- Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. ( Ap.t. 16:31-33)
23 Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä.
24 Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.
25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä."
29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
( Ap.t. 16)
-
PERHEKUNTA
Synonyymit sanalle perhekunta:
suku, sukulaiset, perhe, klaani, heimo, talous, ruokakunta, huonekunta, kotitalous.
Lähde: Synonyymit.fi - ... jatkoa
Uudestisyntyneen kristityn lankeemukset eivät estä meitä pääsemästä taivaaseen, koska Jeesus on jo aukaissut tien sinne. Synnit kuitenkin vetävät meitä kohti kadotusta, ja voivat johtaa paatumukseen. Tästä syystä on tärkeää tunnustaa ja pyytää anteeksi syntejään Jumalalta, aivan kuten Jeesus itse opetti Luukkaan evankeliumissa:
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta.” Luuk. 11:4
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää
Tehdyillä synneillä on seurauksensa, jotka voivat jatkua hyvin pitkään elämässämme – myös uskoon tulon jälkeen. Esimerkiksi murhaaja joutuu suorittamaan vankeustuomionsa, vaikka olisikin saanut syntinsä Jumalalta anteeksi. Myös erilaiset synnillisen elämän aiheuttamat sairaudet ja rikkinäisyys ovat luonnollista seurausta synnistä, joskin meillä on oikeus rukoilla ja pyytää Jumalalta apua niihin liittyen.
Saatanan tavoite on valehdella ja eksyttää. Vääristämällä evankeliumi ja Raamatun sana ja henki lisäämällä sinne ihmisten omia ilmoituksia, jättämällä jotain pois tai tuomalla yksittäisiä jakeita ulos kokonaisuudesta, Saatanan tavoitetta toteutetaan. Tällaiseen vääristeltyyn evankeliumiin Raamatun kanta on varsin jyrkkä:
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal. 1:6-9
Ihmisen ruumiiseen sidottuna olemme samalla sidottuja Aadamin kaltaisuuteen. Teemme siis syntiä koko elämämme, halusimme tai emme. Paavali kuvasi rehellisesti itseään, kun kirjoitti:
”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” 1. Tim 1:15
Jos nyt Paavali ja Johannes kuvasivat olevansa epätäydellisiä syntisiä, kuinka me voisimme olla parempia?
( Lähde: Radio Liekki - sivusto) - "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1. Joh. 1:8-10
Synnittömyysopin mukaan silloin, kun ihminen on oikeanlaisessa yhteydessä Jumalaan, hän voi tässä ajassa saavuttaa hengellisen pyhittymisen täydellisesti. Tuolloin ihmisen ja Jumalan välille muodostuu rakkauden liitto, jota pidetään näiden kahden välisen yhteyden lopullisena hedelmänä. Tällaista kutsutaan useissa kirkkokunnissa sekä liikkeissä ”kristityn pyhittymiseksi”.
Synnittömyyttä opetetaan monella tavalla. Jotkut opettavat, että kun ihminen tulee uskoon, tulee hänestä kertaheitolla täydellinen ja synnitön. Toiset taas opettavat, että uskovan on mahdollista saavuttaa täydellisyyden ja synnittömyyden tila vähitellen niin, ettei hän enää lopulta tee tietoisesti syntiä. Molempien oppien mukaan uskovan on siis mahdollista vapautua täysin kaikesta synnistä. Mm. Uskon sana -liikkeessä opetetaan näin.
Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Kuoleman ruumis
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” Fil. 3:12
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22-23
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” Room. 7:21-24
Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen
Koko synnittömyysoppi nojautuu väärään tulkintaan seuraavasta raamatunkohdasta:
”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” 1. Joh. 3:6
Raamatun hengen mukaan kyseinen kohta tulee kuitenkin ymmärtää siten, ettei kukaan Jumalasta syntynyt voi jatkuvasti tehdä samaa syntiä tekemättä parannusta siitä. Tällainen tulkinta sopii siihen, minkälaisen ilmoituksen Raamatusta kokonaisuutena saa.
Jo pelkästään paha ajatus lähimmäistä kohtaan on syntiä, eikä kukaan pysty täydellisesti hallitsemaan ajatuksiaan. Siksi on väärin ajateltu, että uskova voisi tulla niin täydelliseksi, ettei hän koskaan tee tietoista syntiä. Synti riippuu meissä kiinni, mutta se ei oikeuta keskeyttämään taistelua sitä vastaan.
jatkuu... - 21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,
23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.
