En ole vielä elinpäivinäni huomannut mitään etua älykkyydestäni. Vaikka osaisin ratkaista kaikki maailman ihmisten ongelmat se ei minua millään tavalla hyödyttäisi, en osaa ratkaista omiani. Ei älykkyydellä voi ostaa rakkautta.
Kirottu olkoon liika älykkyys ja se ettei saa elää hetkessä ja vapaana ja viattomana niinkuin taivaanlintu.
kyllä minäkin haluaisin..
Älykkyys on kirous
54545455435as
35
600
Vastaukset
- vain-hiekkahoito-auttaa
Olen huomannut täsmälleen saman. Älykkyyttään ei voi alentaa, vaikka haluaa. Se on taakka, joka vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä ja häiritsee omaakin oloa. Suurella yleisöllä on älykkyydestä aivan harhaisia käsityksiä. Ei voi edes sanoa olevansa poikkeuksellisen älykäs, koska sitä heti luullaan itsekehuksi.
- problemingoknito
- poliisipartio falangissa ,miten läpi ??
- hmhmhmhmhm
Elämässä pärjäämisen kannalta absoluuttista älykkyyttä hyödyllisempää taitaa olla oikea asenne.
- 2gh34
Tärkeintä on sopeutumiskyky, ei voima tai älykkyys sinänsä. Monesti älyköillä on suuria vaikeuksia sopeutua "tyhmiin" sääntöihin ja rituaaleihin.
- iTabula
Olen samaa mieltä siitä, ettei älykkyydellä yksistään ole elämänlaadun kannalta merkitystä. Luonteella on suuri merkitys. Ehkä juuri hyvät luonteenpiirteet "jalostavat" älykkyydestä viisautta.
Muuten en ole ollenkaan samaa mieltä. Älykkyydestä on mitä suurinta hyötyä ja iloa eri tilanteissa. Sen avulla ihminen voi kehittää itseään monipuolisesti, tehdä realistisia arvioita, pitää yllä hyviä ihmissuhteita ja onnistua työelämässä.
Huippuälykkäästä tuntuu, että niissä asioissa, joissa hän on vahvimmillaan, hän näkee muutamassa sekunnissa koko kuvan, jota muut sitten pikku hiljaa kokoavat eteensä.
Kukaan ei kuitenkaan ole huippulahjakas kaikilla aloilla, älykäs ihminen vain luonnostaan kaipaa haasteita ja näkee, missä on kehittymisen varaa.
Se, että huippuälykkyyteen liittyy myös absoluuttisen yksinäisyyden tunne, voi ajoittain tuntua kiroukselta. Mutta toisaalta: kaikki ovat joltain osaltaan absoluuttisesti yksin. Toiset eivät sitä vain ymmärrä eivätkä osaa kompensoida sitä oikein. Onnellisuus on ainakin nykyään hankalasti määriteltävä asia. Muistaakseni joku kreikkalainen määritteli sen aikoinaan pitävän sisällään tuttavien seurassa leppoisaa oleskelua puutarhassa ja näiden kanssa filosifiaa puhuen. Tätä on vaikea ajatella yleismaailmalliseksi onnellisuuden mitaksi, mutta jotain perää siinä saattaa kuitenkin olla.
Toisin sanoen ihminen olisi onnellinen kun saa tehdä mitä eniten haluaa, sellaisten ihmisten kanssa ja sellaisessa ympäristössä kuin haluaa. Ihminen ei kuitenkaan välttämättä aina tiedä, mitä hän haluaa. Tämän vuoksi lisäisin onnellisuuden määritelmään myös tarpeenmukaisuuden.
Tässä ajaudutaankin jo ristiriitaan, halu ja tarve eivät välttämättä kulje käsikädessä. Jos joutuu aina tekemään tarpeellista, muttei koskaan mitä haluaa, ei luultavasti ole onnellinen. Sama koskee myös seuraa ja ympäristöä.
Mitä tulee älykkyyteen ja onnellisuuteen, on vuosisatoja tai -tuhansia mietitty, onko parempi olla tyhmä ja onnellinen vaiko älykäs ja onneton. Jo Raamatun aikainen sananlasku sanoo, että tieto lisää tuskaa.
