- Kun ei ole sodassa, eivät sodan säännötkään päde.
Niinpä voidaan siviilejä kohdella kuinka vaan.
Kun ei olla sodassa, voidaan hajottaa maan tasalle vastapuolen kaupungit ja estää evakuointi, ja kun oma lippulaiva ammutaan pohjaan, on oikeus pitää muistojuhlat ja ryhtyä sitten kostoretkelle. Siihen varmaan kansaltakin saa tukea. - Eihän ne maaliman pääkaupungit mielessä pysy. Tuttuja nimiä mainittiin, vaikea niistä on se pääkaupunki nimetä. Varmaan puolet jaksoin muistaa.
Mutta Suomen paikkakunnat muistin hyvin, vain yhdessä erehdyin, siinä Lapin itärajan tuntuman kaupungissa. - Pitkäperjantain hartautta yhteiskuntakin vaali. Radiosta ei tullut mitään hymyä herättävää, ja juhlimista ravintoloissa ja teattereissa oli rajoitettu.
Tanssitkin oli lauantaina kielletty kirkkopyhän alla. Hyviin tapoihin kuului, ettei kyläilty perjantaina, vaan perheet pysyttelivät kotona keskenään.
Ruokailusta ei ole jäänyt minulle mitään eritystä mieleen. Ehkä kalaa? Varmaan pitkäperjantain menyy oli erilainen kuin sunnuntaina, jolloin oli pöydässä mm. keitettyjä kanamunia ja mämmiä. Lasten hupina oli kananmunien koristeleminen vesiväreillä. Pöytäkoristeina oli keltaisia tipuja, jotka säästettiin sitten taas seuraavaan vuoteen.
Joskus löytyy kauppahallista hienoa aladoopia, mutta harvemmin sitä en lautaselleen saa. - Ihmiset osaavat pitää välimatkaa. Kun olen käynyt kauppakeskuksissa, olen huomannut, että vaikka parkkipaikka on täynnä autoja, niin asiakkaat ovat hajaantuneet myymälöihin niin että tungokseskta vältytään, eikä kassajonoissakaan ole monta ihmistä kerrallaan.
Uskon, että antiikkimessujen kävijät osaavat pitää reviirinsä. Minä ainakin väistän tungosta.
Pakko on ollut liikkua julkisissa kulkuneuvoissa ja opetella väistämään kanssakulkijoita. Siihenkin tottuu. - Outo kevät tänä vuonna, kun lumet vain sinnikkäästi peittävät kaikki varjopaikat. Kävin eilen kolhimassa kinoksia lapiolla, mutta ihan jäässä ne ovat. Levitin isoja palasia sulaneelle maalla, mutta ei aurinko niihin paljonkaan pystynyt vaikuttamaan.
Kännykässäni on muutama viime vuotinen valokuva, joista hyvin näkee kevään tulon. Tänä vuonna ollaan vielä aivan talvisissa tunnelmissa.
Pääsiäisen viettoa ei tunnu oikein kukaan harrastavan. Mökkiläisille pääsiäisenä mennään kevään ensi käynnille nauttimaan mökkiläisyydestä. Teillä kova liikenne. Uutisista en ole huomannut auto-onnettomuuksia tänä vuonna.
Joissakin katolisissa maissa pääsiäinen on suurempi kirkkojuhla kuin joulu, ja kansa kulkee kulkueissa pyhäinkuvia kantaen. Totisille suomalaisille ei tuollainen uskonnon juhliminen käy, kaikki uskontoon liittyvä on vakavaa ja juhlallista, kirkkovaatteet mustia ja jumalanpalveluksissa ollaan hiljaa ja hartaudessa. Virret mollissa ja hitaita.
Ihmettelin Teemalla esitettyä dokkaria mustien amerikkalaisten babtistien riemullisista jumalanpalveluksista, joissa kansa osaa laulaa moniäänisesti upean kuoron kanssa, ja gospel-laulajat tekevät musiikkia ja saarnaavat työkseen vuosikymmenet. Uskonto on hallelujaa ja kiitosta, tanssia ja ilonpitoa. Ajattelin taas kerran, kuinka outo maamme mahtaakaan olla muualta tulevien siirtolaisten silmissä. - Ihmiskunta on aina odottanut maailmanloppua. On ennustettu päivälleen tuleva tuho, ja hämmästytty, kun se ei sitten tapahtunutkaan,
Monet uskonnot perustavat koko toimintansa tulevalle katastrofille, ja vain tähän liikkeeseen sitoutuneet selviytyvät maailmanlopusta, Jehovan Todistajat yksi tällainen liike.