26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
( Joh. 5)
18 Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.
19 Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.
20 Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
21 En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.
22 Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.
23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.
25 Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.
26 Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
( 1 Joh. 2) - "Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.” (Room. 5: 1).
Roomalaiskirjeen 5. luku alkaa suurenmoisella vakuutuksella siitä, että Jumala pitää vanhurskaana jokaista, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana. Syntimme ovat saaneet aikaan vihollisuuden meidän ja Jumalan välille mutta Jeesus Kristus on saanut aikaan rauhansopimuksen. Usko liittää meidän tähän rauhansopimukseen ja pääsemme Jumalan yhteyteen.
Meille vakuutetaan, että Kristus on avannut meille tien Jumalan armoon. Emme ole päässeet Jumalan yhteyteen siis oman hyvyytemme tai onnistumistemme kautta. ”Päästä Jumalan armoon” tarkoittaa pelastusta Jumalan vihalta, pääsyä Jumalan lapsen asemaan ja olemista Jumalan rakkauden ja suosion kohteena.
Miten me pysymme tässä asemassamme? Samalla tavalla kuin siihen päästessämmekin, eli uskomalla Kristukseen. Usko yhdistää meidät Jumalan Poikaan lujasti ja varmasti. Ja uskon kautta me omistamme kaikki Jumalan lupaukset ja olemme Hänen yhteydessään.
Joku saattaa silti kokea, että hän on syntiensä ja epäonnistumistensa tähden Jumalan hylkäämä tai etäällä Hänestä. Tällöin kristitty saattaa ajatella, että hänen tulisi itse pyrkiä takaisin asemaansa olemalla parempi ja ”hengellisempi”. Sitä yrittämällä epätoivo vaan lisääntyy, koska omilla yrityksillä ei päästä Jumalan yhteyteen.
Perkele ja kaikki maailman voimat yrittävät estää meitä näkemästä Kristuksen armoa ja rakkautta. Perkeleen tavoitteena on uskotella meille, että Kristus ei riitä pelastukseen ja Jumalan yhteyteen. Silloin meiltä katoaa evankeliumi.
Me olemme siis Jumalan yhteydessä yksin Kristuksen tähden. Ja kun koemme olevamme ”ulkopuolella” tai etäällä, on yksi tie takaisin: turvautuminen Jeesukseen. Silloin olemme lujasti armon ytimessä.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho/Miten Jumalan yhteydessä pysytään?/Yksin armosta sivusto) - Johan on aloitus -
aloitus, jolle saa pitemmittä puheitta viitata kintaalla. - >>Jottei asia tulisi liian helpoksi, niin on monia, jotka eivät ole menneet portista sisään, mutta uskovat kuitenkin lujasti näin olevan. Sellaiset henkilöt tunnistaa siitä, miten innokkaasti he kertovat omasta parannuksestaan. Miten ovat hyljänneet kaiken synnin, jopa omat vanhempansa ja tehneet todellisen parannuksen. Heille itse portti onkin tullut sivuasiaksi ja heidän omat ponnistelunsa on tullut portiksi. Sillä Ahdas portti on Vapahtajamme Jeesus ja vain hänen työnsä kelpaa meidän edestämme portiksi, josta jokainen voisi käydä sisälle. Portista kulkeminen on kohtaaminen Vapahtajan kanssa henkilökohtaisesti. Vain oma tahtomme, joka haraa vastaan on esteenä. Moni lukee Raamatusta :”usko ei ole joka miehen” ja ” moni haluaisi mennä ahtaasta portista, mutta ei voi ” ja tulee siihen tulokseen, että Jumala on laittanut juuri hänelle esteen. Todellisuudessa este on vain meidän omassa kovassa päässä.>>
( Ote Pekka Veli Pesosen opetuksesta: "Mistä löytyy se ahdas portti, josta jokaisen pitäisi kulkea sisälle"?/Kotimaa lehti 18.04.2020) - -
Jo nyt – eikä vielä
Kristuksen kuolema oli näkyvä, käsin kosketeltava ja ruumiillinen. Samoin oli hänen ylösnousemuksensakin. Mutta Kristuksen ja uskovan yhteen liittyminen yhtäläiseen kuolemaan ja ylösnousemukseen ei tässä tarkoita kirjaimellista ja jo tapahtunutta tosiasiaa (vrt. 2 Tim 2:18).
"Nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy” (1 Joh 3:2, KR 38). Se on vielä jokaisen kohdalla edessäpäin.
Tänään on kysymys uskon luomasta yhteydestä Kristukseen, ei tapahtumien samankaltaisuudesta. Nyt pääsemme osalliseksi siitä lupauksesta ja lahjasta, joka sisältyy Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen meidän edestämme. Samalla Paavali rohkealla tavallaan käyttää Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemista kuvaamaan jo nyt kristittynä elämistä. Mutta kerran se toteutuu ruumiillisella tavalla, mikä tänään on jo uskossa toteutunut.
Kuten Kristus kuoli, niin hänen omansakin saa pitää kuolleena koko tähänastista elämäänsä. Kaikki synti on nyt pyyhitty pois. Vanha ihmisemme, vanha minämme, koko vanha, saastainen vaelluksemme on nyt Kristuksen kanssa ristiinnaulittu - siihen sisältyy myös tämänkinpäiväiset lankeemuksemme.
Mennyt on haudattu, niinkuin Kristus haudattiin, se ei enää nouse syyttämään eikä tuomitsemaan Jumalan vihan alle.
Mutta tämä kuolema merkitsee myös jatkuvaa ja tuskaista ristiinnaulitsemista omalle minälle, jokapäiväistä katumusta ja parannusta. Uusi elämä meissä on vasta alkamassa. Se on jo nyt iankaikkista elämää, vaikka vielä elämmekin synnin niin surkeasti runtelemassa ruumiissa. Se on kuitenkin väkevämpi kuin kuolema.
Mikä tänään on kohdallamme toteutunut uskossa, toteutuu kerran näkyvällä, käsin kosketeltavalla ja ruumiillisella tavalla. Nyt elämme tapahtuneen ja tapahtuvan välisessä ajassa. Juuri tämä saattaa hämätä meitä myös suhteessamme syntiin. Jo tapahtunut yhteen liittyminen Kristuksen kanssa on irrottanut meidät synnin herruudesta. Kuoleminen pois synnistä on jo toteutunut Kristuksessa.
Mutta kristitty ei silti ole tullut synnittömäksi eikä päässyt perille Isän kirkkauteen niinkuin Jeesus Kristus. Hän on vasta matkalla, vaikka uskoo jo elävänsä iankaikkista, lopullista elämää Kristuksen kanssa. Kristitty on samalla vasta tulemassa siksi, mitä hän jo on.
"Juuri siinä on kristityn elämän sisäinen jännitys, että hän omistaa eikä vielä omista, hänellä on jo ja kuitenkaan hänellä ei vielä ole. Hän ei jää rauhaan syntiinsä, vaan hän pyytää joka päivä puhdistusta synneistään. Hän kärsii pahasta luonnostaan ja hän rukoilee Herraa Kristusta voittamaan pahuuden. Mutta mitä enemmän hän näkee itsensä Kristuksesta riippuvaiseksi sitä pitemmälle myös tosiasiallisesti hänen sisäinen uudistumisensa pääsee. Vain Kristuksen mukana tulee uusi elämä” (0smo Tiililä, Armojärjestyksestä, 117).
Riippuvaisuus Jeesuksesta johtaa uuteen asenteeseen ja toimintaan. Hänestä tulee Jumalan työtoveri. Hän ei ole enää tahdoton ja sokea synnin orja. Synti ei voi pakolla hallita häntä (Room 6:12). Kun synti saa vallan, kristitty on sen itse luovuttanut tai tullut synnin pettämäksi.
Vaellus uudessa, syntiä vastustavassa asenteessa on monesti heikkoa. Mutta kristitty on kuitenkin kutsuttu ja häntä rohkaistaan vastustamaan synnin himoja. Hänen tulee oppia, ettei hän enää anna jäseniään - nimenomaan itseltään - vääryyden aseeksi synnin käyttöön (6:13).
