- Nimim. Mieti.ensin.hetki: ”Eli vain Jumalan Rakkaus täyttää uskovan sydämen kaipuun syvimmätkin tarpeet.”
”Syvimmätkin” - tuo on tietenkin totta, koska syvin tarpeemme on löytää yhteys Taivaalliseen Isäämme. Me elämme kuitenkin myös siinä todellisuudessa, että meillä ihmisillä on sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita, joita varten Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi sekä antanut meille lähimmäisiä. Masentunut Paavali koki ystävän olevan se Jumalan antama apu – hän kyllä tiesi, että Jumala rakastaa häntä, mutta Paavali tarvitsi lähimmäisen tukea.
2.Kor 7:6 ”Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla”.
Luodessaan ihmisen Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi. Jumala näki, että sopiva apu Aadamille on antaa hänelle puolisoksi nainen, Eeva. Jumalan rakkaus oli koko ajan paratiisissa läsnä, mutta Aadamin yksinelämiseen paras apu tuli naisen, Eevan, muodossa. Tällaista inhimillistä tarvettamme toiseen ihmiseen emme saa väärällä tavalla turhentaa. Tätä tarkoitin käyttäessäni sanaparia väärä hengellistäminen.
1.Moos. 2:18 ”Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”
Tämä ei poista sitä tosiasiaa, etteikö ihminen voi elää myös ilman puolisoa. Hyvin monethan ovat yksineläjiä. Erillisyyteen muista ihmisistä Jumala ei kuitenkaan ole ketään tarkoittanut. Suhde Jumalaan ja lähimmäisiin kulkevat tämän elämämme ajan käsi kädessä, niitä ei tule irrottaa toisistaan – riippumatta siitä, olemmeko naimisissa vai yksineläjiä.
Luuk 10:27 ”Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Mielestäni on kovuutta turhentaa inhimillisiä tunteitamme, hätäämme, avuttomuuttamme, ahdistustamme ja surujamme. Niin kuin Jumala lähetti Paavalin luokse ystävän, Tiituksen, niin myös meidän on sekä annettava inhimillistä rakkautta ja tukea tarvitsevalle – ja rohkaistava mielemme kertomaan avoimesti tilanteestamme, jos vain kohtaamme luotettavan, empaattisen henkilön. Se on Jumalan tapa hoitaa meitä. Se on Jumalan hoitoa ihmisen kautta; tätä varten monissa seurakunnissa on tilaisuuksissa esirukouspalvelua ja sielunhoitajia. Lienee niin, että taitava sielunhoitaja on itse käynyt läpi monenlaisia kiusauksia ja kärsimyksiä, joten hän voi ymmärtävästi muita auttaa kulkemaan askel kerrallaan eteenpäin.
2.Kor 1:4 ”joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.”
Sananl16:24 ”Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.”
Nimim. Teranryh näyttää sisäistäneen sen, mitä sanonta ”väärä hengellistäminen” tarkoittaa. Sain sen kuvan, että ketjun avaaja ei ole vienyt ihastustaan millään lailla kielletylle alueella, hän vain jakaa tuntemuksiaan ja taisteluaan. Kaiken lisäksi hänellä on vierellään väkivaltainen aviomies, joten ei ole ihme, että hän kaipaa toisenlaista suhdetta, toisenlaista rakkautta. On eri asia kokea tunteita ja haaveita kuin lähteä tunteiden perusteella omia toiveitaan surutta synnin teille toteuttamaan. Sitä avaaja ei ole tehnyt. Teranryh kirjoittaa ymmärtävästi:
”Ei kannatta hengellistää tätä juttua, vaan miettiä sitä järjellä ja jättää sen Herrallemme, pyytää ohjausta, tosin tapauksessasi se vaatii kärsivällisyyttä.” - Tämä ketju on jo pitkä, mutta päätin kirjoittaa tähän muutaman ajatukseni. Minusta on selvää, että ketjun avaaja on sisaremme Kristuksessa ja kaipaa syvästi apua ja tukea. Me voimme sitä antaa sekä rukouksin, että myötätuntoisilla viesteillä.
Olenrukoillutapua:
”Sitten sellainen seikka, josta haluan avautua, että tunnen myös syyllisyyttä siitä, etten ilmeisesti ole ollut miehelleni hyvä vaimo, koska hän käyttäytyy minua ja lapsia kohtaan huonosti.”
”Jos en osannut olla hänelle sellainen, kuin hän olisi halunnut. En tiedä. Jos hän pettyi minuun.”
Monista muistakin viesteistäsi käy ilmi, että koet väärää syyllisyyttä. Terve syyllisyys on synnintuntoa ja siitä vapautuu saamalla kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Väärä, ns. sairas syyllisyys sitoo ihmismieltä ja sen oikea hoitopaikka on ymmärtävä ja rakastava sielunhoito. Se voi olla kuka tahansa uskova, joka on empaattinen kuuntelija ja vierellä kulkija. Miehesi taipumus väkivaltaan on hänen sisällään oleva taipumus – sinä et ole millään lailla syyllinen siitä, millainen hän on ja mitä pahaa hän sinulle tekee. On hyvin tärkeää, että sisäistät tämän asian. Miehesi on itse syyllinen väkivaltaisuuteen ja vastaa siitä itse Herramme edessä.
”Mutta kommenttisi laittoi minut ajattelemaan, ettei mieheni tekemä synti, siis väkivalta minuun ja lapsiin ole sen suurempi synti, kuin minun salaiset tunteeni toiseen mieheen. Synti on kuitenkin aina synti.”
Raamatun mukaan synneillä on eroa. On jopa syntiä, joka on kuolemaksi ja syntiä, joka ei ole kuolemaksi. Jeesus itse erottelee syntejä.
Joh. 19:11 ”Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sen tähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi."
Kuten olet huomannut, niin ajatusmaailmaamme emme voi täysin hallita. Et rukouksistasi huolimatta ole päässyt irti ajatuksistasi toista miestä kohtaan. Niinpä jokaisella meillä voi elämän aikana olla ihastumista, haureellisia ajatuksia, jotakin toista kohtaan – usein vain ohimeneviä. On aivan eri asia, mennä seksuaalisuhteeseen, jättää oma puoliso ja niin tehdä tuhoa omalle perhekunnalle. Myös vihaisia ajatuksia nousee mieleemme, mutta on aivan eri asia surmata jokin toinen ihminen – kuitenkin Jeesuksen mukaaan jo tuhoava, vihainen ajatus on ”älä tapa” –käskyn rikkomista. Olet kilvoitellut ja pysynyt puhtaana, se on paljon se – olet Herran oma, älä soimaa itseäsi aivan liikaa. Ei Jeesuskaan tahdo niin tehdä.
mieti.hetki.ensin:
”kaipaat vain rakkautta ja hellyyttä, jota ilman olet joutunut elämään. Mutta etsit sitä väärästä suunnasta eli ihmisestä! Kukaan ihminen ei voi sinulle antaa kaipaamaasi puhdasta rakkautta, sen voi antaa vain Jumala yksin!”
Valitettavasti tämä yllä oleva viesti on ns. ylihengellinen. Siinä ei ole liikaa Pyhää Henkeä, vaan siinä hengällistetään väärällä tavalla meidän ihmisten luonnolliset tarpeemme. Kun kaipaamme toisen ihmisen läheisyyttä ja rakkautta, niin sitä varten Jumala antaa useimmille meistä aviopuolison tai sitten hyviä ystäviä. Jumala teki yksinäisyyttä potevalle Adamille sopivan avun Eevassa ja sama pätee tänäkin päivänä. Jumala on antanut meille fyysiset tarpeemme ja myös halumme seksiin, joka sekin on Jumalan hyvä lahja. Jeesus ei ole sitä varten – Jeesus, meidän Herramme, on sitä varten, että saamme syntimme anteeksi, pääsemme kerran Taivaan kotiin ja hänen jumalallisessa rakkaudessaan voisimme elää ilo ja rauha omassatunnossamme.
Mikko A
”Tuollaiset kiusaukset kiusaavat, ja saavat paulaansa heikot, ja epäuskoiset ihmiset, eivät niitä, jotka tuntevat Herransa.”
Mikko on eittämättä veljemme Herrassa, mutta tällä kertaa hyvin kaukana siitä todellisuudesta, missä hän, minä ja kaikki ihmiset elävät. Me tunnemme Herramme, mutta meidän maallisen elämämme aikana koemme monenlaisia kiusauksia. Epäuskoiset ihmiset eivät koe ensinkään hengellisiä kiusauksia, eivätkä koe omassatunnossaan taisteluja maallisten kiusausten kohdatessa heitä.
Nimim. ”ei pääse” kirjoitti mielestäni oikein hyvin ja ns. hoitavasti. Vain uskovia kiusataan, vain uskovia koetellaan heidän uskossaan – uskovissa ei kuitenkaan voi olla muuta henkeä kuin Pyhä Henki.
Jos osaisin, niin lohduttaisin ja rohkaisisin avajaa – sen haluaisin todella tehdä. Harvoin näen tällä foorumilla niin aitoa, kilvoittelevaa ja vapautusta sekä tukea kaipaavaa ihmistä kuin hänen tekstinsä takana näyttää olevan. Taivaan Isä sinua runsaasti siunatkoon! - Hei, Auroraborealis!
