- Taannoin markka-aikana linja-autoasemalla pummasivat rahaa vaikka millä verukkeella. En antanut, mutta kun kerran eräs pummi rehellisesti sanoi, että häneltä puuttuu vielä kolme markkaa sorbuspullon hinnasta, niin ne markat annoin.
- SPR:n keräykseen annoin ennen, mutta lopetin kun luin toiminnanjohtajan suurista tuloista. Pelastusarmeijalle annan aina vähän kun pyytävät. Satasia joulurahaksi annan joka joulu vähävaraiselle 60 plus -pikkusiskolleni.
- Pidin aloituksen vähän typeränä, ja siksi vastasin hieman provosoiden. Ei 70 plus -ikäiselle enää lasten kasvatus kuulu.
- Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu en tiedä, mutta ei taida tietää kukaan muukaan. Eri uskonnoissa on erilaisia arvailuja, mutta faktaa ei tiedä kukaan.
Uskon Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen, mutta luulen, että kuollessaan ihminen muuttuu mullaksi ja sielukin jää samaan hautaan.
Mutta missä on Jumalan valtakunta, onko taivaassa? Kun taivaassa (avaruudessa) on tuhansia tähtiä (planeettoja), osa hyvinkin kaukana, niin täytyy Jumalan taivas olla
avaruudessa vielä kauempana, tai tähtien seassa. Ei myöskään ole kukaan osannut kertoa missä Helvetti on. - Aloitus on hieman absurdi, mutta vastaan kuitenkin.
Itselläni on ollut varsin tiukka kasvatus, on tietysti hyvä, mutta on siitä myös monessa haittaa ollut.
Omia lapsiani en ole erikoisemmin kasvattanut, vaan ovat tehneet sen aivan itse, tietysti rajoja on pitänyt asettaa, kotiintuloajat ym. Kuitenkin heistä (3) on tullut yhteiskuntakelpoisia, hyväntuloisia ja hyviä veronmaksajia. Heidän lapsensa kasvatukseen en puutu millään lailla, se on täysin heidän vastuulla. Ovat jo teini-ikäisiä ja näyttää siltä, että hyvin menee.
Yksikään lapsistani ei tupakoi, vaikka minä ennen poltin, sisälläkin. Alkoholia käyttävät sosiaalisesti kuten minäkin, mutta taisin lasten pieniä ollessaan joskus olla myös kunnolla juovuksissa.
Geeneistä myös puhutaan. Kun vanhin poikani osti yli sadan tonnin hybridiauton, hän totesi vain, että tykkään ajaa hyvällä autolla, se on geeneissä. - Testin mukaan minä olen todellinen introvertti. Viimeistä (12) lukuun ottamatta kaikki kohdat osuvat täydellisesti
- Hyvä että olet tyytyväinen rengasvalintaasi. En väheksy kitkarenkaita vaikka itse ajan nastoilla. Kitkarengas voi olla hyvä valinta pääkaupunkiseudulla ja taajamissa joissa tiet aurataan, hiekoitetaan ja suolataan, mutta syvemmällä maaseudulla ovat tiet joskus todella liukkaat. Autossani on kaikki varusteet, mm. neliveto ja alamäkihidastin, mutta nastoilla voi ajaa mutkissa vähän reippaammin.
Kaikessa minäkin maksan mieluummin vähän enemmän tutulle ja luotettavalle yritykselle, kuin että hakisin tarjouksia yrityksiltä joiden luotettavuudesta en mitään tiedä. - Minä olen yksin kaiket päivät ja saan tehdä mitä haluan. Eräs nainen kysyi taannoin minulta, että kun sinulla ei ole vaimoa, niin mistä aina voit tietää mitä saat tehdä.
- Kerron vielä aiheeseen liittyvän tapahtuman.
