Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5583

  1. Unesi on enne, jos sen merkityksen haluat sille antaa. Unesi ei kuitenkaan tarkoita, että olet nähnyt tulevaisuuteen.

    Mitä vauva merkitsee sinulle?

    Voisin kuvitella toivoa, velvollisuuksia ja täyttymyksen tunnetta, jonkinlaisen tarkoituksen toteumista. Samalla se tarkoittaa leegioita velvollisuuksia, joihin pelkäät olevasi valmis. Kuka tahansa pelkäisi. Kaikki olivat tiessään kun tosihetki tulee. Pelkäät jääväsi yksin. Tai pikemminkin, kuinka pärjäät yksin.

    Voisin kuvitella, että tällaisia unia näkevät naiset. Miksi kuitenkin sinut erotti lapsesta läpinäkyvä kerros nahkaa tai harsoa?

    Kenties ainoa asia mikä erottaa sinut tuosta ihanasta pikku olennosta on asenteesi häntä kohtaan? Tai liha eli mies.

    Muihin syihin en halua puuttua.
  2. Ole yksin ja masturboi.
  3. Tärkeintä on niin pankkien, lainhuutojen myöntäjän kuin yksittäisten kansalaistenkin kannalta, että varallisuutta annetaan ulos ja merkitään vain laillisille omistajille.

    Aloittajan tapauksessa pankki ei heti paikalla luovuttanut vainajan tileillä olevia varoja, vaan vaati saada tarkistaa huolellisesti asiakirjat, joiden nojalla vainajan varoja vaadittiin luovutettavaksi.

    Kaiken kaikkiaan tämä huolellisuus vei aloittajan mukaan 14 päivää ja vaati asiakirjojen tarkastajalta yhteydenottoa Ruotsiin, josta asiakirjojen pätevyys vahvistettiin.

    Missään Suomen lakipykälissä ei tyhjentävästi luetella asiakirjoja, joita yksilö tarvitsee osoittamaan oikeutensa pankkitilillä oleviin varoihin. Tässä tapauksessa ei (tietääkseni) edes Ruotsin laissa. Ja vaikka mainitun valtion laissa tällainen luettelo olisikin, ei ole kohtuullista olettaa sen sisällön olevan kaikkien Suomessa olevien konttoriasiakaspalvelijoiden tiedossa.

    Onko pankki rikkonut lakia kun ei ole välittömästi ja asiaan perehtymättä luovuttanut vainajan tileillä olevia varoja niitä vaatineelle, vaikka tällä olikin vankka nippu asiakirjoja asiansa tueksi? Minä en äkkisältään keksinyt muuta kuin rikoslain vaikka sitä yleensä sovelletaankin henkilöihin, jotka niitä nostovaatimuksia konttoreissa perusteetta esittävät.

    Tässä keskustelussa on tullut ilmi pankkien pikkumaisuus, mitä tulee asenteeseen tarkistaa asiakkaan oikeus tileillä oleviin varoihin. Pitkälti kaikki raha kulkee pankkien kautta ja niille on asetettu velvollisuuksia henkilöllisyyksien varmistamiseksi. Olisi outoa jos rahaa saataisiin pankista ulos helpommin kuin sitä on saatu sinne sisälle. Pankit ovat syystäkin epäluuloisia niin varoja tallettavia kuin niitä nostaviakin kohtaan.

    Byrokratiaan kuuluu, että yhdellä tapaa ajettu, hoidettu taikka ratkaistu asia on lainmukaisesti läpäissyt prosessin. Käräjäoikeudesta taikka muusta saatava lainvoimaisuustodistus tarkoittaa, että asia on tutkittu ja sen lainvoimaisuus todettu.

    Ei olisi kovinkaan järkevää, että viranomaiset kuten Maanmittauslaitos tutkisi testamenttien tiedoksiannot uudelleen, jos kerran käräjäoikeuden lainvoimaisuustodistus on liitteenä. Pankit eivät ole viranomaisia, ja jos he eivät sellaisiin luota, on kai heillä täysi oikeus tutkia asia uudelleen. Erikoista olisi jos pankki päätyisi erilaiseen lopputulokseen kuin viranomainen.

    Mitä pankkeihin tulee, on niillä oikeus ja velvollisuuskin varmistua asiakkaan vaatimuksien laillisuudesta. Mitä itse tekisitte, jos haltuunne olisi uskottu teille kuulumatonta omaisuutta ja joku outo tulisi sitä itselleen vaatimaan?

    Jos tässä asiassa on menetetty paremmin sijoitetun omaisuuden korkotuloja neljäntoista päivän ajalta, voi pankilta aina vaatia vahingonkorvauksia. Kenties he suostuvat sovitteluun ja hyvittävät menetystä ilmapallolla taikka kirkkaan värisellä säästolippaalla.

    Viimekädessä ulosottomies vie pankiltakin vääryydellä hallussa pidetyt varat, korkoineen.
  4. Tällaisia nämä salaiset oikeudenkäynnit ovat, vaikka uhria suojellaankin teon yksityiskohtien julkitulolta, menee samalla tuomiolta uskottavuus.

    Mitä on tehty ja mihin tekemisen toteennäyttö perustuu?

