mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25520

  1. Olet täysin oikeilla jäljillä. Keskustassa on tapahtumassa selvää repeämää vanhoillisiin ja sosiaalipainotteisiin. Kuvaan siis toista ryhmää mieluummin sanalla sosiaalipainotteinen kuin liberaali, mutta kumpiakin elementtejä on kyllä nähtävissä. Liberaalilla tarkoitetaan kuitenkin silloin vain ns. arvoliberalismia, ei taloudellista liberalismia, mitä tämä ryhmä enimmäkseen kammoaa.

    Vanhoillisilla on hyvin konservatiivinen arvopohja. Uskonto, perinteet, isänmaa kirvoittavat edelleen tämän ryhmän mieliä. Tämä ryhmä edustaa Keskustan pohjoista ulottuvuutta suunnilleen Jyväskylän korkeudelta pohjoiseen. Nämä ovat lähes pelkästään herrajoukkoa, Mannisia, Karjuloita, Takkuloita, Oinosia.

    Sosiaalipainotteinen Keskustaryhmä on naisvetoinen. Tämän suuntauksen selvin lipunkantaja oli ja on ehkä edelleenkin Anneli Jäätteenmäki. Tähän ryhmään kuuluvat myös Paula Lehtomäki ja Mari Kiviniemi. Nämä ovatkin nousseet yllättävän korkealle Keskustahierarkiassa. Tämän ryhmän politiikan aatepohja on erittäin lähellä sosiaalidemokraattista mallia. Ellei Jäätteenmäki olisi Lapualta ja maatalosta kotoisin, hän olisi takuuvarmasti demari. Satraappiporukka nosti Jäätteenmäen juuri tästä syystä valtaan, koska tämän demarimpaa ei heiltä löytynyt ja punamultaan kun oli kaipuu kova. Sosiaalipainotteinen ryhmä vastustaa jyrkästi talousliberalismia eli on tässä lähellä Halosen-Tuomiojan näkemyksiä. On valitettavaa, että Jäätteenmäki joutui sivuraiteille, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mihin keskustalaisuus olisi todella hänen johdollaan mennyt, kun hallitusvastuussa ollaan. Sosiaalipainotteinen Keskustaryhmä tekee yhteistyötä mieluiten juuri tuomiojalaisen SDP:n kanssa, koska näkemykset ovat pitkälle yhdensuuntaiset.

    Keskustassa on muitakin vaikuttajatahoja näiden kahden lisäksi. Matti Vanhasta voi luonnehtia suhteellisen liberaaliksi kaikissa suhteissa, siis myös talouspolitiikassa. Vanhasen johdolla olikin luontevaa pettää Jäätteenmäen vaalilupaus olla alentamatta tuloverotusta. Vanhanen on aika yksinäinen susi Keskustassa. Lähinnä hänen laillaan ajattelevana keskustalaisena pitäisin Olli Rehniä. Tämä liberaali linja ei ole Vanhasen asemankaan vuoksi kovin merkityksellinen, varsinkin kun Vanhanen tullaan todennäköisesti jo seuraavassa puoluekokouksessa tiputtamaan rivikansanedustajaksi ja Rehn puolestaan toimii komissaarina eikä keskustavaikuttajana.

    Keskustan opportunistinen ryhmä on ollut aina suuri. Sillä ei ole muuta aatepohjaa kuin vallanhimo. Tämän linjan pääedustaja oli pitkään Paavo Väyrynen, mutta Mauri Pekkarinen on perinyt Väyrysen manttelin tämän jätettyä kotimaan politiikan. Tässä porukassa taktisia kuvioita hioo Seppo Kääriäinen, joka siinä sivussa rustaa Keskustalle myös uuden periaateohjelman niin hyvin kuin Seppo vain osaa ja osaahan hän. Nämä kenttämiehet ovat aina käytettävissä, mutta puolueen vetäjiksi heistä ei ole, varsinkaan Pekkarisesta, joka on siihen liiankin vikkelä ja käytännöllinen. Kääriäinen viisaana miehenä kyllä osaisi erotella aatteen ja käytännön. Näiden ammttipoliitikkojen merkitys on puolueessa suuri, muttei mitenkään varma, minkä historia vahvistaa. Erilaisia muureja on nimittäin tullut niin Väyrysen, Ahon kuin Pekkarisenkin eteen. Pekkarisen muurit ovat näistä tuntemattomimpia, ellei ole sattunut seuraamaan hänen oman vaalipiirinsä lehden Keskustalaisen välillä hyvinkin Pekkarista vastaan hyökkäävää kirjoittelua. Tämä oli niihin aikoihin, kun Pekkarinen ilmoittautui Ahon tukijaksi.

    Keskusta on tämän lisäksi joukko hyväntahtoisia hölmöjä, joilla puolue kalastelee ääniä ja saattaa jopa asettaa ihan ministeriksikin.

