pikkubellu
Kotimaa: ---
Koulutus: FM
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Naimisissa
Lapset: 1
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia70 aloitusta · 183 kommenttia
- Sinun ja vaimosi pitää keskustella vakavasti ja ehkä kääntyä koirakouluttajan puoleen. Kouluttajat huomaavat kyllä, jos ongelma on omistajan käytöksessä.
Koira on tärkeä ja rakas, mutta se ei ole lellivauva. Sille pitää opettaa, että ihmisten pitää saada olla rauhassa ja osoittaa hellyyttä myös toisilleen, ilman jatkuvasti kimpussa kiehnäävää koiraa.
Oma koirani ei ole koskaan nukkunut sängyssä. Olisi parempi, jos koiralle hankittaisiin oma kori, jota ei edes tuotaisi makuuhuoneeseen. Usein on vaikeaa lopettaa koiran hemmottelu, mutta koira voi olla aivan tyytyväinen, vaikkei sitä kaiken aikaa rutisteltaisikaan.
Ensi hätään suosittelen teille kahta hyvää koirankoulutusopaskirjaa:
Victoria Stilwell: Koirani vai minä, 2006
Morten Egtvedt, Naksutinkoulutusta koirallesi, 2006. - Minulla ei ole huonoja kokemuksia CP-yhdistyksestä eikä CP-liitosta. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, ettei kenelläkään ole oikeutta alistaa eikä määräillä toista, varsinkaan minkään yhdistyksen nimissä, eikä toisen kotiin tunkeutumista tai muuta yksityiselämään puuttumista saa hyväksyä missään olosuhteissa, ellei jonkun tiedetä olevan todellisessa vaaratilanteessa.
- Omat suosikkini ovat aina tummia, mutta Viivi on todella herttainen. Yllätyin hänen lyhyydestään. Pikkuset jyrää! :)
- Mielestäni on oikeastaan hyvä, ettei uhkauksesta käy selvästi ilmi, aikooko Erik todella käyttää lassoa vai onko hänellä mielessään aivan muuta. Näin lukijat voivat tehdä omia tulkintojaan, kunhan eivät ylireagoi.
- Kyllä, olen nimenomaan ahdas. Kumppanini ei sanonut, että häneen olisi sattunut, mutta ahtauteni vuoksi yhdyntä ei ole onnistunut aikaisempien kumppanieni kanssa. Gynekologi suositteli liukuvoidetta ja sanoi, että kipu lakkaa aikanaan. Toivottavasti!
- Ehkä et aimmin tunne tarinaa Oopperan kummituksesta. Sen luoja on ranskalainen Gaston Leroux, jonka romaani ilmestyi vuonna 1911. Tämä fanifiktiopätkä perustuu Andrew Lloyd Webberin musikaaliversioon.
Kyllä, Erik on kasvoiltaan epämuodostunut, mutta en kerro tarkemmin, jotta mielenkiinto alkuteokseen heräisi. :) Kyseessä on muuten kauhutarina - siksi Erikillä on lasso. - Fanifiktiota julkaistaan eniten Netissä, mutta siihen kuuluvia romaanejakin on ilmestynyt ainakin Amerikassa. Usein fanifiktion tarkoitus on viedä valmista tarinaa eteenpäin, muuttaa loppuratkaisua tai vain osoittaa lukijoiden kiintymystä tarinaan ja sen henkilöihin. Esim. sivustossa www.fanfiction.net on lukemattomia tähän lajiin kuuluvia tarinoita.
- Kommenttisi ovat kiinnostavia. Kyseessä on siis katkelma Netin fanifiktiosivuille alun perin englanniksi kirjoitetusta tarinasta, joka perustui omaan eroottiseen fantasiaani. Historiallisen romaanin osa ei ole tämä vaan alempana julkaistu asteekkiaiheinen tekstini.
Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa kökösti. Uhkausrepliikki "Seuraa minua..." kuuluu nimenomaan seksifantasiaani. Olet varmaan oikeassa, että selittelyä kannattaisi vähentää.
Näytin tekstin täällä lähinnä siksi, että sen on väitetty sisältävän raiskauksen, ja toivon lukijoiden vertaavan tähän omaperäistä historiallista tekstiäni, jossa rinnastetaan veriset rituaalit ja seksuaalisen vallankäytön mahdollisuus, jotta saisin tietää, reagoidaanko fiktion kuvaamaan seksuaaliseen aggressioon usein liian voimakkaasti. - Kokeilin aikoinaan nostaa jalat silloisen miesystävän olkapäälle enkä lainkaan pitänyt asennosta. Onhan tilanne voinut muuttua.
Yksi mahdollisuus olisi istua miehen sylissä. Ratsastus miellyttää minua, mutta miehen mukaan ahtaus korostuu siinä. Olemme puhuneet myös asennosta, jossa levittäisin jalkani sängyn reunan ulkopuolelle ja mies seisoisi niiden välissä. Onko kokemuksia? - Vammani ei ole niin vaikea, ettei yhdyntä voisi olla mahdollinen. Sitä paitsi haluaisin joskus lapsen, eikä muu kuin luonnonmenetelmä tule kuuloonkaan.
