Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Jälki-istunnon saaminen ei oikeastaan ole kovinkaan hauskaa. Itse sain jälkkäriä melko usein ja yleensä ihan aiheestakin varsinkin ala-asteella. Rangaistus eli jälki-istunto on seuraamus jostain teosta, mikä auktoriteetin/kasvattajan mielestä ei ole toivottavaa taikka sääntöjen mukaista käyttäytymistä. Jälki-istunto on siten merkittävimpiä keinoja tehdä yksilöistä yhteiskuntakelpoisia.

    En aikoinaan enkä myöhemminkään ole ymmärtänyt musiikin opettamista peruskoulussa. Enimmäkseen siellä laulettiin typeriä lauluja, jotka opettaja oli päättänyt pianollaan sinä päivänä soittaa. Jos asiaa olisi edes vähäisimmässäkään määrin perusteltu meille, olisin saattanut ymmärtää laulamisen liittyvän jotenkin hämärästi kulttuuriin ja jatkumoihin. Käytännössä kuitenkin musiikki-kirjat vain määrättiin tietystä kohtaa auki ja alettiin veisata "metsän poika tahdon olla" taikka "paljon on miehiä maailmalla". Ymmärrän, että osa oppilaista ja ihmisitä suhtautuu samalla tavalla matematiikkaan ja moneen muuhunkin oppiaiheeseen koulussa.

    En pitänyt musiikista oppiaineena silloin, enkä pidä siitä sellaisena vieläkään. Olen varmasti käyttäytynyt ärsyttävästi kuorolaulutunneilla ja estoitta osoittanut inhoni sekä opettajia että oppiainetta kohtaan. Mitä erääseen opettajaan tulee, tunne oli ilmeisesti molemminpuolinen. Muistan vielä kolmenkymmenen vuoden takaa, kuinka hän pakotti jälki-istunnolla uhaten kaikkia takarivin poikia laulamaan muiden mukana. Ajattelin, että nyt sitä on sitten laulettava taikka päivä venähtää. "Metsän pojan" alkutahtien jälkeen liityin lauluun ensikerran elämässäni ja kokemus ei ollut huono. Ymmärsin laulun sanat aivan eri tavalla kun otin siihen osaa itsekin. Sävelet ikäänkuin toivat tarinaa esiin, tunnetta siinä.

    Opettajatar pianonsa takana huomasi luonnollisesti poikkeuksellisen riitasoinnun tavanomaisessa kuoroäänessä ja kohdisti pälyilevän katseensa luokan takaosaan. Hän näki minun aukovan suutani musiikin tahdissa ja keskeytti soittonsa siinä silmänräpäyksessä. Minuun kohdistettiin pitkä ja syyttävä katse niin opettajan kuin kaikkien muidenkin luokassa olevien taholta. Hiljaisuuden kestettyä aikansa, opettaja määräsi minut jälki-istuntoon häiriköinnöistä tai jostain vastaavasta.

    Kaikki vain eivät osaa laulaa. En vieläkään laula esimerkiksi karaokea, vaikka olisin miten juovuksissa. En laula yksinäni, en kuorossa, en edes unissani, en tuolloin, nykyään taikka ikinä tulekaan. En osaa ja sillä sipuli.

    Nautin toki muiden laulamisesta, kunhan minun ei tarvitse osallistua.
  2. Kumpaa itse mieluummin lukisit? Kieltä, jota kaikki lukevat samojen sääntöjen mukaan vaiko kieltä, jonka säännöt muokkaantuvat kirjoituksen etenemisen myötä.

    Kirjoitukset yleensä luetaan ennenkuin ne painetaan paperille. Jos et itse niitä korjaa, niin toivottavasti joku jossain vaiheessa korjaa.

    Kirjoittajan tuotos ei parhaimmillaankaan ole vain virheetöntä tekstiä. Se on kirjoittajansa ajatuksen juoksua ja kaikki ihmiset ajattelevat toisistaan poikkeavalla tavalla. Jos ei olisi mitään sääntöjä, millä suitsia yksillöllisten ajatusten ja mielikuvien ilmaisua kirjoituksen muodossa, olisimme pian kaaoksen vallassa.

