Vapaa kuvaus

Olen veteraani sotilas- ja Pattaya-asioissa eivätkä elämänkokemukseni ole vähäisiä.Naperona harrastin uima- ja mäkihyppyjä joista siirryin laskuvarjohyppyihin.
Kaksi avioliittoani kariutuivat syrjähyppyihini.Minulla on 5 lasta joista 3 on pöljiä ja 2 viisasta.
Myöhäistaitohyppyni altaaseen on katsottavissa JuuTuupista os. Kumpula 09.

Aloituksia

78

Kommenttia

136

  1. Haa, vanha konkari hyökkäsi nurkan takaa...

    Kyllä vain ukko oli juuri se. Erehtyähän ei voi. Oli rakentanut Nortoniinsa sivuvaunun tuuman neliöputkesta. Kävi aina aamulla torilla hakemassa vaimolleen keittiötarpeet. Kun kone käyntiin pärähti niin hauva hyppäsi aina kyytiin.

    Yhtenä aamuna sain rannalla känniläiseen päähäni että nyt oli se yksi tatska saatava ja heti. Kääppäriltä tikkaajaa kyselin. Sanoi että kyytiin vaan! Kello oli jotain 10 am. Kohta jo kolkutimme yhden Walkkarin tönön takaovea. Ei kuulunut mitään. Olin pois kääntymässä mutta kääppäri sanoi että isäntä on vähän hidas heräämään ja ovea jyskytti.

    Kohtapa sieltä sirrisilmä pikkupartanarkkari ovea raotti. Esitin asiani ja sanoi että puolen tunnin päästä ja tuo pullo viskiä tullessas.
    Näin toimin ja kuva tuli hakattua. On siinä muuten vieläkin;))...
  2. Joo, nyt toimii.
    Kyllä pojat ovat oikeassa kun sanovat että Pattis- loma pitäisi aloittaa räväkästi ja sitten lopussa vain lasketellaan. Aivankuin 200 m:n juoksussa.Nyt tavoistani poiketen meni kuitenkin toisinpäin. Syynä tietysti kaverini joita on lupautunut tapaamaan ja olivat minulle huonettakin pitäneet. Pojilla oli hieman tylsää kun jo 2 kk oleskelua oli takana ja olivat jo hieman erakoituneet "mökissään".Järjestin sitten meille pienimuotoista toimintaa. Naapuritkin hieman hämmästelivät koska pojat olivat viettäneet hiljaiselämää ja nyt huuto ja nauru raikui pari päivää yhtä soittoa.
    Syynä olivat kummallisen näköiset naurunappulat joita mopokuskit myivät 500:n patin hintaan ilman reseptiä. Niistähän tuli oikeinkin hali- hali- fiiliksiä mikä ei ole paha asia tässä muuten niin kylmässä maailmassa.
    Olin ajatellut että menen hyppäämään laskuvarjolla edes muutaman kerran koska lupakirja on kunnossa. Kuitenkin sitten aina hyppy- aikana vaivasi laiskamato. Pattiksella voi hypätä reisutaskushortseissa ja Shinga- paidassa tai ilman. Sehän on tietenkin amalian mielestä tyylitöntä. Kuitenkin 3-4:n tonnin hypyt ovat parasta mitä housut jalassa voinee tehdä. Immolassa juhannusaattona joskus takavuosina hypättiin ilmankin...
    Nyt kuitenkin asustelen pelipaikoilla. Lande on taasen nähty . Ei ole minun paikkani. Nyt kun mennyttä viikkoa muistelen niin mustalta näyttävät ajatuskuplani. Tuntuu kuin olisi hyvää loma- aikaa mennyt hukkaan... On nyt kuitenkin pieni lievä perusrusketus päällä etteivät rantakadulla elävältä syö. Se on valkonahkaturistin kohtalo.
    Majapaikkani on vaatimaton mutta peruspalvelut löytyvät. Maalaisoppaani se oli käynyt tiedustelemassa kun kriteerini oli kuunnellut. Annoin sille palkkioksi lopputilin.
    Nyt se alkaa...
  3. Kyselin aamulla pojilta että oonks mä päästäni pehmennyt kun vielä täällä maalla viihdyn? Allaskin on putsattu ja lakanat ja opas vaihdettu. Pojat ovat tilanneet vain viikkosiivouksen joka kyllä nähdäkseni riittää. Mökki tai talo on keskellä ei mitään mutta aurinko paistaa joka päivä. Naapurit ovat rauhallisia turisteja ympäri pallon ja pikku kekkereitä on ollut joka ilta. Heinää olen vetänyt ainoastaan kohtuullisesti. Paikallinen petrooli on aina ollut suosikkini je sen lempeän asiallinen tuoksu leijailee nytkin tuosta vieressäni olevasta lasista.
    Uusi opas on sellainen pikkuinen laiha luupylly ja piikkisuora on tukkansa. Nauraa aina kun on hereillä. Sitä en ihmettele koska kylppäreissä on peilit joista olen toki itseäni pällistellyt enkä vakavasti toki osaa itsekään näkemääni suhtautua. Kiva on likka enkä vikaa ole löytänyt. Löytää mökistä aina jotain tekemistä vaikka itse en näe että siellä mitään pitäisi tehdä. Juoksee asioilla enkä lainkaan epäile että vieraissa kävisi;)...Hegulilla on aikamoinen melonityttö oppaanaan ja hymy karehtien seuraankin nuorta lempeä... Viimeistelen tässä hieman kirjoitelmiani ja kun saan ne päivitettyä tulen kyllä kyllä suuntaamaan Cityyn.
    Pieni kaipuu sinne on koska ajattelin että löytäisin sieltä sen suuren rakkauden jota olen etsinyt monta kymmentä vuotta. Ainakin valinnanvaraa on riittävästi ja onnistumisen todennäköisyys siis varsin suuri. Ongelmana minulla onkin se että täydellisen naisen tavatessani mieltäni kihertää ajatus että huomenna löydän vielä paremman?!
    Niin ja yhtään siiderivalaskalaa en muista tällä reissulla vielä nähneeni. Yksi kala on pitänyt oikeinkin kovaa meteliä meidän rauhallisten elämännautiskelijoiden sivustolla. En tiedä miksi Hän täällä viihtyy?
  4. Kyllähän aloittaja on aivankin oikeassa monissa asioissa. Kyse on nyt kuitenkin kuinka lomiinsa suhtautuu. Toiset kulkevat taskulaskimien kanssa kaupoissa, minä kuljen pairannapit auki ja kaksi pikku pikipäätä kainalossa tukeva setelirulla shortsien taskussa. Pidempiaikaiselle oppaalle voin antaa pienen päiväkassan josta sitten makselee tilaamani tarpeet ja härpäkkeet. Näin pienostot tulevat halvemmaksi koska käyttävät kolikotkin eivätkä tippejä jakele.
    Päiväbudjettini Pattiksella on n. 150- 200 €, sillä pärjäilee oikein kivasti jollei nyt alvariinsa baareissa kelloja soittele ja kiertää goukkarit. Sama raha se palaa toimeliaalla herralla aivan missä päin maailmankolkkaa tahansa.
    Se kokonaisvaltainen edullisuus muodostuu halvoista opaspalveluista jotka ovatkin loistoluokkaa. Näitähän ei tietenkään perhematkaaja voine huomioida.
    Herrat mainitsivat myös että kaikki oli paremmin 20 vuotta sitten. Olen täysin samaa mieltä. Silloin Pattayalle eivät matkustaneet kuin toimen miehet ja paikka oli paljon rauhallisempi. Nyt Pattaya on sesonkiaikoina pullollaan kaikenmaailman narisijoita jotka ovat saaneet myös hinnat lievään nousuun. Voidaankin sanoa että perhematkaajat ovat vähän kerrassaan pilaamassa ennen niin iki- ihanan paratiisimme.