    Veikkaisin, että sosiaalipainotteinen keskustalaisuus valtaa vähitellen alaa ja siihen nähden ei ole yllätys, jos vielä näemme puoluejohdossa jonkun naiskolmikosta Jäätteenmäki-Lehtomäki-Kiviniemi. Tätä kehitystä ei vanhoillisissa piireissä ihan hyvällä katsota, mutta käytännölliset ja vallanhimoiset kenttämiehet sekä puolueen hallitusvastuusta huolissaan olevat satraapit tukevat tätä naistrio, koska se mahdollistaa parhaiten yhteistyön demarien kanssa. Oikeistoyhteistyöhön Keskustassa olisi potentiaalia ainoastaan Vanhasen liberaaliryhmällä, mutta sen tuki on vähäinen niin kauan, kun budjettipolitiikka on numero yksi tärkeysjärjestyksessä. Kokoomuksella kun on enemmän taipumusta vähentää kuin kasvattaa julkista menotaloutta.
  2. Keskustan johto ei toimeenpane Keskustan kannattajien odotuksia ja heille annettuja lupauksia. Tällainen ylhäältä päin määräytyvä politiikkaa aloitettiin Urho Kekkosen toimesta kuten varmaankin tiedät. Siinä vallan uusintaminen on tärkeintä, ei politiikan sisällön hyväksyttävyys kannattajien keskuudessa. Ajatuksena on se, että kun on tarpeeksi paljon vallassa, voi sitten jo harjoittaa vapaasti kannattajiakin hyödyntävää politiikkaa. Tämä malli toimikin Kekkosen presdienttikaudella, kun kilpailijat nujerrettiin yleisiin syihin vedoten vuoronperään statisteiksi. Ja tietysti parlamentarismista ja demokratiasta vähät välittämättä.

    Tämä perinne on Keskustassa säilynyt. Punamullan uuden idean takana ovat tunnetut satraapit. Heidän kirjoittelunsa asian tiimoilta oli hyvin suorasanaista. Matti Vanhanen on sopiva poliitikko noudattamaan annettua ohjetta, sillä Mattihan on yhteistyömiehiä kuten on kertonut. Keskustan tavoitteet tulevat parhaiten toteutuiksi punamultayhteistyössä ja siihen pitää silloin keinoista piittaamatta pyrkiä. Tätä ohjenuoraa Keskusta on noudattanut uskonnollisesti ja se onkin lähes ainoa asia, missä puolue on toiminut linjakkaasti.

    Keskusta ja sen kannattajat ovat siis kaksi eri asiaa. Keskusta luottaa siihen, että nämä ovat uskollisia harjoitetun politiikan sisällöstä riippumatta. Tähän asti uskollisuus on pitänyt hyvin. Tässä kuviossa ei ole siis mikään ihme, että tällaisilla palstoilla nähdään kirjoituksia, jotka eivät laisinkaan vastaa Keskustan todellista politiikkaa.

    Hyvä esimerkki tästä on SDP-viha kannattajien keskuudessa. Täällä kerimäen lisäksi moni muukin on alkanut nähdä kaikenlaisia kuusisharhoja ja muita punanurkkia. Kannattajat siis vieroksuvat huomattavan paljon demareita, joita puoluejohto taas näyttää melkein rakastavan. Puoluejohto ei suin surminkaan pyri kyseenalaistamaan demarien toimia. Jos jostain vähän kritiikkiä tulee, pyritään toisaalla asia heti hyvittämään kehuilla. Demareita ei sovi ärsyttää, jos on tarkoitus jatkaa punamullalla ikuisesti kuten Keskustan tarkoitus on. Demareilla puolestaan on valinnanvaraa kuten on nähty. Keskustalla Kokoomusvaihtoehto tulee entistä enemmän poissuljetuksi, kun puolueet ovat kannatukseltaan tasaveroiset. Sen jälkeen kun Kokoomus menee edelle, tämä vaihtoehto tulee myös teoreettisesti mahdottomaksi.

    Politiikan selkeyttämiseksi pitäisi päästä selvään oikeisto-vasemmisto jakoon. Tämä edellyttää Kokoomuksen kannatuksen kasvua ja Keskustan kannatuksen vastaavaa laskua. Nyt tähän suuntaan ollaan menossa, mikä vain tukee suomalaista parlamentarismia. Kepun kannattajat räksyttävät, mutta juna vaan kulkee samaan suuntaan.
  3. Takkulan tempun merkitys ei ole siinä, että hän itsessään kykenisi vetämään myös äänestäjiä joukottain Kalliksen taakse. Takkula on kuitenkin nyt yksi lenkki lisää siinä moralistissävyisessä paatoksessa, joka heikentää Vanhasen ja samalla koko Keskustan uskottavuutta tietyssä, tällaisia kysymyksiä (yli)korostavassa joukossa. Takkula saa osaltaan nämä ihmiset mietteliäiksi ja entistä mietteliäisemmeksi heidät saa juuri se, että kritiikki liian liberalistisesta menosta tulee puolueen sisältä.

    Keskustan yksi ongelma on potentiaalisten kannattajien arvomaailmojen laveus. Toisessa äärilaidassa ovat Takkulan tapaiset kristinuskosta varsin tiukasti elämänohjeensa ammentavat, joita Keskustan kannattajissa on huomattavan paljon. Yksistään lestadiolaiskannattajien määrä saattaa olla vähintään kymmenesosa. Toisessa äärilaidassa ovat taas Jäätteenmäen, Lehtomäen, Kiviniemen ja Vanhasen tapaiset varsin maallistuneet ja osin suorastaan vapaamielisiä aatteita omaksuneet johtohenkilöt. Näiden liberaalimpi aatemaailma tuli hyvin esiin esim. parisuhdelakia säädettäessä. Tämä joukko pyrkii vetoamaan maallistuneempiin kaupunkilaisäänestäjiin.