Aina on tuhoutuminen siirtynyt, tuonpuoleiset voimat ovat onnistuneet sen peruuttamaan, mutta pahankurinen ja syntinen ihmiskunta saa pian jumalalliset voimat taas vihaisiksi.
Koettelemme heitä kaikin tavoin, tuhoamme toisiamme, näännytämme nälkään, emme ojenna auttavaa kättä, vihaamme toisinajattelijoita, tuhoamme kokonaisia kansoja, sodimme ja alistamme. Vielä ei olla onnistuttu, mutta uusia tapoja aina kokeillaan.
Luultavasti emme tarvitsisi tuhoomme muuta kuin liikakansoituksen, joka kuluttaa kaikki maapallon varat ja näännyttää ihmiskunnan saasteeseen ja ravinnon puutteeseen.
Osamme itse tuhota maailmamme, ja hyvin voidaan kuvitella, että jonakin hetkenä onnistumme siinä ja tuhoamme ihmiskunnan täsmäpommeilla. Maapallo jatkaa järkkymättä kiertokulkuaan, mutta ihminen katoaa kartalta, kuten on kadonnut niin monet muutkin lajit vuosimiljoonien kuluessa.
Ei me täällä ikuisesti olla. - Minä ostan kauraryynejä pannukakkuun. Kourallinen kaurahiutaleita maustaa pannukakun vielä paremmaksi. Kun aikoinani leivoin sämpylöitä tai hiivaleipää perheelle, lisäsin taikinaan kaurahiutaleita makua antamaan.
Kyllä uskon, että kaurapuuro on ihan hyvä ruokalaji, mutta minulle ei maistu. - En ole tällä vuosituhannella katsonut kertaakaan.
Taylor on minulle tuntematon suuruus. - Vaikealta tuntuu, kun kuulee itseään paljon nuorempien siirtyneen rajan taakse. Kuitenkin monet heistä ovat eläneet pitkän elämän. Ilkka Kanervakin jo huomattavasti yli eläkeiän, silti oli edelleen mukana yhteiskunnan johtopaikoilla.
Välillä sitä ihmettelee, miten itsellä näitä elonpäiviä yhä riittää. Jonkun nilkan niukahduksen lisäksi ei ole muita vaivoja tuntunut, kiltisti pysyvät tilanteet lääkityksellä kurissa.
Maskipakkoa on vähennetty, siitä kiitos, koska olen väistänyt sen käyttöä niin paljon kuin mahdollista, kun hengitys ei oikein suju sen läpi. En tosin ole joutunut kenenkään vihan kohteeksi sen vuoksi, kuten jotkut, ehkä nuoremmat ja virkeämmän näköiset. Sunnuntaina yritän päästä Kaapelitehtaalle antiikkimessuille. Se on ollut porukkani jokavuotinen kohde jo kauan, ja aina siellä on niin mukavaa katsottavaa. - Illalla oli hyytävä dokumentti naapurimaamme Suuresta Pojasta.
Olemme psykopaatin armoilla. - Lapsena ahdistuin pitkäperjantaina, ja kun aikanaan perheessäni oli lapsia, en rasittanut heitä tällä asialla. Lapsi kärsii ja pelkää, lapsella ei ole ymmärrystä nähdä laajoja kokonaisuuksia, vaan hän elää nykyhetkessä.
Suomalaiseen luterilaiseen uskontoon ei kuulu pääsiäisen ilosanoma ylösnousemuksesta, vaan pitkäperjantain kärsimys ja temppelin esiripun repeytyminen, salamat ja jylinä. Ei ainakaan minun lapsuudessani, jolloin uskonto elämään vaikutti.
Sen vuoksi pääsiäispuput aina ihmetyttivät minua, ennemmin kiinnostuin Kyöpelinvuorelle lentävistä noidista.
Vakituinen pupuni kävi taas aamusella kurkkimassa. löytyisikö seinän vierustalta mitään uutta vihreää. Onhan se poloinen joutunut popsimaan koko talven pensaiden oksia ja vanhaa ruohoa pälvipaikoilta. Ei ole vielä uutta einettä ainakaan meidän pihaan noussut, kyllä se lumi aina vaan kaiken peittää. Aurinko paistaa, mahtaako lämpöasteita tulla riittävästi lumen sulattamiseksi. Toivotaan.