Minulla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta, mutta voisin kuvitella älykkäiden ihmisten kokevan jonkinlaista suorituspainetta. He kokisivat tällöin velvollisuudekseen pärjätä paremmin kuin pienemmillä resursseilla varustetut kamarantallaajat. Heidän kykyihinsä on saatettu kiinnittää huomiota jo pienenä ja tällöin sisäistää heihin tiettyjä odotuksia. Varttuessaan älykäs yrittää sitten vastata näihin sisäistettyihin odotuksiin loogisinta väylää pitkin.
Luonnollisesti älykäs henkilö huomaa itsekin olevansa älykäs. Tällöinkin on mahdollista, että hän kokee pakkoa käyttää älyään siltä odotettavalla tavalla vaikkei kukaan muu häneltä mitään odottaisikaan.
Pidän siis mahdollisena, etteivät älykkäät henkilöt ole miettineet omaa onnellisuuttaan vaan kykyjään vastaavaa toimintaa. Toki ihminen tarvitsee haasteita ja onnistumisen kokemuksia, mutta aina se ei riitä. Ihminen on onnellinen kun tekee asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi ja iloiseksi.
Siinä missä tyhmä uskaltaa ja kehtaa kokea elämänsä onnellisimmaksi hetkeksi kuplamuovin puhkipuristelemisen, joutuu älykäs pistämään paremmaksi ja uskottelemaan, että saa saman onnen tunteen vain puristelemalla aivokasvaimia leikkauspöydän äärellä.
Tosiasiassa ihmiset ovat yhtä onnellisia kuplamuovin poksahtaessa, oli älliä taikka ei.- iTabula
Jos on annettu älykkyyttä, on myös taitoa soveltaa sitä. Älykkäille tyypillisiä virheitä on olettaa muiden olevan lähimain samalla tasolla. He vastaavat kysymyksiin odottamattomalla tavalla, koska eivät voi uskoa jonkun odottavan niin äärimmäisen yksinkertaista vastausta, jota tämä tosiasiassa juuri odottaa.
Elämää muiden keskellä vaikeuttaa sekin, että lahjakas ihminen tuottaa sellaista, mitä muut eivät voi ymmärtää. Niinpä älykkäät oppilaat ja opiskelijat oppivat räätälöimään opettajan käsityskykyyn sopivia vastauksia. Ihan samoin kuin opettaja oppii räätälöimään kysymyksiään oppilaiden käsityskyvyn mukaan.
Yksi hankaluus on myös tiedostaa tyhmyytensä jollain alalla, jos on huippuälykäs jollain toisella. Kapea-alaisesti älykäs voi jättää näkemättä valtavan osan elämää. Hänelle on tyypillistä kärsimättömyys suhteessa muihin ja jäykän normatiivinen ja mustavalkoinen näkemys asioista. Tämä näkyy usein ylimielisyytenä.
Poikkeuksiakin on, mutta todella lahjakkaat ihmiset ovat yleensä myös vaatimattomia ja nöyriä. Ensinnäkin he tuntevat rajansa mutta pystyvät silti hahmottamaan asioita niiden takaa. Lahjojen käyttö ja sitä seuraava ilo on heille itseisarvo. He arvostavat spontaanisti kaikkia niitä, jotka ovat omalla alallaan hyviä, ja tuntevat solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta kaikkien kanssa, joiden palava halu on ymmärtää, kehittyä ja luoda.
Sokrates näytti pitävän hyvin älykkäänä vain niitä, joilla on halu hyvään. Hän osui oikeaan. Mitä täydellisemmin ihminen käyttää älykkyytensä pahaan, sitä kapea-alaisemmaksi hänen älykkyytensä muuttuu. Ja päinvastoin: mitä enemmän ihminen käyttää älykkyyttään hyvään, sitä monipuolisempaa siitä tulee.- jamppa76b
Sokrates-esimerkkisi meni mielestäni mönkään. Hänhän lähtee liikkeelle siitä, että kaikki ihmiset pyrkivät hyvään eikä kukaan halua pahaa. Ongelmana on se, mistä tietää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Siinä älykkyys tulee kuvioihin, koska älykkyydellä voidaan punnita tekojen seuraukset, hyvät ja huonot puolet, ja näin päästä lähemmäksi totuutta siitä mikä on oikeasti hyvää ja mikä pahaa.
