hosike2
Vahvat käytännön ja teoriapohjat omaava evp-mies.
Jos voittaisin miljoonan, säästäisin sen menneisyyttäni varten.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia18 aloitusta · 437 kommenttia
- isoäitisi? Oliko isoisäsi puuhaillut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa? Tuollainen saattaa painaa mieltä ja ajaa miehen juomaan. Siinä voi olla syy isoisäsi ja hänen vaimonsa alkoholismiin. Isoisääsi taitaa kuitenkin olla myöhäistä auttaa, koska puhut hänestä imperfektissä.
Miten hapan maistui toisen puolen isovanhemmillesi?
Äitisi joi kotitilasi, sanot, oliko tila siis jo siirtynyt sinulle ja äitisi pani hyrskyn myrskyn? Oliko isäsi ns. "kotivävy"; se on monelle hyvällekin miehelle ollut kovin traumaattinen kokemus. Saattaa aiheuttaa aisan yli hyppimistä ja huikkaakin voi tulla otetuksi. Eipä ihme, että vanhempasi olivat (ovat?) deekuja! On myös ihan selvää, että sinä ja veljesi ette voi olla sen kummempia kuin olette; tuollainen sukurasitus niskassa ja päällepäätteeksi perinnöt sijoitettu inflaationkestävästi Alkon tuotteisiin.
Sinua tuntuu vaivaavan raa`an viinan maku? Juot ehkä Koskenkorvaa tai Pöytäviinaa, Ballantines-viskiä tai muuta karkeanmakuista etyyliä. Suosittelisin, että kokeilisit venäläistä votkaa, esimerkiksi Stolichnayaa, siinä on miellyttävän pehmeä ja lämmin aromi jota olisi säälikin pilata lanttaamalla. Isäni, tuurijuoppo, joi aina sitä, vaikka ei muuten venäläisistä pitänytkään.
Miehesi ei onneksi aiheuta enää minkäänlaisia ongelmia, hänhän lienee kuollut, vai? Koska mainitsit, että hänet on haudattu.
Lapsesi olet onneksi pystynyt pitämään irti turmion vesistä kaikista ongelmistasi huolimatta, siitä sinulle iso kunnia!
Et maininnut kysymyksessäsi ollenkaan mikä on ongelmasi! AA saattaa olla vaarallinen paikka sinulle ja suvullesi, moni kelpo juoppo on siellä ajautunut erilleen rakkaimmastaan ja katkonut sen jälkeen ihmissuhteensa sukuunsa, perheeseensä ja jokapäiväiseen toveripiiriinsä. Hyvää kesänjatkoa sinulle! - "Keskustelua alkoholin käytöstä ja alkoholismista".
Palstan aihe EI ole "Alkoholin käyttö".
Etkö todella huomaa eroa? - "Keskustelua alkoholin käytöstä ja alkoholismista."
Palstan aihe ei siis ole "Alkoholin käyttö"! - Ei kuulosta aidolta. Joko Tenkanen on taantunut tai olet yksi monista feikeistä.
- Juomattomuus viinaa himoiten, hampaat irvessä ja hermot kireällä ei ole raittiutta, se on kuivilla oloa. Siihen sisältyy suuri retkahduksen riski ja se on psyykkisesti muutenkin kovaa. Valitettavasti ei ole luotettavaa tapaa, jolla kuivilla olon voisi muuttaa aidoksi raittiudeksi. Minun kokemuspiirissäni parhaan analyysin tekee Raimo O. Kojo teoksessaan "Eroon viinasta".
- emme ala kohtuukäyttäjiksi koskaan.
- niin silloin on ongelma. Eikö kuulostakin hassulta sanoa:"Minulla on ongelma mutta se ei ole ongelma". Noin alkaa alkoholismi; minäkin join nuorena harvoin, mutta bileissä homma karkasi. Join pakonomaisesti, kuten sinäkin. Eräitä vuosikymmenien takaisia asioita häpeän vieläkin. Kun muut pitivät hauskaa, minä yrjösin ja/tai mokailin muuten. Alkoholi otti hiljalleen yhä tiukemman otteen elämästäni ja hallitsi lopulta koko olemistani ja elämääni. Nyt sen tiedän, mutta turhan kallista koulua tuli käydyksi.
- Miten miehesi kokee alkoholinkäyttönsä? Ahdistaako se häntä ajoittain tai koko ajan? Haluaako hän lopettaa? Kertomasi perusteella hänen juomisensa on jo pakonomaista, alkoholistista. Hänen mielipiteestään riippuu paljon siitä, miten hänen on mahdollista päästä eroon viinasta. Nimenomaan eroon, hän on ylittänyt rajan jolloin kohtuukäyttö on mahdollista. Jos juominen ei ole hänelle itselleen ongelma, tie viinattomuuteen voi olla liian pitkä tai ei edes mahdollinenkaan.