- Enkö minä sanonut, että on jo aika muun kuin valkoisen johtaa Yhdysvaltoja? Onneksi olkoon Obama!
Tietysti olen huolissani Obaman perheen turvallisuudesta. Tämä oli kuitenkin todellisen demokratian riemuvoitto. :) - Kysyn sinulta asiaa, joka on pitkään mietityttänyt minua, koska näytät olevan hyvin perehtynyt tapoihinne.
Voiko kerrostalossa asuva kansanpukua käyttävä romaninainen mennä käymään ylemmässä kerroksessa asuvien valtaväestöön kuuluvien ystävien luo ilman, että hänen perheensä asunto ja ennen muuta keittiökalusto tulee "epäpuhtaaksi"? Siis jos esim. minun kotini alapuolelle muuttaisi romaneja, voisivatko perheen naiset käydä täällä? - On selvää, että romanien taipumus uhkailuun on vaikea keskustelunaihe. Sen käsittelystä ei kuitenkaan pidä loukkaantua. Onneksi minulla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta uhkailusta. Luettuani Kiban teosten aiheuttamista vihaisista reaktioista olen kuitenkin joskus miettinyt, uskaltaako romaneista ylipäätään kirjoittaa, jos vaarana on joutua uhkausten kohteeksi.
- Onhan olemassa myös termi kääpiökasvuinen. Minä käytän sitä. On aivan totta, että poliittinen korrektius menee usein liian pitkälle. Näin on esimerkiksi silloin, kun sokeita sanotaan vain näkövammaisiksi, vaikka kaikki näkövammaiset eivät suinkaan ole sokeita, tai silloin, kun puhutaan vain skolioosista, vaikka henkilöllä on kyttyrä.
- Asteekit ja muutkin intiaanikansat ovat aina kiinnostaneet minua. Olen hankkinut tietoa aihepiiristä teini-ikäisestä asti.
Koettakaa nyt käsittää, hyvät lukijat, ettei olkapäiden näplääminen ole mitään pornoa. Siihen kyllä usein liittyy eroottisia ajatuksia, mutta nimenomaan olkapäiden hyväily ei aina väistämättä johda seksiin. - Nykykäytäntö ON todella se, että kansan nimi kirjoitetaan niin kuin minä sen tähän kirjoitin. Kysykää kielitoimistosta. Kirjastonkin hakusana on juuri minun käyttämässäni muodossa. Tämän on varmistanut ystäväni, joka on erittäin hyvin perehtynyt Keski-Amerikan korkeakulttuurien historiaan.
- Selvennän hieman, mitä tarkoitin. Asteekit olivat - ja ovat - todellisia ihmisiä. Aion kirjoittaa heistä historiallisen fiktion, jossa kuvataan sekä uhrimenoja että eloon jääneiden sotavankien kohtelua.
Tämän palstan ulkopuolella jotkut lukijat ovat suhtautuneet kriittisemmin aikaisempien tekstieni sisältämään erotiikkaan kuin väkivaltaan, esim. reagoineet olkapään suutelemiseen, ikään kuin se olisi raiskaamista, mutta korkeintaan hieman ihmetelleet mieshenkilöni aggressiivista käytöstä. Aloitusviestini kiivas lopetus viittasi siihen, että tällä tavoin ajatteleva ihminen saattaisi hyvinkin hyväksyä ihmisuhrin sydämen leikkaamisen, mutta kutsua esim. "kuvottavaksi" sitä, että nuori asteekkimies näplää henkilökohtaisesti vangitsemansa tytön olkapäitä.
Itsestään selvää lienee, kumpaan tekoon lukijan minun mielestäni kuuluu reagoida voimakkaammin. - Omia mielipiteitäni kirjoitin. Viittasin siihen, että minun taannoin väitettiin kirjoittaneen raiskauksesta ja tappamisesta, vaikka tarinani mies vain hieman pelotteli naista hyväiltyään tätä ensin.
- Labyrintista löytynyt kuollut hirviöhän oli valtava käärmeen kaltainen eläin, jolla oli härän pää. Olen aina pitänyt sitä Waltarin versiona kreikkalaisen mytologian Minotauroksesta. Minotauros syntyi naisen ja härän pariutumisen seurauksena.
- Kilpikonnani nimi on Valo. Se on varsin omaperäinen nimi. Annoin nimen, koska kilppari on aktiivisimmillaan valoisaan aikaan enkä vuosia sitten ollut varma Valon sukupuolesta. Sittemmin se osoittautui urokseksi.
Koirani nimi taas on Bella, joka on yllättävän yleinen. Edellinen oli Linda, ja sillä oli omaperäinen lempinimi, Limputti. :) Meillä on ollut myös Jaki-niminen koira.