Olet hyvin harvinainen siinä suhteessa, että olet kirjoittanut tänne hyvin avoimesti omasta elämästäsi ja tilanteistasi. Monet vastaajat ovat sen vuoksi päässeet sinua arvostelemaan ja haavoittamaan. Olet kertonut tietyistä suurista vaikeuksista, joita en halua tässä toistaa ja lisäksi olet kertonut, ettei sinulla ole seurakuntayhteyttä. Keskityn tässä vain tämän ketjun avauksessa olevaan viestiisi.
On todellakin olemassa Taivaan Isän kasvatusta, kuritustakin, jossa Hän hioo meitä omaan käyttöönsä ja vähintään tekee meistä nöyriä armon vastaanottajia. Omat suorituksemme, esillä olemisemme ja äänessä olemiset eivät tee meistä hengellisempiä. Jumalan kuritus vaikuttaa meissä pyhitystä - sitä, että meistä tulisi entistä enemmän Kristuksen kaltaisia, emmekä eläisi niin itsekkäästi kuin meillä luonnostamme on tapana. Hengellisyys on meidän sydämemme suhdetta Jumalaan eikä ulkoisesti näyttävää.
Heb. 12:7-10 "Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään."
Koska olet aikaisemmin avoimesti kertonut elämästäsi, niin tiedät varsin hyvin senkin, etteivät kaikki kokemasi vaikeudet ole Herran kasvatusta. Me voimme itsekin valita väärän tien, alkaa harrastaa vääriä elämäntapoja ja lakata lukemasta Sanaa, käymästä seurakunnassa tai vältellä ennen meille niin tärkeitä rukoushetkiä.
Ymmärrän, että koet olevasi nujerrettu. Sinulla ei ole enää sitä seurakunnan yhteyttä, joka aikoinaan tarjosi sinulle innostavia tehtäviä ja mahdollisuuksia. Elämän kovat koettelemuksetkin ovat monella tavalla ahdistaneet sinua ja tuottaneet sinulle myös masennusta.
Sinulle tarjotaan varmasti uusi mahdollisuus, aina, kun vain käännyt asioittesi kanssa Jeesuksen puoleen ja pyydät Häneltä voimaa ojentautua elämässäsi Jumalan Sanan mukaan: Sananlaskut: 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen." . Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku eli vaikka lankeat kuinka monta kertaa tahansa Jumala on armollinen sinut uudelleen nostamaan.
Ehkä olet todellakin saanut iän tuomaa viisauttakin. Aina niin ei tapahdu. Voit viisastua vuosien varrella vain siinä tapauksessa, että ymmärryksesi Jumalan Sanasta kasvaa ja armo ja rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa kirkastuu sinulle entistä paremmin. Älä kuitenkaan tule vanhemmiten liian hiljaiseksi. Puhu erityisesti silloin, kun sinulla on mahdollisuus tuoda esille totuutta rakkaudessa ja nimenomaan hengelllisissä asioissa. Äläkä sulkeudu muutenkaan. Voi olla niin, että avoimuutesi on haavoittanut sinua, mutta vain rehellisyys ja avoimuus on tie toisen ihmisen sydämestä toisen ihmisen sydämeen.
Älä jätä kokonaan kielilläpuhumista, jos tuo armolahja sinulla on. Voit mennä johonkin hiljaiseen paikkaan ja alkaa rukoilla ensin ymmärryksellä ja jos koet sen hyväksi, niin anna kielillä puhumisen armolahjan vain toimia. Se tapahtuu pinnistelemättä - armolahjat Jumala on antanut kaikille armahdetuille syntisille. Et ole millään tavalla muita ihmisiä huonompi.
Jumalalle kiitos, jos olet uudistunut uskossasi! Yritä pitää seuraavat asiat, jotta voi seurustella usein Herrasi ja Vapahtajasi kanssa: Sanan tutkiminen, rukoileminen, muiden uskovien tapaaminen, ehtoollisella käynti ja seurakuntayhteys. Jos et pääse seurakuntaan usein, niin pyri käymään edes joskus. Ja Auroraborealis - toivon sydämestäni ja rukoilen sitä, että sinun perheessäsi tapahtuisi sellaisia muutoksia, jotka toisivat sinulle iloa ja onnea. Jää Taivaan Isän täysihoitoon! - Hei Renita,
aluksi voin sanoa, että lankeamisesi avioliiton ulkopuoliseen seksuaalisuhteeseen ei ole mikään harvinaisuus. Ymmärrän niin, että olet uskova nainen. On suuri järkytys ja valtava pettymys joutua väkivaltaiseen avioliittoon, kun uskovana on rukoillut ja odottanut Jumalalta hyvää ja rakastavaa puolisoa. Miehesi toistuva väkivalta viittaa siihen, että hän ei ole elävässä uskossa, ei tee parannusta pahoista teoistaan eikä tarjoa sinulle sitä rakkautta, mitä vaimoni tarvitsisit. Uskova mieskin on toki monella tavalla vajavainen, mutta on mahdotonta elää toistuvasti väkivaltaisena omaa puolisoaan kohtaan ja säilyttää samalla sydämen rakkauden Taivaallista Isäämme ja Jeesusta kohtaan.
Vaikka seuraavassa jakeessa puhutaan veljestä, niin uskovien välinen aito rakkaus kattaa toki sekä veljet, että sisaret. Useissa muissakin kohdissa Raamattu käyttää sanaa veli tarkoittaessaan uskonveljeä tai -sisarta.
1.Joh. 4:20 "Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt."
On mahdollista, että aviomiehesi on narsisti, so. henkilö, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Sellaiset henkilöt ovat alkuvaiheessa hyvin lumoavia ja kaunopuheisia, mutta heidän sisällään asuu ilman tervettä omaatuntoa, myötätuntoa ja moraalia elävä peto. Surullista on se, että persoonallisuushäiriöt ovat pysyviä ominaisuuksia - aivan kuten monet muutkin persoonallisuutemme piirteet. Otan tämän esille, vaikka en tunne miestäsi. Toistuvalle väkivallalle täytyy joka tapauksessa olla jokin selitys. Ehkä aikoinaan ihastuit mieheesi, mutta jouduit sitten karvaasti pettymään.
Ymmärrän niin, että rakkaudeton ja väkivaltainen avioliitto oli aikaansaanut sydämeesi sisäisen tyhjiön, jossa eli myös kaipuu siitä, että voisit vielä joskus kokea rakkautta naisen ja miehen välillä. Sellaisessa tilassa on hyvin vaikea säilyttää se puhtaus, johon Sana meitä kehottaa.
1.Tess 4:3 "Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta."
Aivan niinkuin paratiisissa, niin kaikissa lankeemuksissa synti on väijynyt jo ovella jonkin aikaa, ennen kuin itse teot tapahtuvat. Aadamin ja Eevan tunteisiin vaikutti kielletyn puun hedelmä, joka oli kaunis heidän silmissään. Sinulle kävi samalla tavalla: toisen ihmisen näkemkinen ja jutteleminen vahvistivat kasvavaa ihastumisen tunnett. Kirjoitit: : "Juteltiin niitä näitä ja oli tosi mahtava tunne."
Se ei noin vain johtanut pettämiseen. Nyt saatat ehkä jo nähdä, että halusi tavata vierasta, uutta miestä, perustui siihen, että kohtasit naisena miehen, joka tuntui hyvältä, rakastavalta ja ymmärtävältä. Haureuden karttaminen on sitä, ettei avioliiton ulkopuolisia miehiä tapailla, eikä sovita uusia tapaamisia- muuten tunne kasvaa ja kielletty hedelmä vie mukanaan. Niin kävi sinulle.
"...Nähtiin aina silloin...Lopulta tapahtui myös et ihastuin häneen ja se vaan johti et petin".
On suurta armoa, että olet tunnustanut Jumalalle syntisi ja saanut syntisi myös anteeksi. Jumalan apua on myös se, että olet irtisanoutunut täysin suhteestasi tähän uuteen mieheen. Jumala on antanut sinulle siihen voimaa ja rohkeutta.
Mutta nyt, mitä "aika näyttää sitten"? Jumala on aina elämän puolella ja käsky "älä tapa" tarkoittaa myös sitä, ettei sinun tarvitse olla puolisosi fyysisen ja henkisen "tappamisen" kohteena. Vaikka pelkäät, niin ota asia esille aviomiehesi kanssa. Kerro suoraan, että et jaksa tällaista elämää ja että hänellä ei ole oikeutta lyödä koskaan sinua enää. Vaikka Jumala ei halua avioeroa, niin äärimmäisessä tapauksessa ero on kuitenkin oikeutettu - kunhan se ei vain tapahdu siksi, että henkilön tarkoitus on ottaa uusi puoliso.
1.Kor. 7:10-11 "Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa."
Olen todella pahoillani sinun puolestasi. Et voi muuttaa aviomiestäsi, etkä voi taata edes rukouksilla muutosta avioliittoosi. Miehesi on mikä on ja hän on yksin vastuussa Jumalan edessä omista tekemistään. Toivottavasti sinulla on hyviä, läheisiä ystäviä ja uskovia, jotka voivat rukoilla puolestasi ja kanssasi. Tilanteet voivat muuttua, mutta vielä kerran - väkivallan kohteeksi älä jää. Sillä tiellä tuhoat oman sisäisen herkän ja rakastavan ihmisyytesi.
