- Minä olen kyllä vielä täällä, vaikka alkuperäisen nimimerkkini poistettuani joudun käyttämään tällaista uudismuotoa. Kiusaaminen ei ole syy minkä takia aikoinaan nimimerkkini poistin ja yritin huonolla menestyksellä vierottautua palstasta. Syy oli mielivaltaiseksi kokemani sensurointi. Tapoihini kuuluu, tai oikeastaan kuului, panostaa teksteihini, perustella ja tarkistella faktoja jne., joten ne veivät kyllä minulta aikaa. Joku nohevampi varmaankin olisi sellaiset rustannut nopeastikin, mutta peruskoulupohjalta joutuu vähän äheltämään. Panostin myös siihen, että tekstini olivat aina palstan sääntöjen mukaisia. Jotkut, lähinnä "uskovat", toki kokivat tekstini joskus heidän uskomuksiaan loukkaaviksi, mutta sehän on tietysti eri asia, kuin palstan sääntöjen rikkominen, jota en siis harjoittanut. Kuitenkin tekstejä poistettiin / poistatettiin paljon. Poistettujen joukkoon joutui myös suuri määrä ehkäpä, ainakin omasta mielestäni, parhaita kirjoituksiani. Siitä syystä sain aikoinaan hetkellisesti tarpeekseni palstasta.
En kyllä itse asiassa ymmärrä miten joku voisi olla niin herkkänahkainen, että tämän tyyppiseltä palstalta joutuisi poistumaan kiusaamisen takia. Me rekisteröityneinäkin kirjoittelevat olemme kuitenkin nimimerkkimme suojissa, eikä kukaan kommentoijistani pääse suoraan todellista minääni nälvimään. Vai onko joku mennyt antamaan omat todelliset henkilötietonsa muiden nähtäviksi? En tiedä. Toki joidenkin kirjoittajien tyyli, asenteet, tai pelkkä tahallinen tyhmyys ottavat joskus pannuun, mutta eihän siinä tietenkään ole kysymys siitä, että kokisin tulevani kiusatuksi, edelleen nimimerkkinähän minä täällä olen. Melkeoisen herkkä pitää olla, jos täältä kiusatuksi tulemisen kokemuksen takia on poistuttava. Ehkä silloin todellakin on syytä pysyä poissa niin keskustelupalstoilta, kuin varsinkin sosiaalisesta mediasta, jossa ollaan omalla nimellä. - Tarkoitatko muitakin ilmiöitä kuin pride-tapahtumaa? Ehkä seksuaalivähemmistöjä ja tasa-arvokysymyksiä ylipäätään? Mitä ilmiöitä? Siis monikossa kuten kirjoitit. Hauska, tai ehä oikeastaan surkuhupaisa, tuo sinun syntihekumailmiö-termisi. Keksimäsi (kai se on sinun aivopierusi) termi kuvaa hyvin sitä, millä asetuksilla "uskova" päättelee mikä Jumalan tahto voisi olla. Käytännössä "uskova" joutuu unohtamaan (tai yksinkertaisesti sivuuttamaan) vuosituhansien verran kumuloitunutta tietoa luonnontieteistä, lääketieteestä, psykologiasta, sosiologiasta jne. jne. Sitten voi mukavasti aivot antiikin aikaisilla asetuksilla ottaa auktoriteetikseen veemäisen heimojumalan ja omaksua tämän arvomaailman. "Uskovalle" tuollainen sosiopaattinen jumaluus lakeineen istuu oikein hyvin, koska siinä missä tuo jumaluus alun perin suojeli (ja kuritti) omaa pientä heimoaan, suojelee sama teistinen psykopaatti "uskovan" ennakkoluuloja, pelkoja, sekä silkkaa tietämättömyyttä.
