Vapaa kuvaus

Heipä hei kaikki lopunajan voidellut ! Vuosi 2011 on ollut hyvin haastava lähes viikosta viikkoon. Tuntee mitä on elää ns. jatkoajalla. Mut silti Olisin tehnyt seuraa 'pilvenreuna väelle' ilman lähes täyskäännöstä. Tällä tarkoitan terveellisemmillä elämäntavoilla, säännöllisellä liikunnalla jne. Tulevana tammikuun aikana tulee 74v. kuluneeksi syntymästäni. Hui hai! Komeat 77v. on takana. Kyllä se tuntuu; meno hidastuu. Ei kannata rehkiä enää itseään ihan piippuun, se tietää seuraavana päivänä' huilailupäivää. Kotieläimet: Eläinrakas Koulutus: Peruskoulu Ammatti: Eläkeläinen Työskentelen: Hyötyliikunta, REI-KI-meditaatio Ase tai siviilipalvelus: stm. Pohj. Savon prikaati 1958 Siviilisääty: Varattu Lapset: --- Syntynyt Isalmen mlk talven keskelle lievästi autistisena(asperger oireyhtymä) aamulla n klo 6 tienoilla. Lisäys tehty 13.2 2015.

Aloituksia

1181

Kommenttia

5535

  1. Jähmetyin paikalleni ties kuinka pitkäksi aikaa. Tuli aivan rikkumaton hiljaisuus.
    Huikaiseva painottomuuden tunne. Kelluin maiseman yllä makuuasennossa jalat itään pää länteen päin.
    Tapahtuma lukitsi paikalleen tähän hämmentävään tietoisuuden tilaan.

    Luulen, että näitä kokemuksia lääkitään psykiatrisissa hoitolaitoksisssa eri puolilla
    maailmaa vahvoin lääkkein.
    Oli onni kohdata tämä elämäni mahtavin spektaakkeli parhaissa kehon ja sielun voimissa.

    Näytelmä vähitellen valjui todellisuuteen.

    Selitysyritystä tähän, liittyen myös putoamisentunteisiin nukahtamisvaiheessa.

    Maallikon on mahdoton yrittää selvittää, mistä putoamisentunne tai valveillaolon aikana
    tapahtuneet painottomuudentunteen kokemiset voisivat johtua.
    Selitän ne autistisuudella. Olkoonpa se lieväkin, kyseessä on silti laaja-alainen
    aivojen kehityshäiriö.

    Näin ollen aivoissa olisi kehittymättömiä alueita - joissa "itä ei kohtaa länttä".
    Tietoisuus näiden aivoalueiden välillä katkeilee...tulee ammottavien
    tietoisuurotkojen ylityksiä.

    Jatkaessani meditaatioharjoituksia pääsin ja tietoisesti pyrin näihin eteerisen
    autuudentiloihin. Ne ovat äärimmäisen rentouttavia, eufoorisia tiloja.
    Niihin pääsemiseen tulee hyvin vahva riippuvuus - paras mahdollinen addiktio,
    mitä ihmisen elämässä voi kohdalle sattua.

    Putoamisen painajaiset loppuivat siihen paikkaan, mutta eteeriset kelluntavisiot jatkuvat.
    Niiden mielenrakennusstatusta nautinnollisuudessaan on vaikea sanoin kuvata.

    Varmaan noille joogivempulatyypeille nämä ovat arkipäivää; niin halutessaan.
  2. V.1950 tienoilla paikallisesta sanomalehdestä luin, että tulee maailmanloppu.
    n. 12v lievästi autistiselle koulupojalle oli paha, traumaattinen huu haa tieto.

    Lehtijutussa kerrottiin, että suurehko meteoritti törmää maahan; että se on Maan tuho.
    Pidin perhettäni ja ihmisiä yleensä kovin pöljinä kun eivät reagoineet juttuun mitenkään.
    Varmaan isoveljelleni kerroin pelostani, mutta hän osasi kuitata lehtijutun 'ankkana'.

    Pelko "koteloitui" psyykeen niin, että menin 36v. tekemään testamenttiä lakiasiatoimistoon.
    Kokenut tuomari utsi tietoonsa "tietolähteeni" juuriaan myöten.
    -Näitä huuhaa juttuja ilmaantuu eri medioihin aika ajoin...ovat aivan tuulesta temmattuja, sanoi.
    (myöhemmin sain tietää jääneeni psykologisesti infantiiviselle tietotason asteelle)

    Olen lukenut netistä, että mm aspergit pohtivat hyvin paljon kuolemaan liittyviä asioita.
    Kokeilin joskus "henkistä eutanasiaa" keskittymällä kuolemaan. Kävin 'melko syvällä'.
    Tästä alkoi kuolemanpelon siedättäminen.

    Jokaisen pelkonsa kohtaaminen on on ainoa keino ilman ammattiauttajan apua prosessoida
    omia pelkojaan.
    Nyt vanhana osaa niin kuoleman- kuin muihinkin pelkoihin asennoitua luontevammin.
  3. Omaan tenniskyynärpäähän löysin avun kuukausien venyttelytreenillä. Näin se meni...
    Kävin kerrostalon lattialle maton päälle makuulle. Siitä vetämään vuoroin hartioita 'korviin' vuoroin kädet sivuille vietyinä 'varpaisiin'.

    Myös vuoroin toinen käsi alas toinen ylös. Toimii, jos opettelee palleahengityksen.

    Tämä treeni soveltuu sekä lannerangan, että rintarangan kipuilujen hoitoon.
    Tässä on oltava ei vain rämäkkä vaa rautarohkeakin. Nimittäin.
    Muutaman viikon jälkeen oikeasta kädestä meni äkkiä puristusvoima kokonaan.
    Arkajalka moista säikähtää ja menee fysioterapeutille; rämäkkä jatkaa.

    Jonkin ajan kuluttua "halvaantuneeseen" käteen alkoi palaamaan tunto.
    Arvelin, että voimavenyttely oli löytänyt kipeän paikan.
    Myöhemmin 28v alalla ollut osteopaatti löysi 4 ja 5 nikaman oikealle pullistuman.
    Sattui niin maan perusteellisesti, huusin kuin kidutuskoneessa.

    Se tenniskyynärpääkin parani.

    Juttuun liittyy outo alkujuonne. Elettiin 1980 lukua. Päivätorkuilla n. 1½ v aikaisemmin
    kuollut isoveljeni "neuvoi unessa selänparannuskeinon".
    YLE uutiset kertoi israelilaisen huippupolitikon murhasta.

    Samana iltana aloitin 'venytyshoidot'. Jatkoin niitä seuraavaan kevääseen.
    Näihin omahoitoihin joudun palaamaan yhä viikoittain. Syykin on selvä.
    Synnynnäisesti skolioottinen tukiranka pysyy kuosissaan vain vahvan 'tukiliivin' turvin.
    Tämä rautaliivi muodostuu lihaksista ja jänteistä. Tosin vain ahkerasti treenaamalla.

    Uskon että tuolla ohjeella 100.000 selkävaivaista suomalaista viettäisi
    vähemmän kivuliaita päiviä.