Olet synneistäsi ja teoistasi aina ensisijaisesti vastuussa vain Jumalalle. Tässä vaiheessa pettämisen kertominen miehellesi aiheuttaisi todennäköisesti lisääntyvää fyysistä ja henkistä väkivaltaa. On mahdollista, että miehesi o sitten, kun miehesi näkee oman vastuunsa avioliitostanne, ymmärtää väkivaltaisuutensa ja pahat tekonsa sinua kohtaan, on aika avoimeen keskusteluun. Silloin miehesi joutuu näkemään oman osuutensa siihen, mitä sinä rakkaudettomassa avioliitossa olet tehnyt. - Hei ketjun avaaja!
Jumalan äänen kuuleminen on sinulle hyvin tärkeää, mutta et kuitenkaan kerro, kuinka tämän asian olet itse kokenut. Kirjoitit: "odotan aina että kuulisin Hänen ääntään" - olisi ollut antoisaa tietää, onko odotuksesi koskaan palkittu.
Jumalan äänen kuuleminen on opetusaiheena hyvin laaja, joten jaan sinulle tässä vain muutamia ajatuksia.
Ensiksikin Jumalan äänen voi kuulla vain se henkilö, joka haluaa elää lähellä Herraansa. Se merkitsee mm. sitä, että henkilö nöyrtyy ojentautumaan Jumalan Sanan mukaisesti omassa elämässään. Et voi kuulla Jumalan ääntä esimerkiksi silloin, jos olet rukoillut itsellesi puolisoa, mutta etenet haureelliseen esiaviolliseen suhteeseen. Silloin sinulle puhuu vain oma lihallinen mielesi.
Et voi kuulla Jumalan ääntä odottaessasi Jumalan antavan sinulle jokapäiväisen leivän ja normaalin toimeentulon, mutta teet samalla väärin taloudellisissa asioissa. Monet uskovat olivat mukana pohjoismaiden kaikkein suurimmassa talousrikoksessa, Win Capitassa - heidän saamansa suuretkin tulot eivät tulleet Jumalalta vaan tämän maailman ruhtinaalta. Tunnusta siis syntisi ja elä totuudessa. Synti erottaa meitä Jumalasta ja kuurouttaa meidän hengelliset korvamme.
Toiseksi Jumalan äänen voi kuulla vain se henkilö, joka ensisijaisesti haluaa kuulla sen suoraan Jumalan Sanasta, Raamatusta. Sanan valossa opit myös erottamaan hengellisen sielullisuudesta. Pahimmillaan jotkut ovat jopa jättäneet aviopuolisonsa kuvitellessaan, että Herra olisi puhunut heille toisesta, uudesta puolisosta! Jumala ei puhu meille koskaan omaa Sanaansa vastaan.
Heb. 4:12 "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija."
Kolmanneksi se, joka haluaa kuulla Jumalan ääntä, haluaa viettää aikaansa muiden uskovien kanssa. Usein jumalallinen johdatus tulee muiden uskovien kautta; jollakin on oikeaa ymmärrystä juuri sinun elämäntilanteestasi. On yleistä, että uskovilla on kokemuksia, kuinka Jumala on puhunut heille jonkun toisen uskovan kautta.
Jumala voi puhua sinulle hyvin vahvasti myös olosuhteiden kautta. Sydämemme asenteen tulisi olla "Tapahtukoon Sinun tahtosi. Oman tahdon tie voi tulla päätökseensä, kun Jumala tekee etenemisen mahdottomaksi tai rauhattomaksi. Olosuhteiden muutos voi joskus olla hyvin konkreettinen vastaus rukouksiimme, jotta joudumme vain myöntämään: tämän on täytynyt tulla Herralta.
Jumala puhuu myös meidän sisimmässämme, omassatunnossa sekä "sydämessämme". Tätä on vaikea selittää, mutta rukoilijalle saattaa tulla selvä sisäinen tuntemus, että Jumala on puhutellut häntä juuri sillä hetkellä mieltä askarruttavasta asiasta.
Jumala voi puhua myös armolahjojen kautta. Uskovilla on monenlaisia armolahjoja ja profetoimisen, tiedon sanojen tai viisauden sanojen kautta Jumala puhuttelee omia lapsiaan. Joku voi ryhmässä puhua kielillä, ja jos on selittäjää, Jumalan puhe voi hoitaa jotakin paikalla olijaa.
Usein olemme epävarmoja siitä, oliko sydämeemme noussut kehotus tai sana todellakin Jumalalta vai nousiko se vain omista toiveistamme tai peloistamme. Tämän ei tule huolestuttaa meitä; se vain osoittaa, että vakavissamme haluamme erottaa Jumalan äänen muusta "hälystä". Voimme turvallisesti jatkaa rukoustamme tai viedä asiamme myöhemmin uudelleen Taivaallisen Isämme tiettäväksi. Hän rakastaa meitä ja lähestyy meitä - iankaikkisella Jumalalla on aikaa ja omat tiensä puhua meille uudelleen samasta asiasta.
Henkilökohtaisesti olen kuullut Jumalan puhuvan minulle usein suoraan rukouksessa tai ajatellessani Jumalaa. Herran Sana on tällöin yllättänyt minut, se on jotain, jota en sillä hetkellä mitenkään ole voinut itse ajatella - se tulee siis sen hetkisen ajatteluni "ulkopuolelta" ja yllättää minut. Jumalan puhe pysäyttää. Omin korvin kuultavaa, tietyn äänensävyistä ja tietyn rytmistä puhetta se ei ole - se on vahvaa tiedostamista, että nyt Jumala puhutteli minua. Asian ja lauseen tai lauseet muistaa hyvin ja ne voi itselle toistaa ja tarvittaessa muillekin kertoa. Se on vahvempi kuin omat ajatukset - se on sisäistä tietoisuutta Jonkun Pyhän kosketuksesta. Näin sen ilmaisisin.
On hyvä, että odotat Jumalan puhuvan sinulle aina silloin, kun avaat Raamatun. Pyhä Henki voi avata sinulle Sanaansa tuoreella, puhuttelevalla ja entistä syvällisemmällä tavalla. Aina Raamattua lukiessamme Jumala puhuu, tavalla tai toisella. Emme voi vaatia Jumalaa puhumaan meille aina erityisen koskettavasti tai jopa niin, että kuulisimme aivan konkreettisesti Jumalan äänen. Tässäkin asiassa meidän tulee sanoa rukouksessa "Tapahtukoon Sinun tahtosi". - Nimimerkiolle TurtsaJuba
Ymmärrän kyllä asenteesi, sillä et tunne Jumalaa. Jokainen järkeilee ja sulauttaa asioita toisiinsa omalla tavallaan, mitään yhteistä totuutta ei pääse muodostumaan. Ihminen pyrkii n. 200 gramman aivoillaan järkeilemään jopa maailmankaikkeuden synnyn, vaikka rehellisesti hän joutuu myöntämään, ettei mitään aukotonta selitysmallia ole olemassa.
Ongelman ydin on siinä, että uskosta osattoman ymmärrys on pimentynyt ja hänen ajatuksensa erityisesti Jumalasta ovat pelkkää turhuutta. Hän ei tosin voi sitä itse huomata. Hän ei voi, sillä hän elää pimeydessä. Vasta uskoon tulleelle ihmiselle avautuu Raamattu ja Jumalan todellisuus. Hän saa iloita: minä joka olin sokea, nyt näen ja minä joka torjuin Jumalan, nyt ymmärrän.
Room 1:21 "koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." - Avaajan kysymykseen on pakko vastata kyllä ja ei.
Kyllä siinä mielessä, että Jumalan Sana synnyttää lukijassa tai kuulijassa uskon Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana. Totuus Jumalasta, iankaikkisesta elämästä, elämämme päämäärästä valkenee meille sisäisenä totuutena, joka ilahduttaa meidät ja muuttaa meidän elämämme suunnan peruuttamattomasti. Armon ja rakkauden ihanuuden kokenut luottaa Jumalan Sanaan.
Ei siinä mielessä, että usko ei anna uskovalle luotettavaa menetelmää selvittää, mikä on totta monenlaisissa erityiskysymyksissä ja tilanteissa. Uskova joutuu tutkimaan Sanaa, saamaan opetusta ja jakamaan ajatuksiaan muiden uskovien kanssa hahmottaakseen sitä totuutta, mikä pala palalta hänelle monissa kysymyksissä valkenee. Kenelläkään ei ole oikeutta väittää kaikkea tietämäänsä ehdottomana totuutena - usko pelastaa, mutta se ei tee meistä kaikkitietäviä. Ainoastaan Jumala on kaikkitietävä.
1.Kor. 8:2 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee".
Usko vaikuttaa meissä Jeesuksen seuraajissa monella tavalla. Kuitenkin meillä on usein vaikeuksia ymmärtää, mikä Raamatun kohta on tarkoitettu vain tietylle ihmisryhmälle tiettynä aikana ja tietyssä tilanteessa ja mikä Raamatun kohta on tarkoitettu kaikille kristityille kaikkina aikoina. Raamatun Sanaa joudumme myös tulkitsemaan - mikä on asiayhteys, mikä on kohdan alkuperäinen viesti sen alkuperäisille kuulijoille, mitä alkukielinen teksti todella tarkoittaa jne. Ajan myötä ajatuksemme monista uskon kysymyksistä kypsyvät ja muokkautuvat entistä enemmän Sanan totuuden mukaisiksi.
Usko ei myöskään ole tapa selvittää muiden ihmisten sisintä tai toisen ajattelua. Usein luotamme ihmisiin ja pidämme heidän sanojaan totuutena, vaikka meidät kuitenkin lopulta petetään ja meille valehdellaan. Myös uskovien joukossa on valheellisia ja petollisia ihmisiä, joita Paavali kuvailee sanalla "valheveli".