    Tällaisesta jyrkähköstä kahtiajaosta syntyy uskottavuusongelma, mikä on nähty tämänkin palstan kirjoituksissa. Maallistuneempi osapuoli pitää Keskustaa ahdistavana yhden kulttuurin oikeuttajana ja konservatiivimoralistit kritisoivat Takkulan tavoin liiasta arvoliberalismista.

    Näiden arvokonservatiivien aatoksen vilpittömyyteen tosin voi suhtautua kyynisesti. Heillähän olisi mainio tilaisuus siirtyä KD:n kannattajaksi, mikä puolue hyvin avoimesti tunnustaa krtistilliset arvot poliitiikkansakin perustaksi. Mikä sitten saa joukot pysymään Keskustassa? Mikä muu kuin vallanhimo. Myös näissä piireissä tiukka moralismi joustaa, kun pitää arvioida sitä, kumpi puolue pääsee helpommin päättämään myös asioista. Keskustan sisällä nämä joutuvat sitten käymään Takkulan tavoin Jaakobin painiaan, kun Keskusta kannatusta laajentaakseen joutuu kosiskelemaan myös maallistuneita äänestäjiä maallistuneilla teemoilla.
  4. Kirjoitat oikeansuuntaisesti, mutta mielestäni väärin perustein. Vennamoa ei suinkaan vihattu sen vuoksi, että olisi puolustanut kansaa herroilta. Rötösherrajahdit yms. olivat vain taitavaa vennamolaista propagandaa.

    Kepu ei vihannut ensisijaisesti Vennamoa siksi, että puolusti pientiloja. Tämä pientilojen puolustaminen on kylläkin tärkeä asia ja yksi syy siihen, miksi Vennamolla tuli välirikko K-linjalaisen Maalaisliiton kanssa. Tämä on siis todella tärkeä asia, mutta ei vihan perimmäinen peruste.

    Syy miksi Kepu vihasi Vennamoa ja syy, miksi Vennamo yritettiin kaikin keinoin leimata poliittiseksi pellehermermanniksi oli se, että Vennamo ei kumartanut Kekkosta, vaan päinvastoin jyrkästi kritisoi Kekkosen ja K-linjan vallanhimoa. Viha vain yltyi sen jälkeen, kun Vennamo vuoden 1968 presidentinvaaleissa onnisui nöyryyttämään Kekkosta. Nöyryytys ei jäänyt tähän, vaan pahin oli edessä eli vuoden 1970 eduskuntavaalit, joissa SMP sai poliittisen historiamme murskaavimman vaalivoiton, jota tuskin tullaan koskaan ylittämään. Puolueen edustajapaikat kasvoivat kertalaakista yhdestä 18:sta.

    Vennamo oli yksi puukko Kekkosen ihossa ja se välillä sai Kekkosen suoranaisen raivon partaalle. Suomessa oli kaksi tällaista Kekkosta raivostuttanutta henkilöä, Veikko Vennamo ja Kari Suomalainen. Nämäkun pyrkivät kertomaan kansalle sen toisen totuuden Kekkosesta ja K-linjasta. Johannes Virolaisesta tuli sitten kolmas, mutta hänen hillitty esiintymisessä toi vain uskottavuutta Vennamon ja pilapiirtäjä Karin näkemyksille.
  5. Takkula osaa vetää oikeista naruista. Hän tuntee Keskustan puoluekentän ja tietää hyvin, että Keskustan kannatuksesta noin 10-20 % tulee uskonnollisilta fanaatikoilta. Näistä valtaosa on lestadiolaisia, joita on pakko kutsua suomalaisessa mittapuussa fanaatikoiksi. En halua tällä loukata näitä uskonveljiä, vaan yritän luonnehtia asiaa realistisesti siten, kuin uskon maallistuneen valtaväestön sen kokevan.

    Opportunistinen Keskusta kohtaa aina silloin tällöin tällaisia vaikeuksia. Jo Kekkonen liian hurjassa maineessa, mutta silloinkin valta ja raha veivät voiton tiukasta aatteesra. Uskonnollibeb fanatismi on kyennyt yllättävän joustavasti liikkumaan vallanhimon edessä tähän asti ja siinä mielessä Takkula tuntuu suorastaan hullulta. Mutta imeisesti on niin, että Takkula osaa vetää oikeista naruista. Kun uskonnolliset arvot tuodaan näin selkeästi esille, joukot saattavat seurata hyvinkin. Tämä todennäköisesti aiheuttaa ratkaisevan repeämän Vanhasen yritykselle. Niinistö menee nyt heittämällä ohi.

    Hannu Takkula tekee siinä mielessä suoraselkäistä ja suorastaan historiallista myyräntyötä, että osaltaan vaikuttaa upeasti Keskustan jo alkaneeseen ja voimistuvaan alamäkeen. Kansan enemmistön täytyy olla todella tyytyväinen tilanteeseen.
  6. Kepulla ei ole ollut eikä voi olla mitään substanssipuolen uskottavuutta. Politiikka on täysin opprtunistista, valtaan pääsyyn tähtäävää. Sen vuoksi esim. suhteesta EU:hun voidaan esittää viikon sisällä kolme erilaista kantaa kuten Matti Vanhanen teki miettiessään, mikä tyydyttäisi parhaiten SDP:tä, jotta hvyä avioliitto ei särkyisi.
  7. Kuten sanoin, en voi tietää, kuka on asiassa parhaiten informoitu, mutta olettaisin Karpelan asioista vastaavana ministerinä olevan se parhaiten perillä oleva osapuoli. Tähän on kuitenkin syytä suhtautua varauksin, sillä Karpela on jo osoittanut kykenemättömyytensä muissa asioissa kuten tekijänoikeuslainsäädänön valmistelussa.

