Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Alennuskoodit
Black Friday 2024
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
belgiter
profiilit
belgiter
belgiter
Vapaa kuvaus
Aloituksia
5
Kommenttia
444
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
Minulla on ehdoton oikeus kajota koiriemme syömisiin. Jo ihan siksikin, että jos koira aikoo syödä jotain luvatonta tai vaarallista. Ja koiramme hyväksyvät tuon käytöksen. Minä voin mennä ja nostaa koirilta kipot pois kesken syömisen, jos haluan. Mutta toisaalta koirat ovat oppineet, että kipot saa heti takaisin, jopa jonkin herkun kera, enkä nostele kuppeja turhaan. Sama juttu lelujen suhteen. Toisaalta, koirilla on lupa vahtia ruokaansa toisiltaan ja muilta eläimiltä, sekä tuntemattomilta ihmisiltä. Jos koira haluaa vahtia ruokaa joltakin ihmiseltä, se yleensä nappaa omaisuutensa suuhunsa ja siirtyy toiseen paikkaan. Vastakun se ei voi siirtyä, se varmaankin alkaa murista. Mutta meillä ei murista kotiväelle!
Ja ovista kulkemisista. Meillä koirat menevät ovesta ensin, muuten sekoaisin itse hihnaan. Yleensä vaadin nuorempaa istumaan tai muuten odottamaan, ennen kuin se pääsee ovesta. Se myös uskoo, jos aivan erityisesti käsken sitä odottamaan oven ulkopuolella. Samoin vapaana lenkillä koira kulkee edellä, noudattaa kyllä yleensä komentoa, mutta viime aikoina on ruvennut uhmaamaan jättäytymällä haistelemaan.
Jan Fennellin ohjeista eniten minun huomiotani on herättänyt se keksin syöminen ennen kuin koira saa ruokaa. hiton tyhmää! Joo, toimii ehkä. Mutta jos oikeasti haluaa noin toimia, eikö olisi luonnollisinta ruokkia koira perheen päivällisen jälkeen? Sillon ainakin toimii mahdollisten luonnon mallien mukaan, jos niihin susien syömisjärjestyksiin uskoo. Meillä koirat saavat ruokaa ihan illalla, eikä kukaan syö mitään ennen sitä. Mutta minä komennan koirat istumaan, joskus maatekin ja vasta luvan kanssa saa mennä kupille.
Niin että koiran omistajana ja ohjaajana olen sen ehdoton pomo. Sellainen, joka päättää kaikesta, mutta toisaalta ohjaa ja auttaa koiraa. Kyllä minä koiraa silittelen ja rapsutan, etenkin palkatessani. Leikin ja annan makupaloja, joiden eteen pitää koiran tehdä töitä. Kivulla koiran saa vain pelkäämään, ei pitämään pomona. Senkin opin kantapään kautta.
21.05.2006 17:50
Meillä alkaa koeviikko tiistaina. Sen kummempaa todistusta kuin jaksotodistus, me ei saadakaan. Kaikki kokeet ovat siis jakson lopuksi yhdellä viikolla eikä lainkaan normaaleja tunteja. Koe kestää kolme tuntia, sitten on ruokailu ja pohjatunnit (seuraavan päivän kokeeseen kertaukset) joskus saa vapaapäivän, jos palkissa (jaksossa on 8 palkkia eli paikkaa, johon voi valita kurssin) ei ole kurssia eikä pohjia seuraavalle päivälle. Kuvistyötkin pitää saada kiiruusti valmiiksi ja arvosteltavaksi opettajille, kun luokka menee remonttiin.
Tavallisia koeviikkoja en jännää, mutta ensi syksynä kirjoitan ruotsin ylimääräisenä yo-kirjoituksissa. Se vähän jännittää ja pitää lukea kesällä.