Jos kehno tunkki pettää on vaikea nostaa uudelleen, mutta missään tapauksessa ei itse pidä mennä auton alle, kun auto on tunkin varassa. Setäni teki niin, tunkki petti, auto putosi häneen päälleen ja mies kuoli. Ei tiedetä, kuinka kauan hän siellä joutui kitumaan vai menehtyikö heti. Vasta tunteja myöhemmin hänen poikansa löysi isänsä auton alla kuolleena. - Osta pieni hallitunkki, se ei paljon maksa ja saat koko takapään ylös yhdellä kertaa, mutta kannattaa löysätä pultit ennen kuin nostat. Se "vanhanaikainen" auton oma tunkki (?) on hankala käyttää ja voi olla vaarallinenkin. Jos on alumiinivanteet, kannattaa käyttää momenttiavainta.
- Olen kansassasi täysin samaa mieltä, ja olenhan saman palstalla myös sanonut.
Huolellinen ja virheetön teksti antaa hyvän kuvan kirjoittajasta ja kertoo, että myös sisältö on harkittua asiaa.
Näppäily- ja pilkkuvirheet eivät minua häiritse, jos käsite pysyy muuttumattomana, mutta se
"niinkuin" ärsyttää . Hyvä olisi myös laittaa välilyönnit oikeisiin kohtiin. - Olen minäkin myynyt suuren osan Nordeasta. Nyt ei kannata ostaa pankkien, konepajojen eikä UPM:n osakkeita, mutta Fortumin ja Nesteen voivat olla hyvä sijoitus. Osakesäästäjien liitto antaa hyviä neuvoja, mutta itse en aina niitä noudata. Olen sen verran kauan harrastanut pörssikauppaa, että vähän tuntumaa siihen jo on. Ostin tänään mm. Elisaa, vaikka liitto neuvoo myymään.
- Ennen annoin Kirkon Ulkomaanavun kautta jopa satasia, mutta lopetin kun luin toiminnanjohtajan suuresta ansiosta. On selvää, ettei päätoimisesti palkatta voi työskennellä, mutta kerjäämistä hyväntekeväisyyden varjolla ei voi verrata menestyvään liiketoimintaan.
- Niinhän siinä käy kun rommipullon korkkaa, ja parhaat prosentit saa Alkosta.
Anonyymi kysyi kuinka sitten kävi. Viesti ei enää ole ketjussa, mutta vastaan siihen kuitenkin.
Pitkäaikaisessa työpaikassani, koulun jälkeen laboratoriopäällikkönä, työkaveri pyysi minut perustamaan veljensä kanssa yhtiön joka, harjoittaisi luvanvaraista toimintaa ja minulla oli siihen muodollista pätevyyttä. Lähdin mukaan, mutta tarkoituksena oli toimia vain osa-aikaisena.
Silloinen esimies, tekninen johtaja, oli jostakin lukenut siitä ja kutsui minut puhutteluun. Sanoi että se ei käy, olet työssä joko täällä tai siellä. Valitsin jälkimmäisen, sillä olin sijoittanut rahaa firmaan, ja meillä oli hyvin toimeksiantoja. Niin minusta tuli yrittäjä.
Kauan en kuitenkaan tullut toimeen yhtiökaverini kanssa, hän halusi olla toimitusjohtaja, oli hyvin dominoiva ja kohteli minua kuin alaisensa. Yhtiö purettiin, ja minusta tuli yksinyrittäjä.
Arka kun olen, ei firmani paljon kasvanut, mutta oli kuitenkin parhaimmillaan 12 henkilöä palkkalistoilla.
Olen monesti ajatellut, että yrittäjyys oli osaltani paras valinta. Olin koulussa hyvä, mutta en ehkä olisi osannut soveltaa tietojani työnantajan mieliksi.
Jäin eläkkeelle 63-vuotiaana ja sanoin henkilökuntani irti, mutta työt lopetin vasta kun täytin 70. Tein eniten suunnittelu-ja valvontatöitä, mutta myös kentällä asennuksia ja korjauksia.
Nyt tulen taloudellisesti toimeen melko hyvin. - H.
