kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Jeesuksen mukaan helmiä ei pitäisi antaa sioille. Entä sitten sikoja Helmille?

    Vastaus on selvä: ei jonkun ruuan syönti kadota eikä syömättömyys pelasta. Ruokaan tai muuhun liittyvät Raamatun tekstit eivät ole pelastuskysymys. Paavali sanoo, että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vähään... ja myös, ettei Jumalan valtakunta ole syömistä tai juomista vaan vanhurskautta iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.

    Paavalin sana pitää vieläkin.

    Mitä ruokaohjeet sitten ovat? Hyviä neuvoja. Terveys on talentti ja jos siitä voi pitää parempaa huolta seuraamalla yksinkertaisia Raamattuun tai terveeseen järkeen tai tieteelliseen tutkimukseen perustuvia neuvoja, niin näin kannattaa tehdä. Eikä koko asiasta kannata mitään haloota nostaa, vaikka joku vastuu kai jokaisella on talenttiensa käytöstä. Pelastuskysymys tämä ei ole.

    Jumalan armo riittää pelastamaan yhtä lailla sen, jolta terveys on mennyt (omasta syystä tai muusta syystä) kuin senkin, joka on huippukunnossa.

    Kai
  2. Adventtikirkossa on avoin ehtoolliskäytäntö.

    Kai
  3. "Tehkää tämä minun muistokseni..." on myös Jeesuksen oma sana. Ehkä se on ehtoollisen yksinkertaisin selitys ja ainoa, jossa ei joudu niihin vaikeuksiin, jotka mystinen tai sakramentaalinen ehtoollisen tulkinta aiheuttaa. Uskon kuitenkin, että uskovalle ihmiselle ehtoollinen on tarkoitettu hetkeksi, jossa sovitus Kristuksessa tulee eläväksi ja konkreettiseksi. Synti näkyy kaikessa karmeudessaan ja Jumalan armo kaikkikattavana ja pelastavana voimana.

    Pidän Lutherin vertauksesta. Ota kappale rautaa... voit koskettaa ja tutkailla sitä. Sitten laitat sen raudan tuleen kunnes se tulee punahehkuiseksi. Se on edelleen rautaa, mutta jos kosket sitä, tiedät ettei se ole sama rauta. Sitten hän viittaa ehtoollisen elementteihin. Leipä on edelleen leipää. Mutta kun uskossa ehtoollisessa siihen koskemme, ei se enää ole sama leipä...

    Loppuajatuksena vielä se, ettei ehtoollinen ole Jeesuksen kuolemaan viittaava hautaus... tai uusi ristiinnaulitseminen, vaan sen tarkoitus on viedä siihen osallistuva ylösnousemuskokemukseen. Siksi alkuseurakunta mursi leipää kiitollisin mielin.

    Kai
  4. Ehdottaisin EGWstä innostuneille huolellisempaa opinkohtien lukemista. Kohdassa 18, johon edellä viitataan ei sanota EGWtä erehtymättömäksi vaan todetaan päätteeksi, että "Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava."

    Tällä on tarkoitus sanoa, että EGWn "arvovalta" on Raamatun alapuolella ja ettei mikään "opetus" tai "kokemus" saa nousta Raamatun ulkopuolelta.

    Kai :)
  5. Siis todella hauskasti sanottu, kun se, mitä olen asianosaisten omasta suusta kuullut on lähinnä toive, että joku toinen valittaisiin. Parhaat johtoportaasta ovat jo tainneet hankkia aamukamman auttamaan pestin loppuun asti kestämisessä.

    Jos muistelen aikaa 30 vuotta sitten, niin silloin löytyi vielä veljiä, jotka todella halusivat johtajiksi... Nykyiset soisivat mielellään sen päänsäryn mielellään jollekin toiselle ja tekisivät ihan normaaleja pastorin hommia.