Ja sulle Haukku24: Kannataa peruskoulussa opiskella tärkeät jutut huolella, niin että ne jäävät mieleen. Siitä on hyötyä ainakin lukiossa, jossa ainakin luonnontieteissä asiat rakentuvat talon lailla peruskoulun perustusten päälle. Itselläni oli yläasteella kemia 10 (luin sitä kasiluokan, kun koulussa oli sellainen systeemi) ja lukion kakkosvuonna menin huolellisella tuntiseuraamisellani ykköskurssista kirkkaasti läpi ilman kirjaa!
Enkä minä ainakaan päntännyt peruskoulussa, joskin mulla on melkoinen tuntiaktiivisuus ja kuulomuisti.
21.05.2006 17:21
Ainakin cavalier sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi, niin olen kuullut. Hauska, pienehkö koira, useita eri värejä ja sen kanssa voi harrastaa hyvin esim. agilityä, tokoa, koiratanssia tai vaikka jälkeä. Mutta tuskin kärsii, vaikka olisi ihan seurakoirana? Myös collie tai sheltti voisi vastata toiveitasi.
Vehniksistä, snautsereista ja noista pystykorvista en tiedä paljoakaan, mutta en suosittele sinulle ainakaan belgiä tai rotikkaa. Ne ovat palveluskoria, jotka vaativat paljon aktiviteetteja ja/tai erittäin johdonmukaisen ja ennakoivan koulutuksen. Eli jos haaveilet yhä belgialaisesta, ota niin paljon selvää kuin ikinä saat koirasta tietoa, tutustu rotuyhdistyksen sivuihin ja ole valmis koiraan, joka ehtii kaikkialle eikä väsy koskaan, syö kaikki tavarasi ja rakastaa harrastuksia turhautuen, jos treenit jää väliin.
Belgien koulutettavuus on erinomainen ja se kiintyy voimakkaasti omistajaansa. Sopii ja vaatii paljon harrastuksiin, esim jälkeen ja agilityyn. En suosittele ekaksi koiraksi, mutta voi onnistuakin ekana, jos omistaja on valmis hankkimaan tietoa paljon ja käymään koulutuksissa.
Kasvattaja tulee myös valita erittäin huolellisesti.
Hinta lienee koirien keskiluokkaa? En ole ollut hankkimassa koiraa viimeaikoina... Kaikki koirat pitää opettaa sisäsiisteiksi! Se on varmaankin ennemmin yksilö- kuin rotukysymys. Belgialaiselle ei riitä pekkä peruskasvatus. Sen aivot vaativat toimintaa, mikä johtaa läpi elämän jatkuvaan koulutukseen. Kun tottelevaisuuskoulu loppuu, pk-harrastus alkaa
ja minulla jatkui temppujen opettamisena.
Tekstistäsi saan sen kuvan, että sinun pitäisi vielä vähän harkita koiran ottoa ja hankkia rutkasti tietoa jo ihan pennun ja koiran perusjutuista, esim. koulutuksesta ja eri roduista. Mieti myös, mitä koiralta haluat ja mitä olet valmis sen puolesta uhraamaan ja kuinka paljon sinulla on halua tai aikaa tai mahdollisuuksia koiran kanssa harrastaa. Entä mitä perheesi ajattelee koirasta? Koira on AINA koko perheen koira, vaikka vain yksi sen kansssa touhuaisi. Entä tulevaisuus? Opiskelu?
Kehotan sinua lukemaan seuraavia paikkoja:
Tuire Kaimio: Pennun kasvatus
Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit
Vuorinen: Elämää collien kanssa
Axi: Elämää shetlanninlammaskoiran kanssa
http://www.lemmikkipalstat.net
http://www.finbelge.fi
ja pitkä lista muita irjoja ja sivuja. Lisäksi voit mennä paikallisiin agilitykisoihin ja näyttelyyn tai match showhun ja jututtaa koiraihmisiä.
