kaiarasola
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia21 aloitusta · 1511 kommenttia
- Eihän tuo nyt vaikea ole... Lutherille tapahtui jotakin, joka vanhemmiten käänsi hänet aika jyrkkään juutalaisvastaisuuteen. Mitä, en tiedä, ehkä väärinymmärryksen vuoksi kuvitteli ystävänsä tulleen käännytetyksi juutalaisuuteen, todennäköisesti jotakin aivan muuta, ehkä hän oli vain tullut vanhaksi ja kärttyisäksi, vieläkin todennäköisemmin jotakin aivan muuta. Mutta ei väliä, mikä syy olikin, se sai Lutherin unohtamaan ydinsanomansa tai vääntämään sen juutalaisvastaisuuden mukaiseksi.
Kaikkihan jatkuvasti vääntävät juttuja oman mielensä mukaiseksi, skeptikotkin. Miksi sitten ei Luther? Lutherin idea oli hyvä, sovellus tässä asiassa huono. :)
Kai - Varmaankin eroa kirkkoisien ja Lutherin välillä jonkun verran on, mutta tuskin niin paljon kuin veli v.aari ajattelee. Luin juuri huvikseni Harnackin History of Dogmasta hänen kommenttinsa varhaisten kirkkoisien Raamattukäsityksestä ja hän kyllä aika selvästi osoittaa sen, että kun kristillisiä oppeja alettiin 100 -luvulla määritellä, kristityt olivat tarkkoja sen suhteen, että pystyivät oppejaan Raamatulla puolustamaan.
Tähän haastoi se, että gnostilaisuus puolusti oppejaan Raamatulla, mutta esim Markion joutui tästä syystä tekemään oman kaanoninsa, jossa oli vain Luukkaan evankeliumi ja Paavalin kirjeet. Eli Raamattu oli opillisen kehityksen avain.
Jotkut lipsuivat, kun Irenaeus yritti ensin Raamattuargumentein vastustaa gnostilaisuutta, hän alkoi jäädä tappiolle, kun gnostilaiset olivat häntä nokkelampia Raamatun käytössä. Hän joutui sitten turvautumaan traditioon. :) [tämä muuten ei ole Harnackilta vaan aikanaan opetuksessa käyttämästäni Lohsen dogmihistorian oppikirjasta.] Joka tapauksessa muut kirkkoisistä ja Harnackin mukaan erityisesti Origenes ja Kyprianus olivat tarkkoja siitä, että oppiargumentit olivat raamattuargumentteja.
Näin ero Lutheriin ei ehkä ole niin suuri kuin kuvitellaan. Onhan Lutherin Sola Scriptura myös hyvin erilainen kuin kalvinistinen Sola Scriptura. Lutherin opetusta voi parhaiten kuvata niin, että hän tulkitsi Raamattua sen ydinsanomasta (Kristuksesta) lähtien ja oli jopa valmis jättämään osia Raamatusta pois tai ainakin toisarvoiseen asemaan, jos ei niissä Kristusta nähnyt...
Kai - Tarkoitukseni ei ollut sanoa, mitä luit minun sanoneen. Ilmaisutaito lienee vajaa...
Pointti oli siinä, että kyseessä oli "vanha" selitys ja yritin sen onttouden osoittaa toteamalla, ettei nuorten ikää voi tietää ja vaikka tietäisi, ei se asiaa paljon muuta. Olisi pitänyt lisätä, ettei se muuta asiaa kuin niiden mielikuvituksessa, jotka tuontapaisista selityksistä pitävät. Oikea selitykseni oli se, että VTssä on paljon epäeettistä, jonka sivuutamme, jos UT ei sitä vahvista.
Taitavat seurakunnan fundamentalistit olla toivottomia suhteeni, joten ei minut tarvinne enää sen takia sanojani sovitella. :)
Kai - Tässä ketjussa veli skeptikko on ihan oikeassa. Uskon hyvyyttä ei UTn mukaan mitata opinkappaleiden puhtaudella tai nimellisellä lainkuuliaisuudella vaan rakkaudella. Kymmenet tekstit tekevät rakkaudesta UTn etiikan selkärangan ja kun Jumalakin on UTn mukaan rakkaus niin palat loksuvat kohdalleen.
Kaikki sellaiset uskon muodot, jotka eivät vahvista tai tuota jollakin tavalla rakkautta ovat onttoja ja tyhjiä ja niitä kuvaa parhaiten se, mitä UT kutsuu farisealaisuudeksi. Rakkaudettamassa opissa tai laissa ei ole Kristuksen tai UTn oikeasta opetuksesta. Oikeita hedelmiä esiintyy kaiken kristillisyyden piirissä harvakseltaan ja ajoittain ja ainoa toivo on niillä, jotka kunnollisessa körttiläishengessä tekevät edes joka päivä parannusta rakkaudettomuudestaan tai jotka Jeesuksen hyväksymien oikealle puolelle päässeitten tavoin kyselevät, "Herra milloin me teimme," mikä kysymys osoittaa heillä olleen ainakin sen verran rakkautta, että olisivat halunneet tehdä enemmän ja surivat (=tekivät parannusta) rakkaudettomuuttaan.
Lienee siis turha odottaa pitkiä luetteloita rakkauden teoista, koska sellaisten antajat kuuluvat siihen väärälle puolelle joutuneitten ryhmään, jotka sanoivat "Herra, emmekö me sinun nimessäsi..." Mutta ehkä muutkin ovat kokeneet toisten uskovien ylenpalttista ystävällisyyttä samoin kuin veli adventisti edellä. Ainakin minä olen.
Kai - ... jatkoa:
Pointtini edellä oli siis se, että meillä on kohtuullisen paljon Raamattulainauksia ei vain UTssa vaan myös patristiikassa, jotka osoittavat aloituksen väitteet vääriksi.
Tässä voisi tietenkin kirjoittaa syistä, jotka kaanonin nopeaan kehitykseen vaikuttivat, mutta gnostilaisuus ja Markion ovat tylsiä ja paras sivuuttaa. Harhaopit pakottivat kristityt määrittelemään kuinka puolustautua ja miten opetuksensa perustelivat.