- Rukous kuuluu kaikille kristityille, miksi ei siis rukousnauhakin, jos sellaista haluaa käyttää. Ortodoksit käyttävät sitä Jeesuksen rukouksen harjoittamisen yhteydessä. Jos aihe kiinnostaa, voin suositella mainiota kirjaa nimeltä Vaeltajan kertomukset, vaikka kirjan päähenkilön rukouskilvoittelu onkin aika extremeä.
- "Todellako normaalia? Fiksua? Pyhää? Hyvää? "
Tätäpä sopiikin kysyä. Kristinusko perinteisesti käsitettynä on ainakin suurista nykyuskonnoista ainoa, joka sisältää sekä ihmisuhrin että kannibalistisia elementtejä. Äkkiseltään voisi jopa ajatella, että kristinusko on nykyuskonnoiosta barbaarisin ja takapajuisin. - "Normaali on jossain määrin ongelmallinen, sillä arkielämässä saatamme pitää normaalina sitä, mikä on meille tuttua – vaikka se ei valtavirralle sitä olisikaan."
Tähän puuttui myös yhdysvaltalainen lääkäri ja jonkinlainen treeniguru Doug McGuff. Aihepiiri ei liity mitenkään tässä käytävään keskusteluun, mutta tuo hyvin ilmi juuri tuota normaali-termin vaikeutta. McGuff on sekä työsään että Yhdysvaltojen kansalaisena tottunut näkemään valtavasti huomattavan ylipainoisia ihmisiä. Näky on siis valtavan yleinen, normaalia arkipäivää, mutta itse ylipaino on ihmiselle kaikkea muuta kuin normaalia, eli kyseessä ei ole ihmiselle luontainen olotila.
Mikä siis on se normaalio, joka aloittajan mukaan on normaalia. Kuten muutamassa kommentissa on tainnut tulla ilmi, Lootin tarina kokonaisuudessaan sisältää myös piirteitä, joiden määritteleminen normaaliksi sotii kyllä aika vahvasti ainakin modernin sivistysvaltion konventioita vastaan. - Mikä on normaalia? Millä mittapuulla? Aloittajan siteeraama Koraaniko määrittelee normaalin? En vähään aikaan ole nähnyt yhtä hölmöä aloitusta.
- Saapiko sen verran kysyä, että miten ihmeessä kukaan voi kuvitella Jeesusta edes siinä määrin oikealle, että tällainen keskustelun avaus olisi relevantti?
- Jeesus olisi nykypäivänä terminologiassa enemmänkin vihervasemmistolainen suvakki****a.
- "Oikea usko edellyttää Jumalan lain vaatimaa jumaluskoa ja oikeaa palvontakäytäntöä. "
Nimimerkistäsi päätellen olet itse muslimi, joten tiedätkö mikä on islamin oikea "palvontakäytäntö"? Kristinuskossa ainakin on tänä päivänäkin valtava määrä eri kaavoja yhteisille jumalanpalveluksille, ja kuka edes tietää kuinka monta yksityistä tapaa lähestyä Jumalaa. Opillisestikin kristinusko lyötiin lukkoon vasta satoja vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kristinuskon alkuajoista tiedämme, ettei siihen alunperin liittynyt mitään tiettyä kaavaa. Kristinusko oli alkujaan hyvin monimuotoinen. Toki sitä mukaa kun jotkin näkemykset täysin inhimillisillä päätöksillä määriteltiin oikeaoppisiksi oli poikkeavien näkemysten osana tulla harhaoppisiksi, ja lopulta hävisivät tai hävitettiin oikeaoppisuuden tieltä. - Kirjoitan näkemykseni ei-muslimina ja käyttämällä vertailukohtana kristillistä esimerkkiä. Suufilaisuus käsittääkseni edustaa islamin mystistä suuntausta. Mystikoiden päämääränä traditiosta riippumatta on Jumalan kokeminen suoraan, ehkä jopa tuleminen Jumalan kanssa yhdeksi, jos ei nyt aivan substanssin suhteen, mutta ainakin Jumalan attribuuttienn tasolla.