Minun eläkkeeni ei ole kovin suuri, mutta taloudellisesti pärjään varsin hyvin. Olen tehnyt onnistuneita pörssikauppoja, ja keväällä odotan muutaman tuhannen euron osingot. - Kristinusko tuli Suomeen 1000-luvulla, katolinen lännestä ja ortodoksinen idästä. Luterilaisuus syntyi Suomessa keskiajalla katolisen kirkon reformaation seurauksesta. Kansankirkot Suomessa ovat nyt luterilainen ja ortodoksinen, katolinen on enää vähemmistökirkko
- Viini on Jeesuksen verta vain kirkossa sakramenttina ehtoollisessa. Muuten sen nauttiminen on täysin Raamatun mukaista, ja tekihän Jeesus vedestä viintä niin, että kaikille riitti. Ei ryyppääminen syntiä ole, mutta humalassa tehdyt temput saattavat olla. Ryyppääväthän myös papit ja piispat, ja olen minäkin sen tehnyt suurehkon seurakunnan kirkkoherran kanssa. Kotikuntani historia kertoo, että kirkonmiehet perustivat kapakoita kirkon läheisyyteen. Juopua sai, mutta häiriköinnistä sakotettiin.
Nooa kun joi viininsä, hän juopui ja makasi alastomana majassansa (1 Mooses 20), mutta Kungfutse saarnasi kohtuutta.
Ja aina kun alkoholia nauttii, niin juopuu enemmän tai vähemmän. Jos ei, niin viinassa on jotakin vikaa. - Vanha sanonta, että kuka kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Kyllä minäkin itseäni kehun, koska ei kukaan muu sitä kuitenkaan tee. Liikaa ei pidä itseään kehua, mutta ei myöskään voivotella sillä vanhusta, joka aina valittaa vastoinkäymistään ja sairauksistaan, ei kukaan halua kuulla eikä nähdä.
- Ennen tatuointi oli vankilakundin merkki, mutta on nyt yleistynyt. Rakennus- ja tehdastyöläiselle se ehkä käy, mutta ei kaikissa ammateissa. Itse en tatuointeja huolisi eivätkä myöskään lapseni ja heidän puolisot, mutta heillä onkin sellaiset ammatit ja työtehtävät, että tatuointi aiheuttaisi alan vaihtoa.
Olin jokin aikaa sitten sairaalassa, jossa muuten näteillä tytöillä, apu-ja lähihoitajilla, oli hyvin kirjavat käsivarret. Sairaanhoitajilla ja lääkäreillä ei ollut tatuointeja lainkaan.
Myöskään tosiuskovaiset, jotka noudattavat Vanhan Testamentin oppia, ei voin tatuoida itseänsä. 3 Mooses 21/5: Älkööt koristelko itseänsä ihopiirroksilla.
Koruja saa käyttää, mutta meikkaamisesta ei puhuta mitään, onko kielletty vai ei - Ei ole merkitystä onko kirja ruotsin- vai suomenkielinen, en edes muista milloin viimeksi olen ruotsinkielistä kirjaa lukenut. Timo Sandberg kirjoittaa suomeksi ja on täysin suomenkielinen, vaikka tuttuja olemme ja hänellä on ruotsinkielinen nimi.
Claes Anderssonin "Ottos liv" luin vain puoleen väliin.
Raamatun (1933, 38) sain aikoja sitten Keravan seurakunnalta. Vanhan Testamentin pidän kyllä satukirjana, ja sanoi erä uskovainenkin, ettei siitä kannata lukea. UT:n tarinoita pyrin uskomaan, sillä niin minut on opetettu lapsesta saakka ja lapsena myös käynyt helluntailaisten pyhäkoulua. Täytyy nyt alkaa lukea UT:n 2020 käännöstä. Koraanin ja Mormonin kirjan olen myös saanut, kun tuttavapiirissäni on myös muslimeja ja MAP-kirkkoon kuuluvia.
Kun puhuin elämänkertomuksista unohdin tärkeimmät, Risto Uimosen "Sauli Niinistö - tasavallan presidentti" ja "Puolivallaton presidentti.