    Useimmat, jotka ovat kirkon johtajan hommia kokeilleet kuvaisivat sitä Paavalin sanoin: "...olen yhtenään ollut matkoilla... olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon... kaikkien näiden hankaluuksien lisäksi minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista." Tekstistä täytyy korvata Paavalin versiosta löytyvät ruoskat ja kivitykset niillä suusanallisilla herjoilla ja tyhmyyksillä, joita johtajan täytyy kärsivällisesti kuunnella. :)

    Ja palkka... neljä pitsaa per kuukausi enemmän kuin pastori. Kaipa sen puolesta jo kannattaisi vaivaa nähdä ja valtataistelua käydä, hehe.

    Käsitykseni on se, ettei adventtikirkon johtajanpaikkoja kukaan ainakaan nykyisistä johtajista tavoittele. Jos joku sitä tavoittelee, systeemi perinteisesti toimii niin, ettei sellaista valita, vaan tehtävään revitään puoliväkisin joku, joka mieluummin tekisi jotakin muuta.

    Kai
  6. Adventtikirkon budjetit ovat aina olleet tiukkoja ja numeroitten laskun aikaan talousjohtajilla hymyjä on ollut harvassa niin kauan kuin muisti kantaa... siis muutamia kymmeniä vuosia. Kuitenkin viime vuonnakin talousarvio näyttää pitäneen ja kymmenyktuototkin ovat olleet kasvussa. Herra pitää hulluistaan huolta. Vaikka kirkko Suomessa on käynyt ja käy läpi melkoista rakennemurrosta on ihan turha maalailla sellaista kuvaa, että se olisi loppusuoralla.

    Oikeammat luvut... vaikkakin noin summittain ovat. Kymmenystuotot (siis Suomalaisen piirikunnan osalta ilman Lapin lähetystä tai Ruotsinkielistä toimintaa) noin 2.5 miljoonaa. Jos Pohjois-Suomi ja ruotsalainen työ lisätään mukaan, on summa noin 2,75. Rahastoista (aiempien vuosien kolehteja ym. muuta kuin kymmenystuoloa) piirikunta käyttää vajaat tai noin 400.000.

    Toivonlinnan koulun osalta saatat olla oikeassa. Se kuitenkin kuuluu Unionin eikä piirikunnan budjettiin.

    Pastoreiden ajamiset n. 140.000. Tämän tarpeellisuudesta voidaan olla eri mieltä, koska pastoreiden määrä on laskenut. Joku viitseliäämpi voi selvittää tarkemmin, mutta arvioni mukaan vielä 25 vuotta sitten oli pastoreita noin kolmanneksen verran enemmän kuin nyt. Tätä nykyä liki jokaisella pastorilla on hoidettavana useampi kuin yksi seurakunta ja tällaista työtä on vaikea tehdä ilman, että matkustaa.

    Pastoreiden matkabudjetit ovat kuitenkin sen verran vaatimattomat, ettei niillä hotelleissa hilluta kuin ehkä kesäjuhlien aikaan. Monilla, kuten allekirjoittaneellakin, budjetti alkoi olla lopuillaan joskus elo-syyskuussa, eikä monen ole siksi mahdollista saada täyttä korvausta tehdyistä matkoista.

    Edelläolevassa luvussa on mukana 27 seurakuntia hoitavaa pastoria tai seurakuntatyön tekijää (ja varaus mahdollisia uusia työntekijöitä varten). Eri kategoriaan tulee sitten se tuki, jonka kirkko maksaa eläkeläisten ja maallikoiden tekemiä seurakuntavierailuja varten. Se on kuitenkin varsin pieni summa. Laskussa ei ole mukana hallinnon ja jaostojen matkakuluja. Jos sellaisia tehtäviä ylipäätään jollekulle annetaan, niin ideana on se, että auttelevat kaikissa seurakunnissa.

    Kovin halvalla suunnittelet korjata kirkot, kyllähän niihin äkkiä miljoonia uppoisi. Mutta käytännössä piirikunta on auttanut alueellaan olevia kirkkoja runsaalla 100.000 eurolla vuodessa, siihen kuuluu avustuksia korjauksiin, kiinteistöveroihin, vuokriin, jne. Määrä on melko nopeassa nousussa, ehkä pian tuplat. Kiinteistöihin ei kuitenkaan käytetä kymmenysvaroja.

