- En ostanut mitään, kun en tänään käynyt kaupassa. Kävin jo eilen.
- Sun verbaliikkas on aika surkeaa. Voi kun on kurjaa, kun pikkupoju joutuu tumputtamaan omaan käteen, kun ei edes teinityttöä saa. Taidat olla vielä neitsyt, kun et naisten/tyttöjen anatomiasta ja oman kehonsa itsemääräämisoikeudesta mitään tiedä.
- Voi voi. Sanoiko paha täti tai setä jotain ikävää, joka pahoitti pikkupojan mielen. Juokse mamman helmoihin lohdutusta hakemaan. Sinne sinä kuulut, etkö tänne aikuisten joukkoon.
- Niin mä itekkin aattelen. Ulosanti kuvastaa juuri murkkuikään tullutta kakaraa, joka ei siedä yhtään kritiikkiä, kuten ylempänä annan vastauksessani palaa. Mä en arvostele ketään kenenkään ulkomuodosta, ellei tämä ala itse ensin niin tekemään. En edes täällä. Täällä annan tulla silloin täydeltä laidalta, kun haluan arvostelijan tuntevan sen saman, minkä se tuntee ketä on rumasti arvostellut.
Jos ulkonäköä ruoditaan asiallisesti kohdentamatta sitä kehenkään tiettyyn ihmiseen, on silloin asia ok. Jos sitä vähätellään naureskellen, kuten ap on tehnyt niin tässä kuin muutamassa muussa aloituksessaan, silloin avaan sanaisen arkkuni ja annan konekiväärin laulaa, näin vertauskuvallisesti. - No eipä sun tarvi koskea. Mutta älä sitten valita kun et saa naista muuhun kuin korkeintaan kertapanoksi.
- Noup, se kuka sinun kommenttiasi kommentoi ei ole yksinkertainen, vaan Sinä olet yksinkertainen, koska et millään saa kaaliisi uppoamaan sitä, että Sinä. Et. Ole. Maailman. Napa. Ja. Et. Yksin. Edusta. Kaikkia. Maailman. Miljardeja. Miehiä! Suurin osa miehistä? Et myöskään ole suurin osa miehistä. Sinä olet vain yksi mies maailman miljardeista miehistä. Etkä kovinkaan välkky ulosantisi perusteella, kun kun alat huutamaan toisille.
Sinä voit olla tuota mieltä, mutta sinä olet vain ja ainoastaan yksi, joka jatkuvasti julkituo sisältä rumaa, ja itsekästä ihmistä. Mene huutamaan tuo sama tänä iltana paikkakuntasi torille, niin katso mitä käy.
Fiksu ihminen ei julkisesti arvostele yksityisiä ihmisiä. Mutta koska sinä arvostelet täällä julkisesti muiden ulkonäköä, annat tällöin luvan arvostella itseäsi. Sulla taitaa olla helvetin heikko itsetunto, kun et kestä räjähtämättä mitään itseäsi koskevaa kritiikkiä. Moppaatko kenties lattioita työksesi? Sehän ei paljon älliä vaadi.
Jos miehen saamisessa on karvoista kyse, niin teidän miesten naisen saamisessa on kyse siitä, ettei teillä ole yhtään mitään korvien välissä, ja te itse kuvittelette siitä huolimatta olevanne haluttuja adoniksia. Tervetuloa oikeaan maailmaan, jossa parisuhdetta ei saa pelkällä komealla ulkomuodolla ja isolla mulkulla. Toisaalta, sulta ei taida kyllä löytyä kumpaakaan. Tai jos löytyy, niin ikävä luonne kompensoi senkin.
Mitä jos menisit vielä pariksi vuodeksi kasvamaan sinne mamin helmoihin, ja tulisit takaisin vasta sitten kun ymmärrät, ettei kaikille merkitse se mitä toisella on tai ei ole ulkonäön suhteen.
PS. Olen saanut miehiä siitä huolimatta, että minusta on löytynyt niitä tummia pitkiä karvoja muualtakin kuin päästä, silmäkulmista, ja jalkojen välistä. Joten siinäkin väittämässäsi olet väärässä. Kasva aikuiseksi, sillä vaikutat olevasi juuri kuivaksi oppinut taapero.
Pps. Minä en aloittanut arvostelemista, joten mua on turha haukkua. Se joka sen aloitti, olit sinä.
Mäpäs annan sulle kannattavan neuvon. Ota vasara, ja lyö sillä niin kovaa vaikka polveesi kuin sulta voimaa lähtee. Älä ota mitään kipulääkettä tai mitään muutakaan kipua lieventävää. Sen jälkeen kestä viikko sitä kipua hampaita purren kuin kunnon mies. Jos sen teet parkumatta ja valittamatta, sitten vasta saat luvan arvostella minua. Katsos kun minä ole kestänyt yli vuoden vielä kovempaa kipua ilman mitään siihen auttavaa. En ole vielä seonnut, enkä myöskään luovuttanut. - Jaa. Toiset tykkää karvattomista kissoista (eläin) ja toiset niistä joilla on turkki päällä.