Olen ollut siunatussa asemassa ja saanut seurata muutamien poikkeuksellisten ihmisten etenemistä arkipäivässä.
He kaikki aloittivat kysyvällä ilmeellä ja lopettivat sillä samalla ylpeällä katseella, jonka minäkin langetin ympärilleni vuosia sitten.
Ihminen voi olla ylpeä niin osaamisestaan kuin itsestäänkin. Hänen ei tarvitse nojata johonkin ihmeellisiin testeihin, jotka kertovat hänen olevan parempi kuin muut.
Jos olette parempia kuin muut, tehkää paremmin kuin muut.
Mikään testi ei kerro älystä enemän kuin elämän ja onnellisuuden testi.
Oletko onnellinen?
Miksi?
- typeryydenylistys
Jos älykäs (omasta mielestään vain) on niin tyhmä, että joutuu ns.pohtimaan suomi24 sivuilla omaa älykkyyttään ja siihen liittyviä "muka" ongelmia kyseessä on vain kusipäinen narsismiin taipuvainen, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä.
- ole-huoleton
Ihminen ei ymmärrä mitään, mitä ei itse ole kokenut. Lohdutuksena sinulle: et joudu koskaan tuntemaan, mitä on olla poikkeuksellisen älykäs tavallisessa joukossa.
- typeryydenoikeutus
ole-huoleton kirjoitti:
Ihminen ei ymmärrä mitään, mitä ei itse ole kokenut. Lohdutuksena sinulle: et joudu koskaan tuntemaan, mitä on olla poikkeuksellisen älykäs tavallisessa joukossa.
Et kuitenkaan kertonut sitä, miksi kaltaisesi nero on suomi24- sivulla. Tuollaisen nerouden ongelmahan onkin se, että luulee itsestään liikoja. Voi tuota draamaa...:) Ahh! sitokaa minun kengännauhani, jotta voin ajatella suuria!
- ole-huoleton
typeryydenoikeutus kirjoitti:
Et kuitenkaan kertonut sitä, miksi kaltaisesi nero on suomi24- sivulla. Tuollaisen nerouden ongelmahan onkin se, että luulee itsestään liikoja. Voi tuota draamaa...:) Ahh! sitokaa minun kengännauhani, jotta voin ajatella suuria!
Olin koulun toiseksi paras oppilas, keskiervo 9,50, ÄO 144. Olen kahden tiedekunnan maisteri. Nyt eläkkeellä. Mitä tarkoitat sanoillasi "luulee itsestään liikoja"? Sinulla voi olla muita kokemuksia, mutta ei, miltä tuntuu erityislahjakkaista. Tuottaa vakavia ongelmia, mutta se pysyy sinulta ikuisesti salassa. Alemmuudentunteesta sinulla näyttää kyllä olevan kokemusta.
- hmhmhmhmhm
Mistä olet päätellyt, että kaikki täällä kirjoittavat pitäisivät itseään älykkäänä?
Itse en ainakaan pidä itseäni erityisen älykkäänä. Enkä oikeastaan pidä edes hyödyllisenä arvioida koko asiaa omalla kohdallani.
Henkilökohtaisen motivaation kannalta älykkyyden käsitteestä olisi vain haittaa, ainakin sikäli mikäli "älykkyys" mielletään pysyväksi ominaisuudeksi.
Kannattaa ennemmin keskittyä niihin ominaisuuksin, mitä on mahdollista kehittää. Jos maailmankuvansa rakentaa kovin synnynäisten ja siten varsin pysyvien taitojen tai osaamisten varaan, niin se ei juuri luo kannustimia kehittää itseään ja opiskella uutta, vaan se yleensä aiheuttaa vääränlaisia ajatuksia. Eli jos jossakin asiassa ei menesty, niin ajattelee, että ei menesty koska ei ole älykäs. Jos sen sijaan ajattelisi, että ei menesty, koska ei ole harjoitellut, se luo aivan toisenlaisen kannustimen. ;) - hmhmhmhmhm
ole-huoleton kirjoitti:
Olin koulun toiseksi paras oppilas, keskiervo 9,50, ÄO 144. Olen kahden tiedekunnan maisteri. Nyt eläkkeellä. Mitä tarkoitat sanoillasi "luulee itsestään liikoja"? Sinulla voi olla muita kokemuksia, mutta ei, miltä tuntuu erityislahjakkaista. Tuottaa vakavia ongelmia, mutta se pysyy sinulta ikuisesti salassa. Alemmuudentunteesta sinulla näyttää kyllä olevan kokemusta.
