Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Asinto on melkoisen tärkeä tekijä normaalia elämää elävän ihmisen elämän kaikissa vaiheissa.

    Kaupungit, kunnat ja seurakunnat tarjoavat vuokrattaviksi eri tasoisia asuntoja. Kaikki niistä eivät sijaitse kaskustoissa, tai hienostokaupunginosan keskellä, mutta kaikissa niissä asuu ihmsiä erilaisista syistä ja erilaisista lähdökohdista asuntoon muuttaneina.

    Helsingin kaupungilla on eräitä asunto-.alueita joilla oli aikoinaan huono leima, niistäkin on jo päästy onneksi irti sielläkin.

    Vuokralaisena asujaa, vaikka asuu kunnan vuokratalossakin, ei voi luokitella asunnon mukaan, ei edes asuinpaikan mukaan. Monilla on ehkä ollut pakottava syy muuttaa vuokralaiseksi, monelle se on helppo ratkaisu, mikäli asunnon on kaupungilta saanut, itselleni ei koskaan ole sellaista ratkaisus ollut mahdollista käyttää, koska, kaupunki ei voinut tarjota asuntoa silloin kun perheineni olisin sitä tarvinnut. Asuisin ehkä sellaisessa vieläkin, jos aikanaan olisin asunnon saanut.

    Itse asun vuokralaisena seurakunnan omistamassa kerrostalossa, rauhallinen asuinympäristö, erittäin mukavia ihmisiä naapureina, ja järvinäköala avautuu ikkunasta. Ratkaisu on muutos omassa omakotitalossa asumiseen, mutta syitä en ala selittämään, asuminen näin on erittäin hyvä valinta niiden syiden vuoksi jotka muuttoni aiheuttivat, tai olivat alkusyy.

    Tässäkin talossa asuu vuokralaisina paljon yksinäisiä virkanaisia ja miehiäkin, joskin lapset nytkin leikkivät tuossa hiekalaatikolla osoituksena asuintalon ikäjakaumasta.

    Eihän luokitella ihmistä asunnon ja omistamisen mukaan.
    Ihmistä mitataan yleensä muilla mittareilla, koska köyhyys ei tee ihmisestä tyhmää, eikä rikkaus anna välttämättä viisautta.
  2. Molemmat kuluttavat maapallomme varantoja.

    Metsäteollisuuskin siirtyy tulevaisuudessa yhä uhanalaisimpiin puulajeihin, koska kasvu ja myyntihalukkuus eivät tyydytä teollisuuden tarpeita.

    Teollisuus vastaa siihen mitä me ihmiset kulutamme, ja me kulutamme suorastaan tuhlaamalla esim. paperia. joka raaka-aine on metsässä.

    Teollisuus keskittyy yhä suurempiin yksiköihin ja ne saastuttavat yhä enemmän niin ilmakehää kuin maaperää ja pohjavesiämme joiden riittävyydestäkään meillä ei ole mitään takuita.

    Raha tanssittaa valtaa, eli päättäjät ovat aina kuunnelleet enemmän pääomaa kuin kuluttajaa.
    Päästöjen rajoittaminen, yhtä tyhjän kanssa kun oikeuksia voi ostaa, ikäänkuin ilmakehäänkin oma lokero johon rikki yms. yhdisteet lasketaan kuin pihattonavetan liejut takapihan altaisiin.

    Media soittaa sen säveltä joka parhaiten maksaa.
    Uutisoinnilla voidaan peitellä omia virheitä, laittaa kaikki sattuman piikkiin kun sattuu vaikkapa öljyvahinkoja.

    Muuttuvassa maailmassa me elämme.
    Aseteollisuus voi hyvin, sen takaa länsimainen suurvalta.
    Meilläkin jokaisella on peiliin katsomisen paikka kulututustottumuksissamme.

    Lajittelemekko jätteet, meneekö maatuva jäte maatumaan ja energiajäte omaan laatikkoonsa. Onko jokin asia missä voisimme vähentää kulutusta tai säästää luontoa, varmasti jokaisella kun oikein asian miettii.

    Pää asia kai onkin että jokainen hoitaa asiat omalta kohdaltaan ja tekee valintoja ottaen huomioon ettei mikään luonnonvara ole ikuista, jos maailma kansoittuu samaa vauhtia eivät edes uusiutuvat luonnonvarat riitä ylläpitämään elämää samaan malliin kuin nykyisin.
    Pää tulee vetävän käteen ennusteiden mukaan tämän vuosituhannen alkupuolella.
  3. kun pulla on pureksittu ja suu tyhjä, voisi samalla jutella päivän polttavista asioista.

    Verotuksen kevennykset on kai jo "läpipuhuttu", koulukiusattujen asemaa puntaroitu, ja syksyn sääkin selvitetty vähän joka kulmalta.