    Piirikunta antaa osaston evankeliointirahastoon 5% edellisen vuoden kymmenyksistä, mikä yhdessä Newboldiin tukemiseksi keksityn 0,4% määrärahan kanssa tekee noin 134.000... Raha menee suurimmalta osalta osaston köyhimpien maiden evankeliointiin, mutta taitaa siitä takaisin Suomeenkin tulla vuosittain takaisin muutama kymmenen tuhatta.

    Kaikenlaiset muutokset ovat kirkoille vaikeita, ja aina pitää voida keskustella siitä, miten rahat olisi paras käyttää. Oma ihanneorganisaationi olisi sellainen, että siinä paikallisseurakunnat saisivat suurimman osan tuottamistaan rahoista omaan työhönsä ja maksaisivat kevyelle keskusorganisaatiolle huomattavasti nykyistä pienemmän siivun lähetystyötä ja uusilla alueilla tehtävää evankeliointia varten. Mutta koska sellainen järjestys tuskin voisi olla osa Adventtikirkkoa voi todeta senkin, että raskaallakin organisaatiolla on omat hyvät puolensa. Pahoissa myrskyissä, sodissa, lamoissa, kriiseissä adventtikirkkokin on usein pystynyt jatkamaan toimintaansa vakaammin kuin kevyet organisaatiot.

    Lopuksi, kannattaisi muistaa, ettei minkään kirkko-organisaation ideana ole olla turvan tai onnen lähde ja korvata evankeliumia. Sieltä se ilo löytyy. Kaikki kirkot, adventtikirkko mukaanluettuna, ovat pahimmillaan silloin, kun jättävät varjon, joka peittää evankeliumin ja parhaimmillaan, kun auttavat ihmistä ja tukevat Jumalan armosta kertomista.

    Kai :)
  7. > Ei Jumala voi olla niin sadisti että hän tuomitsee sunnuntai pedonmerkillä ihmisiä helvettiin?

    En onneksi ole koskaan näin väittänytkään. Pedon merkki vie Ilmestyskirjan mukaan helvettiin. Sunnuntaipedon merkistä en tiedä mitään. :) Mutta, hyvät ihmiset, eihän tällä ole pienintäkään merkitystä aiheen kannalta. Taitaa olla savuverhoa.

    Sanotaan nyt kuitenkin jälleen kerran, että pedon merkissä on pohjimmiltaan kysymys jostakin muusta kuin lepopäivästä. Jos lukisit vähän syvemmälti parjattua EGWtä löytäisit tekstin, jossa hän toteaa monen sapattia pitävän saavan (aikanaan, niitähän ei vielä ole jaossa:)) pedon merkin... ja sunnuntainpitäjän Jumalan sinetin. Syvemmälti katsottuna asiassa on kysymys Jumalan armon vastaanottamisesta tai hylkäämisestä, Jumalan Hengen vastaanottamisesta tai hylkäämisestä, Jumalalle antautumisesta ja uskollisuudesta. Uskollisuuden mittana voi olla monia asioita, lepopäiväkin. No, ehkä sama löytyy vielä selvemmin Raamatusta.

    >Tulesta, joka ihmisiä KIDUTTAA, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa (Ilm. 14:10-11)

    Pari hyvää tekstiä sinulla. Luulen, että löytäisin jokaista ikuinen helvetti tekstiä kohti pari, joissa synnin palkka on kuolema, mutta olkoon. Parempi kysyä, uskotko siihen, että Jeesus kärsi synnin rangaistuksen??

    :) Kai
  8. Pintapuolista ehkä, mutta nimenomaan en haluaisi määritellä tuomiota ja helvettiä "Jumalan olemuksen tuntemisesta" vaan yksinkertaisesti siitä, mitä Raamattu sanoo. Raamatulla on ylin valta yli kaikkien uskoon liittyvien määritelmien. Kunnon systemaattiset teologiat alkavatkin luvulla Jumalan ilmoituksesta, Raamatusta ja etenevät siitä Jumalaan, Kristukseen, lunastukseen jne.