Eilen seurasin illalla Aretha Franklinin gospel-konserttia Teemalta. Jos ette nähneet, niin toivottavasti se löytyy Areenasta. Vuosikymmeninen takainen upea dokumentti.
Rauhaisia pyhäpäiviä kaikille. - Lapsuuden akanapuuro vieroitti minut puuroista vuosikymmeniksi. Nykyisin voin joitakin maistaa, kuten siis ruispuuroa ja uunipuuroja, mutta kaurapuuro ei mene vieläkään
Lapsilleni keitin puuroja, koska se kuului asiaan, mutta myöhemmin keitin vain pyynnöstä. Pakkopuuroa ei meillä ikinä syötetty. - Mitenköhän onnistuisi hyvän läskisoosin teko vuosikymmenten jälkeen. Olen kyllä joskus nähnyt kaupan hyllyllä siankylkiviipaleita pakkauksissa. Voisi joskus kokeilla.
Muistan, kuinka sianlihasta piti saada rasva irti pannulle niin että siinä saattoi ruskistaa jauhot. Ihan hurjaa ajatella sitä rasvan määrää!
Ruispuuroa olen jonkun kerran tehnyt- Hyvää siitä tulee, kun kauan hauduttaa ja syö voisilmän kanssa.
Uunipuuroa olen myös tehnyt, mutta riisistä. Lapsuudesta muistan rikotuista ohraryyneistä keitetyn puuron. Se oli maukasta. Sekin menisi uunipuurona hyvin. - Naton raja pitenee, kun Itämeri jää Natomaitten keskelle. Kalingrad on pussissa Natomaitten keskellä. Se ehkä pidättelee Venäjän hyökkäysintoa Suomen rajoilla.
- Terveellisyys on onneksi opittu pontevan ohjeistuksen voimin. Terveellisyydestä en aloituksessani mitään puhukaan.
Nostalgia ja ihmettely vain heräsi artikkelin johdosta. Muisteleminen ei lihota. - Usein pääsiäinen on jo kevään puolella, ja koska silloin aina on täysikuu, on usein ilmakin kirkas ja aurinkoinen. Nyt ei.
Nyt ollaan harmaassa säässä, yöpakkasissa ja nietosten keskellä aina vaan. Kahden viikon kuluttua on Vappu!
Keväällä alkaa olla kiire tulla.
Olen laskenut asunnon lämpötilaa ja palellut siitä asti. Onkohan siinä joku pyskolookinen tausta, koska ei mittarin ilmoituksen mukaan ole liian matala huonelämpö. Yhä se on 20-21.
Saattaa olla, että Ukrainan tilanteen tuoma alakuloinen mieli hyydyttää verenkierronkin, kun muutenkin on jo pandemian takia joutunut elämään yksikseen ja omien ajatusten kassa.
Pääsiäinen ei ole ollut minulle koskaan suuri juhla. Lapsuudessani voi pahoin koko Pitkäperjantain, eikä ylösnousemuksen riemua perheessämme korostettu. Tänäkin päivänä ajatukseni vain kiertävät ihmisten julmuudessa ja pahuudessa, eikä asiaa paranna viime aikojen uutisanti. - Venäläinen rahvas ei voi enää pysyä tietämättömänä sodasta, siitä ei vain saa puhua ääneen.
Isänmaallisilla venäläisillä on varmaan suuri tuska, kun eivät saa uskoa maailmalta tihkuvia tietoja, ja silti naapurin poika on kadonnut asepalveluksessa ja toisella naapurilla on ukrainalainen pesukone.
Kun ajatellaan, että Venäjä on yksi maailman suurimpia valtioita, niin voi kummeksua sitä pelkoa, jonka vallassa he elävät. Suomikin koetaan uhaksi, jota varotellaan nyt liittymästä Natoon. Miksi yhden pienen valtion toimet kiinnostavat naapuria niin suuresti, ihmetellä sopii.
Tuntuu siltä, että Putin on eristänyt itsensä kaikista läheisistäänkin ja nostanut niin korkean muurin ympärilleen, ettei mikään tieto häntä tavoita. Hän ei halua uskoa muita kuin omia harhakuvitelmiaan. Hän on saanut koulutuksen KGP:n upseeriksi, ja omaksunut väärien tietojen maailman. Hän uskoo väärät todistukset, jos ne sopivat hänen maailmankuvaansa.