Sana ei ole ainoa avain totuudesta. Jokaisella uskovalla, Jeesuksen aidolla seuraajalla, on sisimmässään Pyhä Henki, joka todistaa hänelle totuudesta.
Room 9:1 "Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä." Vain sellainen omatunto, joka on sidottu Jumalan Sanaan Raamatussa on Pyhän Hengen ohjauksessa. Monien ihmisten omatunto venyy ja paukkuu sen mukaan, mitä sinne kulloinkin syötetään. - Kiitos sinulle palautteesta Untuvaummikko!
Koska joissakin kristillisissä piireissä etsitään tiettyä tapaa tai jotain tiettyä henkilöä, joka jakaisi voitelua eteenpäin, niin haluan lisätä vielä muutaman asian.
Raamatussa ei kerrota mitään käytäntöä tai esitetä jotakin tapaa, jota noudattamalla saadaan ikäänkuin automaattisesti erityinen voitelu. Emme löydä tällaista VT:n eikä UT:n kirjoituksista. Meitä ei myöskään kehoteta eikä neuvota etsimään voitelua. Meidän tulee ainoastaan etsiä Kristusta ja Hänen läheisyyttään ja tämä tapahtuu rukoillen Sanaa lukien tai kuunnellen.
Voitelu kuvaa yksinkertaisesti Jumalalle erotettua. Koska uskova on ”Kristuksessa” ja Kristus maanpäällisessä elämässään erotettiin Jumalalle sama koskee meitä. Voitelu kuvaa tätä Jumalan tekoa meidän puolestamme.
2Kor.1:21 mainitsee: ”Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala”.
Huomaa: ”lujittaa… Kristukseen....on voidellut meidät”.
Me uskovat saamme olla turvallisella mielellä, Herra on erottanut meidät ja voidellut meidät Pyhällä Hengellä, joka lujittaa liittomme Jeesukseen Kristukseen. - Sana "voitelu" nousee jo Vanhan Testamentin puolelta. Raamatussa voitelulla on erityyppisiä merkityksiä. Se on mm. vieraanvaraisuuden merkki, voitelu papilliseen tehtävään ja sairauden yhteydessä käytettävä tapa. Kristus nimikin merkitsee ”voideltu”, joka kuvaa Hänen erottamistaan Jumalalle. Vanhassa testamentissa voitelu edelsi astumista papin, profeetan tai kuninkaan virkaan.
Pyhäkön jumalanpalveluksessa käytettävät esineet voideltiin, jolla kuvataan Jumalalle erotettua. Raamatussa ei ole yhtäkään jaetta, joka tukisi laajalle levinnyttä nykyistä käytäntöä, jossa jollekin ihmiselle annetaan yliluonnollinen voima tehdä ihmetekoja ja jakaa ”voitelua” eteenpäin muille koskettamalla tai laittamalla kätensä toisten ylle.
Voitelua ei kuvata kokemuksena.
Nykyään monissa kristillisissä piireissä voitelusta puhutaan voimakkaana kokemuksena, joka nostaa voideltun henkilön erityisasemaan seurakunnassa; sanotaan jopa ettei "voideltuun saa koskea". Erityisvoitelussaan hän on kaiken arvostelun ulkopuolella. Kehotus olla koskematta voideltuun tarkoittaa Raamatussa kuitenkin ruumiillista koskemista, Herran voidellun surmaamista.
1.Samuelin kirja:
26:9 "Mutta Daavid vastasi Abisaille: "Älä surmaa häntä; sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?"
26:11 "Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs hänen päänpohjistaan ja vesiastia, ja sitten menkäämme."
26:23 "Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun."
Olen kuullut, että jostain julistajasta on sanottu, että hän oli "voitelussa". Näin on sanottu tilanteessa, jossa julistaja julisti huutamalla, korostamalla tiettyjä asioita ja vaikuttaessaan kuulijoiden tunteisiin. Tällaisissa tilanteissa korostuu helposti itse julistaja, eikä seurakunta pysähdy arvioimaan kuulemaansa Sanaa Raamatun pohjalta. Jokaisella uskovalla on Pyhä Henki. On tilanteita, joissa julistaja jakaa Sanaa oikein ja lain sekä armon julistus puhuttelee kuulijoita erityisen voimakkaasti. Tällöin Pyhä Henki on valmistanut puheen tilaisuuteen sopivaksi. Kunnian saa Jumala ja harvoin puhujasta puhutaan, että "olipa hän voitelussa".
Avaaja kysyy: "Onko se jotain pyhää ihmeitätekevää rasvaa? Saako sitä ostaa jostakin?"
Pyhä Henki voitelee, tulee jokaisen uskovan sisimpään - se ei ole rasvaa, vaan todellista jumaluutta. Jokainen pelastuu armosta ja armosta pelastanut saa lahjaksi Pyhän Hengen läsnäolon; siitä ei käydä kauppaa. - Avauksen kysymys on tärkeä. Se voidaan kuitenkin jakaa kahteen kysymykseen: ketkä ovat paikallisseurakunnan auktoriteetteja ja toisaalta kenen tai keiden tulisi olla paikallisseurakunnan auktoriteetteina ja millä perusteella.
Auktoriteettiasemaan päässyt käyttää valtaa yhteisössä suhteessa muihin hierarkiassa oleviin nähden. Kun paikallisseurakuntaan valitaan paimen tai vanhemmiston jäsen ja henkilö valinnan jälkeen siunataan kätten päällepanemisen kautta, niin valitun puolesta rukoilevat seurakuntalaiset mieltävät valinnan Jumalalta tulleena. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Näillä palstoilla monet ovat jakaneet kokemuksia, että seurakunnassa valtaan voi päästä myös narsistinen henkilö, taloutta tai asemaansa väärin käyttävä tai paimenena voi toimia selvästi harhaopettaja. Auktoriteettiasemaa väärä valinta ei kuitenkaan poista ja monet alistuvat auktoriteettiasemaan kohonneen vallan alle auktoriteettipelkonsa tähden. Kuinka voin nostaa selvän epäkohdan esille, kun minun tulisi olla nöyrä ja hiljainen Herran palvelija?
Jos olet lukenut korinttolaiskirjeet, niin olet varmati huomannut, että Korintin seurakunnassa valtaan oli päässyt väärää evankeliumia, toista Kristusta ja väärässä hengessä toimivia henkilöitä. Paavali suree suuresti sitä, että kauniisti puhuvat ja mahtailevasti käyttäytyvät valheveljet, jotka eivät kuulu Jeesukselle, olivat saaneet Korintissa johtavan aseman.
2.Kor 11:15 "Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen."
Meidän täytyy myöntää Jumalan edessä, että kaikki me olemme monin tavoin puutteelisia ja jokainen armolahjakin on vaillinainen. Niinpä vanhemmisto kuin paimenkin tekee myös virheitä - julistukessa on aina astian makua, eikä opetus kaikin osin aina kirkasta Sanan totuutta ja Kristusta. Seurakunnalla on kuintekin oikeus ja velvollisuus tarkata, että Sanaa jaetaan oikein. Väärällä opilla ja harhaopilla on selvä ero. Joltain osin väärä oppi voi viedä kuulijan ristin Herran luokse, mutta harhaoppi kuljettaa ohi ristin sovituksen.
Apt 17:11 "Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin."
Kaikki auktoriteetti seurakunnassa kuuluu seurakunnan Herralle, Jeesukselle Kristukselle. Sen vuoksi vain Jumalan Sanan totuuteen sidotulla julistuksella ja seurakunnan päätöksillä on jumalallinen auktoriteetti. Meidän tulee itse rukoillen tutkia nöyrin mielin Jumalan Sanaa. Jos otamme automaattisesti vastaan seurakunnan johtoon päässeiden ihmisten ohjeet, niin saatamme mennä harhaan. Sido omatuntosi Jumalan Sanaan, niin olet turvallisella tiellä.
Apt. 5:29 "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." - Ymmärrän, että ketjun avaaja kysyy vilpittömästi ja avoimesti - viitaten samalla Johanne Tukiaiseen: "Hyväksyttekö te, että kun joku sanoo tulleensa uskoon, riittää? Eikö sen tule näkyä myös ulospäin? Kunhan ihmettelen."
Ensiksi on sanottava, että elävä usko, Jeesuksen seuraaminen arjessa, näkyy vääjäämättömästi myös ulospäin: ennemmin tai myöhemmin, selvemmin tai heikommin, suuremmalle väelle tai aivan pienelle piirille. Tästä ei voi olla epäilystäkään. Uskon näkymisestä ulospäin puhuu Jeesus vuorisaarnassaan:
Matt. 5:14-15 "Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville."
Se, että joku sanoo tulleensa uskoon tai että hän on uskossa, ei ole mikään todiste hänen sydämensä tilasta. Uskostaan puhuva, mutta ilman uudestisyntymistä elävää henkilöä kutsutaan valheveljeksi. Tällaisen ihmisen todistus on valheellinen. Paavali kertoo heistä monissa kohdin - eräässä kohdassa hän mainitsee, että valhevejien tähden hän oli joutunut paljon myös kärsimään.
2.Kor. 11:26 "----vaaroissa valheveljien keskellä."