    Kun pohdinta siirtyy aiheeseen tuomiosta ja helvetistä niin optuksen täytyy perustua Raamatun tekstiin, joka ei ole aivan yksiselitteinen. Hyvä näin. Se antakoon suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, jotka lukevat tekstiä toisella painotuksella. Mielestäni Raamattu on kuitenkin riittävän selkeä, jotta jotta voin olla omassa mielessäni aivan varma ja rauhassa asian suhteen... vaikka en olisikaan sillä tavalla varma, että katsoisin tarpeelliseksi tuomita Raamattua toisin tulkitsevat kristityt.

    Jumalan olemus on taas helvettiä, kuolemaa ja tuomiotakin suurempi mysteeri. Ja näen asian niin päin, että Raamatun opetus tuomiosta ja helvetistä vahvistaa Jumalan ymmärtämistä. En niin, että Jumalan ymmärtäminen ratkaisisi helvetti kysymyksen.

    Toisin sanoen tuomion raamatullinen ymmärtäminen auttaa näkemään, että sellaiset ominaisuudet kuin kiivaus, kosto tai viha, jotka joissakin Raamatun teksteissä Jumalan ominaisuuksina mainitaan, eivät ole hänen perusominaisuuksiaan. Sen sijaan tärkeimmiksi pysyviksi Jumalan luonteenpiirteiksi nousevat rakkaus, oikeudenmukaisuus, laupeus ja armo.

    Tietenkin Jumalan armo, rakkaus ja oikeudenmukaisuus vahvistuvat keskeisiksi ennen muuta siinä, mitä Raamattu opettaa Kristuksesta ja lunastuksesta. Opetus tuomiosta tulee tähän pisteeksi i:n päälle.

    Valoisaa päivää kaikille!

    Kai
  9. Utulilalta järkevä kommetti. Helvetti ei ketään pelasta, ei vaikka sen ymmärtäisi oikein. Eikä kukaan joudu katodukseen siksi, että ymmärtää sen väärin. Jeesus pelastaa! Ja joka ei usko Jeesukseen on kadotettu, vaikka ymmärtäisi helvetti opin kympin arvosta oikein.

    Jos joku oikeassa oleva helvettiexpertti sattuu unohtamaan Kristuksen, hän ei liekissä palasessaan saa kovin suurta lohtua siitä, että olinpahan tässä asiassa oikeassa ja onneksi pääsin tätä suomi24 palstalla paukuttamaan.

    Se, mitä tähän keskusteluun osallistuvat (olivat adventisteja tai vastustajia) eivät nay tajuavan, on se että tässä ei ole kysymys paljostakaan muusta kuin kahden sanan tulkinnasta. Kysymys ei ole siitä, että joku vesittäisi Raamattua. Kysymys on sanoista "kuolema" ja "ikuinen".

    Ne, jotka uskovat ikuiseen helvettiin lukevat sanan ikuinen kirjaimellisesti, mutta selittävät, että kuolema ei tässä tarkoitakan kuolemaa vaan vertauskuvallista kuolemaa, toista kuolemaa, eroa Jumalasta.

    Taas ne, jotka uskovat lyhyempään helvettiin uskovat siihen siksi, että pitävät kirjaimellisena sanoja "synnin palkka on kuolema". Silloin seurauksena on se, että täytyy selittämää sanan ikuinen jossakin tilanteessa merkitsevän jotakin muuta kuin ikuista.

    Asiaa monimutkaista se, että jos näitä kahta sanaa tutkii laajemmin Raamatun kontekstissa, kummallekin tulkinnalle löytyy tukea. Raamatusta löytyy kohtia, jossa kuolemasta puhutaan vertauskuvallisesti tarkoittamaan muuta kuin kirjaimellista kuolemaa. Aivan samoin löytyy tekstejä, joissa alkukielen sana ikuinen ei olekaan ikuinen vaan vaikkapa lopullinen. Eli seli seli... puolin jos toisinkin.

    Itse, niinkuin arvaatte, kuulun siihen joukkoon, joka pitää päätekstinä sitä, että synnin palkka on kuolema ja näin selitän ikuisen niissä helvettiteksteissä tarkoittavan lopullista tms. En kuitenkaan tuomitse helvettiin niitä, jotka ajattelevat toisin vaan siunaan heitä... varsinkin jos kirjoituksista heijastuu pientäkään Kristus kipinää.