15.05.2006 20:56
Jaa belgit vietittömiä. Ihan niitten muutaman näkemäni käyttömalin perusteella sanon, että... Olen nähnyt alle vuotiaan malin jahtaavan hulluna naruun sidottua muovipalikkaa. Samaisella koiralla aloiteltiin myös suojelua.
Meillä on kaksi tervunarttua, ilmeesti näyttiksiä, joskin vanhaa linjaa. Mulla ei ole hajuakaan mistä puhun, kun kokemukset ovat toistaiseksi kovin vähäiset, mutta tuo nuorempi todella tykkää palloleikeistä, repimisestä ja vuosikkaana se yritti ajaa takaa kaikkea liikkuvaa, lähinnä polkupyöriä ja hiihtäjiä. Paimenvietiksi sitä kaikki kutsuivat. Mutta pallohullu se ei ole.
Tämä on ihana opetettava minulle, kun se on kaikkiruokainen namihullu kuin tykkää myös leikkimisestä. Myös nenänkäyttö on sille hyvin mieluista, päätellen siitä, miten innolla se menee vajaan, kun tietää, että sitten pääsee etsimään palloansa. Miellyttämishalu on myös suuri, välillä palkaksi riittää pari kehuvaa sanaa ja raaputukset korvan taa.
11.05.2006 21:14
Näin kerran koirapuistossa erittäin pienen sheltin. Se oli todella hento ja kooltaan jotain kleinspitz-luokkaa.
10.05.2006 20:05
Samaa olen minäkin kuullut, jopa useammasta lähteestä. Toisten koirien kanssa riehuminen on koiralle tosi stressaavaa. En tiedä, kuinka usein on liikaa, mutta kyllä koiran voi vielä puistoon aina välillä. Itse en veisi joka päivä. Sama juttu erilaisten pallo- ja repimisleikkien kanssa, ne voivat stressata koiraa henkisesti ja koira alkaa käydä ylikierroksilla tai oirehtia muuten.
Ulkona voi istuskella muutenkin, esim. ihan tavallisessa puistossa tai järven rannalla. Koiranpentujen ja aikuistenkin koirien mielestä moni asia on mukavaa, vaikka se ei aina olisikaan niille hyväksi. Esimerkiksi suklaa.
Ulkona voi myös kouluttaa koiraa, jos löytää sopivan paikan. Hommasta voi tehdä koiralle hauskan leikin.
10.05.2006 19:54
Mielellään sellaisia, että kun juttu tehdään, tehdään huolella. Ei sellaista jutustelua, jollaista näkee Lemmikki- lehden sivuilla. Esim jos on koirarotu, ei laiteta vain söpöjä kuvia ja lellittelyjä, vaan kerrotaan myös, mitä rotu vaatii. Koiramme - lehden rotuesittelyt ovat olleet mieleeni, joskin ehkä liian pitkiä, niiden lukemiseen tarvitsee varata aikaa.
Juttuja, joissa on älyttömästi numeroita ja kapulakieltä, ei jaksa lukea. Toisaalta ei viitsi kermavaahtoakaan.
Hienot ja värikkäät kuvat, joista näkee selvästi, mitä niissä on, ovat plussaa. Samoin hyvin kirjoitettu teksti ja erittäin selkeä ulkoasu. Ei saisi olla liian pientä tekstiä, tulee normaalinäköisellekin pää kipeäksi. Videoitakin voi laittaa ja ääninäytteitä.
10.05.2006 19:08
Epilepsia on kuulemma aika yksilöllistä. Meillä on vanhemmalla belgillä diagnosoimaton epilepsia, ja sen kohtaukset ovat juuri tuollaisia: koira liikkuu kuin keinuvassa laivassa, kuolaa, tärisee, laskee allensa ja on tosi peloissaan. Se pysyy kuitenkin koko ajan tajuissaan ja kohtausten väli on onneksi todella pitkä. Kohtaus kestää joitakin minuutteja. Mekin luulimme ensimmäisellä kerralla, että koiralla olisi lämpöhalvaus tai muita helleongelmia, mutta kohtauksia alkoi tulla talvellakin.
