Vapaa kuvaus

Aloituksia

58

Kommenttia

1593

  1. On vähän raskasta kirjoitella kanssanne!
    Tässä oli kysymys vain hallituksen kokoonpanosta.
    Ei mistään muusta.
    Yritysten hallituksien jäseniksi valitaan useimmiten oy:n suurimmat omistajat.
    Eivät he sormiaan likaa minkään mutterin kanssa.
    Koska uusi hallitus omistuksenvaihdon yhteydessä tuskin potkasee kaikki työtekijänsä pellolle, joten niin ajatellen - voi olla, että samat ukot siellä
    ruiskuttavat sitä CRC:tä niihin jumittuneisiin muttereihin.
    Usein maahantuojat ja korjaamot lisäksi toimivat autovalmistajien antamien ohjeiden mukaan, joten yhtiön hallitus ei näihin asioihin paljoakaan puutu.
    Kaikille palstan lukijoille olisi siis mukavampaa, mikäli vastaisuudessa oppisit erottamaan asiat toisistaan, eli puhumaan aidasta silloin kuin aidasta on kysymys eikä sen aidan seipäästä.
  2. Olen sitä mieltä, että kuntotarkastus olisi huomannut viat.
    On ymmärrettävä, että auton edellinen omistaja on vaihtanut auton
    uudempaan juuri siitä syystä, että siihen on odotettavissa kallis korjaus.
    Ehkä hän on vain todennut, että kytkin ottaa ylhäältä, eikä edes ole ollut
    tietoinen auton muista kalliimmista vioista.
    Lisäksi 218.000 km on sellainen määrä ajoa, että autoon voi ilmaantua
    kallistakin korjattavaa aika pian ja vain toope luulee, tässä kohtaa ostaneensa
    uuden tai ehjän auton.
    Toisaalta 200.000 ajettu auto voi olla aivan hyvässä kunnossa, mikäli sitä
    on vuosittain huollettu / korjattu, jolloin alkaviin vikoihin on jo aikaisemmin
    voinut tarttua.
    Ostajan olisi siis ehkä tullut paremmin varmistaa auton kunto, siis mitä
    korjauksia siihen jo on siihen mennessä tehty.
    Korjattuna autolla ajelee vielä muutaman sadan.
    Kuluttajariitalautakunnan ehdottamaa hyvityssummaa pidän oikeansuun-
    taisena, edellyttäen että myyjäliike sen maksaa.
    Kuluttajansuoja on tässä aika paljon kallellaan ostajan suuntaan, mutta
    ehkä näin on tarkoitus.
    Kuluttajansuoja on lisäksi "katsonut" ettei ostaja kokonaan ole toiminut
    ilman "lupaa", koska hän on useaan otteeseen tavoitellut myyjähenkilöitä
    ja vasta sitten itse ryhtynyt toimenpiteisiin.
    Lopuksi on pidettävä mielessä, että auto usein ostetaan käyttöä varten.
    Näin ollen ostaja ei juurikaan voi käyttää aikaansa käymällä näyttämässä
    autoa siellä ja täällä, koska sitä päivittäin tarvitaan.
  3. Tämä on tosiaan rasittava palsta.
    Vaikka kuinka kirjoittaa ja kertoo - välillä jopa voimassaolevaan lakitekstiin vedoten, niin jo seuraava kirjoitus on samaa jankkaamista!
    Luulisi näitten lukijoiden ja kirjoittajienkin vähitellen oppivan, vai tuleeko niitä väärinymmärrettyjä autonomistajia koko ajan jostain lisää?
    Oma autokantani on aina ollut ns. uudempaa ja parempaa.
    V. 1982 ostin ensimmäisen autoni ns. pakasta ja sen jälkeen autot ovat edelleen olleet uusia tai ns. esittelyautoja tai muuten vähin kilometrein.
    Näiden huoltamiset ja korjaamiset eivät ole pistäneet talouttani sekaisin ja ne ovat sitäpaitsi olleet kannattavia, koska niiden korjaussummat eivät ole ylittäneet auton arvoa.
    Mitä siis haluan sanoa?
    Sen, että ostamalla vähän kalliimman - 10.000 - 15.000 hintaisen auton - vaikka sitten pitkällä maksuajalla, on siitä paljon vähemmän harmia, kuin niistä alle 5.000,- hintaisista, jossa vain menettää kaikki vähät rahansa.
    Olen sillon tällöin ollut ehdottamassa ulkomailtakin tuontia, koska samalla rahalla saa aina "enemmän autoa".
    Merkittävä osa myytävistä autoista ovat 5 - 6 vuoden ikäisinäkin merkkihuollettuja.
    Se antaa sen turvan, että perusasiat ovat kunnossa.
    Muita ei edes kannata valita, koska tarjontaa on pilvin pimein.
    Mutta sitten:
    Nämä ostajaehdokkaat eivät kuitenkaan koskaan kunnolla ole käyneet ulkomailla.
    Jos sattumoisin on seilattu Tukholmaan, niin laivasta ei sen satamassaoloaikana ole uskaltauduttu poistua edes maihin, koska on ennätetty jo pelätä, että joku vastaantulija kysyy jotain vieraalla kielellä.
    Sitä huolimatta pidän välittäjää tässä aika tarpeettomana.
    Olen vuosia sitten kirjoittanut autonhakemisen lyhyen oppimäärän, jota aivan ilmaiseksi saa käyttää.
  4. Huomasin tämän palstan vasta nyt, seitsemän vuotta liian myöhään.
    Voi toki olla, että asiat sittemmin ovat muuttuneet.
    Matkustimme Dubaista - Singaporeen RCCL:n laivalla.
    Kysymyksessä oli aluksen siirtomatka Englannista Australiaan.
    Matkalla oli paljon niitä, jotka olivat olleet matkassa jo kolme viikkoa ennen
    kuin itse asuimme laivaan Emirtaateissa.
    Maissa käytiin useasti, mutta aikaa maissa oli aivan liian vähän, hyvä kuin pari tuntia, ennen kuin bussi jo oli lähdössä laivalle.
    Laivat eivät kiinnity mihinkään terminaaleihin, joista voisi itse käydä maissa, vaan ne ovat joitain kaukaisia laiturinnokkia teollisuusalueella.
    Matka vastasi odotuksia lähes kaikissa asioissa, mutta koimme mielestämme väärää markkinointia siinä, että matkaa myytiin niin, että palvelurahat olivat jo maksettu.