    Kysyt mikä takaa, ettei Heinäluoma ryhdy ajamaan muidenkin virastojen hajasijoittamista. Eihän sitä mikään takaakaan. Kuten sanoin, sijoituspaikkakunta voi aivan hyvin olla muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, kunhan asiassa käytetään järkeä eli turvataan virastojen toimintaedellytykset. Tämän marssijärjestyksen puolestaan takaa Heinäluoman kohdalla se, että niin typeriä päätöksiä voi tehdä vain kepulainen ja Heinäluoma ei maan onneksi sellainen ole.
  8. Vainoharhaiset luulottelisi eivät saa tukea todellisuudesta. Sosiaalidemokratia näyttää inostuneen markkinataloudesta, EU:sta sen mukana ja yhteiskunnan omistuksen purkamisesta. Nämä kertovat selvää kieltään siitä, mihin suuntaan sosiaalidemokratia on liikkunut. Erikoinen todiste tästä oli myös Keskustan puheenjohtajan viime vaalien alla lataama syytös, jonka mukaan Lipposen demarijohtoinen hallitus harjoitti liian oikeistolaista politiikkaa.

    Tässä on kirkuva ristiriita siihen, mitä esität Kuusisen vaikutuksesta ja yhteiskunnan haltuunottopyrkimyksistä. On minusta jonkinmoinen todiste kovakalloisuudesta, jos ei näin ilmeistä asiaa kykene havaitsemaan senkään jälkeen, kun muut kirjoittajat sen eteen pöydälle tarjoilevat.

    Hyvin erikoista on myös väite sosiaalidemokraattien suhteesta sananvapauteen. Erikoiseksi sen tekee erityisesti se, että tässä yhteydessä tuodaan esille Aleksander Solzenytshin. Siis kirjailija, jonka teosta Vankileierien saaristo, ei uskallettu painattaa kotimaassa. Ja mikä oli silloi aika, kun näin ei uskallettu tehdä. Saksalaiset keksivät sille osuvan nimen "Findanlieserung".

    Toisin ajattelijoilla on nyt aivan toisenlainen vapaus kirjoittaa ja puhua kuin Kekkosen aikana. Koivistosta voivat kirjoittaa historiaan muutkin kuin Juhani Suomi, joka sai monopolin eräisiin Kekkoslähteisiin.
  9. En ole mikään demari, mutta jos sinulle riittää takuuvarmasti antikepulaisen mielipide, niin tässä se sitten tulee:

    Hajasijoitusasioissa niin kuin muissakin asioissa pitää käyttää ensisijaisesti järkeä, toissijaisesti järkeä ja eipä oikeastaan muuta kuin järkeä. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että virastojen eikä minkään muunkaan sijoittelua pidä ajatella aluepolitiikasta käsin ensisijaisesti, eikä välttämättä toissijaisestikaan, vaan yhtenä lisäargumenttina muiden joukossa. Lähtökohta pitää siis olla tyysti toinen kuin mistä kepulainen hajasijoitusajatus lähtee. Hannes Mannisen reseptihän oli se, että päätetään hajasijoittaa 8000 valtion työntekijää ja sitten vasta etsitään tähän sopivat virastot ja työntekijät. Tämä malli on hölmöläisten malli eli siis Keskustan malli.

    Oikea malli on sellainen, jossa ensin mietitään viraston toimintaedellytysten turvaamista. Jos lopputuloksena on se, että toimintaedellytykset on mahdollista turvata yhtäläisesti sijoituspaikasta riippumatta, voidaan aluepolitiikkaki ottaa mukaan päätöksessä. Tässä tavassa ei siis lähdetä ajatuksesta, että sijoitetaan tietty määrä ihmisiä hevonkuuseen, vaan siitä, missä viraston toiminta tulee tehokkaimmaksi.

    Museoviraston hajasijoittaminen ei äkkiseltään kuulosta hassumalta, mutta en siinä kylläkään mikään asiantuntija. Museovirasti ikään kuin sijoitettaisiin sinne, missä on myös tätä Suomen ulkomuseota. Ei hassumpi ajatus. Mutta Karpelalla voi olla tietysti asiaa hoitavana ministerinä hyvät perusteet säilyttää virasto pääkaupunkiseudulla. Jos nämä perusteet ovat sellaisia, joilla kyetään parhaiten turvaamaan viraston toimintaedellytykset, Karpela on ehdottomasti oikeassa. Usein onkin niin, että ministerin ollessa todella vastuussa jostakin toimialueesta, hän myös toimiin sen parhaaksi. Tällöin kaiken maailman hajasijoitushaihatukset jäävät toissijaiseksi jopa hajasijoituspuolueen edustajalta. Lähdetään siis siitä, että Karpela on asiaan perehtyneenä oikeilla jäjillä ja muutetaan kantaa, kunnes toisin näytetään.
  10. Suurin virheesi on siinä, ettet ota onkeesi järkeviä ja perusteltuja näkemyksiä, vaan jankutat edelleen samaa virheellistä tietoa. Pelkään, että tämä on merkki pysähtyneisyydestä, siis aivotoiminnan. Mutta yritän silti vielä lyhyesti.