    Ajatuksia tulisi ilmaista kulttuuriin sopivassa muodossa ja tavalla, jossa ne on mahdollista ymmärtää. Ajatukset, tunteet ja mielihalut voi toki ilmaista taiteellisesti vapaamallakin tavalla, kuten esimerkiksi seiniä töhertämällä ja suttaamalla. Tällöin niiden sanoma jää vain pienen piirin huviksi ja viihteeksi.

    Kovien vahingonkorvausten riskistä huolimatta pakonomainen itsensä julkituomisen tarve ajaa yhteisen ja yksityisenkin omaisuuden tärvelemiseen yhä enenevässä määrin. Näkyvyys on viestin sisältöä tärkeämpää?!

    Kirjoitussääntöjen noudattaminen on yhteisön sääntöjen hyväksymistä. Joillekin se voi olla alistumista, joillekin kasvamista yhteisöön ja sen ymmärtämiseen. Jotkut kapinoivat sitä vastaan kehdosta hautaan.

    Kumpi olet tuhrija vaiko kirjoittaja?

    Maailma ei ole vain pelkkiä sääntöjä.
  3. Millä perusteella ihminen olisi jotenkin alempi tai ylempi elämänmuoto omalla planeetallaan. Ulkopuolinen tarkkailija näkee ihmisen osana tämän planeetan luontoa ja elämänmuotoja. Toki he tarkkaavaisina havaitsijoina saattaisivat nähdä ihmisen muokkaavan elinympäristöään itselleen sopivammaksi lähes kaikkialla, missä esiintyy. Tältä planeetalta tosin löytyy muitakin eliöitä, jotka tekevät ihan samaa. Mikä tahansa kasvi, sieni tai eläin muuttaa elinympäristöään kasvaessaan, lisääntyessään ja levitessään. Ihmisen "käytös" ei siis ole sen ylempää tai alempaa kuin muidenkaan olioiden tällä planeetalla.

    Ihminen muodostaa monimutkaisia yhteisöjä, jossa yhteisön selviytymistarpeet tyydytetään tehtäviä ja työtä jakamalla eri yksilöille. Tässä ei sinänsä ole mitään sen kehittyneempää, hyönteisetkin kykenevät siihen. Poikkeuksellista ihmisessä onkin oikeastaan hänen fyysinen kokonsa. Muut tiukasti organisoiduissa suurissa yhteisöissä elävät eliöt ovat varsin pieniä, kuten muurahaiset ja termiitit. Ulkopuoliselta tarkkailijalta ei jääne havaitsematta teknologia ja sen käytännön sovellukset planeetallamme ja sen kiertoradalla. Ihmisen logiikalla yhteyttä otettaisiin juuri monimutkaisinta teknologiaa käyttävään lajiin vieraalla planeetalla. Ajoittain voidaan tietysti törmätä tilanteeseen, että yritetään kommunikoida auraa vetävän hevosen kanssa sitä ohjaavan viljelijän sijasta.

    Mitä aseisiin ja sotimiseen tulee niin teknologia on kehittynyt valtavasti juuri sotien vaikutuksesta. Universaali hyvinvointi ei motivoi innovoimaan samalla tavalla kuin pakottava tarve selvitä hengissä ilmeisen uhan edessä. Yhteisöjen kehityttyä yhteiskunniksi ja niiden laajetessa ovat sodat luonnollisesti muuttuneet koskemaan laajempia ihmisjoukkoja. Sodilla, tai pikemminkin aseiden käytöllä ei kuitenkaan viime vuosisatoina, jos ikinä, ollut merkittävää vaikutusta väestön määrään. Sodan tuoma köyhyys, nälkä ja sitä kautta sairaudet ovat merkittävämpi väestön surmaaja. Euroopassa musta surma tappoi väestöä huomattavasti enemmän kuin maailman sodat yhteensä, vaikka väestöä oli tuolloin vain murto-osa 1900-luvun väestöstä. Tähän ei sotaa tarvittu lainkaan.