Perin vajavaiset ovat tietoni suufilaisuudesta kuten islamista ylipäätään. Käsitykseni on, että suufilaisuudessa on, tai ainakin on ollut, erilaisia koulukuntia, joiden suhtautuminen islamin muodolliseen harjoittamiseen (lähinnä kai muodolliset rukoukset) on vaihtelevaa. Siinä missä jokin koulukunta pitäytyy islamin ulkoisten ja säädeltyjen rukousten ym. rituaalisen suorittamisessa siinä missä muutkin islamin suuntaukset, toiset ovat kai hyvinkin väljästi, jos ollenkaan, näitä noudattaneet.
Kristinusko sisältää oman mystisen traditionsa, joka on ollut osa kristinuskon moninaisuutta ainakin jo 300-luvulla erämaaisien aikaan, jos ei jo aiemmin, ja kukoistaa tänäkin päivänä ainakin ortodoksikirkon luostareissa, etenkin athos-vuorella Kreikassa. Tämä ns. hesykastinen liike koki vastustusta mutta tuli lopulta Bysantin aikana tunnustetuksi olennaiseksi osaksi kristinuskoa. Katolisessa perinteessä tunnetaan myös mystinen perinne, ja tätä kutsutaan kai lähinnä kontemplatiivisen rukouksen harjoittamiseksi.
Mystisissä perinteissä voisi kuvitella ns. perinteisen kaavan uskovia pelottavan niiden toisinaan todellakin vapaamielinen suhtautuminen uskonnon kaavamaiseen harjoittamisen, vaikka pääasiassa mystikot kai ainakin kristinuskon, ja todennäköisesti myös islamin, piirissä myös noita kaavoja noudattavat. Mystikoiden harjoitus ja kokemus uskonnostaan ja Jumalasta sekä ihmisen suhteesta jumaluuteen poikkeaa kuitenkin "perususkovan" kokemuksesta. He lähestyvät Jumalaa eri tavoin, syvemmin, kuin perus kirkossa tai moskeijassa kävijä tekee. Mystikoiden käyttämä kieli kokemuksiaan kuvatessa poikkeaa virallisista liturgisista (tai miksi niitä islamissa kutsutaankaan) teksteistä. Mystikoiden suhde jumaluuteen on kuin rakastajan suhde rakastettuun, ja kuvaukset tuosta suhteesta ovat sen mukaisia. Mystikoiden tekstit saattavat olla jopa varsin eroottisia, vaikka aina on tietenkin muistettava, että kyse on vertauskuvista mystikoiden yrittäessä sanoin kuvata sanoinkuvaamatonta.
Kun näihin näkökulmiin lisätään se tosiasia, että siinä siinä missä eri uskonnolliset traditiot, kuten vaikka kristinusko ja islam, opillisesti ja muodollisten rituaaliensa suhteen poikkeavat toisistaan joissakin suhteessa paljonkin, molempien (tai ehkä kaikkien) traditioiden mystikoiden kokemukset tulevat varsin lähelle toisiaan lähentäen lopulta eri uskontokuntia toisiinsa. Kovin muodollisen ja omaa traditiotaan puolustavan on vaikea, jos ei mahdoton, hyväksyä tällaisia näkemyksiä ju suuntauksia oman uskontonsa sisällä. Kuitenkin ainakin kaikissa monoteistisissa uskonnoissa on aina ollut olemassa myös mystinen liike, joka on olennainen osa tuota kyseenomaista uskontoa. - Kyllä kai sentään kaikissa teksteissä sisällöllä ja sen ymmärtämisellä merkitystä on? Koraanin kohdalla olen ymmärtänyt, että arabiaksi se on tyylillisesti varsin vaikuttavaa tekstiä sille, ken arabiaa osaa. Toki lähdekieli sisältää vivahteita ja merkityksiä, joita on vaikea jos ei mahdoton kääntää tarkasti. Lisäksi vanhoissa teksteissä on sanoja, joiden merkitystä nykyihmiset eivät enää varmuudella tiedä. Nämä ovat kuitenkin vain pieni osa itse tekstin merkitystä, joka kyllä aukeaa kielellä kuin kielellä, kunhan käännös on asiantuntevasti tehty.
- Ei enää tätä, eihän, eihän-ei...
- Pohdin toki myös Jeesuksen opetuksia, pohdin melkeinpä päivittäin :)
- Mitäpä sitä nykyajan "työtä vieroksuvistakaan" sitten moittivaan sävyyn kirjoitellaan. Kyllähän heidänkin katujen tallaus työstä käy.
- Toki näin, toki näin...kuitenkin Jeesuksen opetuksesta huokuu enempi "pyhä huolettomuus ja joutilaisuus", kavereiden nurkissa notkuminen ja pitkän illan istuminen.
- Evankeliumit eivät varsinaisesti korosta Jeesusta työmiehenä. Koko hänen asenteensa ja opetuksensa oli enempi sellaista, johon nykyajan "sosiaalipummikin" voisi samaistua.
- Hmmmmm...Jeesuskaan ei ollut tunnettu suuresta työhalukkuudestaan, vaan enempi ruokahalustaan ja mieltymyksestään istua iltaa kera viinin ja paheellisen seuran. "Martta, Martta, relaa, älä ragee...vähemmälläkin huhkimisella pärjää".
- Onko siis, kuten poistetussa keskustelussa pohdin, Raamatun Jumala sama persoona? Tällä samalla kysymyksellä voisi selvittää sekin, kun juutalaista pyydettäisiin lausumaan vaikkapa nikealainen uskontunnustus.
- "Vastaus ei ole, että Allah on arabiaksi Jumala."
Mikä sitten mielestäsi on vastaus?
Koraaniin olen tutustunut hyvin pintapuolisesti, Raamattuun melko paljonkin. Kysyt aika suuren kysymyksen melkoisen huolettomasti, ja esität vain näkemyksesi (joskin aivan oikeaan osuvan) joten mietin miten lähtisin kysymystäsi lähestymään. Tuon (epä)vastauksesi voi tässä vaiheessa jo unohtaa.
Kysymyksesi voisi oikeastaan muuttaa pelkästään Raamattua koskevaksi ja se säilyttäisi silti oikeutuksensa Jumalan persoonaa koskevana kysymyksenä. Onko Raamatun Jumala (Jahve) sama persoona? Tässä kysymyksessä sivuutetaan nyt siis kokonaan näkemyksellien aspekti, onko olemassa persoonallinen jumaluus. Raamatussa esitetään olevaksi persoonallinen Jumala, Jahve. Onko hän sama persoona? Raamatun luettuaan on rehellisen lukijan todettava, että joko jumalia on vähintään kaksi (tai jopa useampia) tai sitten Jumala on kovasti muuttunut matkalla Raamatun alkulehdiltä kohti loppua.
Totuus taitaa kuitenkin olla, että JOS Jumala on olemassa ei hän ole vaivautunut meille mitään itsestään kertomaan. Niin Raamattu kuin Koraani ovat siten tasavahvat suhteessa mahdollisen Jumalan todelliseen persoonaan. Molemmissa teoksissa äänessä ovat ihmiset jumalkäsityksineen. Molemmissa teoksissa lähdetään ajatuksesta, että jumalia on vain yksi. Oli tuo jumala olemassa eli ei, yksi on yksi, molemmissa viitataan siis tuohon yhteen (samaan) jumaluuteen. Jumalan persoonaa emme tavoita kummastakaan teoksesta, onhan Jumala kummankin opetuksen mukaan "jotakin ihan muuta". - Juuri sain luettu Antti Heikkilän kirjan Lääkkeetön elämä. Suosittelen.
Nyt menossa Bart Ehrmanin kirja Jesus interrupted.