    Oma perusteluni kannalleni ei kuitenkaan ole näiden sanojen selittämisessä vaan Jeesuksen ristissä. Jeesus kärsi synnin rangaistuksen. Jos synnin rangaistus olisi ikuinen kärsimys helvetin liekeissä pitäisi Jeesuksen olla ikuisesti kärsimässä hevetin liekeissä. Sen sijaan synnin rangaistus olis ero Jumalasta ("Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit") ja kuolema. Fyysinen kärsimyksen muoto ja kesto on toissijainen asia.

    Tuomio ja helvettikäsitykseni lähtee siitä, että jos vaihtaisin ikuiseen helvettiin joutuisin päättelemään, ettei Jeesus kärsinyt ristillä synnin rangaistusta ja ennemmin selitän sanaa ikuinen kuin vesitän Jeesuksen ristiä.

    Kai
  10. 200 -lukua ei oikeastaan pitäisi kutsua alkuseurakunnaksi. Varsinainen alkuseurakunnan aika on se aika, jolloin apostolit... tai joitakin heistä oli vielä elossa. No tuo on määritelmäkysymys.

    Idän kirkko (ortodoksiset kirkot) viettää joulua tammikuun alussa. Useimmat 6.1. mutta muistaakseni Armenian ortodoksit vai oliko se Egyptin koptilaiset päivää ennen tai jälkeen. Libanonissa ollessani törmäsin näihin kaikkiin ja taustansa mukaan sikäläiset adventistitkin viettivät siellä joulua kolmeen eri aikaan.

    Muistaakseni varhaisin Jeesuksen syntymäajan maininta tulee Egyptistä ja sijoitta tapahtuman toukokuulle. Aika monissa myöhemmissä lähteissä on myös ehdotettu aikaa syksylle. Talvi, joulukuu tai tammikuu, ovat kaikkein epätodennäköisin aika.

    Asialla ei kuitenkaan ole mitään väliä. Raamattu ei siitä puhu eikä edes kehota Jeesuksen syntymäjuhlaa viettämään. Näin ollen jokainen saa viettää (tai olla viettämättä) sitä milloin haluaa.

    Mutta, koska Suomessa joulusta on tullut tärkeä perheen, lasten ja hyvän ruuan juhla niin mikäs sen mukavampaa kuin viettää juhlaa läheisten ihmisten kanssa... tietenkin mieluiten silloin, kun muutkin sitä viettävät. Olisihan se aika orpoa viettää tällaista juhlaa yksin ilman toisia ihmisiä.

    Oma teoriani on se, että juhlat ovat ihmisille hyväksi. Ne antavat maustetta elämään ja estävät tylsistymistä. Ja suomalaisessa kulttuurissa ollaan menettämässä juhlimisen taitoa, mikä on sääli.
    Juhlat ovat siis hyväksi jo ihan noin maallisessa mielessä, mutta jos joku harva juhlinnan keskellä vielä muistaa Jeesustakin, niin aina parempi. :)

    Kai
  11. Totta, mitä vanhempia ne lehdet ovat, sitä enemmän tätä löytyy. Mutta haepa samaa uusista Nykyaika lehdistä.

    Sen sijaan en ole samaa mieltä siitä, että EGWtä olisi käytetty tai käytettäisiin jonkunlaisena syöttinä houkuttelemaan ihmisiä adventisteiksi. Jos havaintoni on oikea, useimmissa adventistien tämän ajan evankeliointihankkeissa EGW mainitaan jossakin sivulausessa, jos ollenkaan.

    Kai
  12. Adventistit ovat mielestäni yleisesti ymmärtäneet EGWn roolin väärin. Se, että EGWllä joskus 1880 -luvulla alkoi olla painoarvoa seurakunnassa on johtanut kirjojen ja artikkelien kirjoittajat kuvittelemaan, että hänen sanallaan oli vastaava tärkeä merkitys kohta pettymyksen jälkeen. Totuus kuitenkin lienee se, että häntä siedettiin mutta ei juurikaan otettu vakavasti. Vielä 70 -luvulta löytyy useita tilanteita, joissa EGW yrittää auktoriteetillään vaikuttaa johonkin asiaan, ja veljet kuitenkin tekivät juuri päinvastoin.