Vaikka kristitty lankeaa, jopa päivittäin, se ei anna hänelle oikeutta pysyä synnissä. Jumala haluaa hallita jo nyt, ja uskovaa rohkaistaan antamaan itsensä ja jäsenensä tietoisesti Jumalalle hänen tahtonsa toteuttamiseksi (6:13). Tämä merkitsee läpi elämän kestävää kamppailua. Mutta se ei merkitse sitä, etteikö uskovan sisimmässä olisi edelleen synnin perinpohjin turmelema luonto.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Roomalaiskirje 6.luku") - Jos katsot olevasi ilman syntiä, syntiä tekemätön, jo täällä ajassa, niin pysy harhaluulossasi ja pimeydessäsi.
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1) - Ja Hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”
( 2 Kor. 12: 9 KR 33/38)
Hän sanoi minulle: ” Minun armossani on sinulle kyllin.” Usko on Jumalan teko meissä. Usko Jeesukseen Kristukseen saadaan armosta. Monet pitävät uskossaan vahvoja parempina, kuin sellaista, joka kokee uskossaan heikkoutta. Koska usko on armosta saatua, ei siihen ihminen voi vaikuttaa, missä aikataulussa uskon siemen kasvaa. Jumalan armosta on kaikki kiinni. Hän vaikuttaa uskossa kasvua. Herran armossa on minulle ja sinulle kyllin, ja siihen on tyytyminen.
Heikoksi uskonsa tunteva on Jumalan silmin katsottuna hyvässä asemassa. Herramme lupaa, ” sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Valtava lupaus. Jumalan Pyhän Hengen voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kristuksen voima pääsee parhaiten asumaan, silloin kun tunnemme itsemme heikoksi.
Heikko on nöyrällä paikalla Kristuksen edessä. Hän lyö rintaansa, kuten teki publikaani. ” Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Rintaan lyöminen oli syvän katumuksen osoitus. Se oli nöyrtymisen osoitus.
Publikaani antoi kunnian Jumalalle. Hän koki Jumalan pyhyyden edessä, olevansa suuri syntinen, joka anoi vain armoa. Hän huusi apua itselleen. Hänellä oli tarve saada apua. Hädässä oleva ei selittele, miten avun antajan pitää toimia. Hän ei latele neuvoja, tee niin taikka näin, että tulen autetuksi. Hän yksinkertaisesti huutaa, apua!
” Mutta publikaani seisoi taempana, eikä tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi; ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen.” Luuk. 18: 13. KR 33/ 38.
Uskova kristitty on, Kristuksen verellä pesty puhtaaksi syntisyydestä. Hän on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Golgatan täytetty työ on kertakaikkinen uhri, joka on sovittanut syntimme ja syyllisyytemme Jumalan edessä. Kuitenkin ihminen ei milloinkaan tule tässä ajassa täysin puhtaaksi. Kristityn taistelu syntiä ja maailman houkutuksia vastaan on elinikäinen.
Publikaani tuntee olevansa syntinen Jumalan edessä. Hän ei voi tuoda pitkää ansioluetteloa rukouksessa Herralle. Hän kokee olevansa Jumalan edessä armahdettu, mutta syntinen. Jumalan pyhyys tekee nöyrän, ja heikoksi itsensä tuntevan pieneksi. Jeesus lupaa nöyrille armonsa.
Monella tavalla elämän kolhima kokee epäonnistumisen tunteita. Sairaudet, monet vastoinkäymiset, surut ja murheet, asettavat ihmisen pienelle paikalle. Masennus valtaa mielen. Epäonnistumisen tunne on voimakas tunne. Haluaisimme verhoutua kinisteripuun lehtien alle piiloon kaikkien katseilta. Ei ole paljon sanoja, on vain hiljainen huokaus. Heikkona ja epäonnistuneena, saa tulla Isän eteen ja vuodattaa sydämen tuskan Hänelle.
Yksinkertaisesti ja koruttomasti. Herra on heikoissa väkevä. Hän kuulee heikon huudon. Kristukseen uskova saa katsoa kaikissa elämän olosuhteissa, yksin Kristukseen ja Hänen lupauksiinsa. Jumalan Sana on täynnä lupauksia, ettei Herra hylkää epäonnistunutta ihmistä.
Jeesus on heikkojen ja epäonnistuneiden auttaja. ” Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Matt. 9: 12. KR 33/ 38. ” Joka itsensä ylentää, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Jeesus sanoo publikaanista. ” Minä sanon teille; tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen.” Luuk. 18: 14. KR 33/38.
