Vapaa kuvaus

Tyhmyys ei ole mikään syy olla ajattelematta. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

557

Kommenttia

2419

  1. Todellinen syy pakkoruotsiin löytyy J.K. Paasikiven päiväkirjoista. Hän toteaa, että ruotsinkielinen kansanosa Suomessa ylläpitää Ruotsin mielenkiintoa Suomeen ja rajaa hiukan Neuvostoliiton aggressioita. Hän toteaa:"Olisi parempi, jos ruotsalaisia olisi 1 milj."

    Syy on pätevä ja perusteltu, mutta se ei ole, että sitä ei sanota, vaan peitellään naurettaviin tekosyihin.
  2. Mirkka Lappalainen toteaa teoksessaan "Pohjolan leijona", että kun Kustaa Adolf II käänsi huomionsa etelään, Suomesta tuli siitä lähtien vain sotilaita ja veroja varsinaiselle Ruotsille tuottava rajamaa.

    Ruotsi on systemaattisesti hävittänyt suomenkieltä - ja onnistunut siinä. Vielä 1900-luvun alkupuolella pohjois-Ruotsi oli käytännöllisesti katsoen suomenkielistä, vaan ei ole enää. "Suomalaismetsien" viimeiset suomenkieliset kuolivat 1960-luvulla ja siirtolaisten jälkeläiset eivät puhu suomea edes ensimmäisessä polvessa; heidän vanhemmilleen ja heille on opetettu, että se on alempiarvoinen ja hävettävä kieli.

    Suomenkieli on ollut Ruotsissa yhtä kauan kuin ruotsinkieli Suomessa, mutta Ruotsissa sillä on nöyryyttävä "vähemmistökielen" asema: se rinnastetaan somaliin, romanoon, jiddishiin, saameen ja huom! meänkieleen, joka on suomenkielen kiistaton murre. Tälläkin hajota ja hallitse-taktiikalla suomenkielen häviämistä edistetään. Vrt. ruotsinkielen asema Suomessa!

    Suomenkielen tragediasta kiinnostuneen kannattaa tutstua Samuli Paulaharjun teokseen "Kiveliöitten kansaa" joka on lähes ainoa aiheesta kirjoitettu kirja, ja jota sanotaan "ruotsinsuomalaisten raamatuksi". Teos on ilmestynyt vuonna 1937, mutta ruotsiksi se on käännetty vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

    Ruotsin suhtautuminen suomenkieleen ja Suomeen on kautta aikojen ollut pahimmanlaatuisen siirtomaaherran riistoa, sortoa ja ylemmyydentuntoa.

    http://www.doria.fi/handle/10024/59693
  3. "Perämeri I"
  4. 19 / 121