitun myymälän tuotteita avokätisesti.
Syrjäseutujen yliopistoissa ollaan ymmärrettävistä syistä varauksellisempia toiseutta kohtaan. Paradoksaalisesti niissä kuitenkin suhtaudutaan suopeammin sukurutsaan ja eläimiin sekaantumiseen kuin suurempien kaupunkien yliopistoissa. Suuremmissa kaupungeissa ollaan suvaitsevampia, mistä kaiken maailman dosenttien lukumäärä on todisteena.
Jos aloittajan ongelma tosiaankin johtuu joko toppatakista taikka sen alla paitaa nostavista rinnoista, voi tilannetta yrittää korjata hyvin istuvilla rintaliiveillä. Tässä tapauksessa ainakaan push-uppeja ei voine suositella.
Jos pelkillä rintaliiveillä ei seuraa löydy, voit vähitellen lisätä muitakin niihin liittyviä asusteita kuten korsetin ja pikkuhousut. Syrjäseutujen yliopistojen suhtautumisesta en osaa sanoa, mutta suurempien kaupunkien opistoissa ristiinpukeutuminen on varsin yleistä. Aalto-yliopistossa siihen jopa kannustetaan antamalla muutama ylimääräinen opintopiste viestintätaitoihin liittyen.
Voin vakuuttaa, oli alasi mikä tahansa, kun vedät leningin päällesi, saat seuraa enemmän kuin olisit ikinä toivonut taikka halunnut.
09.12.2015 20:06
Voit tinkiä puvustasi, käytän pelkästään kierrätyskeskusta, mitä vaatehankintoihini tulee.
07.12.2015 23:37
Muista, että olet olet hakemassa äärimmäisten snobien joukkoon. Pääsykoekirjat ovat heille taskurahaa.
Kun siis pääset sisälle, älä edes kuvittele, että voisit tulla luennoille kumisaappaissa. Tarvitset puvun, etkä mitään kierrätyskeskuksesta lainattua.
Minua aina surettaa katsella niitä huppari-ihmisiä, jotka ovat niin olevinaan. Tosiasiassa he menettävät työllistymismahdolllisuutensa jo pääsykokeissa.
Kukaan tällä alalla leipänsä saava ei ikinä esiinny julkisesti hupparissa!
Aikoinaan valuvista kelloistaan tunnettu taidemaalari Salvador Dali kysyi eräältä suojatiltaan, mitä tämä oli valmis uhraamaan taiteen eteen?
Suojatti vakuutti, että hän voi vaikka nääntyä nälkään.
Tähän taiteilija Dali puuttui ja korjasi suojattiaaan, ettet missään vaiheessa näänny mihinkään vaan tienaat törkeästi.
Kuka tahansa voi nääntyä ja kuolla, menestyminen on haasteellisempaa, oli taidetta tai ei.
Samalla tavalla lakimiesten on tarjottava palveluksiaan. Emme ole täällä kärsimässä muiden tähden, ainakaan ilman kohtuullista korvausta.
Kun ihminen pyytää taiteilijalta ennennäkemätöntä ja -kokematonta luovuuden ilmentymää, samalla tavalla asiakas pyytää lakimieheltä muuta kuin jo lakikirjoissa olevaa ratkaisua.
Lakimies ei tee ratkaisua, mutta hän voi esittää perusteluja, joiden nojalla ratkaisu tehdään.
Luonnollisesti suurin osa toimeksiannoista koskee tavanomaisuuksia, mutta nekin on hoidettava ammattitaidolla.
Salvador teki töitä tilauksesta ihan siinä missä Da Vincikin.
Luovuus ei ole valuvia kelloja, irtirepäistyjä kehon osia, kirveellä tapettuja kissoja taikka valokuvantarkasti maalattuja tauluja.
Lakimies voi toimessaan olla luova siinä missä kuka mielipuolitaiteilija tahansa.
Kukaan taiteilija ei ole tehnyt uraa pelkästään jäljentämällä muiden suorituksia, pl Warhol. Lakimiehiltä se kuitenkin onnistuu.
Luovuus on ajattelemista ja uusia ajatuksia.
Jos vanha oikeusjärjestys on väärässä, se pitää vaihtaa uuteen!
Valitettavasti alaan kuuluu eräänlainen sisäänrakennettu konservatiivisuus.
07.12.2015 23:35
Pitäisiköhän jonkun lukea uudelleen jotain yllä olevaa?
Onko missään vaiheessa otettu kantaa ihmisarvoon suhteessa älykkyyteen?
Joku voisi pitää ulosantiasi loukkaavana, jotkut jopa typeränä.
Mitä aiot tehdä asialle?
Esitätkö näkemyksiä?
Perusteletko niitä jotenkin?
Miten meidän pitäisi tulkita ajatuksesi, tekemisesi, näkemyksesi ja perustelusi?
Kenties tieteellinen, taloudellinen, poliittinen taikka uskonnollinen menestys on älykkyyden mitta?
Onko sinulla huomioon otettavaa menestystä mainitsemillani elämän alueilla?
07.12.2015 22:41
Missä ihmeen virtuaalisessa keskusteluympäristössä elät? Kritiikki ei aina ole rakentavaa, et voi aina oppia siitä. Joskus sinusta vain ei pidetä. On olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä kenestäkään ja ilmaisevat sen aina kun palstalle sattuvat.
Peräänkuulutat asiallista keskustelua, mitä se on?
Yleisellä keskustelupalstalla emme osallistu maailmoja, aatteita taikka näkemyksiä syleilevään keskusteluun vaan raakaan todellisuuteen.