    Kuusisella ei ole vaikutusta SDP:n aatepohjaan. SDP ei ole noudattanut lainkaan Kuusisen vallankumouksellisia ja sosialistisia linjauksia. Siinä ei silloin paina yhtään Kuusisen kansainvälisyys. Hän ei ole SDP:N aatepohjan luoja. Päinvastoin SDP on koko ajan kehittynyt poispäin Kuusisen aatteellisista näkemyksistä. SDP:n aatteellinen pohja on erittäin reformistinen, demokraattinen ja dynaamisuutta korostava. Tälle aatteelle ei ole löydettävissä yhtä henkistä isää, mutta Väinö Tanner on kyllä lähimpänä sitä historiassa.

    Juhani Suomea voi varmaankin pitää toisinajattelijana. Hän edustaan K-linjalaista despoottisuutta, sen rappioituvaa jäännettä. Suomi tyrmää lähes kaikki ne, jotka ovat rohjenneet sanoa poikkipuolisen sanan Kekkosesta. Siinä eivät silloin säästy Mauno Koivisto, Johannes Virolainen eikä Max Jakobsson. Jokainen voi tarkastella Suomen lähdeviitteitä vailla olevaa "tutkimusta" millaisena haluaa, mutta mitään tieteellistä pätevyyttä sillä ei voi olla, kun tarinoita ei mahdollista tarkistaa. Suomihan aikanaan moitti kovin sanoin Lasse Lhtistä tieteellisyyden puutteesta, mutta panee nyt itse monta kertaa paremmaksi.

    K-linja edustaa mennyttä vallanhimoista maailmankuvaa. K-linja oli klikki, jolle demokratia merkitse vain hidastetta vallankaipuussa. K-linja uskoi harvainvaltaan, pahimmillaan yhden miehen valtaan. Parlamentarismia K-linja on aina vastustanut. Juhani Suomi on tuollaisen maailman viimeisiä lipunkantoja ja voi sanoa, että onneksi lähes ainoita. Tämä ei tarkoita, etteikö SDP:n historiaa ja Mauno Koiviston presidentin kautta voi tutkia kriittisesti. Juhani Suomen uskottavuus asiassa on kuitenkin nolla ja sillä hän melkein saa jo kumotuksi kaikki väitteensä ja sekin on suuri vahinko. Toivotaan, että Koviston aikaa ryhtyisi selvittäämään joku sellainen historioitsija, jolla olisi vähemmän oma lehmä ojassa.

    Myös Keskusta on kehittynyt poispäin alkiolaisista näkemyksistä niin, että Kekkosen-Korsimon linjauksia ja ns. K-linjaa voi paremmin pitää Keskustan aatteellisuuden perustana, kun katselee puolueen sodan jälkeistä toimintaa.
  11. Menit aivan asian ytimeen. Tämä on aihe, josta aioin kirjoittaa oman avauksen, mutta sitten huomasin tämän antiteesin ehtineen ensin ja ihan hyvä niin.

    Näkemykseni asiaan ei ole pelkästään tai edes ensisijaisesti päivänpoliittinen, vaan historiallinen. Maalaisliittolaisuus/kepulaisuus ei ole ollut mikään dynaaminen poliittinen liike siinä mielessä, että sen seurauksena olisi tapahtunut yhteiskunnallista kehitystä. Päinvastoin kepulaisuus on ollut kaiken kehityksen jarruttajana. Ja nimenomaan tällainen jaruttava asenne olisi ollut tuhoisaa koko Suomelle, ellei meillä olisi ollut riittävästi keskustavastaista tahtoa ja politiikkaa sen vastavoimana.

    Otan tähän seuraavaksi vertailuna esille sosiaalidemokraattisen yhteiskuntakehityksen mallin, joka yhdestä näkökulmasta on ollut erittäin dynaaminen ja nostanut osaltaan Suomen sellaiseksi elintasovaltioksi kuin se on. Tällaista kehitystä kepulaisuus on kaiken aikaan yrittänyt vastustaa.

    Kepulaisuuteen on kuulunut omaisuuden suojan korostaminen. Se on ollut osa pysähtyneisyyttä, turpeeseen kiinnittymistä. Kaikki tarmo on menneyt olemassaolevan puolustamiseen. Ja siitä on sitten syntynyt sellainen harha, että esim. sosiaalidemokratian ensisijainen tähtäin on omistusolojen muuttaminen. Näin ei ole. Sosiaalidemokratiassa yhteiskuntaa on kehitetty kohti tasa-arvoa. Tässä suhteessa todella suuri ja merkittävä ponnistus on ollut koulutuspainotteisuus ja kouluttautumisen oikeuden takaaminen kaikille halukaille omista taloudellisista voimavaroista riippumatta. Tällainen politiikka on johtanut siihen, että talouselämä on saanut uutta dynaamista voimaa ja kansan sivistystaso kohonnut yleisesti. Samalla se on antanut mahdollisuuden muutokseen.