10.05.2006 18:54
Taidat tarkoittaa FIX-rekisteriä?
06.05.2006 15:29
Meidän nuorempi osaa niin monta, että en edes muista kaikkia. Täsä kuitenkin jotain:
Useimpiin temppuihin on myös käsimerkki. En ole ihan kaikkea itse koiralle opettanut, mutta hionut kyllä
Kaikki tokokäskyt (tai ainakin melkein kaikki)
Agilityestekäskyt
Tassu (antaa oikean tassun)
Toista (antaa vasemman tassun)
Toinenkin (nostaa toisenkin tassun kädelleni)
Peruuta (peruuttaa poispäin minusta)
Välistä (pujottelee jalkoneni välistä, paikallaan tai kävellessä)
Ryömi (ryömii luokseni tai vierelläni)
Rako (kävelee jalkojeni välissä)
Löydä (etsii ja ilmaisee piilottamani esineen)
Etsi (vähän sama kuin 'tuo', joka on noudon tokokäskynä meillä, nyt koiran pitää kuitenkin etsiä)
Kivelle (etsii ympärostöä korkeamman kohdan ja hyppää tai kiipeää sille)
Oikealla (seuraa 'väärällä' puolella)
Kädet (hyppää käsieni välistä)
Jalka (hyppää ojennetun jalkani ylitse)
Valot (sytyttää tai sammuttaa valot)
Tuuppaa (tuuppaa osoittamaani esinettä)
Peitto (repii peiton sängystä)
Kyljelle (kieri)
Prsh (irvistän ja koira nuolaisee minua)
Takaa (koira kiertää takaani selvittääkseen sotkeutuneen hihnansa)
Ravista (toimii toistaiseksi vain kun koira on märkä)
Omppu (koira pyörähtää vastapäivään)
Kieppi (koira pyörähtää myötäpäivään)
Sano (alkaa haukkua)
Passaa (nousee takajaloilleen)
Kumarra (kumartaa, toistaiseksi vain minuun päin)
05.05.2006 20:07
Rekisteripaperi on koiran "henkilöllisyystodistus ja kirkonkirja". Rekisteritodistus kertoo, että koira on puhdasrotuinen, ja että sen esi-isät ovat tiedossa. Rekisteriä ei tarvita vain näyttelyssä vaan myös esim. agility- ja muissa kilpailuissa. Paperittoman koiran jälkeläisiä ei myöskään saa rekisteröityä.
Koiran rekisteröiminen on koiran hinnasta hyvin pieni osa. Umat ja kumppanit pentueita kasvattaneina tietävät hintaluokan, mutta tiedot löytyvät varmasti myös kennelliiton sivuilta. Eiköhän se kuitenkin liiku alta sadan euron/pentu?
Rekisteröimättömän "rotukoiran" ostaminen on eettisesti epäilyttävää, sillä kasvattajalla ei aina ole puhtaita jauhoja pussissaan: pennun emää on voitu pennuttaa liian usein tai sitä on hoidettu huonosti, vanhempia ei ole tutkittu, kasvattaja on ollut laiska, vanhempia ei ole rekisteröity... Yleensä takana on rahanahneus. Eikä mikään myöskään takaa, että pennun isä olisi ollut samaa rotua kuin emä. Joka tapauksessa, rekisteröimätön koira on virallisesti sekarotuinen. Sitä ei saa rekisteröityä ja harmi on suuri, jos sen kanssa myöhemmin haluaisi kilpailla vaikka palveluskoiralajissa (joskin vain tietyillä roduilla on osallistumisoikeus?)tai käyttää jalostukseen.