Pahaksikin päässyt alkoholismi ei ole kuitenkaan välttämättä lopullista. Asiasta kannattaa keskustella hänen kanssaan vakavasti silloin, kun hän on herkimmillään sen kanssa, juomisen tauottua ja pahimman krapulan hellitettyä. Jos teillä on lapsia, kertokaa miehellesi yhdessä, yhtään kaunistelematta, miten hänen juomisensa satuttaa teitä, miltä hän teistä vaikuttaa juovuksissa ja kuvailkaa hänen käytöksensä edellisen juomaperiodin aikana. Tehkää tämä rauhallisesti mutta ilman hienotunteisuutta, ilman myötätuntoa, ilman suojelua. Asettukaa häntä vastaan. Tehkää hänelle selväksi, että näin ei voi jatkua.
Suosittelen, että luet Raimo O. Kojon kirjan "Eroon viinasta". Se on asiantunteva käytännön opas juopon omaisille ja myös juopolle itselleen. Se on auttanut satoja, myös minua. - (Tai ehkä sisareni, ken tietää?)
Luin tekstisi huolellisesti ennen eo. kirjoitustani, joten minun ei tarvitse enää lukea sitä.
Kas, asiahan on miltä se näyttää! Jos kirjoitat hampun käyttöä suosivan kirjoituksen, tai sympatisoit sen käyttöä, asiaa ei muuta muuksi se, että sanot että et kannata niitä.
Olkaamme yhtä mieltä siitä, että vastustuksen tulisi koskea sekä alkoholia että huumeita. - Pystyykö alkoholisti, aktiivi tai passiivi, realistisesti arvioimaan huumeongelmaisen maailmaa? Eikö kannabiksen käytön ymmärtäminen ja sympatisoiminen ole samaa kuin että antaisi koululaiselle yhden tolpan pilsua; sehän on laimeaa eikä sillä pääse millään juovuksiin!?
Mutta se altistaa: useimmat minunlaiseni lienevät aloittaneet juuri sillä ja siirtynyt vähitellen kovempiin aineisiin, pidempiin juoma-aikoihin ja suurempiin määriin. Monen elämä on tuhoutunut sen tien, moni on kamppaillut isoissa vaikeuksissa sen kanssa ja kärsinyt ankaria fyysisiä ja psyykkisiä tuskia. Kannabis ei itsessäänkään ole missään mielessä vertailukelpoinen pilsnerin kanssa, vaan todellinen huume, ja ennenkaikkea portti koviin aineisiin. Siksi avaajan kirjoitus on vastuuton.
Ellei kannabiksen käyttöä halua muuten tuomita, todettakoon, että se on laitonta. - Kärvistelet näissä kirjoituksissasi siihen malliin, että psyykesi voi olla tekemässä irtiottoa viinasta. Olet huomaamattasi ottanut askelia vapautuksen suuntaan: myönnät alkoholismisi, kärsit siitä ja haluat päästä siitä eroon. Nämä ovat välttämättömiä asioita viinasta irtipääsyssä. Toivottavasti tällä tiellä seuraa jatkoa!
Suosittelen, että luet Raimo O. Kojon kirjan "Eroon viinasta". - On tyylikästä aloittaa ateria sanomalla:"Kuiva martini". Ryypin maku vain ei sitten niin hieno olekaan; viinaa mikä viinaa.
Tässä muistot palaavat muinaisiin. Toin kerran matkalta taxfreestä tosi hienon viskipullon ja säilyttelin sitä pitkäänsä jotain arvokasta tilaisuutta varten. Se juotiin yhden kaverin kanssa muistamattomassa kännissä pullonsuusta kapakasta tultua klo 02, tai jotain sinnepäin. - Viinanjuonnin lopettaminen sillä lailla että raitistuu on erikoinen juttu. Minä olin viinalakossa monta kertaa, lähes vuodenkin kerran, mutta aina se juominen alkoi uudestaan. En ollut raitistunut, olin vain "kuivilla".
Viinaa vastaan on turha taistella, mieliteko voittaa aina kovankin päätöksen. Minulle viinan jättäminen onnistui vasta sitten, kun olin sen edessä täysin aseeton, ja myönsin sen itselleni ja läheisilleni. Se oli heinäkuussa 1998.
Mitä minulle todella tapahtui, sitä en tiedä oikein itsekään. Kirjallisessa muodossa asiaa kuvaa parhaiten Raimo O. Kojo teoksessaan "Eroon viinasta". Suosittelen lämpimästi! - Täytyy aloittaa vähän kauempaa. Juoppo hahmottaa kaiken viina/viinattomuus-akselilla, mutta kun viina on jäänyt tarpeeksi kauas, maailma jäsentyy uudella tavalla. Viina ei yksinkertaisesti kuulu siihen. Se on menneisyyttä.