Kurjaa huomata ettei toisilla kasva yhtään järkeä päässä, vaan ne vähäisetkin aivosolut alkaa kuolemaan aiheuttaen entistä enemmän suusta pääseviä aivopieruja.
Kyllä se on varmaan kurjaa huomata, kuinka ne viimeiset aivosolut kolisevat tyhjän kallon sisällä etsien ulospääsyä.
Kyllä se on varmaan kurjaa huomata, että toisin kuin karvat jotka saa poistettua, ei mustaa sielua pysty muuksi muuttamaan. Vai mitä ap? Sinä se taidat täyttää näistä jokaisen kriteerin. - Mitä se sulle kuuluu. Valuuko sulla visva mulkusta? Yhtä paljon vaikuttaa olevan toimivia aivosoluja niin yläpäässä, kuin alapäässä, eli pyöreät nolla.
- Eipä taida viinamieskään saada seuraa viinan juomisesta huolimatta, kun pitää palstalla hillua sen sijaan että olisi niiden naikkosten tuohon aikaan perjantai-iltana.
Taitaa viinamies vain toivoa saavansa naisia, vaikka todellisuudessa saa niitä vain ja ainoastaan unissaan. Säälittävää. - Se unohtui sanoa, että Pappani kuoli vuonna -91 ollessani 11-vuotias, joten häneltä en koskaan ehtinyt kysyä hänen kokemuksiaan rintamalta, koska en ollut Papan eläessä vielä kiinnostunut niistä ajoista ja tarinoista. Toisaalta pelkäsin Pappaani hänen ollessa alkoholisti, joten en tiedä olisinko edes uskaltanut häneltä niistä ajoista kysyä, vaikka sain aikuisena kuulla hänen kyllä mielellään puhuneen sota-ajoista, mitä rintamalla olleista miehistä ja naisista eivät kaikki edes halunneet tehdä.
- Olen katsonut sen useampaan kertaan, ja löytyy omasta hyllystä, ja olen lukenut myös Traudl Jungen muistelmat, johon Perikato perustuu. Yleensä jos "löydän" itselle mielekkään leffan johon todella tykästyn, luen sen myös kirjana, koska niissä kerrotaan sama tarina laajemmin ja tarkempaan, mitä aikarajoitusten takia suppeammassa elokuvassa.
Multa löytyy hyllystä leffana myös mm. Kirjavaras, Dunkirk, Hacksaw Ridge, Pearl Harbor, Viattomat, Unbroken, Battle of the Pasific, The Grey Zone, Taistelu Tyynellämerellä, Everyman's War, Saints and Soldiers, U-571, Last Train to Auschwitz, Yamato, Atlantin valli murtuu, Kirjeitä Iwo Jimalta, kuin myös Isiemme liput samasta taistelusta kertova mutta amerikkalaisten näkökannalta, sekä sarjoina Band Of Brothers ja The Pacific. Noi sarjat on lähes puhki katsotut, ja kumpainenkin löytyy itseltä myös kirjana.
Bruno Ganz esittää Hitleriä todella hyvin Perikadossa, ja oli myös mielenkiintoista kuulla Ganzin haastattelu dvd:n making of bonuksissa, kun hän kertoo siitä miltä tuntui ja minkälaista oli valmistautua esittämään Hitleriä. Yleensäkin katson pitämistäni ja dvd:llä olevista leffoista, genre kuin genre, kaikki bonusmateriaalit, ja etenkin dokumentit siitä kun elokuvaa on tehty. En ole käynyt 14 vuoteen leffateatterissa, vaan joko ostan leffat kirppiksiltä, jos satun näkemään kiinnostavan leffan tai dokumentin, tai joissakin tapauksissa tilaan uutuuden suoraan sen ilmestyttyä. Mulla on sama juttu niin kirjojen kuin leffojen/dokkarien suhteen; jos tykästyn jostain, katson /luen sen kymmeniä kertoja. Sillä hankin tietyt sarjat tai yksittäiset leffat/kirjat itselleni. - Sittenhän meillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet. Viime syksynä menehtynyt 102-vuotias Mummuni oli kotoisin Kivennavalta, muutaman kilometrin päässä silloiselta rajalta, ja hän oli talvisodan syttyessä 21 v. He pääsivät palaamaan takaisin jatkosodan aikana, ja olivat saaneet uuden talon lähes valmiiksi, kun tuli taas käsky lähteä.
Vanhempani ovat käyneet Sortavalassa päivän retkellä 2000-luvun puolen välin jälkeen. Itse olisin halunnut lähteä mukaan, ja olisinkin päässyt heidän ja muutaman muun mukaan, mutta selkäni ei silloin olisi kestänyt bussissa koko päivän istumista.
Onko isänisäsi käynyt kertaakaan lapsuuden maisemissa entistä kotipaikkaansa katsomassa?