Aikaisemmassa kirjeessään Paavali oli todennut, että ihminen jota yleisesti pidetään uskovana, mutta kuitenkin elää näkyvästi ja parannusta tekemättä edelleen synnissä, ei todellisesti ole meille rakas veljemme Herrassa. Suoraan Paavali toteaa, ettei sellaisten kanssa saa teeskennellä uskovien rakkaudellista yhteyttä. Sellaisessa ilmapiirissä valheveljen annettaisiin koko ajan vain kuvitella, että kaikki on hyvin sekä hänen jumalasuhteessaan, että suhteessaan toisiin uskoviin. Uskovien välinen rakkaus on kuitenkin vain todellisten uskovien välinen asia.
1.Kor 5:11 "Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa."
Kirjoittaessaan Timoteukselle Paavali toteaa, että ainoastaan välimatkan ottaminen synnissä elävään "veljeen" ei riitä. Hän on nuhdeltava julkisesti; toiveena on, että henkilö häpeäisi, tuntisi piston sydämessään ja tekisi parannuksen. Muidenkin tulisi pysähtyä miettimään omaa tilaansa, ettei kukaan vain olisi maallistumassa ja hylkäämässä kallisarvoista armoa.
1.Tim. 5:20 "Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät."
On totta, että me kaikki olemme heikkoja ja monin tavoin lankeilemme. Jeesuksen seuraaja ei kuitenkaan voi elää synnissä tieten tahtoen, jatkaa vanhassa synnissä rypemistä ilman katumusta ja ajatella, että synnin tekemisellä ei olisi mitään vaikutusta hänen suhteeseensa Jumalaan. Alkukielessä, kreikassa, käytetään kestopreesensiä, kun Johannes kirjoittaa "eikä hän saata syntiä tehdä". Kohta voitaisiin kääntää jotenkin näin: "eikä hän saata harjoittaa synnin tekemistä".
1.Joh 3:9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."
Meidän tehtävämme ei ole "kytätä" lähimmäisiämme tai tehdä muiden lankeilemisista yleistä, suurta numeroa. Voidaan vakavasti kysyä, miksi niin monet hengelliset liikkeet nostavat julkisuuden henkilöitä niin nopeasti evankelioimaan, puhumaan suurille lavoille ja jopa opettamaan Jumalan Sanaa niin pian. Jumalan Sana enemmänkin ohjeistaa kokeilemaan, mikä on kenenkin todellinen armolahja ja paikka seurakunnassa. Vaarana on, että hengelliset liikkeet pyrkivät julkkiksia puhujapönttöön laittaessaan saamaan omalle liikkeelle julkisuutta ja paljon väkeä tilaisuuksiin mainostamalla julkkishenkilöä. Kysymys ei ole vain Johanna Tukiaisesta. Jokainen uskonsa tunnustava tulee muiden ihmisten valokeilaan ja oikealla todistuksellaan vie evankeliumia eteenpäin. Jos Johanna vain tunnustaa syntinsä, tekee parannusta ja turvautuu Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön ja Pyhän Hengen eheyttävään läsnäoloon, niin Taivaan Isä ei häntä hylkää.
Jokaiselle meistä, niin Johannalle, minulle kuin sinä, rakas uskova lukija, kuuluu Jumalan kehotus vaeltaa Hänen seurassaan uutta tietä, eri tavalla kuin ns. maailman ihmiset.
Ef. 4:17-20 "Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan" - Mark. 12:29 "Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa."
Yritän hieman valottaa tätä kohtaa, vaikka tiedostankin, että pelkästään se, että monet nykyajan kristityistä torjuvat Jeesuksen jumaluuden, estää meitä pääsemästä yhteisymmärrykseen. Avaaja kuitenkin huomauttaa, aivan oikein, että helluntailaisten uskontunnustuksessa tunnustetaan Jumalan kolmiyhteisyys: Jumala on yksi, mutta samalla toimii kolmessa persoonassa Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Kaikki ovat iankaikkisia, täysin pyhiä, tännä jumalallista hyvyyttä ja täydellisyyttä. On huomattava, että Pyhä Henkikään ei ole vähemmän jumala kuin Isä.
Jeesuksen ajan uskonnollisia ihmisiä ärsytti tavattomasti se, että Jeesus sanoi olevansa täyttä jumaluutta, eikä hän tullut tähän maailmaan silloin, kun Maria synnytti pienen vauvan. Meidän elämämme alkaa sikiämisestä, mutta Jeesus on ikuinen.
Joh. 8:58 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut."
Jeesuksen täyttä jumaluutta ei poista se, että hän inkarnoitui ihmiseksi. Ihmisenä eläessään Jeesus oli ihminen, sillä ihmiselle kuuluva rangaistus syntiin lankeemuksesta tuli sovittaa. Ainoastaan puhdas, synnitön ihminen voisi olla se, joka voisi lunastaa meidät synnin velasta. Siksi jumalallinen Jeesus syntyi ihmiseksi.
Myös Vanhan Testamentin aikaiset ihmiset pelastuivat vain siinä armossa, minkä Jeesuksen sovitustyö meille lahjoittaa. He katsoivat tulevaan armoon kaipauksessaan, me saamme luottaa siihen menneessä olevaan sovitustapahtumaan, joka koettiin Golgatan keskimmäisellä ristillä. Jo muinaisilla profeetoilla oli Kristuksen Henki; ennen ihmiseksi syntymistä Jeesus oli kirkkaudessa Isänsä luona täydessä pyhyydessään ja jumaluudessaan.
1.Pietarin kirje 1:10-12 "Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa." - Hei! Vastaan tässä lyhyesti ymmärrykseni mukaan kaikkiin edellä olevaan kolmeen kysymykseen.
Mutta kuinka on, onko tuo malka siellä omassa silmässä helposti havaittavissa, vai onko sitä ihmisen itsensä edes mahdollistakaan nähdä omassa silmässään?
VASTAUS: Malka eli paremmin suomennettuna tukki (vertaus on siis oman suuren synnillisyytemme "tukki" ja toisten elämässä näkemämme vähäisemmän synnillisyyden (rikka tai roska). Pyhä Henki paljastaa meille moninkertaisesti enemmän omia kuin toisten syntejä. Jokainen herkällä omallatunnolla vaeltava joutuu ensisijaisesesti aina kohtaamaan omassa sydämessään asuvan suuren synnillisyytensä. Roskan näyttää meille ainoastaan Pyhä Henki ja tässä suhteessa ainoa mahdolisuutemme on siinä, että me uskomme Raamattua Jumalan Sanana ja nöyrästi otamme vastaan Jumalan puhuttelun sellaisena kuin se on.
Vakaumuksellinenkin kristitty sokeutuu helposti ja jopa vähättelee omia syntejään; emme tahdo aina tuoda niitä Jumalalle emmekä sovittaa tekojamme ja sanojamme ihmisten kanssa. Raamatussa kohtaamme toistuvasti kehotuksia, ja jos olemme vähänkin rehellisiä, joudumme myöntämään, että olemme eläneet kovin vajavaista elämää. Jokainen meistä lankeilee ja jokaisessa meissä uskovissakin on syntiä.
Kuinka itsensä ulkokultaama voi yleensäkään nähdä muuta kuin rikat
toisten silmissä?
VASTAUS: Ei mitenkään, ulkoiseen "kullattuun" elämäänsä turvaava omia hyviksi kokemiaan tekoja korostava ei voi nähdä omaa kurjuuttaan. Fariseus ei temppelissä rukoillessa nähnyt omia syntejään, mutta publikaani näki - vain publikaani oli noista kahdesa taivastiellä:
Luuk 18:11-13 "Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.' "
Nimim. eldi ei suoraan kysy, mutta laittaa kysymysmerkin toteamukseensa, joten vastaan siihenkin.
Kyllä ihmisen omatunto paljastaa sen, onko sinulla puhdas omatunto?
VASAUS: Ei paljasta, sillä meidän omatuntomme toimii sen mukaan, mitä sinne on syötetty. Meidän omatuntomme voi paatua niin, että omatuntomme ei enää anna viestiä vääryyksistämme meidän tajuntaamme. Omatuntomme on kuin kuminauha, se venyy ja paukkuu - vain sellainen omatunto, joka on venytetty Raamatun Sanan mittaan paljastaa omantuntomme tilan. Tärkeintä ei tietenkään ole tämä "paljastaminen", vaan se, että Sana rohkaisee meidät tunnustamaan kaikki syntimme Herrallemme ja Jeesuksen veri puhdistaa meidän omantuntomme välittömästi. Jos alamme elää vain ulkokultaisesti kristittyinä, niin omatuntomme herkkyys katoaa luopuminen uskosta on lähellä.
1.Timoteuksen kirje:
1.Tim. 4:1 "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty." - Nimimerkki lapsellerakas huomautti antamaani vastaukseen ja siinä oleviin Raamatun kohtiin viitaten: "No poikamme sanoikin, että eläimet raamatussa uhrattiin. Tyttäret eivät tietenkään pitäneet tuosta vastauksesta."
Lapselle ei tietenkään tule lemmikkieläimen kuoltua kertoa Raamatun Vanhan Testamentin eläinuhreista. Ei missään nimessä eikä tapauksessa!
Otin mm. kyseisen Raamatun kohdan esille tehdäkseni eron ihmisen ja eläimen suhteesta Jumalaan - Jeesus kuoli ristillä syntisten ihmisten puolesta. Vain ihmisille kuuluu kehotus tehdä parannus ja kääntyä Jeesuksen puoleen saadakseen osakseen Jumalan armon ja laupeuden. Raamatun viesti sielujen pelastumisesta kohdistuu ihmisiin.