    Muutosmahdollisuus on tarkoittanut sitä, että maanviljelijän lapsesta ei ole tarvinnutkaan tulla maanviljelijää tai kutomoteollisuustyöntentekijän lapsesta kutojaa. On tapahtunut sosiaalista ja taloudellista säätykiertoa kohti uutta. Tämä on puolestaan aikaanssanut innovatiivisen kierteen, jonka yhtenä tuloksena on esim. sellaisen huippuyhtiön kuin Nokian syntyminen. Lisäksi sama kierto on nostanut suomalaisen tutkimuksen joillakin aloilla kaikkein edistyksellisempaan kastiin.

    Ihmisiä on sosiaalidemokratiassa haluttu motivoida. Kouluttautumismahdollisuuden luominen on osa tätä motivointia. On ollut mahdollista hypätä elämän vihreälle oksalle eikä juuttua entiseen kurjuuteen. Tämä on sosiaalidemokraattisen hyvinvointimallin aivan keskeinen idea. Ay-liike on puolestaan palkkapolitiikallaan pyrkinyt motivoimaan työväkeä siihen, että työnteko kannattaa.

    Aiemmin koko oikeisto oli yhtenä miehenä jarruttamassa tätä dynaamista kehitystä. Sittemmin liberaalisti (en tarkoita uusliberalismia) ajatteleva oikeisto on nähnyt dynaamisuudessa taloudellisen voimavaran ja tukenut suomalaista hyvinvointimallia jäättäen näin omistukseen liittyvät asiat toissijaiseksi. Tällaisena poliitikkona voidaan nähdä nykyajasta esim. Ben Zyskowicz, mutta myös Kokoomuksen viimevuosikymmenien puoluejohto kokonaisuudessaan.

    Kepulaisuus ei ole suostunut oikein käsittämään, tunnistamaan ja tunnustamaan tällaista dynaamista yhteiskuntamallia. Kepulaisuudessa on nimittäin nähty, että dynaamisuus vie vedet sen kaivosta. Dynaaminen yhteiskunta on kehittynyt poispäin maatalousvaltaisuudesta. Tämä puolestaan näkyy kannatuksen laskuna. Se on keskeinen syy sille, että Keskusta vastustanut maan kehitystä ja koko kansan etua.
  12. Tiedätkös "nuori äiti", miksi tuollaisia naisia on kautta aikain kutsuttu. Alkaa j:llä ja loppuu Ä:hän.
  13. Onko sinulla vika siina, että ymmärrä kirjoitettua tekstiä vai ylipäänsä vaikea ymmärtää yksinkertaisiakin asioita? Olen aika moneen kertaan ja monelta kantilta yrittänyt valaista asiaa, mutta ei vaan mene perille.

    Ei kukaan ole pyyhkinyt tässä pois perustajiaan. O.W. Kuusinen ei edes kuulu SDP:n perustajiin. Hän oli ainoastaan lyhyen ajan, pari vuotta SDP:n puheenjohtajana. Kuusista ei ole siivottu pois SDP:n historiasta. Historiaan hän kuuluu, mutta itsenäisyyden ajan SDP:n ja sen politiikan kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Silloin, kun Nokia vielä etupäässä valmisteli kumisaappaita, sillä oli oma johtajansa, joka kuuluu yrityksen historiaan, mutta hänellä ei ole osaa eikä arpaa siinä Nokiassa, joka on tullut tunnetuksi kännykänvalmistajana.

    SDP ei liene puolue, joka katsoo menneisyyteen ainakaan minään henkilönpalvontaapparaattina, vaan nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Keskustassa on kommunistien lisäksi havaittavissa tällaista menneiden aikojen henkilöiden palvontaa. Yksikään puolue ei ole korottanut sillä tavalla ketään ylipapin asemaan kuin Keskusta Kekkosen.

    SDP:llä ei ole koskaan ollut mitään tekemistä stalisnismin kanssa. Puolue vastusti aktiivisesti stalisnia ensin ase kädessä ja sitten politiikan keinoin. USAn Suomen suurlähettiläs raportoi jo 60-luvulla, että SDP:n ansiosta kommunismi ei levinnyt Suomeen. SDP:ssä ei ole ylpeilty tälläkään ulkopuolisella tunnustuksella eikä sitä ole nostettu esiin, vaikka se kertoo paljon puolueen historiasta.

    Sinulla on vaikea päähänpinttymä, jota ei ilmeisesti saa järkipuheella muutetuksi. Yleensä kovakalloisuus on muodossa tai toisessa lopulta diagnisoitu sairaudeksi. Otan osaa.
  14. Pahastipa olet mennyt pyörälle päästäsi. Yritän auttaa. On ihan sama mitä kirjoitin eilen tästä asiasta. Sinä nimittäin yritit todistella, että nimimerkin "Niinpä" kirjoittaja olen minä ja todistuksesi toit sen, että tuo kirjoitukseni on poistettu palstalta, jolloin muulla kuin itselleni se tuskin on enää tallessa. Jos olisit vaivautunut tarkistamaan tämän päivän kirjoituksia, olisit havainnut erheesi. Se että eilen kirjoitin jotain vähän samantapaista kuin tänään, ei mitenkään todista sitä, etteä olisin nyt kirjoittanut jollain toisella nikillä. Menikö nyt tämä periaatteessa varsin yksinkertainen asia perille. Sinähän se aloiti sen sormi pystyssä vihjailun enkä minä. Oletko siis änkyrädemari?
  15. Kissan saa kernaasti nostaa pöydälle, jotta sellaiset virheelliset ennakkoluulot, joita sinullakin on, tulisivat oikaistuiksi. Kuusinen on kyllä historiallisesti kiinnostava henkilö, mutta ajankohtaisesti ei. Kukaan ei ole tämän asian suhteen herkkänahkainen saati aggressiivinen, kun asiat esitetään niin kuin ne todellisuudessa olivat eikä sellaisina kuin änkyräkeskustalainen propaganda haluaa ne esittää.

