- Jotenkin suloinen aloitus. Ymmärrän, että jos suuret tunteet kyseessä, se voi olla hyvinkin liikuttava tapaaminen, kun sen "rakkaan" kohtaa viimein ja tunteet voivat nousta silloin pintaan. Uudet asiat ja ihmiset usein ovat pelottavia, mutta riskejä ottamalla ja toiseen tutustumalla pelot usein hälvenee. Yhdessä eteenpäin pienin askelin:)
- Kiitos! Mukavaa viikonloppua trollillekin! Kiva, kun vielä täällä ilonamme pyörit :)
Joku tietty nainenko trollin mieltä kaihertaa? Saako udella minkälainen nainen on saanut trollin sydämen sykkyrälle?:) - Mä voin valottaa ainakin omien kokemuksien varjolla tätä asiaa. Mistä tietää että on oikeasti ihastunut? No, ensinnäkin toista ihmistä ajattelee ja paljon. Hän pyörii mielessä ihan missä vain ja hänen ajattelemisensa saa sinut niin iloiseksi ja onnelliseksi että vain hymyilet ajatuksissasi lähestulkoon koko ajan, hän on vain niin ihana ja tullut sinulle niin tärkeäksi:) Kun olette erossa on kova ikävä ja välillä on vain vaikea keskittyä mihinkään kun vain se "hän" pyörii mielessä ja haluaisit jo nähdä pian.. Haluaisit tehdä kaikkesi että toisella on hyvä olla kun olette yhdessä ja kun ette ole yhdessä ajattelet toista lämmöllä ja toivot että hänellä on kaikki hyvin ja että hänkin kaipaa sinua. Ihastuneena sitä lentelee purppuranpunaisten pilvien päällä ja kaikki tuntuu mahdolliselta..:) Ja unohtamatta tietenkään sitä valtavaa tunnetta minkä toinen saa aikaan, kun ihastus on lähellä. Haluaisi vain koskettaa ja tulla kosketetuksi. Veto toiseen tuntuu melkein sietämättömältä ja sitä haluaa ja kaipaa hulluuteen asti:)
- Heh, voin kuvitella ettei ole helppoa. Kokoajan pitää olla ajanhermolla siitä et mihin soppaan kauhansa pistäis;) Ja sekin vielä ettei kukaan tykkää, on siinä kestämistä! Ei olis monesta hommaan.
- Hyvää juhannuspäivää trollillekin! Kivahan se vaan et täälä muutakin luettavaa kuin nämä meidän kaipaushömpötykset:)
- Enemmänkin se menee niin päin että minä ihastun ihmisiin jotka eivät minuun :( Kerran on sattunut niinpäin että minuun ihastui mies, jota pidin hyvänä kaverina. Ikävä kyllä se ihastuminen pilasi sen kaveruuden. Hän ei pystynyt enää olemaan kanssani tekemisissä, kun sanoi tunteiden olevan liian vahvat minua kohtaan. Tuntui, että menetin jotain todella arvokasta silloin:(
- Ne on niitä palstaharhoja :) Toki voi sattua joskus niinkin onnellisesti että täältä kohtaa sen ketä kaipaa, mutta todennäköisyys on kyllä häviävän pieni ja jos niin kävisikin niin mistä sen toisen voisi täältä edes tunnistaa kun kaikki ovat vain anonyymeja samankaltaisine kokemuksineen. Myönnän että itsekin olen sortunut joskus pohtimaan, että se mun "hän" olisi täällä, eräs keskustelu varsinkin vaikutti niin tutulta, mutta siitä on jo kuukausia ja se oli silloin kun vielä lentelin haavemaailmassa.
- Olen ottanut jo yhteyttä kaivattuuni ja jatkan ilmeisesti palstailua. Kanavoin tunteitani tänne, saan vertaistukea,ehkä jotain lohtuakin toisinaan.. Jonkinlaista tunteiden käsittelyä tämä. Tiedän etten voi roikkua hänessä, joten roikun siinä tunteessa minkä hän sai aikaan. Sitten, kun aika tekee tehtävänsä ja olen valmis siirtymään eteenpäin niin ei ole tarvetta tääläkään käydä. Sitä odotellessa..
- Jotenkin kummallisesti asioita tapahtuu silloin kun niitä osaisi vähiten odottaa. Tästä kanssa kokemusta. Se on valitettavaa, että onnensa ohi voi kävellä eikä sitä välttämättä edes huomaa. Nyt vain silmät auki tuolla ulkona:)
- Kannatan kyllä kertomista, varsinkin jos olette vielä tekemisissä irl jolloin se on luonnollisempi ja läheisempi tapa kuin vain heittää esim.viestillä kun ei muutakaan yhteyttä ole. Silloin näkee toisen reaktion asiaan suoraan ja ehkä ei niin helposti tule väärinkäsityksiäkään puolin ja toisin. Tottakai se on aina riskialtista ja pakkien riski on aina olemassa, mutta kun miettii kumpi on loppupelissä kamalampaa tieto ja tuska vai pilvilinnojen rakentelu aivan turhaan.