Saatat olla älykäs, mutta provosoitumatta et malta olla ja menet kovin paljon henkilökohtaisuuksiin.
Hyvässä keskustelussa ei ole tapana mennä henkilöön. - hmhmhmhmhm
ole-huoleton kirjoitti:
Olin koulun toiseksi paras oppilas, keskiervo 9,50, ÄO 144. Olen kahden tiedekunnan maisteri. Nyt eläkkeellä. Mitä tarkoitat sanoillasi "luulee itsestään liikoja"? Sinulla voi olla muita kokemuksia, mutta ei, miltä tuntuu erityislahjakkaista. Tuottaa vakavia ongelmia, mutta se pysyy sinulta ikuisesti salassa. Alemmuudentunteesta sinulla näyttää kyllä olevan kokemusta.
Koulussa menestyminen tosin ei vaadi erityistä älykkyyttä, vaan sitä enempi se vaatii ahkeruutta ja oikeaa asennetta.
Tämä ei ole minun mielipide, vaan kasvatustieteen asiantuntijoiden kertomaa. - EiIhanNoin
Tuollainen epämääräinen viittaus "kasvatustieteiden asiantuntijoiden kertomaan" ei ole minkään arvoinen, lähinnä mielipidedopingia.
Varmasti on niin että peruskoulussa ahkeruus ja asenne ovat tärkeimpiä. Siellä on kannustava ilmapiiri ja esim. maahanmuuttajaoppilaat voivat saada oikealla asenteella pari numeroa parempia arvosanoja kuin mitä osaaminen edellyttää. Onko se sitten menestymistä on eri asia.
Lukiossa on toisin sillä ylioppilaskirjoitukset mittaavat absoluuttisen tason. Kyllä siellä älykkyys korreloi arvosanojen kanssa ja erityisen voimakkaasti esim. matematiikassa. Tietysti asenteella ja ahkeruudellakin on korrelaatio. Mutta laudatursumaa ei älykkyydeltään alle kesitason oleva oppilas saa millään. - ole-huoleton
hmhmhmhmhm kirjoitti:
Koulussa menestyminen tosin ei vaadi erityistä älykkyyttä, vaan sitä enempi se vaatii ahkeruutta ja oikeaa asennetta.
Tämä ei ole minun mielipide, vaan kasvatustieteen asiantuntijoiden kertomaa.Koulumenestys korreloi parhaiten älykkyystestillä mitattuun älykkyyteen.
Älykkyyttä arvostetaan aivan suhteettomasti. Syntyy kaikenlaisia turhia alemmuudentuntoja ja hypoteeseja, ettei sellaista muka olisisi. Jotkut mensalaiset kuuluvat kerhoon, jolla voi ylpeillä älykkyydestään, mutta he ovat vain pienen pieni osa poikkeuksellisen lahjakkaista. Valtaosa on ihan hiljaa.
Suurin osa poikkeuksellisen lahjakkaista tietää oikein hyvin, että ominaisuus on myös taakka. Se luo yksinäisyyttä, vääriä odotuksia, sosiaalisia paineita, jos myöskin kykyä ratkoa asioita. Jos älykkyyttä voisi alentaa, olisin mieluimmin keskitasoa.
Vastaukseni ei ollut sinulle, vaan nikille "typeryydenosoitus", joka lähti siitä, että jos kertoo älykkään ongelmista, se olisi jo merkki henkilöstä. Tällainen argumentti on immuuni vastaväitteelle, joten se on mieletön.
Samaa argumentointitapaahan käyttävät ideologiset ja uskonnolliset ryhmät. Jos et hyväksy meidän näkemystämme, se kertoo kielteistä sinusta. Ihan samaa harrastavat niin freudilaiset, feministit, jotkin kasvatustieteilijät kuin uskonnollisetkin.