Lapselle kuuluu kertoa Jeesuksesta ja rakastavasta Taivaan Isästä. Jumala loi ihmisestä oman kuvansa, ja Sana kutsuu ihmistä "jopa jumalolennoksi".
Eläin ei ole Jumalan kuva. Jeesus tuli kerran tänne maan päälle pelastamaan syntisiä ihmisiä. Meidän aikuisten on syytä ymmärtää ero ihmisen ja eläimen välillä. Nykyäänkin eläimiä Suomessa teurastetaan ruuaksi - lapsuudenkodissa meillä on sika, joka oli meille lapsille myös lemmikki, jota koulun jälkeen käytiin rapsuttelemassa ja jolle juteltiin. Jouluna lemmikkisikamme osa oli keskellä pöytää joulukinkkuna.
Myös lampaat olivat meille lapsille todellisia lemmikkejä. Nekin teurastettiin. Ymmärrän toki eron kotona pidettävän lemmikin ja karjan välillä. Emme saa kuitenkaan inhimillistää mitään eläintä, niin rakkaiksi kuin kotieläimet meille käyvätkin.
Vastaukseni lapselle oli seuraava:
"Mitä vastaisitte, jos lapsi kysyisi, pääsevätkö eläimet taivaaseen?"
VASTAUS: Varmaa on se, että Taivaassa on eläimiä ja jos haluat, niin sinä saat siellä aivan samanlaisen lemmikkikissan, kuin mikä sinulla täällä oli. Sinun ei tarvitse Taivaasssa surra mitään.
Nimim. henki.palajaa.antajalle kirjoitti valtavan kauniisti ja ihanasti. Meidän aikuisten on tiedostettava, että lemmikkiään surevaa lasta on kaikin tavoin lohdutettava. Vaikka ymmärtäisimmekin ja näkisimme Jumalan Sanasta eron ihmisen ja kissan välillä, niin eihän sen selittäminen lapselle auta mitään. Vielä kerran: henki.palajaa.antajalle osasi antaa ne sanat, jotka ovat mitä parhaimmat!
Nimim.lapselleRakas kirjoitti: "Niinhän se on, ettei sitä usein ymmärrä täysin asioita, ennen kuin sattuu omalle kohdalle."
Uskoisin, että lapsi suree lemmikkikissan kuolemaa paljon syvemmin kuin aikuinen ihminen. Lapselle oma lemmikki on saattanut tuntua kaikkein rakkaimmalta. - Nimim Limmi huomauttaa aivan oikein, että vastauksissa on sekä kovuutta, että ymmärtämättömyyttä. Keskityn nyt ainoastaan aloittajan viestiin ja tilanteeseen.
"raamatussa ei taideta mainita eläinten sielusta."
VASTAUS: Ei mainita - Jumala antaa Sanassaan selvästi ymmärtää, että Jeesus Kristus kuoli ristillä sovittaen ainoastaan meidän ihmisten syntivelkamme. Vanhassa Testamentissa Jeesuksen uhrikuoleman vertauskuvana olivat uhrieläimet. Eläimet eivät missään kohtaa Raamatussa ole sovituksen kohteita. Raamattu kohdistaa pelastuksen aina vain ihmisiin, joiden sielujen pelastus on uskon päämäärä.
"Mitä vastaisitte, jos lapsi kysyisi, pääsevätkö eläimet taivaaseen?"
VASTAUS: Varmaa on se, että Taivaassa on eläimiä ja jos haluat, niin sinä saat siellä aivan samanlaisen lemmikkikissan, kuin mikä sinulla täällä oli. Sinun ei tarvitse Taivaasssa surra mitään.
PERUSTELUT:
1. Taivaassa kaikki on hyvin.
Jumala luo uudet taivaat ja maan, jossa kaikki toiveemme ovat täyttyneet.
Jesaja 65:17 ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.”
2. Jumala on luonut kaikki, myös lemmikkimme ja rakastaa luotujaan.
Ilmestyskirja 4:11 "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."
3. Taivaassa on kaikenlaisia eläimiä. Taivaassa eläimilläkin on hyvä olla.
Jesaja 11:6 ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren. ” - Nimim. kertokaanpas kysyy: "Onko Raamatussa kohtaa jossa mainitaan suoraan anteeksiantamattomuus synniksi?"
Raamatussa ei ole lausetta, jossa sanotaan, että anteeksiantamattomuus on syntiä. Mielestäni asiaa ei pidä lähestyä tuolla tavalla. Otan esimerkin: Raamattu ei sano suoraan, että Jumala on kolmiyhteinen, mutta Raamattu kertoo selvästi, että Jumala on yksi, mutta Hän esiintyy samalla kolmessa persoonassa Isässä, Pohjassa ja Pyhässä Hengessä. On täysin oikein sanoa tiivistetysti, että Raamatun mukaan Jumala on kolmiyhteinen.
Myös kysymystä anteeksiantamattomuuden synnillisyydestä tulee lähestyä samalla tavalla. Oikea kysymys on, antaako Raamattu ymmärtää, että anteeksiantamattomuus on syntiä. Tähän oikea vastaus on, että kyllä antaa. Raamattu antaa suoraan ymmärtää, että sydäntemme anteeksiantamattomuus osoittaa, ettemme ole kohdallemme sisäistäneet Jumalan suunnatonta armoa ja rakkautta. Tällainen asenne on vaarallinen. Voiko tämän suoremmin asian enää sanoa:
Mark. 11:26 "Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne".
Matteuksen evankeliumissa Jeesus kuvaa armotonta palvelijaa, jolle vertauksessa Taivaallista Isää kuvaava isäntä antaa anteeksi velat, mutta velkansa anteeksi saaneen sydän jää kovaksi ja anteeksiantamattomaksi.
Matt. 18:32-35 "Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Evita on kirjoittanut yllä ymmmärtävästi ja rakkaudellisesti. Jumala on se, joka voi eheyttää meitä katkerienkin kokemusten jälkeen niin, että suostumme antamaan meitä rikkoneelle anteeksi. Annettuamme anteeksi jäämme pahoissa traumoissa edelleen kipuilemaan sydämessämme, mutta anteeksiantoon kuuluu osana se, että anteeksiantava suostuu kantamaan sisäisen tuskansa vaatimatta pahan tekijää tilille teoistaan. Niinhän Jumalakin teki ottaessaan meidän syntitaakkamme itsensä kannettavaksi sovittaessaan Jeesuksessa meidän syntimme. On oikeutettua sanoa, että Isän sydän särkyi ja siihen Hän suostui rakkaudestaan ja armostaan.
Avaaja kirjoittaa ns. ääriesimerkissään: "Jos joku tappaa lapseni eikä kadu, ei pyydä anteeksi. Jos en anna anteeksi tappajalle, teenkö syntiä."
Meidän ihmisten anteeksiantamuksella ei ole suoraa yhteyttä siihen, tunnustaako tai katuuko meille väärin tehnyt ihminen tekoaan. Meidän tulee antaa anteeksi kahdesta syystä: ensiksikin siksi, että Jumala kehottaa meitä siihen ja toiseksi sen tähden, että helpottaisimme edes hieman omaa taakkaamme, suruamme ja mahdollisesti katkeruuttamme suostumalla Jumalan itsensä antamaan lääkkeeseen: anteeksiantoon.
Loppuun asti Evita kirjoittaa rakkaudellisen sielunhoidollisesti. Me emme koskaan osaa, emmekä pysty antamaan anteeksi niin kuin Jumala. Sana vakuuttaa, että Jumala antaa katuvalle anteeksi niin, ettei Hän anteeksiannettuaan enää koskaan muista, ei muistele, meidän anteeksiannettuja syntejämme. Me emme ole syntien sovittajia, emmekä me voi antaa sellaista ehtoa anteeksiantamuksellemme, että odotamme toisen tulevan katuvana luoksemme. Katuva saa Jumalan edessä armon ja laupeuden ja suhde katuvan ja Jumalan välillä eheytyy. Me annamme rikkoneelle anteeksi Jumalan kehotuksen vuoksi, meitä loukanneet teot ja sanat palautuvat usein muistiimme, eikä anteeksiantamamme henkilön ja meidän välit todennäköisesti koskaan eheydy entiselleen. Kaikki varmaan ymmärtävät, että esim. insestiä lapsena kokeneen uhrin ja tekijän välit eivät mitä todennäköisimmin tule koskaan rakkaudellisen läheisiksi - mutta uhrin anteeksiantamus vapauttaa hänet vähitellen siitä suuresta taakasta ja katkeruudesta, jota hän sisällään kantaa. Hän ei ole enää yksin, vaan Taivaallinen Isä on häntä kantamassa ja auttamassa eteenpäin.
On hyvä tietää, että annettuamme väärintekijälle anteeksi Jeesuksen nimessä, niin Jumala näkee sydämemme ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä ja synnillisyydestämme. Kun vanhat muistot kalvavat ja tuskailemme, kun emme olekaan vapautuneet kokonaan menneisyyden haavoista ja katkeruudestamme - Jumala on joka tapauksessa antanut meille kaiken tunnemylläkän anteeksi. Hän lupaa sen, Jumala antaa katuvalle ja syntinsä tunnustavalla anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. - Markku.Lievonen: ” ihmettelen miten ihmeessä ihmisen ymmärryskyky käsittelee Raamatun sanojen sisältöä erilailla kuin arkisten sanojen sisältöön verraten.”