Eikä saa sekoittaa sekarotuisten FIX-rekisteriin. Se on kai jonkinlainen tietokanta tunnistusmerkinnöistä? Sekarotuistenkin kanssa saa kilpailla joissakin lajeissa rajoitetusti, mutta koirien tulee olla tunnistusmerkittyjä, puhdas- ja sekarotuisten. Tunnistusmerkintä tarkoittaa, että koiralla on tatuoitu numerosarja, tavallisesti korvassa, tai niskanahan alla mikrosiru, joka luetaan erityisellä laitteella.
Tulos: Virallisesti puhdasrotuista koiraa ei saa ilman papereita. Rekisteröimättömät rotuiset ja selvät sekoitukse ovat sekarotuisia. Oletetaan, että on kasvattaja, jolla on rekisteröity narttu, joka on astutettu rekisteröidyllä samanrotuisella uroksella. Koirat on kuvattu ja hyvin hoidettu ja yhdistelmä harkittu, kaikki on kunnossa. Pentujen synnyttyä kasvattaja rekisteröi pentueen. Tai ei rekisteröi. Yleensä rekisteröi.
Tästä asiasta on keskusteltu monta kertaa ennenkin tällä palstalla, välillä todella riitaisaankin sävyyn.
Sinuna minä ostaisin rekisteröidyn koiran, esim. värivirheellisestä voi saada hiukan alennusta. Tai puhtaasti sekoituksen, joskin pitää katsoa, mistä sen ottaa, koska jotkut välittävät sekarotuisia ja rekkaamattomia epäilyttävin olosuhtein. Tätä toimintaa ei saa tukea! Voit myös miettiä, löytyisikö se oma koira löytöeläintalosta, nekin kyllä maksavat jonkin verran ja niillä voi olla traumoja entisestä elämästään.
Koiran hankinta ei saa olla pelkkä rahakysymys. Koirassa on muutakin kuin hankintahinta. Sillä voi olla jokin sairaus, joka vaatii kalliita lääkkeitä tai erikoisruokavalion. Pääasia on, että koiranhankkija on harkinnut koiraa tarkoin ja tietää kykenevänsä sen hoitamaan. Ja myös kykenee.
05.05.2006 19:50
Myös meidän nuorempi koira söi pentuna kiviä. Ei harmainta aavistusta,
miksi, koska se sai riittävästi ruokaa ja oli terve, joskin tosi laiha.
Lopulta koiralle hankittiin kuonokoppa, sellainen, jossa menee hihna
niskaan ja tarralla säädettävä kangas kuonon ympärillä. Aluksi pentu ei
tietenkään sietänyt sitä, mutta tottui. Aikanaan tämä
belgianpaimenkoira sitten kasvoi ulos kapistuksesta eikä enää
syönytkään kiviä. Kakkea muuta se kyllä söisi teiden varsilta.
Kuonokoppaa käytettiin siis vain ulkoillessa!
Mtv 3:n keskustelupalstalla joku ehdotti kieltämistä, mutta se ei ainakaan
meillä toiminut, koska oli tosi vaikeaa huomata, koska koira naposteli
soraa. Tietenkin olisi hyvä, jos osaisi opettaa koiralle, että maastosta
ei syödä mitään, mutta minä en tiedä, miten se tehdään.
Onnea koirankasvatukseen!
(Viesti on lähes suora kopio eräälle ihmiselle lähettämästäni sähköpostiviestistä.)
03.05.2006 19:37
Koirakirjoissakaan ei mielestäni paljoa puhuta koiran murkkuiästä tai siitä miten siihen pitäisi suhtautua. Tai mistään muistakaan haittapuolista ja niitten poistamisesta päiväjärjestyksestä. Käsitellään vain pennun kehitystä syntymästä jotain puolivuotiaaksi?
Onko kukaan tavannut kirjaa, jossa tulevaa koiranomistajaa olisi peloteltu riehuvalla nuorella aikuisella koiralla, naarmuisilla lattioilla ja huonekaluilla, läikittyneillä matoilla tai jyrsityillä ovenkarmeilla? En minä ainakaan.