Vastasin siis "typeryydenosoitukselle" hänen viitoittamallaan tavalla. Hänen vastineensa näytti todella alemmuudentuntoiselta. Kun on päättelyllä ratkaistava asia, voi saada ratkaisun päättelyn kautta, mutta jos on kyse tuntemuksesta, HENKILÖ EI YMMÄRRÄ MITÄÄN, MITÄ EI OLE KOKENUT. Tämä koskee kaikkia kokemuksellisia asioita, ei vain älykkyyttä. - hmhmhmhmhm
EiIhanNoin kirjoitti:
Tuollainen epämääräinen viittaus "kasvatustieteiden asiantuntijoiden kertomaan" ei ole minkään arvoinen, lähinnä mielipidedopingia.
Varmasti on niin että peruskoulussa ahkeruus ja asenne ovat tärkeimpiä. Siellä on kannustava ilmapiiri ja esim. maahanmuuttajaoppilaat voivat saada oikealla asenteella pari numeroa parempia arvosanoja kuin mitä osaaminen edellyttää. Onko se sitten menestymistä on eri asia.
Lukiossa on toisin sillä ylioppilaskirjoitukset mittaavat absoluuttisen tason. Kyllä siellä älykkyys korreloi arvosanojen kanssa ja erityisen voimakkaasti esim. matematiikassa. Tietysti asenteella ja ahkeruudellakin on korrelaatio. Mutta laudatursumaa ei älykkyydeltään alle kesitason oleva oppilas saa millään.Lukiossa ja vielä yliopistossakin pärjäämistäsi ennustaa paljon paremmin se, paljonko opiskelet, millä tekniikalla, opiskeletko itsellesi sopivalla tekniikalla, yksin vai porukassa ja motivaatio sekä asenne.
Vaikka ihminen olisi älykäs, se ei auta jossei ole motivoitunut, eikä se auta jossei opiskele. Sen sijaan jos opiskelee ahkerasti, se paikkaa aika paljon kaikkea muita puutteita. Asenne sekä motivaatio myös ratkaisee hyvin paljon.
Pätee ainakin peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa.
Matematiikka ei ole poikkeus. Myös matematiikassa osaamistaan ja matemattista ajattelukykyään on mahdollista parantaa merkittävästi harjoituksella ja matematiikassakin on paljon asioita, sääntöjä, sekä sovittuja asioita, mitkä täytyy vain tietää jo lähtien ihan sellaisisa perusasioista kuin merkinnöistä ja eri asioiden nimityksistä. Josset tiedä vaikkapa mikä on diskriminantti tai vektorin pistetulo silloin kun sitä kysytään, niin et voi sitä laskea varmuudella oikein. Teknisesti toki edellä mainitut laskut ovat hyvin helppoja, kun tietää kysytyn asian merkityksen.
Ylioppilaskoe periaatteessa voisi korreloida älykkyyden kanssa, mutta käytännössä se on niin monen asian summa, se riippuu valmistautumiseen käytetystä ajasta, motivaatiota, jne. kaikesta edellä luetellusta. Jos kaikki ylioppilaskokeen tekijät opiskelisivat yhtä ahkerasti, ja olisivat suunnilleen yhtä motivoituneita, sitten se älykkyys olisi merkittävä muuttuja, mutta näin ei todellisuudessa ole, vaan muut tekijät määräävät menestystä paljon enemmän. - EiIhanNoin
Osittain eri mieltä. Matematiikasta voin ihan omakohtaisesti sanoa että matemaattisesti lahjakkaalle lukion pitkä matematiikka on naurettavan helppoa eikä siihen tarvitse paljonkaan panostaa, paitsi jos opiskelee sitä lukiokursseja laajemmin. Vähemmän lahjakkaat voivat tietysti ahkeruudella parantaa menestymistään.
- 99prossaa
hmhmhmhmhm kirjoitti:
Koulussa menestyminen tosin ei vaadi erityistä älykkyyttä, vaan sitä enempi se vaatii ahkeruutta ja oikeaa asennetta.
Tämä ei ole minun mielipide, vaan kasvatustieteen asiantuntijoiden kertomaa.Suuren suuri ongelma neillä "älykkyyden kirouksesta" kärsiville on juuri se että esim koulussa menestyminen ei vaadi juuri mitään. Siitä seuraa turhautuminen, ja ongelmat alkaa kasaantumaan...
