- Kiitos tunnustuksesta.
- Missä tapasitte?
- Mistäköhän päin T mies pitäisi olla jotta osuisi?
- En osaa kaikkien miesten puolesta vastata, mutta täällä kumminkin olisi vapaalla jalalla yksi mies joka tykkää lapsista. Koska itsellä on vain 1, olisi bonuslapset vähintään tervetulleita. Se vain ei ole kovin toivottu ominaisuus miehessä. Yleensä viimeistään silloin, kun kertoo pitävänsä lapsista, naiset laittaa eston päälle. Pääsisi varmasti paremmin treffeille jos kieltäisi koko tenavan olemassaolon. Vaan oma poika on mulle niin tärkeä etten vaihda yhteenkään hamelahkeiseen.
- Stalkkeri kävi mielessä. Mulla on kuitenkin hyvin tunnistettava kuva siellä.
- Otsikko on ehkä hieman yleistävä, teksti ei niinkään enää.
Muttamutta, yli 150 viestiä joten kaikkia jaksa edes lukea. Liian paljon ihan silkkaa tuubaa.
Et kuitenkaan mainitse lukumäärää. Kuinka monta näitä tapauksia on ollut? Muutama menee huonon tuurin piikkiin. Mutta yli 10 alkaa kuulostaa jo erikoiselta. Reagoit myös aika voimakkaan hyökkäävästi kritiikkiin. Herätit mielenkiintoni. Olisi kiva ottaa sinusta selvää.
Tuo on totta mitä sanoit, on monta tapaa elää ja minäkin olen valinnut valtavirrasta poikkeavan elämäntavan. Mutta sitä saa kritisoida ja kritiikkiä joutuu kestämään. Valitettavasti. Vasta-argumentit on kuitenkin kunnossa niin kritiikki saa tulla. - Joo, pitäis varmaan hereillä ollessa kirjotella.
- 37. Jos olet alle 45 niin vois olla aika jees. Vaikka ei sekään ihan kiveen hakattu raja olisi, mutta siinä paikkeilla.
- No kuppahan se.
- No perhana. Asseista keskustellaan täälläkin. Meillä melkein myös 20v tuli täyteen kunnes oli pakko lähteä. Ei hermo kestä. Ainakin tällä tapauksella ajantaju melko hämärä. Ihan kuin olisi käytettävissä kaikki maailman aika. Illalla voi jumittaa voileipää mussuttamassa puoli tuntia. Poitsu herättää aamukuudelta. Sitten valittaa kun väsyttää. Mene piruvie nukkumaan niin ei väsytä. Mutta ei, jumittaa ja alkaa pestä pyykkiä ja tiskata ja touhuta silloin kun olisi nukkumaanmenoaika. Alunperin synnärillä kiinnittivät huomiota aloitekyvyttömyyteen. Lapsen hoidon alkeet täysin hukassa kun ei sen vauvan mukana tullutkaan yksityiskohtaista käyttöohjekirjaa jossa neuvotaan juuri tämän vauvan oikea imetystekniikka, tämän vauvan vaipanvaihto jne. Lapset on luonnollisesti yksilöitä ja ohjeita voi antaa ainoastaan yleisellä tasolla. Soveltamaan joutuu joka lapsen kanssa erikseen. Ja juuri soveltaminen ei vain onnistu. Pitäisi olla yksityiskohtainen toimintaohje. Tekivät siitä lasun ja sen johdosta pääsi tutkimuksiin. Asperger tuli diagnoosiksi. Seurana joitakin pakko-oireita.
Onhan hän aina ollut outo, mutta niinhän me kaikki. Ollaan omalla tavalla outoja. Ennen lapsen syntymää hän kykeni jollain tasolla myös menemään omalle epämukavuusalueelleen. Vaan lapsen syntymä muutti käyttäytymistä. Varmaan äidin suojeluvietti tms. aiheutti sen että epävarmuudesta tuli suuri mörkö. Kaikki pitäisi olla tarkkaan suunniteltu ja varmistettu. Eilisen ruoan syöminenkin on aika brutaalia. Ja ruoan valmistus se vasta aikaa viekin.
