>> Mutta jos tulevaisuudessa ydinsodissa kuolee miljoonia, tai kuivuuteen ja nälänhätään. Tai diktatuurivaltioiden puhdistuksiin, lasketaankohan nekin ylöstemmatuiks?

Ne lasketaan kuolleiksi. Raamatussa kuvattu ylöstempaus, jonka Paavalin mukaan oikein itse Herra oli hänelle ilmoittanut, liittyi Jeesuksen paluuseen, minkä viipymistä oli alettu jo ihmetellä. Sen piti tapahtua vielä Paavalinkin eläessä:

15 Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.
16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.
17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
Ota ensin selvää asioista, joista esität väitteitä. Tiedettä ei ole väitetty kaikkivoivaksi, mutta sellaista väitetään jumalastasi Raamatussa. Kukaan elämän syntyä tutkiva ei oleta kiven tai tomukasan alkaneen elämään. Sen sijaan, Raamatun toisessa luomistarussa Jahve taikoo tomusta muovailemiaan otuksia eläväksi.

Elämän synty on mysteeri siinä merkityksessä, ettei sitä osata tyhjentävästi selittää. Sitä tutkitaan lähtien siitä, millaisia olosuhteita alussa on päätelty olleen ja mikä olisi ollut mahdollista. Elämä edellyttää, että on jotain, mikä kykenee tekemään kopioita itsestään. Todennäköisimmin alku oli yksikkö, jossa on RNA-molekyyli lipdikuplan sisällä ja tiedetään, että molempia voi syntyä spontaanisti tunnettujen luonnonlakien puitteissa. Raamatun selitykset ovat mysteereitä, mutta merkityksessä sanahelinä ja taikuus. Raamatun tarinoissa ei ole keskenään mitään samaa, eikä mikään niiden yksityiskohta vastaa sitä, mitä voidaan tietää todellisuudesta. Onkin aika surkuhupaisaa, että uskovaiset kuvittelevat niitä vakavissaan vaihtoehdoksi

Monisoluisena eliönä ihminenkin koostuu useista elävistä soluista. Niitä kuolee ja syntyy kaiken aikaa. Yksinkertaisinkin tunnettu solu on monimutkaisempi kuin se mistä elämä on alkanut. Ihmisen kuolema määritellään aivojen toiminnan lakkaamiseksi. Sen jälkeen paluuta ihmiseksi ei enää ole, vaikka kaikki muu voikin vielä toimia. Jos sydän lakkaa toimimasta, muut solut kuolevat hapenpuutteeseen aivosoluista alkaen. Energiantuotannon loputtua solujen nestetasapaino järkkyy ja ne rikkoutuvat. Solujen omat entsyymit alkavat hajottaa niitä ja suoliston bakteerit käyttää kuolleita soluja. Kuollut on mätänevä lihakasa, missä olosuhteet eivät vastaa sitä, millaiset ne ovat Maan elämän alussa olleet.