    Sotienkin ansiosta kehittynyt tietämys ja tekninen taito ovat tuoneet ihmisille keinot taistella myös kulkutauteja vastaan. Tämän ja muun lääketieteen kehityksen myötä ihmisyksilön elinikä on merkitttävästi pitkittynyt, jonka vuoksi planeetan väestömäärä saavuttaa uusia ennätyksiä vuosittain. Elämä muuttuu ja kehittyy, ainakin tällä planeetalla. Kenties muualta tänne tarkkailemaan tulevat näkevät heille vieraalla tavalla oppivan, edistyvän ja kehittyvän ihmisen. Tämän tavan tehokkuutta he eivät kuitenkaan voine kiistää.

    Joidenkin mielestä pullasta pitäisi voida poimia vain kehityksen myötä saavutetut rusinat ja hylätä tuotteen muut osat. Ikävä kyllä tuotetta ei ole kehitetty rusinoiden suurkuluttajille vaan ihan tavallisen pullamössökansan tarpeisiin. Mahtaisikohan maailmankaikkeudesta yleensä turvattomampaa paikkaa löytyäkään kuin aseeton ja ääriään myöten täyteen asutettu planeetta.
  4. Määritelmänsä mukaisia UFOja on nähty ja oltu näkevinään hyvinkin paljon. Itse en ole mitään salaperäisiä tai ainakaan selittämättömiksi jääneitä valoja nähnyt.

    Yhteensattumat saivat mielikuvitukseni liikkeelle joskus 90-luvun Helsingistä ja muistan edelleen uutisia jostain ufosta ja oudoista sähkökatkoksista, jolle tosin annettiin jokin tekninen selitys, mutta sitä tuskin kukaan enää muistaa.

    Mikään ei tietysti tee mahdottomaksi, etteikö se UFO olisi voinut sitä teknistä vikaa sähkönsiirtojärjestelmään aiheuttaa.

    Mikään ei myöskään todista, että nähdyt UFOt olisivat peräisin jostain toiselta planeetalta taikka, etteivät ne voisi olla jokin luonnollinen maapallosta itsestään johtuva ilmiö, joka on tieteelle vielä tuntematon tai todistamaton.

    UFOja on tutkittu, vatvottu, mietitty, analysoitu ja niillä on sekä spekuloitu että fantasioitu vuosikymmeniä. Fysikaaliset todisteet tai esitetyt jäänteet ovat olleet kovin vähäisiä ja nekin mitä on, ovat lähinnä alumiinia tai jotain muuta vastaavaa arkipäiväistä.

    Mysteeri kiihottaa mielikuvitusta ja mikä olisi herkullisempi selitys arkikokemuksesta poikkeavalle lentävälle ilmiölle kuin, että sen täytyy olla toiselta planeetalta tänne tullut Kolumbus tai muu löytöretkeilijä.

    Kaikki tällaiset olettamukset ovat kuitenkin vain olettamuksia.

    Mitä tulee havaintoihin harmaista, vihreistä taikka lisko-olennoista, jotka kaappaavat ihmisiä tutkimuksiinsa,eivät enää kuulu varsinaisten UFOjen havainnoimiseen, vaan johonkin ihan muuhun.

    Voisi olla, että jos minä avaruuden mittaamattomien korpimaiden tutkimattomia kolkkia tutkiessani olisin törmännyt siviiisaatioon, joka vaikuttaisi selviytymis- ja kehityskelpoiselta, en varmasti ensitöikseni meni sudittelemaan UFOllani heidän kotikaduilleen ja ruopimaan rapaa heidän silmilleen. Yrittäisin sen sijaan mieluummin tutkia heitä sopivan etäisyyden päästä, etten omalla läsnäolollani vaikuttaisi heihin ja heidän käytökseensä, ja voisin tutkia heitä mahdollisimman luonnollisessa ympäristössään.