On assinaisessa ollut hyvätkin puolensa. Tosipuheessa ei ole tarvinnut koskaan epäillä uskottomuutta. Koska hänelle asiat on aika ehdottomia. Esim. hampaiden harjaamiseen on joku antanut ohjeen että pitäisi harjata 5 minuuttia. Se myös tarkoittaa 5 minuuttia joka ilta. Ei voi olla mitään 3 minuutin välimuotoa. Kun ei. Samoin uskollisuus. Ei voi olla mitään "säätöjä". Kun ei. Jos uskollisuus olisi ainoa kriteeri ja olisi valmis kaiken muun kestämään niin voisin jopa suositella assia puolisoksi. Muuten en.
Koska pahimmillaan pakko-oireet lähestyvät henkistä väkivaltaa. Kun mitään ei osaa tehdä oikein niin että se kelpaisi. Jauheliha pitää käristää melkein mustaksi. Koska ei siihen sisään näe kypsyysastetta. Samoin tiskaamisen laita. Bakteereja ei voi nähdä joten ei voi tietää onko astia puhdas. Samoin siivous. Ei voi harjata vain suurimpia hiekkoja eteisestä. Ei. Pitää imuroida koko kämppä lattiasta kattoon.
Ei tällaisen ihmisen kanssa pysty elämään. Narsistista tuon erottaa vain se että tuo ei tee sitä nujertaakseen toista ihmistä vaan helpottaakseen omaa epävarmuuttaan. Eikä edes ymmärrä sen vaikutusta puolisoon, toisin kuin narsisti. Tukea on vaikea löytää ja se tuki on yleensä sen luonteista että "nentille" kuten ei-erityispiirteisiä ihmisiä kutsutaan, kerrotaan autismin kirjosta, sen aiheuttamista erityispiirteistä, yritetään oikean tiedon kautta saada "nentti" ymmärtämään erityispiirteistä. Vaan tulokset on vähän niin ja näin. Tottakai oikea tieto on tärkeää. Mutta koska autisti ei voi mennä omalle epämukavuusalueelleen, on nentin tehtävä vain ymmärtää. "Koeta jaksaa" ei paljoa lohduta. Vuosien kuluessa on erottunut selkeästi mikä käsitteellinen ero on sanoilla "ymmärtää" ja "hyväksyä". - Haluaisin kuulla tuon entisen ihastukseni suusta. Hän ilmaisi selvästi haluavansa minua. Oli vaan niin monta asiaa sekaisin elämässä että jouduin torjumaan hänet. En halunnut sotkea häntä sotkuihini. Tykkäsin hänestä liikaa satuttaakseni häntä. Sitä päätöstä olen monesti katunut. Nyttemmin olen alkanut uskoa että elämässä asiat järjestyy aina jollain tavalla. En pelkää enää. Pitkä tie piti kulkea tämän oivaltamiseksi.
- Hyvä kirjoitus, mutta ihan noin jyrkästi en väittäisi hänen varsinaisesti piiloutuvan erityispiirteidensä taakse. Mutta kuten sanoit, "nenttien" tavoin toiminen on vaikeaa/mahdotonta. Vielä pariskuntana elellessä meillä oli jonkinlainen yhteisymmärrys. Hänkin kykeni hieman tulemaan omalle epämukavuusalueelleen. Mutta lapsen syntymä tiukensi tulkintoja. Ainakin osittain äidilliset suojeluvaistot vaikuttivat ja varmaan osittain stressin aiheuttama ärtymys.
Varsinkin tuo ettei "nentin" kuormitukseen kiinnitetä juuri huomiota on niin totta. Ja meilläkin se on pääsyy eroon. Kun ei enää jaksa. Kyse ei tosiaan ole ymmärtämisestä eikä tiedon puutteesta vaan jaksamisesta. On ihan turhaa sanoa "koeta jaksaa". Ei. Sitten tietää olevansa väsynyt kun työpäivän aikana käy ottamassa pieniä tirsoja vaikka lämmönjakohuoneessa jos ei parempaa paikkaa löydä. Erilleen muuton jälkeen on ollut energiaa ihan eri tavalla. Vaikka parisuhteen päättymisen käsittely vielä viekin voimia. 20v kestäneen parisuhteen päättäminen ei ole ihan helppo pala. Kun tietää mistä on kyse niin ymmärtää miksi toinen toimii niin kuin toimii. Siksi eroaminenkin toisaalta tapahtui asiallisemmin. Ei suurta draamaa. Ei toista voi vihata erityispiirteidensä takia. Ja vuoroviikkohuoltajuus on kaikkien kolmen edun mukainen ratkaisu.