Vastaus: Tähän on omat syynsä. Ensiksikin suomenkielinen Raamattu on käännös ja valitettavasti siinä on sekä käännösvirheitä, että mahdottomuus kääntää kaikkia sanoja niin kuin alkuperäinen kohderyhmä on viestin ymmärtänyt. Toiseksi saadaksemme oikean ymmärryksen meidän tulee tutkia asiakokonaisuutta, tekstiyhteyttä sekä katsoa, tukeeko muu Jumalan Sana meidän ajattelemaamme tulkintaa kyseisestä kohdasta. On selvää, että kaikkea Raamattua tulee aina tutkia ”hengellisesti”, rukoillen, että Pyhä Henki avaa meille Sanaa.
Nimimerkille vaikeaa.onyhä
Voit toki yrittää kirjoittaa rauhaisin mielin, mutta vieteistäsi huokuu minulle kohtuuton ankaruus ja syytökset Kalamosta kohtaan. Tuntuu siltä, että et etsi niinkään vastausta, vaan sitä, että saisit Kalamoksen väkisinkin myntämään oman tulkintansa virheelliseksi. Olen jo itse kirjoittanut sinulle omasta puolestani, että Elämän Kirjaan on kirjoitettu vain niiden nimet, jotka pelastuvat. Jos olet saanut Raamatusta saman käsityksen, miksi tämä ei sinulle riitä?
Kalamos kyselee sinulta vielä tulkintaasi kohtaan ”"joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan Totuuden" (1 Tim 2:4). Olen selittänyt kyseisen kohdan merkitsevän Jumalan sydämen suurta halua saada kaikki pelastetuksi ja viitannut siinä yhteydessä alkukieliseen sanan merkitykseen. Jumala on koko ajan tiennyt sen Sanassaan ilmoittamansa totuuden, että ”vain harvat pelastuvat”. Jumalan sydämen halu ei pelastumisemme suhteen kaikkien kohdalla toteudu. Joistakin kommenteista saa sellaisen käsityksen, että koska ”kaikki tehdään kerran eläviksi Kristuksessa”, niin kaikki pelastuisivat. Niin ei ole, vaan Kalamos on sisäistänyt kohdan oikein: ” Tuossa puhutaan kuolleitten ylösnousemuksesta. Siis kaikki kuolevat ruumiillisesti ja tehdään eläviksi ruumiillisesti.”
Me emme saa lähteä sille linjalle, että pyrimme omilla toiveillamme kumoamaan jonkin Raamatun kohdan – vain harvat pelastuvat, niin tulee tapahtumaan Jumalan Sanan mukaan. Kaikkien nimet eivät ole Elämän Kirjassa.
Ketju on jo pitkä ja siinä on käynyt niin kuin täällä useimmiten käy. Kun ketju venyy, se samalla ikään kuin saastuu. Kirjoitukset muuttuvat entistä loukkaavimmiksi ja Jumalan Sanasta keskustelu ja totuuden pohtiminen vähenee.
Tähän loppuun vielä: uskon, että voisin keskustella Kalamoksen kanssa mistä tahansa Raamatun kohdasta ja asiasta ja uskon vielä, että välillämme säilyisi veljellinen rakkaus ja toistemme kunnioittaminen. Tämä siitä huolimattta, että emme varmasti olisi kaikista asioista prikulleen samaa mieltä – kaikessa vuorovaikutuksessa rakentuisimme kuitenkin varmasti uskossamme. Omalta puoleltani lopetan tähän ketjuun kirjoittamisen tähän. - Nimim. opettele.lukemaan.edes kirjoittaa avauksessaan: ”Kalamos väittää, että tuossa lukeekin seuraavaa:" Kaikkien ihmisten nimet on kirjoitettu jo maailman perustamisessa Elämän kirjaan ! "
Väittämä on otettu jostain muualta kuin tästä ketjusta, eikä nimim. Kalamos omasta puolestaan tässä ketjussa ilmaise, onko avauksen väittämä tosi. Nimim. saviseutulainen viittaa mahdolliseen Kalamoksen jääräpäisyyteen. Lienee niin, että kaikilla meistä, jotka tutkimme Raamatun Sanaa etsien sen oikeaa merkitystä ja toimimme myös toistemme Sanan opettajina, on taipumus pitää työn ja vaivan jälkeen löytämäämme ja sisäistämäämme totuutta raamatullisena. Sanan oikean merkityksen etsimiseen, usein alkukielestä lähtien, kuluu aina paljon aikaa. Ei ole aivan helppoa myöntää, että kaiken jälkeen joku toinen ilmaiseekin todellisen Jumalan tarkoituksen kyseisestä Raamatun kohdasta paremmin kuin me. Jääräpäisyys ei useinkaan ole kaukana. Tutkikoon kukin meistä itseään.
Sitten muutama huomio ketjun aiheesta ja avauksen virkkeestä: "Kalamos väittää, että tuossa lukeekin seuraavaa:" Kaikkien ihmisten nimet on kirjoitettu jo maailman perustamisessa Elämän kirjaan ! " Opettele.lukemaan.edes on mielestäni aivan oikeassa todetessaan, että tämä Raamatun kohta ei todellakaan sano kaikkien ihmisten nimien olevan Elämän kirjassa."
Kyseinen kohtahan kuuluu näin:
1. Tim. 2:4 "joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. "
Kyseinen kohta sanoo vain, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan. Sanan "tahtoo" merkitys on tässä yhteydessä sellainen, että lause voitaisiin ymmärrettävästi kääntää: "...joka haluaa, että kaikki ihmiset pelastuisivat". Monet englanninkieliset lähteet käyttävät verbiä "desires", joka kuvaa syvää, kaipaavaa halua toisin kuin tavallisesti haluta -sanasta käytetty englannin sana "want". Jumala, joka antoi ainokaisen Poikansa meidän syntisten pelastumisen tähden, haluaa sydämensä pohjasta, että ihmiset kääntyisivät Hänen puoleensa ja saisivat armon. Valitettavasti tämä Jumalan sydämen pohjaton halu ei kaikkien osalta toteudu. Raamatun mukaan käy jopa niin, että "vain harvat pelastuvat". Se, mitä Jumala haluaa on toinen asia kuin mitä Hän kaikkivaltiudessaan tahtoo.
Samankaltainen syvä halu kuuluu esimerkiksi näissä Jeesuksen tuskaisissa sanoissa:
Luukas 12:49 "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!"
Kaikkien ihmisten nimet eivät ole kirjoitettuna Elämän Kirjaan. Sinne on kirjoitettu vain niiden nimet, jotka pelastuvat ja ovat kerran Taivaassa Herransa luona.
Ilmestyskirja 21:27 "Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan."
Näyttää siltä, että Nimim. opettele.lukemaan.edes on avauksessaan tunteittensa viemä. Nimim. Kalamos ei tietoisesti pyri lisäämään omiaan Jumalan Sanaan, Hän ei missään nimessä ole "eksyttäjä" ja Kalamoksen kanssa voi hyvin keskustella hengellisistä asioista. Olen saanut vahvasti sen vaikutelman, että Kalamos pyrkii tutkimaan Sanaa ja löytämään sieltä meitä kaikkia vahvistavaa Jumalan Sanan leipää. Kukaan Sanan opettaja ei ole Jumala ja jokaisen opetuksia on arvioitava.
Apostolien teot 17:11 "Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin."
Avauksessa oli lause: "...sitten hän vielä väittää sitä omaa sanaansa, Jumalan Sanaksi!"
Toivottavasti näin ei ole. Kaikkien ja erityisesti Sanan opettajien on tiedostettava, että Raamatun mukaan kaikki armolahjat ovat vajavaisia, myös opettamisen armolahja. Siitä huolimatta meidän on Jeesuksen veren turvissa tutkittava Sanaa ja joidenkin on sitä erityisesti tutkittava opettaakseen muita laista ja armosta. Raamatun opettajilta vaatii suurta nöyryyttä myöntää oma vajavaisuutensa ja ottaa vastaan muilta opettajilta omista mielipiteistä poikkeavaa opetusta. Sellaisessa nöyryydessä hyväkin Raamatun opettaja voi kasvaa entistä paremmaksi ja rakkaudellisemmaksi.
"Totuus ilman rakkautta tekee kovaksi." - Hei, Auroraboreallis!
Toivon, että tämä sunnuntaipäivä on hyvä sinulle. Ota aikaa itsellesi, käy ulkoilemassa, luonnon keskellä on hyvä hiljentyä ja huokailla Jumalan puoleen. Tähän aikaan vuodesta tuntuu rauhoittavalta kävellä metsässä yksin: lehtipuiden vihreys on poissa, pesivien lintujen viserrytä ei kuulu, ehkä vain jokin tiainen sirkuttaa vaimeasti – Jumalan luoma luonto vetäytyy lepoonsa ja odottaa valkoista, lumista vaippaa ylleen. Kunpa sinäkin saisit levätä ja mielesi rauhoittua tavalla tai toisella tänä päivänä. Täällä paistaa jopa aurinko valaisten puiden runkoja kauniisti!
Kirjoitit: ”Natanael... olen pohtinut sanojasi monta päivää. Se, mitä sanoit miehestäni.. ei ero tule kysymykseenkään, vaikka totta on että hän vaikuttaa eniten juomiseeni niin siltikään.”