    En väitä olevani tässä oikeassa, mutta toistaiseksi en näe syytä luopua kannastani, jonka mukaan se kolme enkeliä oli yksinkertaisesti keskeistä adventismia Fitchistä eteenpäin eikä Whitella ollut merkittävää roolia sen popularisoinnnissa.

    Ettemme eksyisi -kirjahan ei kerro kaikkea, mitä EGW vaikkapa sairaiden parantamisesta sanoo. Se on yksipuolinen määrättyyn tilanteeseen kirjoitettujen ajatusten kooste. Olisi ollut aivan yhtä helppo koota toisenlaisiin tilanteisiin kirjoitettuja tekstejä siitä, kuinka sairaiden puolesta rukoillaan ja kuinka Jumala parantaa ja kuinka näin tulee nimenomaan tapahtumaan siellä, missä on herätystä.

    Olen kyllä todennut kirkon alkuaikoina olleen suhteellisen lähellä sitä, mitä Jehovan todistajat olivat myöhemmin ja ehkä vieläkin. Adventtikirkolla ei silloin ollut mitään selkeää kristologiaa tai pelastusoppia, mutta useimmat jäsenet enemmän tai vähemmän selvästi kannattivat areiolaisuutta.

    Tlanne on nyt toinen. Vaikka kirkolla on vieläkin paljon kasvettava evankeliumin ymmärtämisessä, rinnastukset jehovalaisiin ontuvat pahemman kerran. Useimmille adventisteille (niinkuin useimmille evankeelisille kristityille) se, etteivät he usko kolminaisuuteen tai selkeästi opeta pelastusta Kristuksen vanhurskauden ansiosta merkitsee sitä, ettei Jehovan todistajia oikein pidetä kristittyinä.

    Kai
  13. Enhän toki ajatellutkaan, että sinä olisit sen huulenheiton takana.

    Minulla ei ole tietoa EGWn minkäänlaisesta morfiinin käytöstä.

    Olen joskus miettinyt sitä, että olisihan Adventtikirkko voinut valita jonkun vähän mukavamman Raamatun tekstin motokseen kuin Ilmestyskirjan kolme enkeliä. Idea tästä tekstistä ja niiden enkeleiden tärkeydestä nousi yhdeksi adventtiherätyksen ydinajatuksista Charles Fitchin saarnan ansiosta vuonna 1843. EGW taisi olla 15 tai ehkä 16 eikä hänellä ollut tämän vaiheen kanssa mitään tekemistä.

    Fitchin saarna on historiallisesti tärkeä, koska se markkeeraa koko millerismin kääntymistä yleiskristillisestä herätyksestä jyrkempään ja kirkkoja vastaan taistelevaan suuntaan (siis ainakin sellaisia kirkkoja vastaan, jotka sulkivat Jeesuksen tulon odottajat pois yhteydestään).

    Juttu eteni sitten niin, että kun milleriläisyys pettymyksen jälkeen sulki sapattia pitävät adventistit piirinsä ulkopuolelle ja nämä alkoivat luoda omaa yhteisöään, niin tämä enkelijuttu jäi osaksi seitsemännen päivän adventismia. Valintaa siitä, mitä opetettiin tekivät silloin veljet: Joseph Bates, James White, JN Andrews, Uriah Smith. EGWn roolina oli ihmetellä vierellä. Hänen kirjoituksillaan on kuitenkin ollut oma vaikutuksensa siihen, että mainittu teksti on vielä adventisteille tärkeä.

    Niistä kolmesta enkelistä pitää kuitenkin ihmetellä, että mitä vikaa niissä voisi olla. Nehän ovat Raamatun sanaa - eivät EGWn. Eikä niitä ainakaan siinä mielessä ole huonosti valittu, että ne ovat Ilmestyskirjan keskellä, sen sydäntä. Ilmestyskirjassahan on johdannon ja loppusanojen välissä seitsemän näkyjaksoa. Näistä ensimmäinen (seitsemän seurakuntaa) vastaa viimeistä (Uusi maa), ja niissä on samat uniikit avainsanat, jotka tämän yhteyden osoittavat. Toinen näky (sinetit) vastaa toiseksi viimeistä (tuomio) ja kolmas (pasuunat) vastaa kolmanneksi viimeistä (vitsaukset) ja kirjan keskellä on lopun tapahtumia koskeva jakso, jonka ytimestä löytyy kolme enkeliä: "iankaikkinen evankeliumi" ja "pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia."