Mitä tulee väitteisiin Damasuksesta ja Rooman synodin merkityksestä, koko juttu on bluffia. Kaanonista oli ollut kohtuullisen hyviä listoja jo vuosisatoja ja aivan vastaavia listoja vuosikymmeniä. Nyt oli aika päättää keskustelu Rooman kirkon osalta vuonna 382 (hmm.. paitsi ettei se todellisuudessa päättynytkään ennen Vulgatan ilmestymistä).
Mutta sama määritelmä tehtiin Pohjois-Afrikkaa koskien Hippo Regiuksen synodissa 393 ja vahvistettiin Kartagon kahdessa konsiilissa 397 ja 419. Idän kirkko teki oman ratkaisunsa Trullanin toisessa konsiilissa 692. Katolinen kirkko päätti oman kaanonlistansa uudelleen Trentin kirkolliskokouksessa 1546, jossa se muuten vahvisti Firenzen kaanonin vuodelta 1442 ja edellämainitut Hippon ja Kartagon kaanonit. Anglikaaninen kirkko liitti oman listansa 39 artiklaaan v. 1563 ja kalvininistit Westminsterin uskontunnustuksessa 1647.
Kaanonin rajat ovat historian kuluessa eläneet, mutta siitä murehtikoot fundamentalistit. Kirkot ovat ne määritelleet kaanoninsa kuka milloinkin. Mutta sanan arvovalta ja perusta lähtee ihan UTsta ja ensimmäisistä kirkkoisistä.
Kai - Kerrankin hyvä aihe ja fiksusti kirjoitettu avaus. Monessa asiassa skeptikko veljemme on oikeassa. Raamattu on ollut vain vähän aikaa saatavilla, kaanonista on päätetty kirkolliskokouksissa, mutta valitettavasti jutun historiatiedot ovat vajaat ja logiikka paikoin heikkoa.
Esimerkiksi se, että Raamattuja on levitetty laajalti vasta kirjapainotaidon ja Raamattuseurojen työn myötä joskus 1800 -luvulla, ollut ongelma. Vaikka Raamattu olisi tärkein tai paras Jumalan viestintäkeinoista, Jumala on aina pystynyt ja vieläkin pystyy viestimään armostaan ja tahdostaan monin muin keinoin. Ei lukutaidottomuus tai kirjapainotaidon puute ole ongelma kuin sellaiselle, joka kuvittelee, että on vain yksi tapa toimia.
Selvä historiallinen virhe aloituskirjoituksessa on väite Lutherista Sola Scripturan keksijänä. Uskonpuhdistuksen viisi ”Solaa” ovat itse asiassa vasta 1900 -luvun vaihteen Luther tutkimuksen esiin tuomat termit, vaikka myönnettävä onkin, että termi kohtuullisesti Lutherinkin kantaa kuvaa. Häntä ennen oli kuitenkin merkittäviä kristillisiä henkilöitä ja ryhmiä, joille Raamattua oli uskon arvovaltaisin (vaikkakaan ei ainoa) lähde. Esimerkkeinä myöhäiskeskiajalla Jan Hus ja hussilaiset Böömissä, heitä ennen John Wycliffe ja lollardit Englannissa ja heitä paljon ennen valdolaiset Pohjois-Italiassa.
Mutta eihän tässä keskiaikaan tarvitse tyytyä. Ihan varhaisimman kristillisyyden ensimmäiset dogmit olivat uskontunnustus ja kirjoitusten auktoriteetti. Jo UTssa on monia uskontunnustuksen omaisia tiivistelmiä uskon oleellisesta sisällöstä, esim: ”Jeesus Kristus on Herra,” ”Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut…”, ”Sinä olet Kristus elävän Jumalan poika,” ”Hänessä on koko jumaluuden täyteys ruumiillisesti…” jne. Näitä löytyisi kymmeniä lisää, sanontoja, joista tilanteeseen sopivaa odotettiin kasteesta kiinnotuneelta. On myös monia paljon näitä esimerkkejä pitempiä. Tämän aiheen kannalta tärkeää on se, että muutamissa näistä ”uskontunnusteksteistä” on mukana maininta Raamatusta. Esim. ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi niin kuin on kirjoitettu. Hänet haudattiin ja herätettiin kuolleista kolmantena päivänä niin kuin on kirjoitettu.” Kaksi kertaa ”niin kuin on kirjoitettu” kahdessa peräkkäisessä jakeessa. (1K 15.3,4.) On siis aika turha väittää, ettei varhainen kristillisyys ollut ainakin jossakin määrin kirjan uskonto. Olisi outoa, jos se ei olisi, koska taustalla on juutalaisuus, joka sekin oli pakkosiirtolaisuuden jälkeen jo ennen Jeesuksen aikaa muuttunut kirjan uskonnoksi.
Ensimmäiset sata vuotta kristittyjen kirjana oli VT. Sen avulla kristityt todistivat Jeesuksen messiaaksi (myös pakanoille) ja sitä käytettiin lähteenä, kun alettiin määritellä oppeja. Epäilijä joutuu selittelemään, miksi UTssa on 800-900 melko suoraa VTn lainausta ja lisäksi tuhansiin nouseva määrä epäsuoria lainauksia. UTn kirjoittajat ottavat nämä VTn tekstit mukaan vahvistamaan sanojaan. Siksi Paavali edellä sanoo ”niin kuin on kirjoitettu”. Esimerkkejä viitteistä kirjalliseen sanaan Jumalan sanana tai arvovaltaisena ohjeena on useita, eikä väite siitä, ettei UT antaisi perustetta pitää VTn sanaa arvossa ole totta.
Kokonaisuus siitä, miten Raamattu ymmärrettiin ja miten se kehittyi on tietenkin paljon monimutkaisempi, niinhän se aina on, mutta en näe syytä ryhtyä tähän kirjaa kirjoittamaan.