Kuten varmasti luitkin, niin en millään tavalla ole ehdottanut sinulle avioeroa. On hyvä, että myönsit viimeisessä viestissäsi miehesi olevan suurin mahdollistaja juomisellesi, hän vaikuttaa juomiseesi enemmän kuin kukaan muu ihminen. Otin tämän esille sen tähden, että jotain sinussa on tapahduttava, jos todella haluat selviytyä lopullisesti raittiiseen elämään. Olet aivan kuin ahtaalla portilla, toivot, että jotain ratkaisevaa tapahtuu elämässäsi päästäksesi avarammalle paikalle, saadaksesi elämäsi toiseen järjestykseen. Olet ahtaalla, ja varmaan mietit, voiko elämäntilanteessasi ylipäätään itse tehdä jotain, joka muuttaisi ratkaisevasti tilanteesi.
Matteus 7:14 ”mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Luukas 13:24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.”
Portti on ahdas, ja mahdollisesti koet tuota kilvoittelun ahdistusta, mutta et ole päässyt sisälle ja uuden tien alkuun.
Eräs minulle rakas, alkoholistinen, pariskunta tuli uskoon, mutta lankeilemisia juomiseen vielä joskus tapahtui. Elämä uskovana ei ole pelkästään ruusuista, vaan Jeesuksen Sanojen mukaisesti tie on kaita, kapea, pysyäksemme tiellä meidän tulee tarkkailla askeleitamme, valintoja elämässämme. Kyseisen pariskunnan vaimo päätti lähteä pidemmäksi ajaksi muualle opiskelemaan Raamattua ja olemaan muiden kyseisen opiston ihmisten kanssa. Asiat korjautuivat heidän kohdallaan ja myöhemmin he tekivät vuosikymmeniä töitä kristillisessä päihdetyössä. Ahtaalla portilla on maksettava jokin hinta: joudumme luopumaan itsekkyydestämme, itseriittoisuudestamme, ripustautumisesta liikaa johonkin maalliseen ja luottamuksesta omiin voimiimme ja mahdollisuuksiimme. Hengellisissä kokouksissa voi olla yksinäistä, mutta jonkin ajan viettäminen hyvässä raamattuopetuksessa luo väkisinkin yhteyttä ja avoimuutta – kun samalla asutaan yhdessä, yhteyttä muiden syntyy. Jumalan Sana antaa luvan tällaiseen erillään olemiseen:
1.Korinttolaiskirje 7:5 ”Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.”
Äärimmäisessä tilanteessa, esimerkiksi henkisen tai fyysisen väkivallan tähden, Jumala ei pakota ketään jäämään murskattavaksi. Jos uskova ei jaksa ja jos se vain on esim. lasten tilanteen vuoksi mahdolista, niin hän voi jättää puolison, ettei oma elämä kokonaan tuhoaisi. Taka-ajatuksena ei saa olla uuden puolison etsintä, vaan hänen tulee rukoillen pyrkiä sopimaan puolisonsa kanssa. Jospa hänkin olisi tällaisen prosessin aikana ”tullut järkiinsä” ja olisi valmis muuttamaan elämänsä.
1.Kor. 7:10 ”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.”
Kirjoitit: ”Hyvin mä oon pysynyt selvänä, vaikka tuo toinen on juonut. Ja kaverit on juonut.”
Niin olet pysynyt, uskon sinua, mutta uskotko todella, että tulet pysymään raittiina vaikkapa seuraavat 20 vuotta? Koska olet toivon mukaan tänäänkin raitis, niin vaarana on sokeutua ja ajatella, että näin se jatkuu.
1.Kor.15:33 ”Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee."
Kirjoitit: ”Muistan kun 15 vuotta sitten istuin hell.srk:n kokouksessa silmä mustana. Nykyinen mies ei liity asiaan. Minun silloinen mieheni liittyi. Hän istui toisella puolella salia ja pyysi esirukousta avioliittomme puolesta. Kukaan ei tehnyt vuokseni mitään. Se estää minua menemästä kokoukseen: siellä on yksinäistä.”
Tuo on hyvin surullista kuultavaa. Tosiasia on joka tapauksessa se, että uudestisyntynyt uskova ei voi ohittaa toisen tilaa, puutetta jostain; jos hän ohittaa, niin hänessä ei ole Jumalan rakkautta, vaikka hän muuta väittäisi.
1.Joh. 3:17 ”Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? - markku.lievoselle
Markku.lievonen: ”Maailmalla on otaksuttu miten alkoholismiin liittyisi geneettisyys. Uskon tähän tekijään. Mutta,- geneettisyys vaikuttaa ihmisessä epäsuorasti. Ei siis siten, että se tekisi humalatilaan riippuvuutta.”
VASTAUS: Alkoholismin geneettisyydestä on riittävästi tieteellistä tietoa ja näyttöä. Geneettisyys tekee nimenomaan henkilön riippuvaiseksi humalatilaan, jonka tähden perimältään alkoholisti jää koukkuun. Perimä liittyy aivojen välittäjäaineisiin, joiden toiminta on erilainen kuin ns. ei-alkoholistisella persoonalla. Joillakin ihmisillä riippuvuus on niin suuri, että he jäävät koukkuun heti elämänsä ensimmäisestä kokeilusta. Monet alkoholistit todistavat samaa kuin tieteelliset tutkimukset – heidän riippuvuutensa on sitä luokkaa, että he kokevat humalatilan olevan niin ”mahtavaa”, että tätä täytyy saada lisää, tämä kuuluu minulle.
Markku.lievonen: ”mitä tunnen alkoholisteja,- niin heillä kaikilla on yhteinen piirre eli he eivät mahdollistu käsittelemään ja minätilaan liittyviä asioita. Alkoholisti voi olla erittäin älykäs ja taitava ja menestyvä ihminen,- mutta täysin surkastunut tällä alueella.”
VASTAUS: Sanamuotosi on hieman mutkikas, mutta olet asiassa aivan oikeassa. Alkoholisti ei pysty käsittelemään minäkuvaansa liittyviä asioita sen tähden, että alkoholismi on sekä psyykkinen (mahtipontisuus ja lapsellisuus), että fyysinen (riippuvuus, pakko saada lisää) sairaus. Alkoholisti elää itsepetoksessa ja valheessa, eikä alkoholisti suostu millään näkemään itsepetostaan. Alkoholisti juo siksi, että hänellä on hallitsematon himo ja näin ollen hän on pullonsa täysi orja. Alkoholisti on valmis tekemään mitä vain saadakseen lisää alkoholia, vaikka myymään oman äitinsä. Hengellisessä mielessä alkoholistin elämässä näkyy selkeästi se, mitä on elää synnin orjuudessa. Alkoholisti elää kierteessä, joka vie vääjäämättömästi vain alaspäin. Ei kukaan katuojan juoppo ole ensimäistä ryyppyään nuorena ottaessaan kuvitellutkaan, mihin se voi johtaa. Rippuvuuden suuruus on kuitenkin yksilöllistä. On myös paljon alkoholirippuuvaisia, jotka pystyvät työllä ja vaivalla säilyttämään jonkinlaisen julkisivun ja käymään vuodesta toiseen esim. työssä.
Markku.lievonen: ”Siis alkohollisti ei pysty käsittelemään ja siten ratkaisemaan elämään ja minätilaan liittyviä ongelmia ja juuri tämä tekijä aktivoi humalatilaan mieltymistä. Humalatia kompensoi tämän ongelman ja kierre on valmis.”
VASTAUS: Näin ei ole. Hyvin monet meistä ja kaikki jossain elämänvaiheessa ovat sellaisia, jotka eivät pysty ratkaisemaan elämään ja minätilaansa liittyviä ongelmia. Monilla ihmisillä on elämässään ja identiteetissään äärimäisiäkin ongelmia, mutta vain pienestä osasta heistä tulee alkoholisteja. Ratkaisemattomat ongelmat eivät aktivoi humalatilaan mieltymistä; se tapahtuu vain nilllä, joiden persoona on alkoholistinen. Lisäksi jotkut ei-alkoholistit saattavat hetkellisesti ryypätä ahdistavien ongelmiensa takia, mutta se ei heidän kohdallaan johda alkoholistiseen kierteeseen.
Markku.lievonen: ”Niin,- valitettava todellisuus on,- Tavallaan ymmärrystaso ei mahdollistu kehittymään. ”
VASTAUS: Tämä on totta. Alkoholistin ymmärrystaso kaventuu kaventumistaan, kunnes alkoholisti tulee pohjilla kaiken keskus. Alkoholistin keskittyminen juomiseen estää häntä kehittymään ja näkemään sitä tosiasiaa, että hän elää valheessa ja itsepetoksessas.
Markku.lievonen: ”Juuri tuota mielikuvaani tukee raitistuneiden alkoholistien näkemykset ja kokemukset eli ihmisen on lä'hes pakko mennä niin alas,- jossa muuta mahdollilsuutta ei ole kuin tarttua ongelmaan ja alkaa käsittelemään sitä. ”
VASTAUS: Olen jo huomauttanut, että geneettinen perimämme on yksilöllinen ja vain joillakin alkoholisteilla riippuvuus alkoholiin on äärimäisen suuri. Kaikkien ei tarvitse mennä niin alas, että olisi jo pakko tarttua ongelmaan. Jotkut havahtuvat aikaisemmin ja jopa siinä vaiheessa, jossa ympäristö ei ole laajalti edes tajunnut henkilön olevan alkoholiongelmainen. Kun mennään sitten todella alas ja heitä on paljon, niin lähes kaikki kuolevat alkoholin seurauksiin; sekä psyykkinen, että fyysinen terveys pettää. Jumalalle on kaikki kuitenkin mahdollista ja Hän voi pelastaa ja eheyttää aivan alhaaltakin.