- Kyllähän niitä "setiä" on aina ollut olemassa, minun lapsuudessani heitä kutsuttiin "namusediksi", ei puhuttu silloin mistään pedofiileista. , ja heitä piti varoa. Eikä silloin pukeuduttu mihinkään muotivaatteisiin, sellaisia ei edes ollut. Ihan tavallisia lastenvaatteita. Jostain kummasta syystä sellaisia ihmisiä vaan on, ja nykyään median ansiosta tiedämme heistä ja ko. tapauksista enemmän.
Lapsia pitää aina varjella sellaisten aikuisten pahuudelta. - Kanssasi erittäin paljon samaa mieltä koulupukuasiassa. Loppuisi ainakin vaatetuksen perusteella kiusaaminen, eikä olisi mitään kilpavarustelua, kuten nykyään. Lasten täytyy saada olla rauhassa lapsia, ja kehittyä jokainen omaan tahtiinsa sen koulupukunsa suojissa.
Näen Espanjassa joka päivä koulupukuun pukeutuneita lapsia ja nuoria. Koulupuku tosin käytössä vain yksityiskouluissa, mutta kyllä muutkin lapset ovat asiallisesti puettuja. Siellä näytetään muutenkin pitävän parempaa huolta lapsista kuin täällä Suomessa.
Rehtorin sanavalinnat eivät oikein osuneet kohdalleen. Mutta ilmeisesti vanhemmatkin on siinä kunnassa pantava koulutukseen, että osaavat paremmin huolehtia lapsistaan. - Painon tarkkailu sujuu paremmin kuin vartiointi. Vaatteet ovat paras mittari, heti tietää, jos pitää skarpata. Joulu juhlista jaloin, on aina ollut harmin paikka, mutta kurinpalautus tammikuussa auttaa kummasti. Ei huolta. Puolisoni sanoo, että omassa piirissämme olen siitä parhaasta päästä, joten ei huolta. Pieni ikälisä on tullut 170 cm pitkälle naiselle, joka koko aikuisikänsä painanut 53.55.kg. Nyt hieman skarpataan, kyllä se siitä taas.
- Se olikin vain kertomus siitä, kuinka pienen elämän ihminen voi elää, ja olla silti tyytyväinen siihen, mitä on saanut. En halua mitenkään häntä arvostella, en millään lailla. Jostain syystä tuo tarina jäi mieleeni.
- Olette osanneet järjestää elämänne teille toimivalla tavalla, onnittelut. On hyvä, että osaa elää itsensä näköistä elämää.
Meillä Espanjassa hyvät ystävät, meitä paljon nuoremmat, jotka järjestäneet elämänsä, kuten te.
Ihmeellistä muuten ruikutus Suomessa sähkön hinnasta. Espanjassa, jossa asukkaita kymmenen kertaa niin paljon kuin Suomessa, on sähkö todella kallista. Kahden kk:n sähkölasku oli joulukuussa 224, - euroa, joten ei kannata ruikuttaa. - höh, siis vuorokaudessa. Tässä uudessa läppärissä pukstaavit väärissä paikoissa.
- Onnea vaan suunnitelmillesi. Kun itse lähestyin eläkeikääni (60 v) joskus hyvinkin uupuneena, päätin, että eläkkeelle päästyäni alan maalata, koulussa ollut kuvis kymppi, ja aina rakastanut käydä taidenäyttelyissä. Ja onhan tota tullut maalattua Espanjan kodin makuuhuoneen seinät, pari puupenkkiä, ja huuletkin melkein joka päivä.
Yhtään taulua ei ole syntynyt. On ollut niin muuten kiire, kun vuorikaudessa on vain 24 tuntia, ja päiviä vuodessakin vain rajallinen määrä. Entäs niitä jäljellä olevia vuosia? Taitaa loppua aika kesken. - Hyvät ohjeet sait lääkäriltä. Itse samassa tilanteessa sanoin lääkärille: "Onneksi minä tykkään kauravellistä."
- Kokeilepa joskus laittaa lihamureketaikinaan korppujauhojen sijaan. Kun paistan pannupihvejä, teen niin, ja hyvää tulee.
- Minä syön joka päivä kaurapuuroa lautasellisen, ei sentään ole ainoa ravintoni. Siellä maassa, jossa lomakotini on, saa mahtavan hyviä kauraryynejä, ovat varmaan kokojyväviljaa, niistä keitetty puuro kotona keitetyn mansikkahillon kera on herkkua.
- Jopas oli kommentti.
- Kai siinä laihtuisi, mutta rikastuisi myös.
Muistan lukeneeni kauan sitten Hesarin kuukausiliitteestä jutun ihmisistä, jotka asuivat Helsingissä, omassa asunnossa. Yksi tarina jäi erityisesti mieleeni. Eräs vanha nainen kertoi, miten oli aikanaan tullut kotiapulaiseksi Helsinkiin, nukkunut keittiön perällä, ja säästänyt melkein kaiken palkkansa. Sen jälkeen ollut siivoojana. Hän oli onnistunut saamaan kasaan summan, jonka avulla sai lainan pankista, ja osti pienen yksiön Helsinginkadulta.
Hän kertoi vuosista, jolloin hän maksoi lainaansa pois. Hänen viikoittainen ruokavalionsa oli kaurapuuroa, ruisleipää, silakoita ja piimää. Ja sillä hän maksoi lainansa, ja eli vanhoilla päivillään hyvin pienellä eläkkeellään omassa, pienessä kodissaa. Oli hyvin tyytyväinen elämäänsä. - Olet edistynyt myös meidän vanhempien naisten naurattamisessa. Kiitos hauskasta kommentista. ;-)))
- En tiedä asiasta mitään, kun en seuraa tuon tason uutisia. Mutta pidän kommenttiasi viisaana. Elämä on tässä ja nyt!
- Sika siistii!
- Saas nähdä, miten tänään käy? Pääseekö kotiin takaisin?
En ymmärrä, miten hiton vaikeaa on saada Suomessa ne puuttomat suoja-alueet voimalinjojen viereen. Liian paljon kepulaisilla valtaa? Olis kirveellä töitä! - Onpas teillä isot välipalat, meikäläisellä tuollaiset vastaavat jo ateriaa.
Kreikkalainen jogurtti (pieni) ja hedelmä, riittävät, kuppi cafe con leche riittävät. - Olipas saarna.
- Minulla on komea nimi, kuulisittepa vain, miten espanjalaiset sen ääntävät. Mahtaa isällä ja äidillä olla hauskaa viimeisissä leposijoissaan :-), eivät osanneet aavistaa, minne lapsensa polut kulkevat.
- "Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä."
Tapanani on lueskella toisinaan kirkollisia ilmoituksia, ja millaisia nimiä vanhemmat ovat lapsilleen antaneet. Vanhempia en juurikaan sääli, mutta kylläkin niitä lapsiraukkoja, jotka saavat niin kummallisen nimen, että tietyssä vaiheessa elämäänsä, heillä on siitä pelkkää harmia.