Yhtenä aloituksen perusteeseistä on ajatus myöhään syntyneestä UTn kaanonista, mutta sekään ei vastaa historiallista kehitystä. Liberaalikin tutkija hyväksyy sen, että suuri osa UTn tekstistä on syntynyt ennen vuotta 100 ja lähes kaikki ennen vuotta 120. Paavali, yksi ensimmäisistä UTn kirjoittajista, tekee jo useassa kohdassa eron sen välillä, mitä hän kirjoittaa ”Herran sanana” ja mitä hän esittää omana mielipiteenään.
Varhaisimmat kirkkoisät vetoavat VTiin perustellakseen kantaansa mutta jo v. 135 Barnabaan kirjeessä ja ehkä vähän myöhemmin väärennetyssä Klemensin II kirjeessä löytyvät vanhimman kristilliset tekstit, joissa Jeesuksen sanoille annetaan sama arvovallalta kuin VTn tekstille. Eivät kuitenkaan ainoat. Jo 100 -luvun alkupuoliskolla monilla kristillisillä kirkoilla olivat suurin piirtein samat UTn kirjat käytettävissään kuin meillä nyt. Irenaeus ja Tertullianus 100 -luvun lopulla käytännössä liki määrittelevät kaanon käsiteen koskemaan myös UTtä ja Irenaeus ensimmäisenä käyttää termiä Uusi Testamentti. Hän lainaa Jeesuksen sanoja ”kirjoitettu on” tyyliin samoin ja Paavalin kirjoituksia (206 kertaa) kuin niillä olisi merkittävä painoarvo, mutta ilman sanoja ”kirjoitettu on.” Perusta UTn kaanonille ei ole Paavi Damasuksessa vaan kristillisyydessä ennen paaveja, eikä se, että puoltatusinaa UTn kirjoista ei vielä tässä vaiheessa oltu kaikkialla hyväksytty ole ongelma kuin toivottomille tosikoille (=fundamentalisteille, olivat sitten kristittyjä tai ateisteja).
Kai - Kaikkea sitä näkeekin... Ihan oikein Tuksu on vuosiluvun kirjasta katsonut, koska tämän lyhennetyn version tekijänoikeudet ovat vuodelta 1982. Väliä päivämäärällä ei liene.
Vuoden 1858 versio on kyllä minimallia, normaalikokoisena kirjana se olisi vain noin 100 sivua. Siitä päästään nykyiseen jättikokoiseen Suureen taisteluun vasta kahden välivaiheen kautta (1864 ja 1884). Tämän hetkinen ST on pääosin kirjoitettu vuonna 1888, mutta käytössä on uudistettu ja korjailtu vuoden 1915 versio. Eivät tajunneet ottaa lyhennetyksi versioksi vuoden 1864 tai 1884 versioita, jotka olivat ihan siedettäviä kooltaan, ja tekivät lyhennelmän vuoden 1915 laitoksesta. On muuten (ei Suomessa eikä monia) jyrkkiä EGW uskovia, jotka pitävät vuoden 1888 versiota Jumalan sanana ja viimeistä 1915 kurjana väännöksenä. Huvittavaa fundamentalismia!? - "tätäihmetellään" ihmettelee Clear Wordia. Ja saahan sitä ihmetellä. Minä taas kummastelen "tätäihmetellään" heikkoa muistia. Aina kun aihe on täällä ollut (ehkä nyt sadatta kertaa...?) joku toteaa, ettei Clear Word ensinnäkään ole Raamattu. Toiseksi se ei ole adventtikirkon Raamattu eikä kirkko hyväksy sitä jumalanpalveluskäyttöön. Kolmanneksi sitä ei ole suomeksi eikä tule. Neljänneksi, joka kerta aiheen tultua esille joku kirkon pastoreista on edellämainitut asiat todennut... enkä tiedä yhtään pastoria, suomalaisista tai muista tuntemistani, jotka Clear Wordia arvostaisivat.
Mutta muistiongelmat eivät liene synti vaan sairaus, joten todetaan tämä vain tässä jälleen kerran, että Clear Word ei ansaitse tulla luetuksi, mutta jos joku jenkki tai filippiino sitä mielellään kotonaan lukee, niin lukekoon - kun ei ota lukemaansa liian todesta.
Kai - Eihän ensimmäisen taulun tai jumalasuhteeseen liittyviä käskyjä muutenkaan suoraan UT puolella suoraan lainata. Silti UT tekee selväksi, ettei saa pitää muita Jumalia, turhaan lausua Herran nimeä tai tehdä jumalakuvia. Samoin UT tekee riittävän selväksi sapatin. Lähimmäisiä koskevia käskyjä lainataan useammin suorina lainauksina, mikä on tärkeä havainto UTn etiikan ymmärtämiselle. Eikö muuten olisi aika orpoa lakiuskontoa, jos ei voi tehdä mitään ilman käskyä, vaikka asia opetetaan esimerkeillä tai neuvoilla?
Väärästä käännöksestä ihmettelen, miksi kirkon nimi pitäisi ylipäätään kääntää? Ja jos nimi, tai mikä muu tahansa ilmaisu käännetään, hyvä käännös ei välttämättä ole sanatarkka käännös vaan sellainen, joka sujuvasti ilmaisee asian. Seitsemännen päivän adventistikirkko olisi huono nimi, koska johtaisi tavalliset suomalaiset pitämään kirkkoa vieläkin kahelimpana kuin se on. Suomen Adventtikirkko on sujuvampi ja riittävän selvä samoin kuin kirkon alkuperäinen nimi oli sen käyttöönoton aikaan Pohjois-Amerikassa.
Kai - Kun näin hartaasti monta kertaa pyydetään, niin vastataan.
<1. Ihminen jonka Jumala teki kuvakseen vai sapatti on luomisen muistomerkki?>
Miksi luomisella pitäisi olla muistomerkki. Kyse on vain termistä, jonka joku on keksinyt ja joka oli varmaan hauska alkujaan. Muistomerkit ovat tylsiä eikä niillä mitään pelastavaa arvoa ole. Jokainen saa siis määritellä luomisen muistomerkiksi minkä haluaa. Sapatti on lahja ja siunattu jo luomisessa eikä mikään muistomerkki.