- Yleisesti_tunnettua
Missä ovat ne opiskeluajan älykkäimmät oppilaat, jotka saivat hyvät arvosanat. Putkiaivoina ja älykkäinä nämä osasivat keskittyä oikeisiin asioihin eli osasivat toistaa painetun tekstin opettajien mieliksi.
Opiskelun jälkeen, ei valmista tekstiä ole. Omaa he eivät osaa kirjoittaa. Hyvin menestyviä keskinkertaisuuksia he toki ovat papereidensa ansiosta. Jotkut tekevät tästä poikkeuksen, mutta yleensä harjoittelu ja sinnikkyys vievät kaikissa asioissa pisimmälle.
Omia kavereita vieneet huumeet, itsemurhat jne, todellisen maailman ollessa taputtamatta päähän kouluajan jälkeen. Eihän heillä itsellään ollutkaan annettavaa, siinä määrin kuin uskoivat olevansa parempia.
Tiedän erään erittäin älykkään, osaavaan ja uskon hänestä vaikka mitä, olevan opettaja korkeammalla tasolla, mutta kuitenkin. Lahjojen hukkaan heittämistä tyhjäkäynnillä, mutta kun ei ole omaa näkemystä eikä paloa.- maan-pinnalle
Lienet käsittänyt jotenkin väärin. Ei tämä keskustelu pyri kehumaan älykkyyttä, vaan tuomaan esiin sen aiheuttamat vaikeudet.
- EiIhanNoin
Yleisesti tunnettua tarkoitta kai musta tuntuu. Kyllä niitä opiskelussa menestyneitä on aika lailla johtopaikoilla: Juha Sipilä, Erkki Liikanen, Jorma Ollila... Edellisessä hallituksessa taisi olla neljä kuuden ällän ylioppilasta. Jokainen toki tuntee jonkun hyvin älykkään joka ei ole menestynyt elämässä mutta tyhmä lähtee tekemään heistä sääntöä.
- 99prossaa
Huippuälykkäälle koulumenestys voi jäädä saavuttamatta, koska keskittyminen ei vain pysy vaaditulla tasolla, johtuen aivan liian hidas eteneminen.
Itsellä juuri 3vuotta aikuisopiskelua takana, ja voin väittää että parempi lopputulos olis ollut jos se olis suoritettu yhdessä vuodessa. Vaihtoehtoisesti että tunnit olis ollut 20-30min 90min sijaan, ja asiat oltaisiin käsitelty homattavasti nopeammin.
Oma keskittyminen riitti yleensä n20min, mutta lopahti kun jokaiseen kysymykseen sai vastauksen "kyllä me käsitellään se myöhemmin, pitää ensiksi odottaa että muut on ymmärtänyt tämän alkuvaiheen"...- 99prossaa
Tähän vielä lisäyksenä, että kaiken a ja o, on ASENNE, mutta perinteinen koulujärjestelmä nujertaa älykkään ihmisen asenteen...
- ShitHappensOnTheWay
99prossaa kirjoitti:
Tähän vielä lisäyksenä, että kaiken a ja o, on ASENNE, mutta perinteinen koulujärjestelmä nujertaa älykkään ihmisen asenteen...
Suurin osa älykkäistä hoitanee sen pakkopullana, vituttaa mutta hoidetaan pois. Kärsimystä se kyvykkäälle kyllä on. Aika harva nujertuu täysin.
Suomi on rakennettu surkeuden palvonnalle. Koko putken voisi hoitaa vuoden kirjekurssina tarvittaessa. Se on täysin totta. - jdgfhfgf
Jepulis. Eikä se rajoitu kouluun, vaan työelämässä ja ihan kaikkialla saa turhautua siihen, että yksinkertaisia asioita pyöritellään pitkän aikaa. Kun siihen riittäisi kaksi lausetta ja sitten eteenpäin...