-
( Otelainaus: Liisa Rantasaari/Silloin kun olen heikko) - Sinä et tunnu oikein ymmärtävän mitä Semper. Fidelis kirjoittaa -
ja olisiko niin, että vielä vähemmän sitä, mitä puolestaan Urho Muroma. - "Jokaisen Jumalan ihmisen elämässä täytyy tapahtua kaksi kääntymystä. Ensimmäinen, jolloin hän kääntyy jumalattomasta hurskaaksi, ja toinen, jolloin hän kääntyy hurskaasta jumalattomaksi.
Sillä useasti ensimmäinen kääntyminen jumalattomasta hurskaaksi on kääntymistä maailman ihmisestä fariseukseksi. Ihminen näet luulee, että kun hän on saanut uudestisyntymisen armon, on hän samalla tullut jollain lailla paremmaksi itsessään, eikä huomaa, että hän on ainoastaan tullut paremmaksi Kristuksessa.
Näin voi helposti hänen vanha ihmisensä omistaa itsellensä kaiken sen armon ja siunauksen, minkä Jumala uudestisyntymisessä on ihmiselle antanut. Yhtenä selvänä osoituksena tästä on se, että hän saa ihmeellisen tuomiomielen ei ainoastaan 'tämän elämän lapsia' kohtaan vaan vieläpä usein heikkoja uskovaisiakin kohtaan. Hän eksyy käyttämään Jumalalta saamaansa armoa oman itsensä korottamiseksi ja tehostamiseksi.”
”Mutta tämänlaatuinen mieli ei suinkaan ole Jeesuksen Kristuksen mieli, sillä hän, vaikka oli täysin puhdas, pyhä ja synnitön, tunsi aina suurta rakkautta ja osoitti elävää ymmärtämystä syvimmällekin langennutta syntistä kohtaan. Mutta sangen harvoin tapaa Jumalan omia, joitten kristillisyyttä leimaisi tämä mieli.
Paavali oli yksi niistä, mutta hän olikin kristittynä kokenut uuden kääntymyksen. Tullessaan uskoon oli hänelläkin varmaan korkeat käsitykset itsestään, mutta ennen pitkää Herra vei hänet niin syvään itsensä tuntemiseen, että hänen täytyi sanoa: ”Olen halvin apostoleista, huonoin pyhistä ja suurin syntisistä”.
( Otelainaus: Urho Muroma/Kaksi kääntymystä) - Joka on kykenemätön, ts. hengellisesti sokea, näkemään omia syntejään/syntisyyttään, on viimeinen saarnaamaan muille heidän synneistään.
- Joka on kykenemätön, ts. hengellisesti sokea, näkemään omia syntejään/syntisyyttään, on viimeinen saarnaamaan muille heidän synneistään.
- Kukaan meistä ei ole synnitön, ei ole yhden yhtäkään synnitöntä. AINOA synnitön kautta aikojen on rakas Herramme Jeesus Kristus.
Palstalla on pääasiassa kahdenlaista synnittömyyden harhaoppia.
Toinen harhaoppi sanoo, että meidän synnittömyytemme on Jeesus Kristus. Totisesti JEESUS ON synnitön. Mutta Raamattu ei anna mitään oikeutusta sille, että me saisimme lakata kilvoittelemasta syntiä vastaan ja lujan kilvoittelun sijasta tuudittautua Jeesuksen synnittömyyteen.
Uskomme perustus ON Jeesus Kristus, joka viattomana kärsi meidän syntiemme tähden. Mutta synnittömiä Hän EI meistä tehnyt, vaan jätti meille esikuvan, miten Hänen seuraajiensa on uskossa vaellettava.
Palstalla esiintyvä toinen synnittömyysoppi on vähintään yhtä vaarallinen kuin edellä mainittu "synnitön-koska-Jeesus-on-synnitön" -oppi.
Nimittäin, tuon toisen suuntauksen mukaan uskova ihan oikeasti, in fact, voi saavuttaa synnittömän olotilan. Opin kannattajat väittävät, että uusi luomus, uusi ihminen heissä, ikäänkuin takaa synnittömän elämän.