Entä kuinka moni kasvattaja varoittelee, minulla kun ei ole kokemusta, kun en ole koirapentuetta kasvattanut tai keskustellut kasvattajien kanssa.
02.05.2006 12:14
Minusta Melissa on oikein kaunis. Ihan oikeasti. Kuvissa se on vielä nuori, ja siksi korvat ja raajat (jos niitä kuvissa näkyisi) ovat varmasti suhteettomat. Mutta minusta se on vain söpöä. Ja nimenomaan pystyt korvat ovat terveet. Lupat altistuvat helpommin tulehduksille, koska ilma voi korvakäytävässä vaihtua kehnosti ja korvaan voi kertyä likaa.
26.04.2006 21:10
Olet varmmaan jo huomannut kyseisten rotujen vaativan paljon toimintaa ja harjoitusta. Kyllä se voi aloittelijaltakin onnistua, mutta vaativuus voi yllättää ja joitakin virheitä on vaikea korjata. Minä olen todellinen aloittelija - joskin minulla on kokemusta vain näyttötervusta, jolla olisi kyllä mielestäni ollut mahdollisuuksia pk-uralle ja jonka alkukoulutuksesta en itse huolehtinut. Pentuna tämä toinen perheeni koirista oli äärimmäisen vilkas.
Eli jos näistä roduista pennun hankkii, ensimmäinen asia on valita kasvattaja huolella, niin että hän voi auttaa, jos tulee ongelmia, ja varautua ilmoittautumaan erilaisiin koulutuksiin ja liikuttamaan koiraa. Jos koira ei saa tarpeeksi virikkeitä, se keksii ne itse - eikä se yleensä ole omistajan kannalta kovin mieluista.
26.04.2006 21:01
Auf die Nacht in der Spinnstub'n,
da singen die Mädchen
da lachen die Dorfbub'n,
wie flinck geh'n die Rädchen.
Spinnt jedes am Brautschatz,
dass der Liebste sich freut,
nicht lange, so gibt es,
ein Hochzeitsgeläut.
Kein Mensch, der mir gut ist,
will nach mir fragen,
wie bang mir zu Mut ist,
Wem soll ich's klagen?
Die Tränen rinnen mir auf Gesicht,
Wofür soll ich spinnen?
Ich weiB es nicht,
ich weiB es nicht.
26.04.2006 20:49
Löytyykö ko. testistä tietoja netistä tai jostakin lehdestä? Kiinnostaisi vaan tietää...
Kuulopuheitten perustella belgin tila on aika heikoilla, mutta ei luovuteta vielä. Erityisesti etenkin tällä palstalla, jolle kirjoittelevia EI voi missään nimessäpitää LUOTETTAVINA, groenendaelia pidetään heikkoviettisenä turkkihirmuna.
Groenendael näyttävänä koirana varmasti kiinnostaa myös monia näyttelyihmisiä. Näyttelyissä ei mielestäni ole mitään pahaa, jos samalla valvotaan rodun teveyttä ja luonnetta sekä sitä, ettei rodun ulkomuoto jalostu joksikin muuksi kuin mitä se on. Sellaisen koiran, kuin belgi, kanssa pitäisi näyttelyiden ohella harrastaa jotain muutakin lajia.
Nykyisin juuri näyttelyitä pidetään syynä monen koirarodun luonneominaisuuksien muuttumiseen ja vääristymiseen sekä ulkonäön liioitteluun. Minusta syy ei ole yksinomaan näyttelyissä, vaan myös meissä omistajissa ja kasvattajissa, jotka kulkevat jonkin näyttelyarvostelun perässä... Me ne koirat kasvatamme, ei näyttelyt. Mutta kun ne arvostetuimmat arvosanat taidetaan erilaisten yhdistysten mielestä saada juuri sieltä nayttelytouhuista... Ristiriitaista.