Silloin maailmaansa ei tarvitse "täyttää" tai "korvata" jollakin tekemisellä tms. Maailma täyttyy itsestään mielekkäällä tavalla. Ei se täydellinen ole eikä läheskään aina miellyttäväkään, mutta viinan välittömät vaikutukset ja mielen taustalla vaaninut atavistinen pelko ovat poissa.
Tämä on luonnollisesti henkilökohtainen kokemukseni eikä sitä kenties voi yleistää. - tarkoittanet? Onhan noita joitakin tullut tavatuksi:
- Postitoimisto
- Naisia
- Pystyssä kaiken aikaa
- Hollywood
- Siinä sivussa
- Lounaalla
- Pulp
- Likaisen vanhan miehen juttuja
ja muutamia runokirjoja.
Dostojevskiltä olen lukenut vain:
- Rikos ja rangaistus
- Riivaajat
- Muistelmia kuolleesta talosta
- Pelurit
- Valitut kertomukset
- Kirjoituksia kellarista
Minulla on myös Idiootti ja Karamazovin veljekset, mutta toistaiseksi en ole saanut niitä luetuksi. - "Viina se huuhtovi huolet pois
ja rinnassa kalvavan kaihon.
Vahvana suoneni lyö,
selvänä hohtavi pää.
Maalima kuin saippuarakko
eessäni heiluvi vaan..."
(Trad.)
Kannattaa myös lukea Nummisuutarin Eskon kuvaus ensimmäisestä (ja viimeisestä) humalastaan. (A. Kivi: Nummisuutarit) - pani minut vastaamaan, vaikka asiasta ei antamasi selvityksen perusteella pitäisi olla epäilystä.
Miehesi on täysi alkoholisti jonka elämänkaari alkaa kääntyä - ehkä äkkiäkin - ehtooseen.
Kirjallisuutta aiheesta:
AA:n "Iso kirja"
Raimo O. Kojo:"Eroon viinasta" - illan aloittamista laadukkaassa ravintolassa. Ennen aterioimista 2-3 aperitiivia (esim. katkeroa jäillä tai perinteistä martini-cocktailia), alkuruoaksi esim. etanoita valkosipulivoilla ja niiden kanssa kevyttä viiniä (esim. rosé), sitten muutama ruokaryyppy mieluiten värillistä viinaa, esim. linja-akvaviittia, pääruokana esim. häränfilettä bearnaise-kastikkeella ja valkosipuliperunoilla ja palan painikkeeksi iso pullo jotakin täyteläistä ja vahvaa, kallista punaviiniä. Jälkiruoaksi esim. hyydykettä ja siihen sopivaa viiniä. Aterian kruunaa kahvi ja muutama lasi vanhaa konjakkia. Sitten voitte alkaa ruveta ottamaan; suosittelen drinkkiä nimeltä "Kapteeniluutnantti"*. Niitä 12-15 fyysisestä koostanne riippuen. Kun toteutatte tämän ohjelman alle kolmessa tunnissa, niin jo on kumma jos ei ala jossakin tuntua!
*Aktiiviaikoinani "Kapteeniluutnantin" tilaaminen oli yleensä viimeinen asia jonka illasta muistin. - Voin puhua vain omasta kokemuksestani enkä tiedä kuinka yleispätevää se on. Joka tapauksessa viinapainajaisten määrä harvenee ja niiden ahdistavuus heikkenee. Jonkun kerran vuodessa niitä tulee edelleen; yhdestoista huikaton vuosi menossa.
- Olet siis yrittämässä kohtuukäyttöä. Istua iltaa hyvää kirjaa lukien, televisiota katsellen, rapsutellen koiraa ja maistaa tuopista tuolloin tällöin, ah! Tai keskustella syvällisiä fiksujen kavereiden kanssa pubissa kolpakon ääressä...
Alkoholisti yrittää mitä tahansa kunhan ei tarvitse luopua viinasta. Minä yritin aikanani mm. juoda vain viikonloppuisin, tai juoda vain juhlissa, tai juoda vain kotona, tai juoda vain olutta, tai juoda vain viskiä, tai juoda vain kerran viikossa, tai juoda vain lasillisen illassa, tai juoda vain lomilla. Juomattomaksi lupasin alkaa lukemattomia kertoja, mutta aina mielen pohjalla kyti kipinä, että joskus, jossakin, jotenkin, vielä pääsen kippaamaan.
Niin kauan kuin se kipinä kytee, ei juopolla (alkoholistilla, suurkuluttajalla, miten vain) ole toivoa raittiudesta, alkoholinkäytön hallinnasta puhumattakaan.