Viimeksimainitun synnittömyysopin kannattajat joutuvat esiintymään puhdaskaulaisina fariseuksina. Heille kaikki synniltä haiskahtavat sanat, ajatukset tai teot ovat lähtökohtaisesti mahdottomia. Synnitön uusi luomus ei voi syyllistyä sellaiseen. Heidän vanha aatunsa on naulittu ristille niin "kiireestä kantapäähän", ettei se raato enää edes inahda.
____________________
Jumalan tahto on, että uskovat pysyvät Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen askelissaan meidän on kuljettava nöyrinä omaa ristiämme kantaen. Joka päivä meidän on tunnustettava ja poispantava ne synnit, jotka Pyhä Henki meille synniksi osoittaa. Ja sitä osoitettavaa riittää.
1.Joh.1:8 "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." Pyhä Henki paljastaa meillä olevaa, meidän luonnossamme asuvaa syntiä, joka on pantava pois.
Tietoinen syntielämä on eri asia. Kaikista tahallisista synneistä meidän on luovuttava kokonaan. Sen pitäisi olla selvää jokaiselle uskovalle.
( Lainaus: Nimimerkin Semper.Fidelis aloitusviesti "Synnittömyyden harhat" tällä palstalla 01.07.2011 11:03) - -
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.” (Gal. 5:16-17, KR 1938).
Tämän jälkeen seuraa pitkä luettelo hengen hedelmistä ja lihan teoista ja siihen liittyen vakava varoitus.
Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa Paavali vastaa kysymykseen, saako kristitty tehdä vapaasti syntiä kun kerran kaiken saa anteeksi. Vastaus on tiukka: Ei, koska meidät on kastettu. Kaste merkitsee vanhan ihmisen kuolemaa ja uuden syntymää, ja tähän palataan jatkuvasti.
”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.” (Room. 6:3-6).
Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa esille nousee hyvin havainnollinen kuva:
”Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.” (Kol. 3:8-10).
Kristityn ihmisen elämä on juuri tätä: Me riisumme pois ’lihan’ ja pukeudumme ’henkeen’. Se ei tapahdu vain kerran, vaan niin kauan kuin me elämme täällä maan päällä. Sen jälkeen liha, vanha ihminen, vanha Adam – mitä sanaa käytämmekin – jää tänne ja perille taivaan kotiin pääsee vain uusi, Kristuksen takia pyhä ihminen.
-
( Otelainaus: Erkki Koskenniemi)
-
"Kaikkein vilpittömimmissäkin kristityissä, joilla on eniten rakkautta ja Jumalan pelkoa, on paha luonto kuitenkin aina epäpuhdas. Toisinaan he tuntevat tämän niin selvästi, että ovat valmiit luopumaan kilvoituksesta. He kokevat välinpitämättömyytensä ja epäuskonsa, itsevarmuutensa ja kovuutensa suorastaan kauhistuttavaksi. Rukouksissa ei ole elävää henkeä, he eivät osaa rakastaa lähimmäistään. Tämän lisäksi tulee kaikki kelvottomat ajatukset, joita heidän sisimmässään liikkuu, kaikki kärsimättömyys, viha ja kateus” (Rosenius). - Sitä, ettei tuota kyseistä, 1 Kor. 9:23-27 kohtaa, kirjoita itseään synnittömänä pitävä mies, joka Room. 7. luvussa kirjoittaisi muka yleisellä tasolla -
vaan juurikin itsestään.
Ei imperfektissä, vaan preesensissä. - 23 Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
24 Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
( 1 Kor. 9) - Lainaan nimimerkin Semper.Fidelis aloitusta "Jokaista kiusaa hänen oma himonsa".
tällä palstalla 29.03.2013 12:01:
>>>Jokaisella veljellä ja sisarella on Paavalin tavoin liha, jossa ei asu mitään hyvää. Myös apostoli Jaakob tekee asian selväksi sanomalla täysin kursailematta asian ytimen: "Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;" Jaak.1:14.
Jaakob jatkaa: "kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljeni." Jaak.1:15-16.
On valtavan tärkeää olla eksymättä lihassa asuvan himon vietäväksi. Toisaalta on äärimmäisen petollista väittää erään kirjoittajan tavoin, että uudestisyntyneen liha (ts. vanhan ihmisen turmeltunut tahto) on jäänyt hänen taakseen ahtaan portin pieleen, jossa se pysyy, ellei palata takaisin >>ahtaasta portista ulos>>> - Ymmärretäänkö puhe synnistä väärin?