    1990 luvun pankkikriisin vaikutuksista on puhuttu tänäänkin, verrattu meidän pankkejamme USA;n pankkikriisiin ja todettu oikein ministerien suulla, ettei meidän pankeillamme ole samoja riskejä kuin siellä on.

    Kunnat painiskelevat rahoitusvaikeuksissa, palveluja leikataan kaikilla sektoreilla, koska kustannustaso on kohonnut, muutoinkin, kuin palkkojen muodossa.
    Yksityisen kuntalaisen elämään kaikki supistukset vaikuttavat jollain tavalla.

    Pienen eläkkeen varassa elävän ihmisen on pakko kärsiä pienet kolotukset ja jomotukset, koska lääkäreille on jonot eikä raha riitä yksityisiin lääkäripalveluihin turvautumiseen.

    Korkotaso kohoaa. Velallisen korkoprosentti kohoaa euriborin myötä, mutta samalla, jotta pankeilla olisi lainattavia varoja, on talletuksille maksettavaa korkoa myös nostettava.
    Rahastoihin sijoitetut varat siirretään pankkitilille odottamaan parempaia aikoja, kunnes joku päivä virta kääntyy taas sijoituksiin.

    Millä perusteella kunnallisvaaleissa pitäisi nyt äänestää?
    Pitäisikä valita puolueen mukaan, vai riittääkö valintaperusteeksi ehdokkaan muu luottamus ja lupaukset, eli perustuuko valinta henkilöön, vai puolueeseen.

    Kuinka oman kunnan asioihin voi vaikuttaa muuten kuin antamalla äänensä?
    Vai voiko mitenkään?

    Tätä pähkinää puren tänään, kahvia juodessani.
  4. Hiirulainen salkussani.
    Harmaa hiiri haluaa huoneeseen,
    hajottaa hirttä hampaillaan,
    kiipeää kohti korkeuksia,
    kynnet kiinni kohteessa.
    Laudan laitaa laipiolle
    suunnistaa sinnikkäästi.
    Sinne sahahammas sijouttuu
    siellä säilytän salkkuani.

    Salkkuunhan siimahäntä sisälle,
    sinne sanomien sekaan,
    silppusi sisällön sotkuksi,
    sotki sontien salkkunikin.
    Parempi pysyä poissa pakanan
    papereitani pilaamasta,
    sanomiani sotkemasta.
    Käskenkö katin katalan
    katselemaan, kaitsemaan
    kuolon kitaan kuljettamaan
    mokoman monitaitoisen?

    Vai vienkö vintiltä villoinensa
    viheliään valloittajan,
    viskaanko vielä vipeltämään
    vapauteen vaikertamaan
    hiiren hiljaa hykertämään;
    " Miksi minun muille maille
    pitäisi pesäni piilottaa.
    Salkussa sain silputa
    paperia pehmikkeeksi
    pesäni pienen pohjalle.
    Pissa pieni pahentaako
    hajuhaittana hallitseeko
    ihmisiä inhottaako
    harmaan hiiren hajukin?"

    Paiskasin pellolle pissomasta,
    salkkuni sisälle sontimasta.
    Vaan vielä viisas vipeltäjä
    takaisin tulee takuulla,
    pakenee pirttiini pakkasia,
    tuopa tullessaan tuttujakin,
    suvunjatkajia suuren sakin.

    Syksy sitäkin surettaa,
    sateissa saapastellessa
    kasteisessa kaheikossa
    einekin ehtynyt edestään,
    siksi sujahtaa sisälle
    syksyn sateiden saapuessa.
  5. Tuohon kärkevyyteen viittasin siksi, kun vastasin moneen viestiin samassa ketjussa. Joidenkin mielestä se ehkä on liikaa äänessä olemista, mutta mielipiteideni takana seison, vaikka ehkä joskus otan kantaa liiankin voimakkaasti.

    Joukon mukana kulkeminen tuhoaa yksilön.
    Itsetunto kehittyy vain tuomalla julki oman mielipiteensä, mutta sitähän ei aina hyväksytä ja silloin oletkin se, joka joutaa menemään pois ryhmästä, yhteisöstä, tai missä muut tuntevat ylemmyyttä ja ikäänkuin alistavat valtaansa.

    Samoja kokemuksia meillä on varmasti kaikilla lapsuudesta ja nuoruudesta.
    Onneksi kotini oli maasudulla, jossa me pienen mökin lapset emme olleet ainoat "köyhän perheen kakarat" ja siellä en koskaan muista kokeneeni muuta syrjintää kuin kateus.
    Opettajan taholta sain kokea syrjintää, suoranaista epäoikeudenmukaisuutta joka loppui vasta, kun isäni vieraili opettajan luona koululla kysyen kovallakin äänellä mistä kenkä puristaa. Sen jälkeen minunkin taitoni hyväksyttiin, kutomani puseronkin sai olla valmiina ennen muita, kun opettaja sen aiemmin purki, "koska meidän tyttö on parempi kutoja kuin sinä".