Maailmassa ja jopa Suomessa on ihmisiä, jotka eivät välitä sen paremmin sinusta kuin mielipiteistäsikään. On lisättävä, etteivät nämä samaiset tahot välitä myöskään arvoistasi sen enempää kuin käsityksistäkään.
Sinulla on oma äänesi, käytät sitä ja muut käyttävät omaansa.
Olet kenties joskus omaksunut "sivistyneen" tavan keskustella. Tosiasiassa täällä ei keskustella. Kullakin keskustelijalla on jo oma vankka mielipiteensä, et voi kääntää kenenkään päätä.
Niinpä keskustelu on joko samanmielisten myötäilyä taikka väärässä olevien korjaamista.
Kumpaa sinä teet?
07.12.2015 22:04
Ensin pitää olla joku taho jota julkisesti tai toisten kuullen halvennetaan, vaikkapa esittäen hänestä perättömiä väitteitä. Tässä tapauksessa uhrin täytyy olla yksilöitävissä ja tunnistettavissa. Pelkän nimimerkin perätön halventaminen ei kohdistu kehenkään tunnistettavaan henkilöön ainakaan kovin helposti.
Jos jotain on edellä mainitulla tavalla halvennettu, tulee asianosaisen tehdä poliisille rikosilmoitus. Tämän johdosta poliisi tutkii asian, selvittää kunnianloukkaajan henkilöllisyyden ja vie asian syyttäjälle, joka päättää asian viemisestä tuomioistuimeen.
Mikäli kunnianloukkauksesta syytetty todetaan syylliseksi, on rangaistuksena yleensä sakkoa. Jos teon katsotaan aiheuttaneen suurta kärsimystä, voidaan tekijä tuomita törkeästä kunnianloukkaamisesta. Tällöin rangaistus voi olla jopa vankeutta aina kahteen vuoteen asti.
Ottaen huomioon palstan ja sillä yleensä aiheena olevat asiat, saattaa kyseeseen kunnianloukkauksen sijasta tulla uskonrauhan rikkominen.
Rikoslain nojalla, joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tuomitaan uskonrauhan rikkomisesta sakkoon taikka vankeuteen enintään 6 kk.
Tämä siis edellyttää, että uskonnollinen yhdyskunta on rekisteröity. En epäile, etteikö Jehovan todistajia olisi rekisteröity opetusministeriölle.
07.12.2015 21:45
Nykyajan nuoret ovat niin tietävinään. Voin antaa neuvon, pankaa talven varalle varastoon.
Minä sain syksyllä niin paljon ja hyvää, että seuraavan kiinnostaa vasta keväällä. Tässä iässä kun ei enää viitsi pimeässä sohia.
07.12.2015 19:35
En ikinä ole taikka tule ymmärtämään ihmisten tapaa suhtautua niin käsittämättömän henkilökohtaisesti tällaisten palstojen keskusteluihin.
Olemme suhteessa toisiin keskustelijoihin täysin tuntemattomia, emmekä ole millään tavalla vastuussa toisillemme. Tarkoitan tällä, ettemme koe mitään sosiaalista velvollisuutta olla hienotunteisia, kuten vaikkapa sukulaisten välisissä suhteissa koetaan.
Jos jonkun keskustelijan mielipiteet tai sanomiset eivät miellytä, älä lue niitä. Ei keskustelu tarkoita, että jokaisen pitäisi lukea ihan kaikki sonta, mitä toinen näppäimistöltään tänne päästää.
Jos täällä tulee loukatuksi, loukkaaja ei ole isäsi taikka siskosi. Tai jos on, ongelma on perheessä, ei keskustelukulttuurissa. Tarkoitan tällä, että loukattiinpa sinua miten hyvänsä, on loukkaaja joku, jolla ei ole mitään merkitystä elämällesi. Tämän vuoksi hänen loukkauksillaankaan ei ole mitään merkitystä.
Toisaalta kenenkään on turha kuvitella tulevansa asetetuksi millekään jalustalle, ainakaan julkisilla keskustelupalstoilla. Nämä ovat vain nykymaailman vastine vessanseinäkirjoituksille.
07.12.2015 19:28
Yleisen elämänkokemuksen perusteella voin sanoa, että seksin saaminen loppuu jo reilusti alle viisikymppisenä.
07.12.2015 19:11
Rakastan sananvapautta ja en tekisi mitään ilman sitä.
Minä en koe itseäni häiriköksi, vaikka myönnän kirjoittavani eri palstoille varsin usein.
Olen siis kanssasi pitkälti ellen kokonaan samaa mieltä.
04.12.2015 23:55
Olen ollut siunatussa asemassa ja saanut seurata muutamien poikkeuksellisten ihmisten etenemistä arkipäivässä.
He kaikki aloittivat kysyvällä ilmeellä ja lopettivat sillä samalla ylpeällä katseella, jonka minäkin langetin ympärilleni vuosia sitten.
Ihminen voi olla ylpeä niin osaamisestaan kuin itsestäänkin. Hänen ei tarvitse nojata johonkin ihmeellisiin testeihin, jotka kertovat hänen olevan parempi kuin muut.
Jos olette parempia kuin muut, tehkää paremmin kuin muut.
Mikään testi ei kerro älystä enemän kuin elämän ja onnellisuuden testi.
Oletko onnellinen?
Miksi?
04.12.2015 23:47
Rakastan ajatusta, että tiedostaa myös tyhmyytensä.
04.12.2015 23:21
197 / 240