<2. Mistä UT:sta löytyy sapattikäsky ja että sapatti olisi sinetti?>
Kyllähän sapatti UTsta löytyy, noin 70 kertaa, ihan riittävästi siihen, että siivä voi vieläkin iloita. Mutta käskynä ei. Sinetti tai sinetöinti löytyy runsaat 20 kertaa mutta suoraan sapattiin liitettynä sitä ei löydy.
Varsinainen ongelma tähän liittyen ei liene sapatti vaan se, etteivät niin sapattia sinetiksi kutsuvat adventistit kuin sapatin mahdollisen sinettiyden kieltävät kirkon vastustajat ole koskaan jaksaneet pysähtyä selittelyltään kysymään, mitä sinetti UTssa merkitsee. Tämä jääköön kotiläksyksi, koska en jaksa toistaa, mitä olen täällä ennenkin kirjoittanut - tosin kauan sitten.
<3. Mistä ja miksi kirkon nimi Seitsemännen Päivän Adventtikirkko on peräisin?>
Väärästä käännöksestä. Kirkon alkuperäinen nimi oli suomennettuna Seitsemännen päivän adventistikirkko. <Mistä?> Battle Creekistä Michiganista vuodelta 1861 (muistaakseni). <Miksi> Useasta vaihtoehdosta tämä sattui voittamaan äänestyksessä.
<4. Mikä on adventismiteologian mukainen pedonmerkki, vastaa lyhyesti>
En tiedä, koska kirkko ei ole pedonmerkkiä virallisesti koskaan määritellyt. Vuonna 1931 poisti oppimäärityksestään jopa vihjeen siihen tulkintaan, mitä täällä yleensä adventistien pedon merkistä väitetään. Omasta käsityksestäni ei kysytty ja olen siitä enemmän kuin tarpeeksi menneinä vuosina täällä kirjoitellut.
Kai - Onhan se kauheaa, kun joku kerran kuussa pääsee sohvaltaan puoleksitoista tunniksi ylös pitääkseen jossakin uskonpuhdistusluennon, vielä palkatta kaiken lisäksi. Aivan kohtuutonta... Ei paljon toivoa tuollaisella ole, kun on noin pahasti kirkkonsa kahleissa.
Tätä surullista asiantilaa jätän teidät jo osoittamallanne syvällä asiantuntemuksella mietiskelemään. Jos pulma on liian vaikea, ehkä aihe "ovatko sohvat Herran lahja lapsilleen?" on helpommin ratkaistavissa.
Kai - 1. Luulen, ettei tätä hommaa pysty kunnolla tältä etäisyydeltä arvioimaan. Kun ne, joiden on vaikea antaa järkevää mielipidettä Suomen adventtikirkon toiminnasa yrittävät yhden uutisen tai jutun perusteella analysoida jotakin, mitä tapahtuu Australiassa tai Etelä Amerikassa, ollaan taatusti metsässä.
2. Olen Gatesia kuullut joskus Bangkokissa ja hänen tarinansa oli todella innoittava. Ostelee lentokoneita lähetysprojekteihin ja TV aseman yli miljoonalla, vaikka taskussa on vain pennejä. Kun TV asema ja lentokoneet alkoivat pyöriä vastauksena rukoukseen David on ilmeisesti intoutunut vähän yli äyräiden ja tehnyt yli 30 miljoonan sopimuksen, olisikohan ollut kymmenestä sateliitti TV kanavasta, mutta nyt rahat ovat olleet juuri tulemaisillaan jo kymmenkunta vuotta... mikä ilmeisesti on supistanut tämän työn kahteen sateliittikanavaan, mutta on tuonut enemmän kuin vähän harmaita hiuksia kirkolle ja rahoittajille ja kumppaneina oleville maallisille organisaatioille - esiintyyhän hän kuitenkin kirkon nimissä, vaikka toimiikin kirkosta erillisen itsenäisen organisaation palveluksessa.
3. Gatesillä on ollut taipumus myös ennustella harkitsemattomasti maailmanloppua. Jo vuosia sitten hän on ehdottanut seurakunnan jäsenille, että dollarit ovat arvottomia, kun USAn valtionvelka on jo niin suuri, ettei sen takaisinmaksu ole realistinen ja koska kaikki muutamassa kuukaudessa romahtaa. Tällä arvottomalla rahalla tai sillä hankituilla tavaroilla vielä voisi hänen mielestään Herran työtä edistää, joten kaikki olisi paras antaa hänen projekteihinsa... Jos tämä on totta, minäkin ottaisin mielelläni vähän etäisyyttä näin puhuvaan veljeen, jos myös ajoittain tekisin mielelläni samoin veli Ted Wilsonin suhteen.
4. Kentistä en tiedä mitään, eikä nettikään viisastuttanut. Jotakin projektia on Papua Uuden Guinean suuntaan tehnyt.
Mutta kuten sanottu, en väitä näistä tapauksista mitään tietäväni, enkä ole varma ovatko nämä huhut oikeita. Luulisin kirkolla olevan sen verran suuria haasteita kotimaassa, ettei ole syytä lähteä murehtimaan Papua Uuden Guinean tai Bolivian mahdollisia ongelmia.
Kai - Viides eläkevuosi menossa. Evankeliointivastuuta ei liene koskaan ollutkaan ja koulutuskin loppui vuosia ennen eläkkeelle jäämistä. Tohtorinpalkoista ei kannata puhuakaan, en sellaisesta mitään tiedä. Aloittajan muisti ja havaintokyky lienevät heikossa mallissa.
Onneksi eläkevakuutuksista huolehtiva Varma on joka kuukausi uskollisesti ilahduttanut pienellä rahasiirrolla niin, että ruisleipää on pöydälle riittänyt. Ei siis ole myöskään koulutettavia, paitsi lapsenlapsi autonajo-opissa ja toinen kisällinä mopokorjaustaitoja hankkimassa. Kiusauksia ehkä on, luulisin, vaikka ei sitä tässä vaiheessa paljon muuta kaipaa kuin hyvää sohvaa laiskottelua ja päivänokosia varten. Rohkenen kuitenkin ehdottaa aloittajalle ja kaikille muillekin katseen kääntämistä Herran Jeesuksen suuntaan. Hän ei ole vielä eläkkeelle ehtinyt.