    Keskeistä Kuusisen osalta on huomata, että oli ensinnäkin SDP:ssä selkeästi vasemmistoon kuulunut poliitikko. Ilmeistä on, että SDP:n itsenäisyyden ajan politiikka ei viehättänyt Kuusista laisinkaan, koska hän perusti uuden puolueen eli Suomen kommunistisen puolueen, jonka toiminta oli kuitenkin Suomessa kiellettyä. Kuusisesta tuli siis kommunisti, mutta SDP jäi ennalleen. Jos joku on tyytymätön puolueensa toimintaan, siitä voi siirtyä pois. Silloin tällöin tällaista tapahtuu Suomessa. Muitakin esimerkkejä on kuten Veikko Vennamo (ex. Maalaisliitto) ja Aarre Simonen (ex. SDP)tunnetuimmasta päästä.
  16. Sulla taitaa isopyörä heittää jo pahasti, kun päivätkin menevät jo sekaisin. Tässä linkki tuohon tämän päiväiseen kirjoitukseeni, joka on edelleenkin tätä kirjoitettaessa palstalla:

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010896861

    Kirjoittelen nykyisin vain yhdellä ja samalla nikillä. Ennen rekisteröitymisiä kirjoitin myös nimimerkillä "Älä äänestä änkyräkepua". Syynä tähän oli se, että joku muu halusi välttämättä käyttää samaa nimimerkkiä, mutta tätä varannikkiä ei kukaan koskaan ottanut itselleen.
  17. Pidätkö häntä mahdollisesti eläimenä, joka tarvitsisi hellää hoitajaa. Voit olla oikeassa, kun katsoo hänen ahdistuksen purkauksiaan.
  18. Suksi ei silloin taida okein luistaa, vaikka voiteet olisi pohjassa, jos monot ovat väärissä jaloissa. Ja sinulla on kyllä menneet puurot ja vellit pahasti sekaisin.

    Otto Kuusinen ja hänen tyttärensä Hertta Kuusinen olivat kommunisteja, eivät sosiaalidemokraatteja. Se että sekä kommunistisella että sosiaalidemokraattisella työväenliikkeellä on ollut yhteinen tausta, ei poista sitä tosiasiaa, että nämä poliittiset aatteet ovat ajautuneet myöhemmin täysin eri suuntiin. Välirikon totaalisuudesta kertoo paljon se, että Kuusisten tapaiset kommunistit pitivät sosiaalidemokraatteja verivihollisinaan. Tanner oli kommunisteille kirosana Suomessa. Kuusiset ja heidän laillaan ajattelevat kommunistit kokivat NL:n Suomen työväenluokan vapauttajina samaan aikaan, kun sosiaalidemokraatit, nämä asevelisosialistit taistelivat ase kädessä ja verissä päin estääkseen tällaisen työväestön vapauttamisen. Näiden asevelisosialistien maine on tässä suhteessa erittäin kova ja sitä ei saa muuksi muutettua.

    Kuusisen vaikutuksesta Kekkosen urakehitykseen en osaa sanoa, mutta kommunistit yleisesti, toisin kuin sosiaalidemokraatit ja Kokoomus, tukivat Kekkosta. Tämäkin on historiallisessa valossa kiistatonta. Kekkosta tukivat sekä NKP:n kommunistit että kotikommunistit. Tässä voi tietysti nähdä jotain yhteyttä Kuusisen ja Kekkosen välillä, jos haluaa.

    Kuusisella ei ole mitään erityistä roolia Suomen historiassa, ellei sitten voida näyttää, että hän olisi nimenomaan ollut nostamassa Kekkosta kommunistien suosikiksi. Venäläiset perustivat Kuusisen johtaman nukkehallituksen Suomeen talvisodan aikana, mutta huomattuaan, ettei tästä ollut kuin haittaa suomalaisten taistelutahdon lisääjänä, päättivät vähin äänin luopua siitä. Kuusisen merkitys on siis mahdollisesti siinä, että hänen hallituksensa olemassaolo nostatti vain näiden asevelisosialistien hurjaa taisteluvalmiutta.

    Kuusisen on saattanut liittyä Maalaisliiton kannattajien käsityksiin SDP:stä. Tämä onkin valitettavaa, koska ne käsitykset ovat usein virheellisiä. Kommunisteja ja sosiaalidemokraatteja on pidetty samana vasemmistona vähän eri nimillä. Ei ole havaittu, että kyse on täysin toisistaan poikkeavista ja toisensa poissulkevista aatteista ja linjauksista. Kuusinen edusti siinä kommunistista linjaa ja sosiaalidemokraatit revisionista ja ilmeisesti eniten juuri sitä Mauno Koiviston mainitsemaan bernsteinilaista näkemystä.Sen näkemeyksen mukaan kohti sosialismia edetään rauhanomaisin keinoin, ihmisten oman tahdon halusta uudistamalla yhteiskuntaa parlamentaarisen lainsäädännön avulla. Käytännössä vähitellen luovuttiin kokonaan tavoittelemasta sellaista sosialismia, jossa tuotantovälineet tulisivat yhteiseen omistukseen.

