Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7393

  1. En minäkään jaksa orjuuttaa itseäni tuohon jatkuvaan seuraamiseen, Makriina.
    Minulle tuli pakkorako siirtyä Fortumiin kun Kotimaan Energia fuusioitui siihen. Jotenkin se meni vielä niin, että oli pakko tehdä sopimus ennenkuin tiesi edes hinnoista. Siitä olisi voinut valittaa, mutta kuka jaksaa ?
    Vantaan Energia eli Oomi taitaa tällä hetkellä olla Fortumia edullisempi, mutta jos siirtyisin sinne joutuisin maksamaan jokin sopimussakon, ei kiinnosta, ei jaksa. Ainakaan nyt.

    MInusta näitä vertailujakin on tehty eri sähköyhtiöden välillä, googlettamalla löytyy, mutta enpä jaksa niitäkään. Minäkin taidan pitää tämän vanhan..))
  2. Tuli vielä tarve kommentoidan tuota SkillaNin aamuista viestiä, ensi sijassa tuon historia-kytkennän vuoksi.
    Minustakaan ei ole syytä suhtautua alentuvasti meihin jos/kun muistelemme, millaista oli "ennen vanhaan" ja verrata entistä- ja nykyistä aikaa toisiinsa.
    Ja vielä niinkin, että etenkin nyt, kun uusi sotapesäke on marssitettu silmiemme eteen seurattavaksi, Ukrainan lisäksi, entiset eväät eivät ehkä enää riitä meille. Jotenkin se oman mielen myllerrys täytyy saada edes alkeelliseen järjestykseen; keskustelu auttaa ja hyvä, että saamme sitäkin täällä käydä, mutta ainakin minulle merkitsee paljon myös se, että meillä vielä on keskuudessamme sodankokeneita ja siitä selvinneitä - tarkoitan siis myös siviiliväestöä. Heitä on monia täälläkin ja minusta jokainen heistä on jonkinlainen toivon ruumiillistuma. Jos/kun he ovat selvinneet, kai meilläkin on mahdollisuus, jopa velvollisuus - selvitä ?
    Eikä meiltä edes mitään sankaruutta kysytä. Kunhan oman pienen tonttimme hoidamme ja yritämme tulla toimeen muiden kanssa.

    Meidän osallistumisemme näihin isoihin maailmantapahtumiin jää tietysti vajavaiseksi. Mitä me oikeastaan muuta voimme kuin heittää muutaman rovon näihin mahdollisiin keräyksiin ja kuten Makriina ehdotti, ristiä kätemme. En pidä sitäkään vähäisenä eleenä, mutta kyllä itse näkisin arvokkaana myös sen että me jatkamme elämäämme, hoidamme oman arkemme entiseen tapaan - SkillaNin lisäksi moni muukin tekee sitä täällä - ja ymmärrämme sen tärkeyden toivon ja jatkuvuuden ylläpitämisesä.

    Tulikohan nyt jo liian isoa, paatoksellista puhetta, pienen ihmisen suusta ?..)) Isot ovat myös uhkat ja haasteet ja jossakin muodossa ne koskettavat meitä kaikkia, ennemmin tai myöhemmin. Yritetään selvitä niistä !
  3. Heh, Neeasa, sinä se osaat ottaa talteen nuo levon hetket uurastuksen jälkeen ! Olen ymmärtänyt, että syksy on ollut sinullekin uurastuksen aikaa, eikä se vieläkään ole ohi, minulla ainakaan.
    Yllättäen haapa on ensimmäisenä pudottanut lehtensä ja ne ovat - ainakin tänä vuonna - lähes yhtä kovia ja joustamattomia kuin tammen lehdet. Mitenkähän ne nyt saa siistiksi paketiksi ?
    Ruohonleikkurillahan ne saisi silpuksi, mutta minähän en "osaa" leikkuria käyttää..))
    Täytyy varmasti ulkoistaa sekin tehtävä.

    No. Tuottavathan puut toki iloakin, kauneuden muodossa, ja puhdistavat ilmaa - niinhän se oli ?
    Ja minulle ne aina ovat olleet elintärkeitä.