Kai - Nimimerkki okmm edustaa huvittavaa kritiikkiä. Sanoo EGWn opettaneen jotakin (useita tarkkoja päivämääriä maailmanlopulle), mitä EGW ei ole tehnyt. Ja tuomitsee sitten EGWn vääräksi profeetaksi, koska ennustukset eivät toteutuneet.
EGW kaiketi uskoi maailmanlopun tulevan lokakuun 22 päivään 1844. Mutta ei siitä taatusti kirjoittanut (koska ei siinä vaiheessa pystynyt kirjoittamaan mitään paria kolmea sanaa pitempää tekstiä, kun ei kynä pysynyt kädessä). EGW saa sitten ensimmäisen näkynsä joulukuussa 1844, mutta ei pysty sitäkään heti kirjoittamaan. Teksti julkaistiin 1846.
Obeliskin muotoisen hautakiven kritiikki on sekin hupipuolen juttuja. Obeliskihan ei ole EGWn hautakivi, vaan haudalla jo ennen EGWn kuolemaa ollut sukuhaudan merkki eikä sattumoisin varsinaisesti EGWn valitsema. Sitäpaitsi ne olivat tuohon aikaan yleisiä muistomerkkeinä tai hautamerkkeinä. Mutta en sitä historiaa viitsi lähteä toistamaan.
Viimeinen hymyn aihe on se, että nimimerkki otsolancalle tuossa jatkossa valittaa sitä, kuinka adventismismissa on sellaista seksuaalista kauheutta, että joku [yksityinen?] adventisti on jopa tehnyt homoseksuaalisille myönteisen oman appsin. Tämän innoittamana nimimerkki iloinen nauraja käy valittamaan sitä kuinka adventismi on niin ahdasmielinen lahko, että naurattaa ja ärsyttää.
Jäi kuitenkin epäselväksi kumpaa ollaan, avoimia vai ahtaita... Vaiko ehkä molempia? No kukin tavallaan. Minua lähinnä naurattaa, koska Herra on kuitenkin hyvä ja armoa riittää.
Kai - Teologiassa liiton kirjaksi kutsutaan 2M 20.19-23.33. En tuosta määritelmästä ole kauhean innostunut, koska tässä oleva lakikokoema ei kovin kummonen ole. Toisena ja parempana vaihtoehtona pitäisi tietenkin tarjota Dekalogia. Mutta olisi vähän hankala ottaa mukaan sitä Mooseksen lakien kokoelmaa, joka kirjoitettiin sen jälkeen, kun liiton kirja mainitaan esim. 2M 24.7.
Mooseksen laki, koska siinä on paljon toistoa ja myös selviä lakien uudelleenkirjoituksia uusiin tilanteisiin, on melkein pakko nähdä kokoelmana, jolla on monimutkaisempi syntyhistoria kuin se, joka meille Pentateukin varsin lyhyessä ja ylimalkaisessa kehyskertomuksessa annetaan.
Viimeisenä kommenttina se, että heprealaiset yleisesti eivät olleet kauhean innokkaita kirjoittamaan suuria määriä tekstiä kiveen. Onhan tietenkin kiveen hakattuja kirjoituksia löytynyt. Muutama vuosi sitten Avraham Biran, jos nimen oikein muistan, löysi Danista vanhan kivitaulun, jossa mainitaan Daavidin huone. Lienee kirjoitettu voittoisan sodan muistoksi joskus 800 luvulla eKr. Arvokas dokumentti, koska se on ensimmäinen vanha teksti, jossa on löytynyt nimi Daavid ja koska se osoittaa niin pohjoisen valtion Israelin kuin eteläisen Juudan olleen kohtuullisen merkittäviä valtakuntia tuossa vaiheessa. Kirjoitettu vanhalla nk. paleoheprealaisella kirjaimallilla. Siirtyivät neliökirjoitukseen vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen aramean kielen vaikutuksesta. Saman tapaisella kirjasinmallilla on myös löytynyt muutama sata vuotta edellistä myöhemmin marmoriin kirjoitettu Dekalogi, joka myytiin Kaliforniassa huutokaupassa 870.000 dollarilla, vanhin tiedetty kiveen hakattu Dekalogi. Koska näitä heprealaisia kivikirjoituksia ei kauhean suuria määriä ole, lienee helpoin ajatella, ettei mainituissa pylväissä ollut kovin suurta määrää tekstiä.
Kai - < …tähänkin, josta on täällä ahkerasti peistä väännetty...>
Laki kiinnostaa kyllä teologisena aiheena ja olen useamman kerran ajatellut, että joihinkin esitettyihin asioihin olisi mukava laittaa kommentti. Keskustelu on kuitenkin ollut sen verran hurjaa, että kun sitten pienen hetken kuluttua on tullut vapaa hetki, jonka olisi voinut käyttää kommentin kirjoittamiseen, ovat innokkaimmat keskustelijat jo kirjoittaneet kymmenkunta viestiä per keskustelija aiempien viestien jatkoksi ja tulee sellainen tunne, että ketjut ovat niin mielettömän pitkiä, että ranteeseen tulee rasitusvamma tekstin vierittämisestä eikä samojen asioiden lukeminen kerran toisensa aiheuta muuta kuin luku- ja kirjoitusinnon sammumisen.