Siksi sota saattaa jatkua loputtomiin, kuten on nähty Ukrainan ja Krimin rajoilla jo 8 v. Viha kasvaa yhä suuremmaksi, ja sen saavat tuntea sitten vallatut alueet, joissa mielivaltaa ei estä mikään.
Kun näitä joukkomurhia alkaa paljastua yhä enemmän, ei ole kaukana ajatus, että länsimaat todella puuttuvat asiaan ja kolmas maailmansota alkaa. - Kirjaa en ole lukenut. Panen sen muistiin ja yritän löytää kirjastosta.
Tuona aikana oltiin vielä kaiken lisäksi niin harhateillä, että kasvattajille korostettiin, että ei saa antaa lapsen muistella ja puhua surustaan tai kaipauksestaan. Se piti unohtaa ja korostaa, että nyt on taas kaikki hyvin. Mitä vähemmän asiasta puhutaan sitä nopeammin kasvava lapsi unohtaa.
Omassa perheessäni oli jonkin aikaa sukulaislapsi, joka oli menettänyt vanhempansa traagisesti, ja äitini korosti minullekin, että "Siitä" ei sitten sanaakaan, muista! Lapsi oli äärettömän kiltti ja taipuvainen, ja vasta aikuisena olen ymmärtänyt, kuinka tarkkaan hän oli oman itsensä kieltänyt ja oppinut tavan selviytyä. Kerran, jo eläkeiässään, hän puhkesi puhumaan minulle ja sanoi, että en ilmeisesti tiedä, millainen kohtalo hänellä oli ollut. Miltä oli tuntunut menettää koti ja vanhemmat, eikä siitä uskaltanut mitään sanoa, se oli jotenkin hävettävää ja noloa. Hän hämmästyi suuresti, kun kerroin, että olinhan toki tiennyt.
Turvattomuuden ja hylkäämisen tunne ei varmasti koskaan katoa. - Puheenvuorossani haluan korostaa, että ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Hyvinvointialueiden vaalit olivat minulle ja varmasti monelle muullekin oudot.
Monet ehdokkaat vain paneutuivat vakuuttamaan, että heidän pitäjänsä terveyskeskusta ei lopeteta. Jotkut takertuivat pensan hintaan, Vantaalla keskusteltiin raitiovaunusuunnitelmasta. Palokunnista ei nähty mitään keskustelua missään, tv:n anti oli heikkoa. Kukaan ehdokkaistakaan ei tuntunut olevan perillä tulevista velvollisuuksista.
Myöhemmin on nyt kuultu huippupalkoista, joita aluejohtajat ehkä tulevat kuittaamaan, eli rahankäytössä on oitis ihmettelemistä.
Henkilökuntapula on aivan sama kuin ennenkin, jollei hankalampi, kun suuttuneet hoitajat etsivät muita töitä mahdollisen pakkolain takia.
Vähitellen meidän jokaisen on opeteltava lääketieteen alkeet, että osaa ja ymmärtää havaita sairauden oireet ajoissa.
Kun ja jos olen ymmärtänyt kaiken väärin, ja sote onnistuukin yli odotustemme, kirjoitan mielenmuutoksestani epäröimättä. - Nythän huoli poistuu, kun uudet aluevaltuustot tarttuvat toimeen. Onnenpäivät alkavat. Hyvinvointialueet on luotu.
Kaikki saavat vastaanottoajan 7 päivässä, kiire on kaikonnut.
Vaaleilla on valittu aikaansaavat valtuustot, jotka panevat kaiken kuntoon. Uskomme ja luotamme vaalilupauksiin.
Terveyskeskuksia yhdistetään ja tehostetaan. Korkeasti palkatut aluejohtajat ovat organisoinnin esitaistelijoita, samalla henkilökunnalla saadaan paljon enemmän aikaan, kunhan oikuttelevat hoitajat nyt lopettavat lakkoilemisensa.
Vuodenvaihteeseen pitää sinnitellä vielä näissä järjestymättömissä oloissa, sitten onni aukeaa ja jokaiselle riittää apua ja hoivaa.
Turhaan ei ole sotea rakennettu vuosikymmeniä. Nyt se tulee.
Me luitamme tulevaisuuteen.