- Älä huoli mies. Ekaks kaikki lähtee susta itestä. Jos sä uskot ittees ja omaan tekemiseen nii löydät vielä jonku :) Jokaselle on joku olemassa. Mäki löysin itelleni jonkun, mutta se kariutu sitte muista syistä.. Ja ei, en ole rikas enkä komea, mutta mäkin löysin naisen, todella upean semmosen päältä sekä sisältä heh ^^ joten säkin löydät, kunha et koskaan lakkaa uskomasta siihen. Aina on toivoa...
- aloittaja miten päädyitte ees yhteen? -_-
- sairasta :0 ja tässä jutussa se sairas on sun kaveris...
- Harmi :/ Mitä siellä sitten tapahtu?
- "Nyt olen alkanut epäröimään, että nykyinen miehenikään ei rakasta minua ollenkaan. Hän ei ole koskaan seurustellut vaikka olisi halunnut. Olen nyt helppo ehdokas... "
- Onko sulla tullut oikeasti aihetta epäillä ettei mies rakasta sua? Vai onko vaa mielikuvitusta?
"joka kerta kun hän kehuu minua"
- Jos mies kehuu sua, nii eiks se osoita ainakin jollai tavalla, että se välittää susta oikeesti. Mun mielestä sun tekstin perusteella mies rakastaa sua! Älä päästä irti siitä. Sun mieskin pitää susta varmasti ainakin kaksin käsin kiinni! ^^ Ei kaikki miehet ole kusipäitä, pitää vaa uskoa... - mitä/ketä nää näädät on? mistä näätä nimitys tulee?
- tämä on retroista retroin ja vieläkin paras!
http://bot.fi/v5u - mä muutin kanssa 22v omaan kämppään. sopeutuminen tuntui aluksi hurjalta, kun olit yksin kämpässä, kun olet koko ikäs asunut vanhempempien kanssa. mä olin silloin vielä hetken työttömänä ja hain opiskelupaikkaa, joten olin pari viikkoa "itekseen".
mua alko jopa hieman masentamaan, kun ketää ei ollu ympärillä 24/7 ja olit omissa oloissa. tuli pieni yksinäisyyden tunne ja ahdistus.
onneksi pääsin opiskelemaan ja päiviä ei tarvinnut viettää pelkästää kotona. sai muuta ajateltavaa. kun aloin käymään koulussa ja arki alkoi rullaamaan, niin sopeuduin hyvin uuteen elämäntilanteeseen. :)
itsenäisesti asumiseen sopeutuu kyllä jossakin vaiheessa, mutta omalla kohalla toi koulun alku ja "arjen" pyörimään lähteminen nopeutti huomattavasti sopeutumista. nykyään jopa tykkään olla välillä ihan vaa yksin kotona... :) - Mene ja ota selvää. sillähän se selviää. ei se asia täällä murehtimalla parane. sua voi onnistaa tai sitte tulee lunta tupaan. mutta etsä siihen kuole. se mikä ei tapa, vahvistaa. ei se maailma siihen kaadu. :)
- ei ole ällöttävää :)
- Zedd - Beautiful Now ft. Jon Bellion :)
- Mautot on ihan turhia paskoja -tonnikala purkkeja, jotka ovat kaiken lisäksi vielä ylihintaisia ja vaarallisia liikenteessä. Hanki mielummin vaikka mopo... ehit autoilla sitte koko loppuelämäs kun ikää tulee
- kysytääs näin että miksi sä et halua mennä kouluun? ei tarvi vastata, mutta toivottavasti funtsit asiaa... ongelmat pitää kohdata ei paeta niitä
- Nikke Ankara - Värifilmi ft. Aki Tykki
- seksuaallisella suuntautumisella ei ole väliä mutta tossa iässä noin iso ikäero on mun mielestä liikaa?
- sanontahan kuuluu että asioilla on tapana järjestyä... voimia
- kiitos sinulle kun tulit toisiin ajatuksiin. toi on iso päätös, mut oikein teit :) me eletää vaa kerran ja se elämä on liian kallis hukattavaksi. käännä kaikki kivet ennenkuin teet mitää peruuttamatonta. maapallolla on miljoonia ihmisiä, kyllä niistä joku välittää, mä ainakin. aina kannattaa kokeilla. asioilla on tapana järjestyä.
ennemmin tai myöhemmin. voimia :) - nonii palataan asiaan parin vuoden päästä
- 12-vuotiaalla poikaystävä? -_-'
- moi oon 22 v mies lähihoitajakoulutuksessa aikuispuolella. Muistan kun meiän piti tehä semmonen elämänkaari essee itestä. mulla ei ole ollu noin pahoja juttuja lapsuudessa kun sulla salmiakki, mutta oma tarina kuitenki...no mutta en ole avautunu kenellekkään koskaan mun lapsuudesta ja se näkyy vielä tänäki päivänä, muttei enää "niin näkyvästi" kun lapsuudessa? olen opetellut avoimeksi tässä vuosien varrella. juttelen ihmisten kanssa jne ja tulen toimeen mutta omien kaverisuhteiden muodostuksessa jokin mättää? mulla ei ole tällä hetkellä ollenkaa hyviä kavereita, onko kavereita ollenkaa? pari etäisempää kaveria lapsuudesta on, toinen muutti ja asuu nyt itärajalla, kaukana... toisen kanssa olen yhteydessä silloin tällöin, mutten useasti ns normaalisti mitä muut ovat yhteydessä kavereihinsa. pelailen nykyää sählyä pari kertaa viikossa sählyporukassa ja luen lähihoitajaksi - ihme :0 , mutta muun vapaa-ajan istun kotona... ja käyn vkl vanhemmilla..
no päätin sitte avautua vähäsen siihen esseeseen, mutta en kertonu todellakaan kaikkea itestä, mutta sen verran kirjotin että kun pääsin ahistaviin aiheisiin, nii oli pakko pitää tunnin tauko, kun hajosin siinä kirjottaessa. aloin itkemään vaa kun kaikki muistot tulvi mieleen :/
avauduin taas tähänki, eikä tää nyt liittyny aiheeseen mut mietin tossa, kun tein esseen että eihän mulla ole enää mitää menetettävääkään, ehkä se kirjottaminen myös auttaisi... oli ihan hyvä purkaa asioita johonki.
nyt aloin miettimään että voisi ite mennä tästä johonkin terapiaan kertomaan omista jutuista. saisin ehkä jopa jotai apua mitä en osaisi odottaa? kaikkea kannattaa yrittää ja kokeilla eikä pois sulkea mielestä. eli hae salmiakki vaa rohkeasti apua ja ole avoimin mielin. mun kirjotus ei ollu sieltä parhaasta päästä, mutta tartu rohkeasti mahdollisuuksiin kun niitä on tarjolla :) ei mullakaa kaikki ole niin hyvin kun vois olla mut oon päässy kuitenki edes vähän eteenpäin tässä elämässä...