Mummuni (isänäiti) kävi kotonaan kahdesti. Ekalla kerralla oli isäni hänen mukanaan, mutta he eivät päässeet Mummun kotikylään muutaman kilometrin päähän, kun tiet olivat sen verran huonossa kunnossa. Toisella kerralla oli äitini isäni ja Mummuni mukana, ja sillä kertaa pääsivät perille asti. He löysivät Mummun kotipaikan, jossa kasvisto oli vallannut pihapiirin jättäen talon kivijalan jäljelle.
Mulla on vielä haaveena päästä käymään Viipurissa, kun haluaisin nähdä paikan josta olen lukenut paljon. Kivennavalle mun on turha enää yrittää päästä, kun ei mulla olisi mitään mahdollisuuksia löytää Mummun lapsuudenkotia. Toinen paikka missä haluaisin käydä on Auschwitz. Ehkä joskus vielä pääsenkin, koska nuo kaksi toivetta on mahdollista toteuttaa. - Olet varmaan ensimmäisenä jonossa antamassa. Muutoin...evvk.
- Mä olen katsonut sen myöskin, ja löytyy omana DVD:llä. Samoin Shindlerin Listan olen nähnyt kymmeniä kertoja. Oon ollut niin kauan kuin vain muistan, kiinnostunut toisen maailmansodan aikakaudesta ja ihmiskohtaloista, sekä taisteluista. En tiedä sitten johtuuko kiinnostukseni alunperin siitä, että Pappani oli sekä talvi- että jatkosodassa, ja Mummuni oli kotoisin nykyisen itärajan toiselta puolelta, ja joutui lähtemään kahdesti kotoaan evakkoon. Jälkimmäisellä kertaa lopullisesti.
Olen lukenut myös sekä Wladyslaw Szpilmanin kirjoittaman elämäkerran, missä hän kuvaa paljon yksityiskohtaisemmin elämäänsä niin ennen sotaa, kuin sodan aikana ghetossa selviytymistä, mutta myös niitä sodan viime hetkiä jolloin saksalaisupseeri kapteeni Hosenfeld ruokki ja piilotti Szpilmanin rakennuksessa johon perusti päämajansa, kavaltamatta tätä muille saksalaisille. Szpilman ei ollut ainoa puolalainen, tai edes ainoa juutalainen jonka Hosenfeld auttoi, pelasti ja piilotti saksalaisilta. Suosittelen lukemaan elokuvan tarinan myös kirjana.
Schindlerin Listan olen myös lukenut kirjana, ja sekin kannattaa lukea.
Muistit oikein. Niin pääosan esittäjä Adrien Brody, kuin ohjaaja Roman Polanski saivat Oscarit, mutta elokuva sai myös parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin. - En ole niin hyvä soittaja kuin haluaisin, koska olin laiska harjoittelemaan silloin kun tunneilla kävin, vaikka tykkäsin soittaa. Enkä edes lähelläkään tuota tasoa mitä He's the Piraten soittaja on.
Äidin puolen suku on todella musikaalista, ja sitä kautta periytynyt minulle. Viime vuosina en ole oikein pystynyt enää itse soittamaan, mutta musiikki kulkee joka päivä rinnalla.
Mut joo, oot siinä oikeassa kun jotain asiaa tekee itse, sitä oppii arvostamaan ja katselemaan sekä kuuntelemaan eri tavalla, kuin sellainen jolle se on vaan yksi asia muiden joukossa. - Kiitos. Mä oon tainnu yllättää sut aika monta kertaa biisivalinnoillani. Musamakuni kun on laaja, ja kattaa eri genrejä, vaikka melodinen metalli on se mitä kuuntelen eniten.
- Siis soitin saman biisin serkkuni häissä, mutta en videolla.
- En jaksa heilua enkä tanssia, mutta tässä vähän leffamusaa:
Aluksi Pirate's of the Carribbeanin He's a Piraten yksi mun mielestä parhaimmista pianocovereista, jonka itse soitin serkkuni häissä kirkosta poistumismusiikkina hääparin pyynnöstä.
https://m.youtube.com/watch?v=jziI_cuN_H8
Morsiamen saapumismusiikkina soitti kanttori Star Warsin The Imperial Marchin
https://m.youtube.com/watch?v=-bzWSJG93P8
The Pianist -elokuvasta Chopinin Nocturne cis-mollissa:
https://m.youtube.com/watch?v=UVXyZeYN5yY
Ja sama vielä Wladyslaw Szpilmanin esittämänä, kenen elämästä kyseinen elokuva kertoo:
https://m.youtube.com/watch?v=n9oQEa-d5rU
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä Schindlerin Listasta Shindler's list -nimikkobiisin:
https://m.youtube.com/watch?v=YqVRcFQagtI - Kyllä tulkitsee, juurikin sen Phantom of the Opera nimikkobiisin. Tuossa sama biisi Nw:n nykyisen laulajan Floor Jansenin ja Henk Poortin tulkitsemana Hollannin Beste Zangers 2019 ohjelmassa.
https://m.youtube.com/watch?v=plCScjvDOJM - Kuten eräs tossa ylempänä totesi, voin lähteä jos pystyn ja irl pyydät. Vaikka tuskinpa mua tarkoitat.