< …Joten ei sapattia mainita luomiskertomuksessa, eikä sitä myöskään mainita universaalina, koska edes ne ainoat kaksi ihmistä jotka olivat olemassa, eivät luomiskertomuksen mukaan viettäneet erityistä lepopäivää…>
Sanaa sapatti ei luomiskertomuksessa mainita ja miksi pitäisi. Siinä mainitaan seitsemäs päivä, koska kirjoittaja haluaa väittää, että seitsemän päivän kierto alkaa sieltä. Seitsemäs päivä siunataan kolminkertaisella siunauksella (aiemmin eläimet yhdellä ja ihminen kahdella) ja koska kaikki, mitä luomisessa on tehty, on ihmistä varten, on myös seitsemäs päivä siunattu ihmisen hyväksi. Asian huolellinen selittäminen olisi kuitenkin pitkä juttu, jossa pitäisi käydä rivi riviltä läpi koko teksti, ja niin kuin aiemmassa tekstissäni totesin, on muita hyviä syitä pitää sapattia kuin luomiskertomus. Myönnän, että VTn tekstistä löytyy myös sellainen linja, joka rajaa asioita ja sapattiakin Israelille, mutta sieltä löytyy myös esimerkkejä universaalista näkökulmasta, ja tämä on yksi tähän jälkimmäiseen liittyvistä teksteistä.
Luomiskertomuksesta muuten löytyy myös sapattiin muualla liittyvä verbi shabat (keskeyttää, lopettaa) joka mainitaan muun muassa myös Mooseksen keskustelussa faraon kanssa ennen exodusta – sapattihaaveita jo tuossa vaiheessa?
Mitä tulee tähän ihminen ja ihmisen poika kysymykseen, Bar e’nasha on aramean kielessä yleensä ihmistä tarkoittava ilmaisu, koska sana bar, poika, voidaan laittaa monien sanojen eteen kuten paikannimien, heimojen, esi-isien, kuninkaiden jne ilman, että tarkoitetaan kirjaimellista poikaa. Heprean ben sana on samantapainen, mutta, jos oikein olen ymmärtänyt, sitä ei käytetä aivan yhtä yleisesti tällä tavoin kuin aramean bar sanaa. Jeesus selvästi käyttää ilmaisua ”ihmisen poika” erisnimen tapaan. Ilmaisu on poimittu varmaankin Danielin kirjasta. Kun lukee evankeliumit, sieltä voisi löytyä teksti tai pari, jossa sana ihminen voisi sopia merkitykseksi yhtä hyvin kuin Jeesuksen erisnimenä itsestään käyttämä ”Ihmisen poika.”
Sama koskee tätä tekstiä. Jos teksti käännetään takaisin arameaksi, se olisi mahdollista (mutta ei pakko) kääntää niin, että siitä uuteen suomalaiseen käännökseen saisi kolme sanaa ihminen peräkkäin, jolloin teksti menisi juuri niin kuin kirjoitit. Ihminen on sapatin Herra ja saa siis itse päättää, miten sapattia viettää. Ei kovin kaukana siitä sapatin vapauden ja ilon määritelmästä, jota aiemmassa viestissäni kannatin.
Toinen vaihtoehto on se, että teksti on nyt oikeassa muodossa, jolloin sen sisältö olisi se, että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia, koska ihmisen poika, Jeesus, on sapatin Herra. Kontekstissa Jeesus korostaisi omaa herruuttaan fariseuksia vastaan, jotka yrittivät olla sapattiherroja ja moittivat opetuslapsia. Jeesus sanoo olevansa se, joka asian ratkaisee.
Nämä kaksi vaihtoehtoa ovat mielenkiintoisia, mutta koska missään ei ole arameankielisiä evankeliumitekstejä, edellistä täytyy pitää mielenkiintoisen mahdollisuutena ja mielipiteenä ja jälkimmäistä sinä merkityksenä, jonka evankeliumien kirjoittajat meille jättävät. Kaikki kolme synoptista evankelistaa (muistaakseni) esittävät tekstin juuri sellaisena kuin se on meidän käännöksissämme. Vaaditaan jotakin enemmän kuin mahdollinen kielen takaisinkääntäminen arameaksi, ennen kuin tällainen toisenlaisen käännöksen mahdollisuus otetaan oikein vakavasti.
Kai - Annoin jo pari esimerkkiä, enkä oikein ymmärrä, miksi ne eivät kelpaisi.
Jos Mooseksen laki sanoo: "Jos avioliiton solminut mies lakkaa pitämästä vaimostaan havaittuaan hänessä jotakin epämieluista, hän voi kirjoittaa vaimolleen erokirjan ja lähettää hänet luotaan.” (5. Mooseksen kirja 24:1 [FinPR92]) ja Jeesus sanoo: ” "On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.” (Matteus 5:31-32 [FinPR92]) Jeesus selvästi muuttaa avioerolakia ja tekee sen antamalla hyvin vahvan ja kirjaimellisen merkityksen yhdelle kymmenestä käskystä.
Edelleen Mooseksen laki sanoo (useampia vastaavia tekstejä): ”Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, palvella häntä ja vannoa yksin hänen nimeensä.” (5. Mooseksen kirja 6:13 [FinPR92]) Ja sitten Jeesus sanoo: ”Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan…” (Matteus 5:34 [FinPR92]) niin jälleen Jeesus periaatteessa tekee tyhjäksi sen, mitä Mooseksen laki määräsi tarkoituksenaan vahvistaa ”älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä, käskyä.”
Matteuksen luku 12 kertoo kuinka Jeesus sapattina kulkee nälkäisen opetuslapsijoukon kanssa viljapellon vieressä ja opetuslapset poimivat tähkäpäitä. Fariseukset lainaavat epäsuorasti 2Moos 31:15, jossa sapattirikkomuksen yhteydessä käytetään samaa ilmaisua siitä, ettei sitä ollut ”lupa tehdä.” Opetuslasten tapaus on rinnastettavissa myös mieheen, joka keräsi puunoksia. (4Moos 15:32-6). Jeesuksen sapatti ei ole sama kuin VTn sapatti, vaan hänen opetukseensa sapatista liittyy vapaus. Saa poimia ja jauhaa käsissä viljanjyviä, saa nostaa härkää kaivosta… tai suhteessa temppeliin saa, kun on tarpeeksi nälkä, käydä syömässä näkyleipiä, vaikka laki rajoitti ne vain papeille.