    Tämä sosiaalidemokraattinen linja on ollut yleiseurooppalainen menestystarina. Koko läntinen Eurooppa ja erityisesti Pohjoismaat ovat sen ohjattelemina kehittyneet hyvinvointivaltioiksi. Kansakunnat ovat eheytyneet eriarvosta tasa-arvoisiksi, mistä erinomainen esimerkki on juuri Suomi. Itsenäisyys alkoi sisällissodalla, jonka taustalla olivat suuri yhteiskunnallis-taloudellinen epätasa-arvo. Tästä on edetty vähän kerrallaan kohti tasa-arvoa ja saavutus on millä mittarilla tahansa arvioituna erinomainen lähtötilanteeseen verrattuna.
  19. Minusta ei kannattaisi ihan naureskellen suhtautua tämäntapaisiin esityksiin. Lahtelan esiin tuoma ongelma on todellinen. Naimaikäiset naiset ja miehet eivät kohtaa maaseudulla. Varmaankin on myös niin, että olisi hyvä löytää muitakin kuin oman kylän tyttöjä, koska nämä voivat syrjäseudulla olla ainakin etäistä sukua.

    Maaseudun poikamiesongelma on monasti inhimillinen tragedia. Kenenkään ei ole hyvä elää yksin, jos ei sellaista halua ja harva kai haluaa. Seurauksena on masentuneisuutta ja itsetuhoista käytöstä tai kohtaloonsa alistumista vähän kokoon käpertyen. Monasti ongelmaan sitten haetaan apua alkoholista, mikä on lopullisen tuhon tie.

    Tähän ihmisten ongelmaan on syytä hakea ratkaisua jo perusinhimillisistä syistä, vaikkei tavoittelisikaan väestönkasvun lisääntymistä. Maatalousnäyttelyillä oli jossain vaiheessa Ieva-niminen hakukone, joka yritti parittaa yksinäisiä. En tiedä, onko tällainen enää toiminnassa, kun on paljon muitakin tämänkaltaisia väyliä. Maaseudun poikamiesten tulisi rohkaistua niitä myös käyttämään.

    En myöskään usko ihan siihen, että kaupunkilaisneidotkaan karttaisivat hinnalla millä hyvänsä maaseutuelämää. Tässä on kyse vain jonkinlaisesta kohtaamisongelmasta. Itselläni on pari naimaikäistä tytärtä, joilla ei ole mitään maaseudulle siirtymistä vastaan. Ei heillä ole mitään huonoja ennakkoluulojakaan maaseudun pojista, koska kaveri- ja sukulaispiireissä on sellaisia tavannut. Toinen näistä on kyllä jo varattu ja ihan stadilaiselle liikemiehenalulle. Se vaan kertoo, että nämä kaupungin miehet eivät aikaile, vaan vievät parhaat marjat päältä. Toinen tyttäreni on aikonut hakea miehen itselleen maalta sitten kun se aika tulee ilmeisesti opintojen päätyttyä, noin niin kuin omasta mielestään. Ehtona on vain, että tällä on hevosia ja häistäkin lähdetään hevoskärryillä.

    Maaseutumiesten suurin houktin eivät ole he itse. Kaupunkilaistytöillä lienee sellainen käsitys -oikea tai väärä - että sellaisia vähän juntteja mörököllejä ne ovat, mutta luotettavia sellaisia. Tytöille on kuitenkin luonto ja eläimet tärkeitä. Hoivavietti suuntautuu monilla tytöillä lapsena ja murrosiässä eläimiin ja maaseudullahan on näitä ihmetyksiä tarjolla. Joka ei tätä usko, käyköön tarkistamassa asian millä tahansa ratsastustilalla kaupungissa. Tyttöjä vilisee joka paikassa. Saman näkee esim. Malmin lentokentän läheisyydessä Falkullan eläintilalla täällä paakaupunkiseudulla.

    Lahtelan ehdotus naimamatkoista ei välttämättä ole kaikkein onnistunein malli, mutta varmaan kokeilemisen arvoinen muiden joukossa. Nykyisenä tietotekniikan aikana on paljon nopeampia ja halvempiakin tapoja.

    Jokainen esitys ihmisten yksinäisyyden poistamiseksi on inhimillisesti katsoen erinomainen, tulipa se mistä puolueesta tahansa.
  20. Valitettavasti tämä puolue, SDP ei sovi sinulle. Se ei tosiaankaan kunnioita Kuusista, vaan on hylännyt tällaisen oppi-isän. Puolue on halunnut ilmeisesti uudistua ja ottaa opikseen virheistä. Siksi jumalkuvia ei pidä luoda, varsinkaan vääriä sellaisia. Keskustalla on Kekkosensa, sellaista taakkaa ei SDP ole halunnut kantaa. SDP on monien muiden puolueiden tapaan halunnit korostaa demokratiaa myös puolueen sisällä.

    SDP ei ole mikään kommunistinen puolue tai kepulainen joukkio, joilla on aina joku ylipappi, isä aurinkoinen, joka johdattaa tyhmiä lapsukaisia.
    21. 1249 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt