- Tuskinpa ovat "myöntäneet" eli valehdelleet. Moninkertainen kuussakäynti nimittäin on historiallinen tosiasia, josta ei kannata väitelläkään.
- Mutta oliko miehistötilan pakko olla paineistettu ja oliko se? Siellähän oltiin aina avaruuspuku päällä? Ehkä ainakaan syöminen ja juominen eivät onnistuneet visiirin läpi. Varmaan vastaus löytyisi netistä, mutta en viitsi ryhtyä etsimään, sillä erityistä harrastusta asiaan ei ole. Täälläkin riekun vain vastustaakseni mielestäni perätöntä salaliittoteoriaa.
- Edellinen on minun tuotostani. Ainakaan minun koneessani ei kirjautuminen pysy kauankaan voimassa, joten tuollainen erehdys sattuu silloin tällöin.
- Etkö siis usko, että massa on Kuussa vain 1/6 siitä, mitä täällä Maassa? Et tunnusta painovoiman olemassoloa? Vaan ajattelet, että paino on kappaleen oma yksilöllinen ominaisuus, joka pysyy kaikkialla maailmankaikkeudessa samana?
- Kun ei ole painavaa Kuussa. Eikä rakennelma ole niin hatara kuin miltä näyttää, sillä onhan sen ollut kestettävä kaksi kiihdytystä Maan piirissä, vaikka olikin ilmavirroilta suojassa raketin sisätiloissa.
Tässä on keskusteltu "musta näyttää"-tasolla. Ensiksi on opittava se yleinen tosiasia, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. - Kuten minäkin tuossa keskityin tehtävääni eli todisteluun ja unohdin viestin ulkonäön ja tarkistuksen. Epäilijä tietysti pitää kirjoitusvirheitä todistuksena kieroilusta, asiantuntemattomuudesta tms.
- Ei filmirekvisiittaa missään koota hutiloiden. Sen huomaa, kun katsoo elokuvia. Järjestäjän ja lavastajan on tehtävä tarkkaa työtä, ja sitähän vaatii jo ammattikunnia ja toimessaan pysyminen.
Siis kuumoduulin ulkoasu minusta päinvastoin todistaa aitouden puolesta. Siinä oli ajateltu enemmän vaativan tehtävän vaatimuksia kuin ulkokuorta. Jos kys oliis ollut huijauksesta, niin oliis varmasti tehty moduulista Hollywood-kelpoinen koristus. - Mutta nyt auto kiertää kaukana avaruudessa: https://www.whereisroadster.com/
- Amerikkalaiset suosivat tuota mitäänsanomatonta mallia (maileineen) jopa tuulten nopeuksissa, mutta täällä Suomessa on vallalla parempi käytäntö, siis m/s - tai km/s avaruudellisissa asioissa.
Amerikkalaisilla ei ole edes aikamittaa vuorokausi. Niiden täytyy puhua omituisesti 24, 48 jne tunnista. Kuulijan/lukijan täytyy erikseen jakaa tuntimäärä 24:llä saadakseen ymmärrettävän aikajakson.
Ei siis pidä palvoa Amerikkaa joka asiassa, kuten sinä nazi näyt tekevän nimimerkkiäsi myöten. Täällä ollaan monessa asiassa viisaampia. - Laskeminen helpottuu, kun käsitellään samoja mittoja eli m/s. Eihän tuntinopeuksista saa mielessään käsitystäkään, elleivät ne ole lähellä maakulkuneuvojen nopeuksia. Kuinka nopeasti esine liikkuu maisemassa, kun sen nopeus on esimerkiksi 1 670 km/t?
Kuinka kaukana tuo 1 670 km onkaan, mun katsot maisemaa? - Minunhan tuo Aamulehti-viitteinen viesti on. Lähetin heti kohta selityksen, että en ollut muistanut kirjautua ensin. Ei näy tulleen perille.
- Galaksien valo, myös oman Linnunratamme "vyön", näkyy meille aina vakaana hohteena, josta ei voi erottaa yksittäisiä tähtiä ja niiden tuiketta..
- Huomaamattomuusvirhe! Lähimmän tähden etäisyydellä tarvittaisiin koko taivaamme valaisemiseen suunnilleen 200 000 kertaa kuusi miljardia Aurinkoa.Käytännössä huomattavasti enemmän, sillä pyöreät kappaleet peittävät tehokkaasti toisiaan taivaan sijasta, joten pientenkin rakojen paikkaamiseen voidan tarvita kokonaisia Aurinkoja.
- Etäisemmätkin kohteet ei lähinnä galaksit ja pilvet on otettava huomioon. Vaikka yksittäisen kohteen lähettämä valo on heikkoa, niin niitä on maailmankaikkeudessa suunnattoman paljon periaatteessa valaisemaan koko näkemämme taivaan.
Mutta mitä kauempana kohde on Maastamme, sitä pienemmän alan taivasta se valaisee, etäisyyden neliön suhteessa. Auringon etäisyys Maasta on n. 0,000016 valovuotta ja se peittää taivaastamme n. 1/200 000. Jos se siis olisi seuraavaksi lähimmän tähden etäisyydellä (4,242 vv), se peittäisi hehkuvalla valollaan taivaasta n. 1/250 000² e eli karkeasti 1/6 000 000 000. Tästä voi päätellä, kuinka pieniä ovat isotkin galaksit miljardien valovuosien päässä. Sitä paitsi niiden näennäinenkin tiheys on mainitusta syystä vähäinen, kuten omankin galaksimme, joka ei pysty valaisemaan taivastamme juurikaan. Valaisevien kohteiden harvuus tietysti merkitsee valon himmeyttä kaukaa katsoen.
Tähdet näkyvät ilmakehämme ja silmiemme läpi suuresti laajenneina ja vastaavasti himmenneinä. Todellisuudessahan niiden pintakirkkaus on Auringon luokkaa, ja selllaisina ne näkyisivät äärettömän pieninä pisteinä, jotka eivät siis yhdessäkään riitä tekemään taivaastamme hehkuvaa pintaa. Eivät lähimainkaan, kuten voimme pimeään aikaan havaita. Sillä niiden ja muoden kohteiden väliin siis jää suuret alat pimeää avaruutta. - Esimerkiksi ikkunalasista viilentynyt ilma vajoaa alas, jolloin syntyy jatkuva viileä ilmavirta ja kierto. Lämpimän hohkan, esimerkiksi uunin kupeella, kohdalla ilman suunta on päinvastainen.
- Vai onko kylmän hohkaminen (osaksi?) sitä, että kylmä esine kylmentää ympäröivää ilmaa, kun se tavallaan riistää siltä lämpöä. Lämpötilaeroillahan on taipumus tasoittua lämpöenergian siirtymisellä lämpimämmästä kylmempään. Se on luonnonlaki.
Eri asia on, kuinka lämpimältä/kylmältä aine tuntuu ihmisen ihoon. Sehän riippuu paljolti siitää, kuinka nopeasti kosketettu pinta pystyy luovuttamaan tai ottamaan vastaan lämpöä. Esimerkiksi puu ja metalli ovat tässä suhteessa erilaisia. - Eivätkös kylmät esineet hohka lämpimässä kylmyyttä? Eli kylmä esine säteilee vähemmän lämpöenergiaa kuin ympäristö. Vaikuttaakohan tämä lämpömittariin? Voisi siis ajatella vastaavaa Kuulta. Tosin sen meidän puoleinen sivu on lämmin (jopa kuuma) ja kylmä vaihtelevasti, Se riippuu kuun vaiheista. Eli täydenkuun aikaan Kuun pitäisi lämmittää eniten Maata ja uudenkuun aikaan vain "hohkaa kylmää".
- Hajautuuko siellä minkään muunkaan valo, ainakaan niin paljon, että se suurentaisi? Tähdetkin tuikkivat siellä normaaliin tapaan.
- Mutta koska kuun näennnäinen koko muuttuu niin hitaasti eikä ole kovin suurtakaan, hitaasti, ei koon vaihtelua käytännössä huomaa eikä muista ilman tarkanpuoleista mittaamista. Joten aloitus on kyllä kuvittelua.
- Kuun rata Maan ympäri on vahvahkosti epäkesko. Vajaan kuukauden sisällä kuun näennäinen koko Maasta katsoen siis vaihtelee jatkuvasti jonkin verran. Suurimmillaan se on läpimitaltaan 14 prosenttia suurempi kuin pienimmillään. Tämä on ainoa todellinen syy kuun koon vaihteluun. Liäski voivat tulla psykologiset tekijät., lähinnä se, että lähellä taivaanrantaa kuu näyttää suuremmalta kuin keskitaivaalla.