- OmaKokemus
Yliopistossa on se hyväpuoli, ettei kaikilla luennoilla tarvitse istua. Itse tykkään mieluummin opiskella omaan tahtiin, pohtia asioita ja etsiä tietoa kiinnostavista asioista. Olen aina mieltänyt asiat kuvina ja opettajien höpinät on aina mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hetken aikaa pystyn keskittymään todella voimakkaasti, mutta en jaksa keskittyä kuuntelemaan höpinöitä montaa tuntia. Se on tehotonta opiskelua ja ajan haaskausta.
- 99prossaa
Olen jäykän ja hitaan peruskoulu/lukio/ammatikoulun takia ajatellut että mua ei koulunpenkille enää saa, mutta ehkä ratkaisu olisikin amk/yliopisto...?
- näilläeväillä
Itse koin, että hyvien arvosanojen saamiseen olisi pitänyt nähdä "paljon" vaivaa, eli tehdä läksyt säännöllisesti. Minua se ei inspannut, että ensin ollaan koulussa 6-8 tuntia ja sen jälkeen pakerretaan läksyjen parissa monta tuntia kotona. Ei ei. Siinähän jää elämä elämättä. Kuuntelin ja tein muistiinpanoja tunneilla ja pääsin siten aina läpi kokeista sellasella 6-7 arvosanoilla. Elämässä olen huomannut olevani hyvä päättelemään ja nopea kaikessa mitä teen. Olen lahjakas, enkä nyt sano että itsekehu haisee, vaan koska olen huomannut. Sosiaalisesti on hyvät hoksottimet, huomaan heti missä mennään. No miten olen pärjännyt elämässä? En hyvin. Rasitun sosiaalisissa tilanteissa. En kestä kauaa ihmisten seuraa. Yllättävän moni aikuinen on jollain tavalla teennäinen, ilkeä, päällepäsmäri, olevinaan niin pätevä ja tärkeä, hermostunut tai jotain muuta. Itsellänikin kestää aikaa lämmetä uusien ihmisten parissa. Harvassa on ihmiset, jotka on sinut itsensä kanssa ja sietää erilaisuutta. Viihdyn parhaiten omituisten otusten kanssa. Minua ei ole koulut eikä hyvä ammatti koskaan motivoineet, koska en koe mitään alaa tärkeäksi itselleni. Minua kiinnostaa vaikuttaminen epäkohtiin yhteiskunnassa. Olen just se ärsyttävä vihreiden arvojen kannattaja ja eläinaktivisti. Sen tähden minulla on jo vihamiehiä mutta myös samalla tavalla ajattelijoita löytyy. Eniten elämässä arvostan viisautta, joka monesti kasvaa elämänkokemuksen myötä. Viihdyn itseäni vanhempien ihmisten seurassa. En sanoisi että olen välttämättä niin älykäs. On paljonkin älykkäitä, jotka menestyy elämässä. Itselläni on vaikeuksia sopeutua minnekään.
- sghjghdqw
Ongelma on se, että älykkäät ei ole viisaita.
- TarkennaVähän
Aika epämääräinen käsite toi viisaus. Ovatko kuninkaalliset viisaita? Onko paavi viisas? Kuka on Suomen viisain? Kuka on maailman viisain? Hankkiiko viisas paljon rahaa? Auttaako viisas muita ihmisiä? Voiko viisaaksi opiskella? Ovatko suvakit viisaita?
- EiIhanNoin
Älykkäästä voi tulla viisas mutta tyhmästä harvemmin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html3354499Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html3442712- 712350
- 831979
Purra esiintyi epäasiallisesti
Eduskunnassa keskustellaan vaihtoehtobudjeteista. Niistä voi olla monta mieltä ja myönnän niiden olevan osin heikkoja. M4501766MTV: Jyrkistä eronnut Jenni kritisoi kovin sanoin Ensitreffit-ohjelmaa: "Ei esimerkiksi kysytty..."
Ohhoh! Jenni lataa tekstiä! Tsemppiä Jennille ja Jyrkille "sen oikean" löytämiseen. Lue lisää: https://www.suomi24.fi/311509Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2191346Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku261319"Tapaus" Aittakumpu/Simula hyvin paljastaa kuinka tyhmää ja turhaa sakkia Suomesta
löytyy. Toissapäivänä "joku" teki tänne avauksen liittyen Kalevan juttuun, että noilla kahdella olisi suhde. Eli Otsikko341262- 661193