En tunne groenendaelin nykyistä tilaa. Enkä muidenkaan muunnosten tilannetta. Nyt taidetaan elää jonkinlaista murroskautta rodun parissa. Jokaisen pitää valita puolensa. Lähteekö näyttämään vai käyttämään? Vai koettaako kumpaakin?
Meillä on kaksi ilmeisesti näyttölinjaista tervunarttua. Vanhempi kyllä repii hihnaansa, kun haluaa pomottaa tai innostuu, mutta se ei ole kovin motivoitunut koulutteluun tms. enkä ole pahemmin kokeillutkaan, koska kemiat ei tähän koiraan osu.
Nuorempi sen sijaan tykkää hurjasti repimisleikeistä, kunhan sen saa ensin innostettua. Eikä se ole kovin vaikeaa. Sille on opetettu, ettei tavaroihin saa koskea ilman lupaa, joten patukalla leikkiessä sille pitää kertoa, että nyt todella leikitään ja revitään. Uskon, että koirasta olisi saanut hyvän harrastuskoiran toko- tai pk-puolelle ja agilityyn, jos se olisi päätynyt aktiiviselle ohjaajalle.
Tiedä sitten. Jos kohdalle osuu hyvä groenendael tai tervu, siitä todennäköisesti saa hienon harrastuskaverin. Mutta työkoiraksi sen pää ei ehkä enää riitäkään?
26.04.2006 20:29
Minä en todellakaan usko tuollaiseen väitteeseen. Että olisi vielä lehdessä julkaistu... Vaikka mistä minä tietäisin, minulle kun ei lehteä tule.
Todennäköisesti belgialaiset elävät ihan yhtä pitkään kuin muutkin rotukoirat. Kirjoissa puhutaan 12-14 vuodesta, mikä lienee keskitasoa.
26.04.2006 19:57
Keppi varmaan riippuu ihan koirasta, omistajasta, kepin käytttarkoituksesta ja koiran koosta. Ite askartelin jonkun rullan hylsystä, joka on n. 60 cm pitkä ja 2-3cm paksu. päähän liimasin teippiä n. 3 cm matkalle.
Juttu oli myös helppo opettaa, koska koira tunsi jo naksun, ja on aina kiinnostunut tavaroista, joita pidän kädessäni. Niinpä vain odotin, että se menisi nuuskimaan. Pikku hiljaa vaadin sitä koskemaan nimenomaan teippialuetta ja hellästi - eikä saa ottaa suuhun.
Mutta en ole vielä keksinyt, miten käyttäisin keppijuttua. Tietyt asiat koirani oppii paremmin kädellä näyttämällä, koska sillä on perinteinen tokotausta. Koetin opettaa koiralle kepillä juttuja, mutta törmäsin aina samaan ongelmaan. Koira hakee keppiä, eikä tajua mitään, jos ei ole keppiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että homma ei toimisi muilla - onhan maailmassa jo lukemattomia koiria, joita on opetettu onnistuneesti kosketuskepillä.
Sen sijaan, sain koiran oppimaan nostamaan tassunsa päänsä yläpuolelle opettamalla sen koskettamalla keppiä tassullaan. Ehkä voisin opettaa sille 101 dalmatialaista-elokuvan en halua katsoa - tempun, jonka Pongo tekee, kun sen isäntä törmää ensi kertaa tulevaan vaimoonsa. Netta osaa jo elokuvan alun peitto pois-jutun, ainakin osittain.
Minä taas en tajua, mikä on vaaputin. Mikä se on? Heiluuko se jotenkin? Minun pitäisi saada keppi pysymään myös tukevasti pystyssä kauempana, koska koira tykkää kaataa tavaroita.
21.04.2006 19:52
koira tekee nousemisa vain päälle viiden metrin matkoilla ja alustan vaihtuessa. Hoituu harjoittelulla.
20.04.2006 20:01
14 / 23