Tämä ei ole yllätys, koska sama löytyy jo VTn puolelta. Esimerkiksi Miika 6.8 sanoo, ”vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen Jumalaasi kuunnellen.” Ehkä vielä selkeämmin tämä näkyy siinä, että Pentateukin lakeja kumotaan ja uudelleen säädetään kymmeniä kertoa niin, ettei voi pitää edellistä lakia. Tein joskus vuosikymmeniä sitten pienen analyysin Mooseksen kirjojen laeista. Lakeja minun koosteessani oli yhteensä 659 mutta lakiaiheita oli vain 347. Tämä tarkoittaa sitä, että samat lait ovat moneen kertaan, jotkut jopa kymmenkunta kertaa. (Näistä laeista 228 liittyy temppelipalvelukseen, mutta niissäkin on toistoa ja kulttiin liittyviä aiheita on vain 100.) Muuhun kuin temppeliin liittyviä lakeja on siis 431 mutta nämä lait kattavat vain 247 aihetta. Kerran esiintyviä lakeja näistä on 124 ja useammin kuin kerran esiintyviä lakeja on 123, noin puolet. Näistä 123 laista, kun ne on kirjoitettu uudelleen noin 30 on sellaisia, että ne eivät vain toista aiempaa lakia vaan kumoavat sen, koska uusi laki antaa sellaisen ohjeen, jota ei voi seurata, jos aiempaa lakia seurataan. Siis jo huolellinen VTn lakien lukeminen osoittaa ne muuttuviksi. Lakia ei ole tarkoitettu aiheitten lopulliseksi viimeiseksi sanaksi, paitsi kiveen kirjoitettu kymmenen käskyä. Se oli muuttumaton kokoelma. Olosuhteiden muuttuessa muut lait muuttuivat. Ortodoksijuutalaisetkin, joilla teoriassa on 613 lakia käytännössä pitävät noin 200 lakia sellaisina, että heidän pitäisi niitä seurata (osin tuon mainitsemani lakien muuttumisen vuoksi osin siksi, että lain konteksti ei sovi nykypäivään). Nimenomaan kymmenen käskyn alkuperäinen konteksti, nk. Siinaiperikooppi, erottaa sen muista laeista. Sen Jumala lausuu ääneen, sen Jumala kirjoittaa omalla sormellaan kiveen. Se on myös ainoa laki, josta UTn kommentit ovat järjestelmällisesti myönteisiä tai jonka UTn kirjoittajat sanovat osoittavan synnin (silloin, kun synnin yhteydesssä käskyjä mainitsevat).
Tämä sama muuttuvien muiden lakien periaate koskee muuten myös UTn kehotuksia. Esim. Jerusalemin kokous kieltää epäjumalille uhratun lihan syömisen. Kuitenkin Paavali muutamaa vuotta myöhemmin tämän kumoaa 1Kor 8, jossa hän sanoo, ettei tällä ole väliä, koska epäjumalia ei ole olemassakaan, mikäli ei syömisellään loukkaa ketään. Vastaavia kumottuja tai vertauskuvallisiksi tarkoitettuja kehotuksia löytyy UTstakin monia.
Kai - Ihan hyvää kommentointia kaikilta keskusteluun osallistuneilta. Ehdottaisin harkittavaksi paria näkökulmaa.
Ensinnäkin vuorisaarnassa Jeesus opettaa kaksi tärkeää asiaa. Toinen on se, että käskyjen pitämisen ydin on ihmisen sisimmässä, hänen vaikuttimissaan ja rakkaudessaan niinkuin esim. veli Exap on ansiokkaasti osoittanut. Ilman tätä johtopäätöstä ei ymmärrä UTn lakiopetusta. Onneksi myös Paavali ja muut UTn kirjoittajat vahvistavat tämän periaatteen.
Toinen Jeesuksen opetuksista koskee näitä lakeja, kymmenen käskyn lakia ja muita lakeja. Se, mitä monet eivät huomaa on kuinka Jeesus selvästi vahvistaa kymmenen käskyn lakeja ja purkaa muita lakeja. Hän alkaa lakia koskevan osan vuorisaarnasta sanomalla, että jos joku ottaa jotakin pois laista ja niin opettaa, hän on pienin taivasten valtakunnassa, mutta joka niitä noudattaa ja opettaa on suuri. Sitten hän toteaa, että jos seuraa lakeja niinkuin farisealaiset ei edes pääse taivaaseen - faristeusten käskyjen pitämisessä oli kaksi virhettää. Heidän kuuliaisuutensa oli ulkonaista, ei rakkaudesta lähtevää niin kuin Jeesus opetti, eivätkä fariseukset osanneet tehdä eroa tärkeiden käskyjen (=kymmenen käskyn) ja muiden lakien välillä.
Ehkä tämän opetuksen voisi tiivistää sanoihin: Jeesus (Jumala) on kiinnostunut vain meidän rakkaudestamme (vaikuttimistamme), eikä mistään muusta. Mutta koska rakkaus on sokea, laki antaa rakkaudellemme aivot, siis varsinkin kymmenen käskyn laki, joka käsittelee niin ihmisen rakkautta Jumalaan kuin lähimmäisiin. Kaikki muut tulkinnat menevät solmuun siinä kohdassa, että Jeesus ei anna lupaa jättää jotakuta pientäkään käskyä pois, vaan haluaa, että kaikki kaikkia noudatetaan ja opetetaan. Jeesus itse ulottaa tämän kymenen käskyn lakiin mutta ei muihin lakeihin, niinkuin vuorisaarnan jatko osoittaa.
Jos kaikki laki olisi Jeesukselle yhtä ja samaa lakia, hän olisi ristiriidassa itsensä kanssa, kun hän vuorisaarnassa vahvistaa kymmenen käskyn lakia mutta purkaa muita lakeja... on siis aivan perusteltua väittää, että Jeesus teki eron lakien välillä ja omalla tulkinnallaan osoittaa, mikä laki oli hänelle tärkeä.