Jos olette paljonkin tekemisissä niin tunnustele ensin maaperää. Tee havainnointeja siitä millainen hän on seurassasi, miten käyttäytyy, elekieli jne. Ne antavat paljon tietoa siitä voisiko tunne olla molemminpuolinen. Luota vaistoosi! - Samaa haluaisin häneltä, mieheltä. Jos vain saisin hetken, edes pienen hetken.. Ulkona paistaa aurinko, mutta sydäntäni se ei riitä lämmittämään. Sisäinen valoni on sammunut, se on vain himmeä muisto siitä mitä se oli silloin, silloin kun oli vielä toivoa. Se toivo oli kuin lämmin syleily, nyt joudun elämään ilman sitä ja sinua.. (hänelle)
- Tee siitä mahdollista:) Mistä sitä tietää ettei hänkin toivoisi sitä..
Niin.. Kun olisikin joku nappula mitä painaa ja poistaa tietyt tunteet että voisi siirtyä eteenpäin, sen sijaan jää vellomaan tähän kurjuuteen ja toivomaan että voisi tehdä mahdottomasta mahdollisen. Miten voikaan joku ihminen koskettaa niin syvältä, käydä paikassa missä kukaan ei ole ikinä ennen käynyt.. Surullista. - Tosirakkaus.. hmm. Myönnän etten tiedä mitä se on. Rakkautta on niin monenlaista, erilaisilla vahvuusilla. Kahdessa pitkässä suhteessa olleenakaan, en voi sanoa että olisin kokenut rakkauden todellista voimaa. Edelleen sitä etsin..ehkä koskaan löytämättä. Hyvin voimakkaita tunteita tälläkin hetkellä tunnen erästä kohtaan, jota en edes oikeastaan tunne muutakuin pintapuolisesti ja yhä edelleen ihmettelen sitä olenko koskaan tuntenut näin syvästi ketään kohtaan tätä ennen vai olenko voinut vain unohtaa,vai onko tämä ainutlaatuinen kokemus..?
- Näette kuitenkin joskus? Minulla ei ole enää kuin sattuma, eikä se taida osua kohdalle. Haluaisin edes kerran nähdä hänet, törmätä niin että kohtaaminen olisi väistämätön. Haluaisin katsoa häntä syvälle silmiin sillloin hän näkisi palavat tunteeni ja ne olisivat hänellekin silloin totta. Ehkä hän ei silloin väistyisi pois vaan antaisi minulle mahdollisuuden.. muuta en uskalla pyytää.
- Ihana toive. Lämmin halaus, kuka sitä nyt voisi vastustaa.
- No, vähän samanlainen ongelma täälläkin. Vaikea antaa mitään hyviä neuvoja, kun täällä edelleen kärvistelen vaikka tilanteen pitäisi olla kohdaltani selvä. Paljon ulkoilen, koitan nähdä ystäviä, lueskelen ja koitan kehittää jotain puuhaa etten ehtisi niin paljoa miettiä häntä, mutta eihän se aina onnistu. Illat ehkä pahimpia, kun on aikaa omille ajatuksille enemmän. Eipä tämä taida sinulle mitään lohtua tuoda kuin että kohtalotovereita on:)
Jos olet sinkku niin tietenkin kehottaisin ottamaan selvää asiasta, ehkä tunne molemminpuolista. - Miksi kohde on väärä? Varattu?
- Kiitos! Kyllä se aika auttaa ja se ettei toista enää irl näe. Täytyy vain keskittyä muihin asioihin nyt. Toivoisin kaikille sitä rohkeutta ottaa asioista selvää, elämä voi mennä hukkaan kaipaillessa. Parempaa huomista toivotellen!
- Kiitos asian selventämisestä! Kuulostaa siltä että olet jo jollain tapaa sinut asian kanssa ja asianlaidan hyväksynyt, vaikka se ei tunteita poistakaan. Sehän se tässä elämässä on ettei omille tunteille mahda mitään, vaikka ne tuntuisivat miten epäreiluilta. Niiden kanssa on vaan opittava elämään ja tehtävä vaikeita valintoja, kuten tietoisesti pyrkien pääsemään niistä edes jollain tavalla eroon etteivät ne vie omia voimia kokonaan.
Minun tilannekin on ratkennut. Otin yhteyttä tähän tunteideni kohteeseen ja sain tietää ettei hän ole kiinnostunut. Olen ymmärtänyt kaiken väärin, katsonut niiden ruusunpunaisten lasien läpi ja kuvitellut välillemme jotain mitä ei oikeasti ollut olemassakaan. Nyt täytyy vain jatkaa päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa että kipu vielä joskus hellittää.. En kuitenkaan kadu, että otin asiasta selvää. Pahempaa on kaivata kuukausitolkulla ihmistä joka ei sinua halua ja tuhlata näin elämäänsä haavekuviin. Nyt olen vapauttanut itseni siitä, vaikka se tekikin kipeää.
Minulla ei ole oikeastaan enää tarvetta käydä täällä palstallakaan ja olen tietoisesti pyrkinyt pysymään poissa. Ei tee itselle hyvää lukea näitä kaipausviestejä, kun totuus on toinen. Käperryn kolooni nuolemaan haavojani.. Kyllä ne joskus parantuvat ja joku päivä pahin on ohi ja jaksan taas hymyillä niinkuin ennen. - En ole sanoin kertonut. Voin vain toivoa että käytökseni kertoi, oli se kyllä välillä niin ilmiselvää että oli hänen pakko huomata..