    Itsetuntoani se ei vienyt. Purin hampaat yhteen ja kirosin salaa, koska tiesin sen taidon osaavani ja osaan vieläkin.

    Täälläkin on havaittavissa joukkoja, joukkoja joiden sisällä vallitesee samanmielisyys, he tukevat toisiaan, mutta luultavasti sielläkin jätetään tarkoituksella kielteiset tunteet sanomatta. Täällä kun ei voi todellakaan tiedää onko joukko yksi yksin vai yksi muiden kanssa. Koska muita ei henkilöinä tunne, ei tiedä kuinka voisi sanoa ja vastata ettei joku tuntisi varpaillaan hyppittävän. Moni masentuu, lannistuu ja poistuu palstoilta.

    Ehkä me vain emme kasva koskaan ulos kateudesta.
    Meissä asuu aina se pieni pirullisuus joka pulpahtaa esiin milloin mistäkin syystä, mutta meillä pitäisi olla malttia miettiä minkä ajatusleikin päästämme tänne palstalle masentaaksemme muita, tai suorastaan loukataksemme.

    Ystävät ovat tärkeitä. Heidän kauttansa voi suodattaa vaikeitakin asioita, ja, koska he tuntevat sinun hyvät ja huonot puolesi, he voivat paremmin ymmärtää, jos huonokin päivä on ystävälle purettava. Usein juuri huolista puhutaankin enemmän, ne jaetaan helpommin.

    Hienoja hetkiä ystävien kesken ovat iloisten uutisten kuulemiset puolin ja toisin. Yhdessä nauraen huoletkin kaikkoavat.

    Nuoret eivät useinkaan uskalla avautua vanhemmillensa, ja ikätoverikaan ei välttämättä kykene auttamaan nuoren ongelmissa. Silloin pitäisi olla lähellä se aikuinen joka kuuntelee, jolle uskaltaa puhua, jolta kysyä neovoja ja joka etsii apua jos sitä tarvitaan.

    Enemmän meidän pitäisikin olla niitä lähimmäisiä joiden puoleen kuka tahansa uskaltaa kääntyä. Itselleni lapset ja nuoret ovat kuin akunlaturi, heissä olevasta voimasta voin minäkin hyötyä ja toivon mukaan he saavat jotain evääkseen minultakin.

    Hyvä itsetunto häviää vahvan joukon mukana kulkevalta ja johtajaa seuraavalla on ystäviä. Vaikka joukko on joskus hyvä tuki, voi se olla myös tuhoava voima joka tallaa heikommat.
  6. """Kyllä yhteiskunta jo tukee aika lailla lapsiperheitä mutta se suurin syy lasten pahoinvointiin on ikävä kyllä laiskoissa vanhemmissa jotka raijaavat alle vuodenkin ikäisiä hoitoon - myös kun heillä itsellään on vapaapäiviä.""", sanot edellä.

    Joskus on hyväkin että raijaavat!

    En alkaisi moittimaan vanhempia tässäkään tapauksessa.

    Kuinka monessa kodissa lapsella on paha olo, sitä emme tiedä, mutta uskoakseni useimmat vanhemmat rakastavat lapsiansa.

    Kaikki vanhemmat vain eivät kykene kasvattamaan lapsia samalla tavalla, eivät ehkä antamaan läheisyyttäkään jota jokainen lapsi kaipaa.
    Päiväkoti tarjoaa paikan jossa lapsi saa kasvaa myönteisessä ilmpiirissä, oppia kanssakäymisen jalon taidon ja siellä ensimmäiseksi kiinnitetään huomiota lapsen käyttäytymiseen, jopa sen muutoksiin.

    Vastuullinen päiväkotihoitaja on lapset huomioiva, tarjoaa lohtua ja sylin silloin kun lapsi ei ole isän tai äidin seurassa.

    Onko hyvää kasvatusta sekään mitä usein näkee.
    Äidit istuvat tupakka kädessä hiekkalaatikon reunalla, lapset juoksevat pitkin pihoja, repivät istutuksia, tms. mutta äiti ei huomaa.
    En yleistä kotiäitejäkään, mutta kuinka monella kotipihaölla vanhemmat ovat mukana lastensa leikeissä?

    En syytä ketään, en nosta ketään jalustalle, mutta kaikissa asioissa on hyvää ja huonoa mukana, joten, annetaan vanhemmillekin oikeus tehdä omia päätöksiä. Hekin ovat ansainneet vapaapäivänsä!

    Anteeksi vaan kärkevä mielipiteeni, olen aina lapsen puolella, en häntä vastaan.
    Kaikista lapsista ei kasvatuksesta huolimatta kasva niitä mallikelpoisia nuoria ja aikuisia vaikka kasvattajat tekivät kaikkensa asian puolesta.
    Samassa laumassa voi olla "mustaa ja valkoista" mieltä.