Kristinusko opettaa, että kaikki ihmiset ovat syntisiä. Meissä on syntymästä saakka se, mitä kutsutaan perisynniksi. Tämä merkitsee, että meistä ei tule syntisiä vasta, kun teemme ensimmäisen kerran syntiä. Asia on pikemminkin päinvastoin. Me teemme kaikki syntiä, koska synti asuu meissä syntymästä saakka.
Monesti keskusteluista tulee sellainen kuva, että, että kristittyjen opetus synnistä on nykyään ymmärretty väärin. Kun kristitty sanoo itseään ja muita ihmisiä syntiseksi, näyttää usein siltä, että se ymmärretään ihmisen vähättelyksi tai haukkumiseksi.
KRISTILLISEN NÄKEMYKSEN lähtökohta on kuitenkin se, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi hän on äärettömän arvokas iankaikkisuusolento. Ihmisarvomme ei riipu siitä, millaisia me ihmisinä olemme. Ihmisarvomme on jakamaton ja katoamaton. Syntisyytemme ei mittaa meidän maallista arvoamme, kykyjämme, lahjakkuuttamme tai menestystämme. Synti kuvaa asemaamme Jumalan edessä.
Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihminen voi olla erittäin lahjakas, älykäs ja kunniallisesti käyttäytyvä, mutta hän on silti Jumalan ehdottoman lain edessä samanaikaisesti syntinen. Tämän toteaminen ei vähennä millään tavoin meidän ihmisarvoamme eikä se perustu siihen, että ihmisellä olisi heikko itsetunto.
Ihmisellä voi olla hyvinkin korkea omanarvontunto, vaikka hän samalla näkee itsensä syntisenä. Näin voi olla, koska sama ihminen näkee itsensä myös Jumalan luomana, rakastamana ja Kristuksessa armahdettuna.
TOINEN VÄÄRINKÄSITYS syntyy, kun ihmiset jaetaan syntisiin ja uskoviin. Ikään kuin olisimme syntisiä vain ennen uskoontuloamme ja sen jälkeen muuttuisimme ilman syntiä oleviksi. Apostoli Paavalin mukaan ihminen on syntinen senkin jälkeen, kun hänestä tulee kristitty. Mitä pidemmälle Paavali eteni uskossaan, ja mitä kauemmin hän eli Jeesuksen seuraajana, sitä selvemmin hän näki synnin itsessään.
Tämä ei tarkoita, ettei Paavali olisi ajan myötä kasvanut ihmisenä ja kristittynä ja ollut yhä suuremmaksi iloksi ja hyödyksi lähimmäisilleen. Kuitenkin, mitä kauemmin hän kulki Jeesuksen seurassa, sitä syvemmin hän oppi tuntemaan omaa syntisyyttään. Samalla hän tietenkin kasvavassa määrin myös ymmärsi Jeesuksen mittaamattoman armollisuuden ja rakkauden itseään kohtaan.
RAAMATUN MUKAAN olemme siis kaikki, niin ei-kristityt kuin kristitytkin, Jumalan kuvaksi luotuja ja siksi arvokkaita. Olemme myös kaikki syntisiä. Ennen kaikkea olemme myös kaikki Jumalan iankaikkisen rakkauden kohteina, mikä näkyy kirkkaimmin Jeesuksen ristinkuolemassa.
Mitä synti lopulta oikeastaan on? Syntiä on kaikki sellainen, mikä rikkoo Jumalan pyhää ilmoitettua tahtoa, kuten esimerkiksi kymmentä käskyä ja Raamatun muuta opetusta, vastaan.
KAIKKI IHMISEN synti ja vääryys on aina myös syntiä Jumalaa vastaan. Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, sekin vääryys mikä tehdään lähimmäistä vastaan, on samalla myös aina rikkomus Jumalaa vastaan.
Jumalan edessä syntisyytemme on niin vakava asia, että ihminen joutuu iankaikkiseen kadotukseen, jos hän ei elämänsä aikana tunnusta syntejään ja turvaudu Jeesukseen Kristukseen, syntiensä sovittajana ja anteeksiantajana. Näin meitä kutsutaan jokaisessa jumalanpalveluksessa ja päivittäin tekemään.
( Lähde: Leif Nummelaa/Uusi Tie - verkkolehti)