    Nyt on vain luotettava, että hovioikeus on taitavampi totuuden mittari kuin käräjät.

    Mahtaako tuota luottoa olla kovinkaan paljon jäljellä?
  5. Kävelin kerran 80-luvulla metsässä lähellä kotiani, meillä ei ollut ydinaseita silloin kuten ei ole vielä nykyäänkään. Siitä huolimatta ja kenties juuri sen vuoksi joulunpyhät olivat päällä ja odotin kovasti lahjoja, kenties saisin sen odottamani kemistisetin taikka miniatyyrihöyrykoneen.

    Yht' äkkiä kirkas valo ilmestyi eteeni ja lähestyi minua kohti. Vaikka tapahtumasta onkin kulunut aikaa, koen muistoni tilanteesta edelleen hyvin vahvasti. Sydämeni hakkasi ja penikseni sykki jäykempänä kuin koskaan. Olin kuolla pelosta kun "se" laskeutui lähelleni ja käsieni ulottuville.

    Pienen harkinnan ja kauhun jälkeen kokosin miehuuteni ja ojensin käteni valoa kohti. Näin mitä ihmeellisimpiä kuvioita sen pinnassa ja siihen liittyen, oli kirkkoveneitä ja hämähäkkejä väärinpäin. Lähemmäs päästyäni tunsin eräänlaista pulssia taikka kommunikointia, jonka jokaisen sykäyksen merkitsin kädessäni olevaan muistilehtiöön. Osa sykäyksistä oli hitaita ja osa nopeita. Ajattelin morsea ja muita aakkosia. Vähitellen sykäykset muuttuivat yhä epäsäännöllisimmiksi ja niiden voimakkuus heikkeni merkittävästi.

    Tarkastelin kirkkovenettä muistuttavaa hehkuvaa ilmiötä ja sen lämpö alkoi alkoi viiletä vähitellen. Valoilmiökin materialisoitui halvaksi taskulampuksi, jonka paristo oli hyvää vauhtia hiipumassa.

    Jostain syystä keski-ikäinen viinalta haiseva nainen haahuili metsässä jouluyönä ilman housuja ja minä törmäsin muistilehtiöineni häneen. Ikävä kyllä rouvan sydän ei kestänyt koettelemusta vaan pysähtyi. Joulu yö, juhla yö, kylmä yö.
  6. Otin tietoisesti raflaavan esimerkin osoittamaan, että ihmiset pitkälti valitsevat mihin haluavat uskoa, jos vaihtoehtoja on tarjolla. Viime kädessä uskotaan vasta kun istuminen tekee kipeää eli kun teoreettiset asiat ovatkin konkreettisia.

    Pään työntäminen pusikkoon ei poista ilmiötä, jota ei haluta nähdä. Toisaalta kuvittelemalla ilmiöitä ei saada aikaiseksi kuin yhden korvaparin väliin.

    UFO-ilmiötä vaivaa se ongelma, ettei ole juuri mitään muuta tutkittavaa kuin ihmisten kertomukset. Nämä kertomukset on puolestaan helppo leimata kuvitelmiksi, haihatteluiksi, huomion tavoitteluksi ja harhoiksi.

    Lähdekriittisesti ajateltuna kaikki menneisyydessä kirjoitettu ei ole totta, vaikka se olisi sellaiseksi tarkoitettukin. Arkeologisesti voidaan selvittää tosiasioita, jotka tukevat joitain kirjoitettuja asioita taikka ovat niitä vastaan. Monista asioista ei kuitenkaan jää esiinkaivettavia jäänteitä. Edes nykyisyydessä (lähimenneisyydessä) tapahtuvista asioista ei voida aina sanoa, puhuuko ihminen totta vai ei. Otetaan nyt vaikka tapaus Anneli Auer ja aviomiehensä surma.
    Loppukädessä asioihin uskotaan, todennäköisyydet vain vaihtelevat. Kaikkea voidaan aina epäillä taikka uskoa. Auktoriteeteilla on hyvin suuri merkitys, ketä halutaan uskoa?

    Kun ihminen näkee taivaalla valoilmiön joka ei näytä lentokoneelta, onko hän hullu? Luultavasti ei, koska hän on nähnyt Venuksen, suokaasua ja sääpallon, vaikkakin epäsäännöllisesti liikkuen, kiinteää ainetta olevana ja valoa hehkuen. Kuinka paljon havainnossa on kuvitelmaa ja mitä oikeasti on tapahtunut? Tietenkään tämän ihmisen kertomus, kokemus ja näkemys ei sellaisenaan voi olla totta, sitä täytyy tulkita.

    Yhdysvaltojen presidentti, Jimmy Carter, kertoi nähneensä UFOn. Hän lisäsi, ettei tiennyt mitä se oli, mutta näki jotain mitä ei osannut selittää. Rendleshamin metsässä koettiin kummia 80-luvun alkupuolella, josta everstiluutnantti Halt tallensi ääninauhan. Kenties nämä henkilöt olivat vain hulluja taikka harhojensa vallassa. Tavoittelivat kenties vain julkisuutta.

    Rooman paavi myönsi pedofilian olemassaolon, kenties hän on itse sitä harjoittanut taikka ollut sen uhrina. Mistä hän sen olemassaolon voisi muuten tietää?