Esimerkiksi hän vahvistaa ja tiukentaa käskyn "Älä tapa", jonka hän osoittaa täyttyvän vain sillä, että rakastamme lähimmäistämme. Samoin hän tekee käskylle "Älä tee aviorikosta", käskyä voi rikkoa jo ajatuksissaan, mutta hän menee pitemmälle, hän kumoaa Mooseksen avioerolain tai alistaa sen kymmenen käskyn alle! Sama tapahtuu vannomisen suhteen. Mooseksen kirjoissa on useita vannomiseen liittyviä lakeja, jotka Jeesus kumoaa ja sanoo, ettei saa ollenkaan vannoa. Tämähän on samalla, vaikka ei sitä erikseen mainita, vahvistus kymmeneen käskyyn kuuluvalle kiellolle olla turhaan lausua Herran nimeä.
Seuraavaksi Jeesus korostaa rakkauden ylivertaisuutta ja miksi fariseusten kuuliaisuus ei toimi (mihin hän johdannossa viittasi). Pentateukissa on pari kehotusta rakastaa lähimmäistä ja farisealainen tulkinta tästä oli se, että Jumala rajaa rakkauden kehotuksen läheisille ja näin vihollisille (pakanoille) jää vain vihaa. Täydellisyys on rakkaudessa ja kaikkien lähimmäisten armahtamisessa vaikka eivät olisikaan läheisiä.
Tähän tulkintaan erosta kymmenen käskyn ja muiden lakien välillä sopii se, että muualla evankeliumeissa Jeesus puhuessaan Jumalan käskyistä tai Jumalan tahdosta tai Jumalan sanasta - jos hän samassa yhteydessä viittaa johonkin käskyyn tai lakiin - viittaus on nimenomaan kymmenen käskyn lakiin. (Esim. Mt 15) Taas kun hän puhuu uhrilaeista tai muista kuin kymmenen käskyn laeista hän käyttää termiä Mooseksen laki, esim käsiessään parantuneen uhrata tai viitatessaan fariseuksen väärin tulkitsemiin sapattisäädöksiin.
Mielestäni Jeesuksen opetus laista ei aukea kuin sillä, että nähdään hänen, samoin kuin Paavalin, puhuvan vahvasti lain pitämisen puolesta ja aivan vahvasti myös lain pitämistä vastaan, johon liittyyy niin Jeesuksella kuin Paavalilla myös joiden Mooseksen käskyjen kumoaminen. Tämä skitsofrenia ei aukea sillä, että joitakin käskyjä pidetään vain hengessä, koska Jeesus varoitti käskyjen purkamisesta. On paljon helpompi sanoa, että on laki, jota seurataan (kymmenen käskyä) ja laki, jota ei seurata vaan otetaan Herran sanan opetuksena tai vertauskuvana... ja tähän jälkimmäiseen kuuluvat kaikki muut käskyt kuin kymmenen käskyä, paitsi siinä tapauksessa, että UT jostakin syystä ne yksittäisinä käskyinä vahvistaa.
Tähän johtopäätökseen ohjaa sekin, että jo VTssä kumotaan ja uudelleen säädetään eri muodossa näitä muita käskyjä samoin kuin UTn puolella satoja erilaisia kehotuksia. Näitä siis seurataan vain, jos ne ristin ja rakkauden valossa ovat seurattavia. Sen sijaan kymmenen käskyä annetaan muuttumattomana lakina. Pienet erot 2. ja 5. Moos dekalogiversioiden välillä on merkityksetön, koska alkuperäinen oli ilman selityksiä.
Viimeisenä toteamuksena, että jako seremonialakeihin, moraalilakiin tms. on tulkintametodina arvoton, vaikka onkin vanha protestanttinen tapa lakeja selittää.
Kai - <...tarkoittaa, että me... olemme oikeassa ja muut väärässä.>
Paitsi minun kohdallani tarkoittaa sitä, olimme joskus oikeassa, mutta taisimme hukata sen. Onneksi voi kuitenkin hapuilla takaisin parempaan. :)
Rahateoriasi saat ihan rauhassa pitää, vaikka räikeät yleistykset joskus kertovat enemmän kirjoittajastaan kuin todellisuudesta. - Minun tietääkseni adventtikirkko ei ole koskaan jäsenilleen tai ulkopuolisille esittänyt, ettei pelastusta ole kirkon ulkopuolella. Kirkon opetus on, että ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen ja että valtaosa pelastetuista tulee muualta kuin adventtikirkosta. Tunnen kohtuullisen hyvin kirkon johtajat, pastorit, talousjohtajat viimeisen puolen vuosisadan ajalta työtovereina ja jotkut entisinä oppilainani enkä parhaalla tahdollanikaan pysty kuvittelemaan, että joukkoon mahtuisi sellaisia, jotka kuvittelevat vain adventistien pelastuvan. Kaikki joskus (ja minä usein) ilmaisevat itseään huonosti ja asioita ymmärretään väärin, mutta ajatus siitä, että joku puoliksikaan täysjärkinen adventisti, kirkon työntekijä tai maallikko, kuvittelelisi vain adventistien pelastuvan, on täysin mahdoton ajatus.
On kyllä totta, että vielä muutama vuosikymmen sitten minä ja monet muutkin adventistit kuvittelivat kirkkonsa liki täydelliseksi ja näkivät sen komeana, vahvana ja upeana organisaationa, mutta tätä nykyä minä ja ehkä monet muutkin, pitävät kirkko-organisaatiotaan välttämättömänä pahana, jota tarvitaan hoitamaan seurakuntien työntekijät, kiinteistöt ja yhteiset juhlat ja leirit. Kirkkoa pidetään vähän jäykkänä ja raadollisena, kun pienessäkin maassa täytyy seurata kirkon maailmanlaajuista organisaatiomallia, mutta onneksi pienessä yhteisössä lähes kaikki tuntevat toisensa ja asiat jotenkuten organisaationkin osalta rullaavat - väliin heikosti, mutta onneksi joskus kohtuullisestikin. Samalla on opittu luottamaan siihen, että Herra pitää hulluistaan huolta.
Mutta että kirkko olisi ainoa pelastuksen reitti. Kauhistus sentään, siihen voi vain sanoa ei, ei ja EI.
Kai