    Palvelumaksut, jotka olivat pakollisia sisältivät ainoastaan matkalaukkujen kantamisen laiturilta hyttiin ja määränpäässä laiturille.
    Meillä oli mukava henkilökohtainen hyttipalvelija, mutta kun hän kuuli, ettei meillä ollut merkitäviä määriä käteisrahaa dollareina , palvelu heikkeni matkan loppua kohti.
    Käytännössä joka paikassa odotettiin tippiä.
    Henkilökunta on 180 pv kerrallaan laivalla ja saadulla tienestillä on sitten tultava toimeen seuraavaan pestiin, if any? saakka.
    Lähes orjahommaa.
    Juomapaketti olisi pitänyt ostaa ensimmäisenä päivänä, myöhemmin sitä ei enää ollut myynnissä.
    Ohjelma oli kieltämättä laadukasta, artisteja lennätettiin laivalle ilmeisesti maasta käsin.
    Jokainen huomioitiin, oli pelastusharjoitukset ja kaikki, jossa oma paikka kannella näytettiin, muita suomalaisia oli kolme muuta pariskuntaa.
    Ruokaa oli paljon yli oman tarpeen, mutta emme innostuneet urakalla syömään, vaikka ruuasta siis oli maksettu.
    Silloin ajattelimme, että "Once in the Life Time", mutta nyt kun olisi kultahäät, ajattelimme, että jos kerran vielä!