    Suurin ongelma tässä ei taida olla se, että ne enkelit olisivat jotenkin sopimattomia. Eihän tällainen Raamatun teksti voi tulla sopimattomaksi. Ongelmana taitaa olla kuvitelma siitä, että tekstivalinta tulisi EGWltä, mikä minun mielestäni ei ole totta.

    Adventtikirkon kannalta pahin koko aihepiiriin liittyvä ongelmana on kuitenkin se, että koko kirkon eskatologinen terä on pahasti tylsynyt. Profetioistahan adventtikirkoissa taidetaan tätä nykyä puhua harvemmin kuin muissa vapaissa kirkkokunnissa tai luterilaisen kirkon herätysliikkeissä. Se on vakava juttu, jossa koko kirkon identiteetti neutraloidaan.

    Syynä adventistien kohdalla on osin se, että tänä aikana kaikkia Ilmestyskirjan lukijoita pidetään höppänöinä ja adventisteilla on erityisen paha pelko tulla kutsutuksi höppänäksi. Toinen syy on siinä, että adventistit eivät ole uskaltaneet uudistaa ja ajankohtaistaa ja selkiyttää (= yksinkertaistaa) tulkintojaan. Jos niissä olisi mukana vähän talouskriisiä, terrorismia, islamia, Irakia ja Afganistania ne voisivat sytyttää paljon paremmin kuin jutut paaviudesta.

    Oli miten oli, keskimääräisessä adventtikirkossa ei kovin paljon profetioista puhuta eikä siksi paljon niistä kolmesta enkelistäkään. Kuitenkin sillä "iankaikkisella evankeliumilla" voisi nyt olla tilausta enemmän kuin koskaan.

    Kai
  14. Palstan tapahan on se, että jos älykkyysosamäärä tai tiedot eivät riitä vastaamaan niin siirrytään herjaamaan. Minun tai isäni aitous tai epäaitoushan ei vaikuta kirjoitettavaan asiaan yhtään eikä kovin paljon adventismiinkaan.

    Mutta se, että siirrytään kirjoittajan herjailusta sukulaisiin taitaa kyllä osoittaa, että se viimeinenkin herne on päässyt vierähtämään aivokopasta nenään. Eli antaa tulla lisää vaan, niin tiedetään, mitä kenenkin päässä on...

    Hohhoijaa... morfiinia voi käyttää myös oikein... ja käytetään vieläkin lääketieteessä.

    Siis 9 tai 17 vuotias EGW sai kymmenysrahoja??? Ei tainnut saada niitä koskaan koko elämässään (tulot, kun niitä sitten joskus vanhempana alkoi tulla, perustuivat kirjoituspalkkioihin), sitäpaitsi adventismi keksi kymmenykset vasta, kun hän oli noin 32 vuotias.

    Kai
  15. Kriittistä aivotoimintaa ja mielikuvitusta niin mahdollisuuksia löytyy muitakin. Jos haluat olla kriittinen, ehdottaisin, että laimennat mustavalkoista lähestymistapaasi ja mietit karismaattisia hurmosilmiöitä ihmisen psyyken näkökulmasta. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoisempia teesejä kuin esittämäsi.

    Kai A
  16. Ettei kukaan tältä palstalta vakavissaan etsi vastausta mihinkään adventismia sivuavaan juttuun... ja jotenkin on sellainen tunne, ettei se ole sinunkaan tavoitteesi. Halusitpahan vain vääntää juttua asiasta ja vähän söhäistä Andreasen tulkintoja samalla.

    EGWn lääkitykset tai harrastukset eivät kuulu huolenaiheisiini, mutta en ole tähän päivään mennessä nähnyt mitään vähänkään järkevää todistetta tai argumenttia sen puolesta, että hän olisi väärinkäyttänyt morfiinia, en alan kirjallisuudessa, en netissä, enkä tällä palstalla. Joten kunnes toisin todistetaan asiaa täytyy pitää urbaanilegendana.