    Kaikki käsitykset ja uskomukset maapallon ulkopuolisista tarkkailijoista ja täällä päin hengailevista olennoista perustuvat yksittäisten henkilöiden kertomuksiin. Esiintyy toki väitteitä esimerkiksi Venäjällä koko kaupungille esiintyneistä maan ulkopuolisista vierailijoista. Venäjällä nyt vain sattuu niin paljon, etteivät tämänkaltaiset asiat siellä juuri ylitä uutiskynnystä.

    UFOja on ja niitä kannattaa tutkia, mutta maapallon ulkopuolisten olentojen varaan ei juuri kannata tutkimuksiaan perustaa. Toki sellainenkin mahdollisuus on tietysti olemassa.

    USAlaiset UFO/alien/salaliittohörhöilyt jättäisin ihan krapulapäivien kipua ja ahdistusta lievittäväksi viihteeksi. Siellä vain kehitään uutta uskontoa vanhan ja tylsäksi koetun tilalle.
  5. Kotiäitifasistien tavallisin vallankäyttömuoto on syyllistää miestään ensinnä siitä, ettei tämä tee jotain mahdollisimman turhaa "kotityötä" mahdollisimman sopimattomaan aikaan. Esimerkiksi mammanatsit tykkäävät erityisesti konttailla levinnyt takamus pystyssä lattiaa kuuraten ja kipeää selkäänsä valittaen kun mies yrittää katsoa olympialaisten finaaleja.

    Toinen vallankäytön ja syyllistämisen muoto on luonnolllisesti kaikesta intiimistä kanssakäymisestä kieltäytyminen, koska miehen on syytä tuntea nahoissaan naisen tuska, hätä ja ahdistus koko maailmaa sekä kaikkea siinä ja sen ympärillä olevaa kohtaan. Kysyttäessä, että mikä nyt on vialla, on vastauksena yleensä passiivis-agressiivista mykkyyttä, vihaisia katseita ja lisää lattian kuuramista.

    Vallankäyttäjä-ämmät rakastavat itse keksimiään sääntöjä kotitaloudenhoidosta, joihin mies ei voi mitenkään vaikuttaa. Ikkunoita, lattioita, astioita, pyykkiä, seiniä ja mattoja pitäisi pestä jossain hengästyttävän käsittämättömässä aikataulussa eri vuoden aikoina. Huonekaluja pitäisi siirrellä, petivaatteita vaihdella, ostaa uutta, korjata vanhaa, säilöä, varastoida ja sisustaa. Tarkoituksenmukaisuutta on näistä säännöistä turha etsiä tai edes mitään loogista toistuvuutta.

    Naisen maailma on kaoottinen, mielialojen mukaan vaihtuvien käytäntöjen ja perimyssääntöjen viidakko, jossa miestä ei tarvita eikä häntä siihen edes haluta. Biologian pakottama lisääntymistarve vaatii naista sallimaan miehen läheisyyden ja läsnäolon hetken aikaa. Kun luonto on jälkeläisen saanut aikaiseksi, ei mikään järki taikka logiikka estä naista vajoamasta takaisin pakkoneuroottiseen kaipuuseen itsensä ja ympäristönsä hallitsemisesta loppumattomalla siivoamisella ja syyllistämisellä.

    Mies voi ainoastaan parhaansa mukaan eristää itsensä vaimonsa hulluudelta ja yrittää saada hieman aikaa lapsensa kanssa. Vaikeaa se tulee olemaan, koska kotiolojen mahdottomuudesta johtuen, kaikki vapaa-aika on täytettävä mitä hyödyttömimmillä harrastuksilla, kuten vaikkapa golfilla. Miestä lohduttaa tässä suuressa keski-iän yksinäisyydessä ainoastaan tieto ja toivo, että naiset usein tulevat järkiinsä menopaussin jälkeen, kun biologinen eläimellisyys alkaa naisen kehossa hiljalleen haihtua.