Vaan hieman pelkään tulevaisuutta. Tuleeko enää normaalia parisuhdetta. Asioiden mustavalkoisuus ja ehdottomuus tekivät erityispiirteisestä myös ehdottoman uskollisen kumppanina. Kun hänen maailmassaan ei ole olemassa mitään välimuotoa tyyliin: "jos vähän vaan nusasee niin eihän sitä lasketa?" Toisaalta nyt on hyvä olla. Joka toinen viikko yksin ja joka toinen pojan kanssa. Ei siihen pakosti mitään parisuhdetta kaipaa. Vaan onko hyvä olla enää sitten kun poika lähtee maailmalle? - Meinaat väärää diagnoosia? Käypä tuolta lukemassa miten asperger diagnosoidaan ja tuu sitten kertomaan oma keittiödiagnoosisi.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi
Toisaalta, jos täältä löytyy varmat diagnoosit niin lienee veronmaksajien rahan tuhlausta koota moniammatillisia työryhmiä diagnoosia varten. Sieltähän Rinne vois leikata niitä säästöjä. Tyhjäntoimittajat pihalle ja diagnoosit hoitaa vastedes suoli24 ilmaiseksi mainosrahoilla.
Kannattaisi itse kokeilla. Niin tietää mistä puhutaan. Erilaiset pakko-oireiset toimintatavat ovat hyvin lähellä henkistä väkivaltaa. Ero on vain siinä mikä sen aiheuttaa. Kun aina teet kaiken väärin jos et pilkuntarkasti noudata hänen keksimiään juttuja. Esim. jauheliha pitää käristää melkein mustaksi. Koska ei sinne sisälle näe onko se kypsää. Kaikki toiminta vaatii tarkan ohjeistuksen. Josta ei voi poiketa. Eikä varsinkaan soveltaa!!! Kaupassa pitää kävellä edestakaisin ihan saamaristi. Koska ensin pitää kerätä koriin ne lämpimät ostokset ja sitten vasta kylmät. Sillä faktalla ei taas ole mitään tekemistä asian kanssa että automatka kestää 10 kertaa kauemmin kuin kaupassa käynti.
Toisinaan asiantuntijasta käy joku iltalehteen kirjoittava "asiantuntijaksi" itsensä esittelevä. Vaikka yleinen elämänkokemus sanoisi "asiantuntijan" puhuvan puuta heinää. - Lapsivapaa viikonloppu. Pikkusen vodkaa näin perjantai-illaksi. Ei paljoa. Huomenna suursiivousta. Ei saa pää särkeä. Jos sunnuntaina harrastelis koko päivän. En sanoisi olevan pazkaa. Tuntuu kivalta kun saa touhuta ihan itsekseen eikä ole ketään vahtimassa ja neuvomassa.
- Jaa, no saa itsekin keksiä jotain. Jos miekkonen on mukava ja fiksu niin sattaa olla vientiä. Pitää pitää puolensa. Muuten joku muu vie. Vaikka ei sen puoleen, taidan minäkin alkaa tissutella. Lapsivapaa viikonloppu niin voisi vähän maistellakin.
- Ei ehkä yökylään, mutta miksei viihteelle? Sieltä taksilla kotiin. Kotona nyhjäämällä tuskin miestä tulee löytymään. Sitäpaitsi kotona tissuttelu kuulostaa vähän pahalta.
- Autoja, koneita, kävelen metsässä. Uutena harrastuksena yritän opetella sieniä tunnistamaan. Pyöritän pientilaa vapaa-ajalla.
- Töissä menee aika. Kotitöissä ja harrastuksissa vapaa-aika. Vähän samaa ongelmaa, varsinkin kun harrastuksissa ei juuri naisia näy.
- Kuka on tuominnut seksuaalisesti viriilin naisen? Ja vielä parisuhteessa? On meitä joka junaan, voi perkele sentään...
- Olen tosiaan nähnyt ihastukseni alasti. Oltiin mökillä. Hänen vanhempien kanssa. Hän itse ei tiedä ihastuksestani. Voisin sen nyt hänelle kertoa, mutta hän ei tunnu haluavan kohdata enää.