    Andreasenin ja morfiinin suhdetta saa kukin itsekseen mietiskellä. En tiedä miehestä paljon muuta pikkuisen hänen opetuksestaan ja summittaisen kuolinvuoden.

    Kai :)
  17. Vaikkei minua adventistiksi voisikaan kutsua :), niin Google groupsissa on Advlist, jossa on huomattavasti asiallisempaa keskustelua adventismista. Pääosa kirjoittajista on adventisteja, mutta aktiivikirjoittajien joukossa on myös monia entisiä kirkon jäseniä ja myös joitakin, jotka suhtautuvat kirkon opetukseen kriittisesti.

    Palstan jäsenyttää täytyy hakea ja sheriffit pitävät palstaa ojennuksessa ainakin siltä osin, että henkilökohtaisuudet yleensä karsitaan pois.

    Jos tämä ei riitä ja harrastaa kieliä, niin ulkomailta löytyy ihan hyviä palstoja.

    Kai
  18. Kyllähän EGWn arvostus seurakunnassa nousi ajan kuluessa (mutta kauan sen jälkeen, kun adventtikirkon perusopit oli määritelty). Kun hän oli kuollut, varsinkin 1919 raamattukonferenssin jälkeen alkoi syntyä jonkinlainen EGW myytti, jossa hänet nostettiin jalustalle ja esimerkiksi ML Andreasenin teologialle White (siis kyseenalainen Whiten tulkinta) oli tärkeämpi kuin Raamattu.

    Paluu tästä tasapainoisempaan White tulkintaan ei ole kovin nopea eikä yksinkertainen prosessi.

    Adventtikirkon tuskin tarvitsee pyydellä anteeksi sitä, että käyttää kirjoituksissaan EGWn tekstiä, mutta myönnettäköön, että vaikka raamatuntutkisteluissa nyt on tuntuvasti vähemmän EGWtä kuin vaikkapa 30 vuotta sitten, kuuluu sapattikoulujaosto vielä kirkon EGW linnakkeisiin.

    Kai
  19. Sitä voisikin saada etsiä vähän aikaa, koska epäilen, ettei sellaista ole. Luin johonkin historialliseen tutkimukseen kaikki julkaistut EGW tekstit suljetusta ovesta ja ne ovat kaikki kesyjä, eikä niistä pääse puusta pitkään. Ne voi tulkita niin tai näin. Itse tulkitsin ne vähän eri tavoin kuin White säätiö... mutta en aio täällä EGW tulkinnoista sen enempää jaaritella.

    Jos haluat lukea jotakin radikaalimpaa, lue Ingemar Lindenin 1844 and the Shut Door, Uppsalan yliopiston julkaisuja, mutta tuskin niistäkään enkeleitä löydät.

    Kai
  20. >Kaikki Adventtikirkon erityisopithan periytyvät Ellen Whitelta...

    Historiallisesti tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Kun adventtikirkon oppi alkoi muotoitua EGW oli 17 vuotias näkyjä tai unia näkevä tyttö, jonka juttuja siedettiin, mutta ei otettu kovin vakavasti. Vielä 1850 -luvulla, kun hän oli jo naimisissa James Whiten kanssa, oli pitkä jakso, jolloin James ei itse kustantamassa lehdessään julkaissut EGWn kirjoituksia, koska ne aiheuttivat hänen mielestään liikaa ristiriitoja. Eli siinä EGWn osuus kirkon oppien "syntyyn."

    Sama eri muodoissa jatkui 1870 luvulle ja vasta, kun EGW alkoi kirjoitella isompia kirjojaan hänen sanansa alkoivaat saada jonkinlaista painoarvoa kirkossa ja jos hän johonkin kirkon oppiin vaikutti niin se oli oppiin kolminaisuudesta, jota EGW alkoi 1870 -luvun lopulla tai 1880 -luvun alupuolella kirjoituksissaan puoltaa, ja oppiin uskon vanhurskaudesta, jossa hän enemmän tai vähemmän selvästi sanoi puoltavansa Lutherin määritelmää.

    Kai :)
    21. 52 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt