juhkyt3

Vapaa kuvaus

Gentleman Vapaan matkailun puolueeton kannattaja. Perinteitä kunnioittaen ja tulevaisuuden puolesta. Linkit: http://oivanlaari.suntuubi.com/, http://localshop.suntuubi.com/, http://kuvablogi.com/blog/3915/ Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

23

Kommenttia

41

  1. On kyllä ollut vähän poikkeuksellisen Lämmintä...
    Toivottavastii riittää vielä loppukesällekin. On tullut oltua muutama viikko vähän sellaisessa Pirskatin Jumissa!
  2. Olenkos minä hukannut HuuruPäissäni sen pienen Sinisen Muistikirjani,jonne noita MatkaHavaintojani teeskelen, sinne pohjoseen viime reissulla??
    No väliäkö sen, sillä kohta tulee Kirjoittajalle Haukut, ja seuraavaksi joku antaa taas lopullisesti Turpaan, noin kuvannollisesti.

    Vielä olisi Öljynvaihtoa ja vähän Suodattimien Putsailua tälle viikonlopulle, mutta sitten pannaankin diiseli tulille, ja Matkaan!

    Minulla onkin ollut pitkään semmoinen hieman Perverttinen Haave, ja kyllä sen vielä jonain päivänä pläjäytänkin toteen, että lyön TelttaSaunan kuumaksi Juhannusyönä siihen Kaunispään huipulle, parkkipaikan itäreunaan!
    Onpa sitten ihmettelemistä Saksan BussiTuristille, kun siinä höyräytellään löylyjä Itikoitten Kanssa Kaveeratessa noin parisen tuntia.
    Täytyisi vaan ylipuhua tuo, muuten niin joviaali Naiseni, hän kun on tähän asti pistänyt aina totaalisesti hanttiin Oivalliselle ehdotukselle.
  3. ja -Heh!
    Ei kai vaan Oikea lappIlainen EtelänKateuvessa kieriskele, pirskatti...jotta keltäpä lie pois mokoma ja tuommoinen Temmellys, jos ei häiriöksi asti ole? Joten antaa mennä vaan.

    Ja kun vielä voitte Te, siellä asustelevat, koko vuoden harrastaa itse moista Kujeilua keskenänne, niin mikäs kiikastelee? Siihen mies tarvittee avuksi ylleensä vaan Naisen.

    Mutta vieläkin olen mieltä, jotta kannattaisi ottaa yhteys etelän aikuisviihdeteollisuuteen näillä tarinoilla...
  4. Niin Totta Maar kuin nimimerkki on!

    -Ottamatta enempää kantaa tuohon "PaikallisKirjailijoiden" ja Rentojen Matkamiesten väliseen ikuiseen matkayöpyjän leiriytymisen laittomuus- tahi laillisuuskiistaan, senhän voitte jo lukea LexFinlandista kukin tykönänne, muistelenkin poikkeuksellisen positiivisena erästä aiheeseen liittyvää tapausta.

    Jossain itäisessä Suomessa kerran suviehtoo pukkasi päälle kesken parhaan matkanteon. Vaihtoehtona matkan jatkaminen tuntui siinä ajassa jo vastenmieliseltä, joten valittiin sitten tienvarrelta sellainen kohtalaista Ehompi JärvenrantaTontti, lainmukaisten satojen metrien päästä ilmeisen maanomistajan asumuksista, vieläpä näkösuojasta männikön katveesta. Isäntäväki oli ilmeisesti iltagrillauksen parissa, ja pian tällainen rintamamiestilan jälkikasvustoa edustava lippalakkipäinen Perijä marssikin tomerasti paikalle grillilapaset takataskussa ja hiilihanko vasemmassa.

    Epäilevänä herra pälyili jo kaukaa tuntemattomien matkalaisten iltapuuhien laatua, ja lopulta uskaltautui reippaasti jutuille.

    Näihin OomaisuudenArvonTuntijoihin jo totisesti monesti aiemmin tutustuneena Oivalsin välittömästi, että tilanteessa on parasta ottaa heti ohjat omiin käsiin, muuten asiallinen hallintaoikeus vallitsevaan tilanteeseen saattaa karata muuanne!

    Ja tässä onkin sitten opetusta RiitaPukareille kerrakseen:

    Ensimmäisenä otetaan ja kehutaan Hämäävästi kyseisen paikan erinomainen kauneus ja ainutkertaisuus, jotta tulija Oivaltaa, että hänhän tässä onkin ikäänkuin niskan päällä, ja tulijat vain ihailevat Hänen omaisuutensa arvoa.

    Seuraavaksi marssitaan auton kylmävarastolle, ja shihhautetaan auki pari Viron TuliaisTölkkiä, ja aletaan keskustella syvällisemmin paikallisten kalavesien laadusta, sekä ylistetään vanhalta Veteraani-isäukolta PuoliSalaa myyntiin pantujen mökkilohkojen huippusijainti sekä maaston puhtaus ja vehreys.

    Tässä vaiheessa yleensä ehdotellaan jo istuimien siirtämistä autosta metsäsaarekkeen maastoon, sillä eihän kylmillä kivillä parane iäkkäämpien enää eturauhasta yletöntä enempää rissata. Ja otetaan toiset tölkit.
    Nyt aletaankin olla asiassa!

    Ilta etenee mukavasti ruplatellen, alkaa jo hämärtää. Tulijan jutut alkavat tiristä riemullista iloa, niinkuin parhain siankylki koivuhiilloksen kuumuudessa.

    Pian tulija kuitenkin terävöityy, ja herää todellisuuteen:
    - Ei saatana -pihagrillaukset on tältä illalta kyllä ohi, hiilos on varmaan jo sammunut, eväät kotopihassa syöty ja perhekin jo nukkumassa! Vaimoväeltä tulee taas aamusta alkaen sapiskaa!

    Koska KotiPeli on siis jo menetetty, tietysti ehdotetaan otettavaksi ulos myös pöytä, ja kaasugrillausvälineet autosta.
    Pian ollaankin koko porukalla sellaisessa PaistoToimessa, jossa ei ole maanomistukseen tai pakkolainaukseen liittyvää katkeruutta enää tippaakaan jäljellä!

    Yön pimentyessä pursotellaan yhdessä TurunSinapit makkarankyrsän sivuitse T-Paidan rintamuksille, ja hohotellaan yhteisymmärryksessä Kaupunkilais-VirkaElämän tyhjänpäiväisyydelle, samalla edelleen pientä kehua maaseudun mieltäparantavalle voimalle sekaan ripotellen, kuulijan täydelliseksi tyydytykseksi.

    Puolen yön jälkeen alkaa olla aika tehdä loppu illasta.

    Viimeisenä kysymyksenä heitänkin MaaMiehelle viellä puolihuolimattoman huikkauksen:
    Niin olikos Sinulla alkuillasta jotain semmoista erikoisempaakin asiantynkää, kun varta vasten lähdit grillaustoimesi keskeltä tänne ruoteikkoon seikkailemaan???

    Johon Tulija sopertelee riemukkaan tyytyväisenä karjalanmurteella jotta: "-Noh mitäpä sitä täällä maalla niin ihmeempää. Mukavaa vaan saada joskus tuollaisia tolkun naapureita kyläilemään. Että miten sen huomisillan kanssa, vieläkö jäätten, jatketaanko juttua?" -johon on valitellen todettava, että tie kutsuu, mutta jospa sitten taas ensi vuonna, ja vaihdetaan vielä puhelinnumerot siinä kaupantekiäisiksi.

    Eli tämmöinen retkileireilytoiminta perustuu parhaimmillaan pelkkään kaupankäyntiin, josta molemmille jää hyvä mieli!
    Se ovatko kauppiaat aina huijareita, ei ole meikäläisen arvostelukyvyn ulottuvissa tässä tapauksessa!

    Metsähallituksen tarkastajamiehiin ei kuitenkaan pelkkä oluttölkki aina tehoa. Siinä paikassa onkin yleensä otettava kovemmat lääkkeet avuksi!

    Muistelen lukeneeni, että ns. MiestenLehtiin näitä seksuaalijuttuja kirjoittelevat olisivatkin kokonaisesti pelkkää NaisVäkeä??
    No, hyvä niin! Minusta näissä, anteeksi vaan Jesse, joissain jutuissasi alkaa olla jo samanmoinen ja siten melkoisen Ronski meno. Sitä vaan, että oletkos jo lähetellyt käsikirjoituksia tuonne pääkaupungin suuntaan, sille Jallulle?
  5. SFC:n kaavailemat, ja sitä vastoin leirintäalueyrittäjien hieman vieroksumat 'elämysmatkaparkit' ovatkin juuri sitä, mitä elämysmatkailija Suomessa tarvitsee.
    Pannaan parkkiin ravintolan tai leffateatterin eteen, ja haetaan tuttuja ja tarpeellisia 'elämyksiä' sieltä baaritiskiltä tai karaokesta tai KinoFilmisalista.
    Onhan siinä pointti, ettei tarvitse kotioloista paljon karsia, ja toiminnan tuttuus on taattu.

    Milloinkahan kaupunkilomien järjestäjät kivahtavat tällaiselle 'KaravaanariKaupunkiLomailuKaavailulle'?
    Minusta tuommoiset konserttimatkat joutaisi tehdä julkisella liikuntamuodolla sekä turvallisessa hotellimajoituksessa, eikä polttaa kallista naftaa turhanpäiväisesti, ja luontoa siltä osin lisää tuhoten.

    Jos ihan asiallisesti miettii esimerkiksi Suomen maantiematkailua ja matkaparkkitarpeita, niin kyllähän ne maakuntiin ja oikeille elämyskohteille kuuluvat pikemmin, kuin Cityn SenaatinTorille, että Hänen Arvoisa Naisensa pääsee Foorumiin Capuzziinolle ja KenkäOstoksille...

    Onneksi esimerkiksi tuommoiset hieman Piiloiset Huru-ajatukset eivät ole mitään sitovia sääntöjä matkailualalla, ja JokaMiehen Oikeus vielä voittaa. Enemminkin ovat Bisnes-Hurahtaneen Rahat-Pois-'Visioita'

    KesäMatkailuTerveisin.
    Tuttu ja Turvallinen.
  6. No pirskatin mokoma, tuossahan se matkan varrella on ollut sopivasti tyrkyllä. On vaan yleensä Tiaisen tienoilla jo melkoinen hoppu Perille, ja kuljin niin Oivallisessa vauhdissa, että ei ole malttanut isommin enää ruveta jarruttelemaan...Mutta mutta jospa noin juhannuksen alusreissulla tekisikin pienen poikkeuksen, ja kuvittelisi että se Peri onkin pari päivää tuossa 250km alempana...
    Lupapolitiikkakin on poikkeuksellisen ystävällisesti hinnoiteltu.
  7. Mistäpä lie tarkemmin tuo ensimmäinen kuva? Silmäämiellyttävän näköinen jokiympäristö...
    Noin samoilumielessä...
  8. Kyllä Sinä sitten kirjoitat kauniisti!

    lainaus:
    "Sekin on 'sisäinen' tarve joissakin henkilöissä, helpompi hiihtää perässä kuin keksiä ihan itse asioita. Ja taas on ne asiat enemmän negatiivisia kuin positiivisia, siis mitä myötäillään. Suomalainenhan ei kiitä, on hiljaa, mutta kun voi/saa haukkua, avautuu se suu helpommin."

    Minä olen joskus elätellyt toiveita, että tällaisia aktiivisia ja positiivisia kirjoittelijoitaa olisi enemminkin kuin on.

    Valitettavasti ei ole.

    Otetaan vaikka taas esimerkiksi tuo pohjoisten ajatusten vuo, pahimmillaan eripuraa kylvävä ja kiikkerämielinen jäkättäjä jänkältä,kun taas joskus parimmoillaan pikkuilkeä ja 'huvittava' kuin mikäkin mainosmies, oikein Stenu MEKistä!

    Eipä kiinnosta Jessen positiiviset kirjoitukset lukijoita, mutta kun tarkoituksellisesti vähän heittää jäävettä tiettyyn munakoriin, niin jopa taas löytyy kommentaattoreita ja kaakatusta vaikka joka lähtöön. Sähinää ja sylkyä, ihan kuin olisi työnnetty hornanhehkua suitsuava ranstakka kalkkaron pesään!
    Sitäpä sieltä tuutista siis tulee, mitä tilataan.

    Eli älkää nyt kaikki sentään ruvetko liiaksi hempeilemään.

    Tosin mitäpä vastaanväittämistä positiivisuuteen kellään olisi, joten niinpä se positiivinen keskustelukin on aika kuollutta yhteishyrinää...
  9. Että -siiskö pitäisi kirjoittamaan ryhtyneen kirjoittaa aina vakavasti ja pelkkää asiaa, että ketunhäntä kainalossa kuljeskelevat lukijat ja irvikommentaattorit eivät saisi dis-informaatiota kirjoituksista???
    Kukapa meistä haluaisi ottaa vastuun viidenmiljoonankahdensadantuhannen lukijan huumorintajuttomuudesta??
    Olisikohan se uskottavuusongelman tulkinta syytä kuitenkin jättää kunkin lukijan itsensä riesaksi,olemmehan kaikki sentään lukutaitoisia ja kansakoulun käyneitä aikuisia?

    Mietipäs vaikka porukassa mitä poliitikot esimerkiksi vaalien alla suustaan suoltavat, ja mikä on niiden juttujen vastuutaso ja totuusarvo vaalien jälkeen. Nämä sadut sentään julkisesti mainostetaan täyttä totta olevaksi.

    Eiköhän oteta siis mallia sieltä,missä meidän kaikkien parhaat ja valtion virallisimmat totuudet julkituodaan, ja luotetaan siihen, että meillä on aina yhtä karaistuneita vastapelureita langan toisessa päässä, ei mitään Herkkä Hipiöitä.
  10. Äläpäs, pirskatti!
    Moisen aarteen yhyttäneen ei kannattaisi Oivallista ainetta kuluttaa ihan jokapäiväiseen turhuuteen, vaan ainoastaan merkittävimpien JuhlaPäivien aikana tapahtuvaan näytösajeluun vilkkaan taajamakeskustan kävelykadun tienoilla. Siellä se herättäisi ansaitsemansa kunnioituksen tuhatpäisen nuorisojoukon seassa, ja menisi oikeaan tarpeeseen. Toki mukana voisi olla vihreämpiäkin aineksia, joille tapahtuma olisi hyvinkin jonkinmoinen öljykatastroofi, ja torjuntapuomeja huudeltaisiinkin palokunnasta joukkoäänella paikalle!
    No -sanotaan niin että etsivä löytää. Minulta on tuommoiset mittavammat "etsinnät" julistettu ehdottomaan kieltoon hellahallituksen yksipuolisella päätöksellä. Onneksi kuitenkin asiassa on, että oikea käsi ei aina tiedä,miten vasempi Hämää...
  11. Näin vapun jälkeen on täysin turha yrittää etsiä uurteita ärhäkän juhlahumuajan naamasta, siitä Sillikala ja nautitut Sima-Annokset ovat huolehtineet Oivallisen tehokkaasti. On nimittäin niin, että riippuvia pusseja saa nenäseudun ympäristöstä hautoa kurkunsiivuilla ja Bellavitalla isomman savotan verran, ennenkuin julkiriennoissa taas naamansa omaksi tunnistaa, tai ilman mustia laseja kehtaa ovenrakosista ulos kurkistella!
    Siitä remusta seuraakin ehdoton ja siten myös Tipaton Toukokuu!

    Motorradverk Zschopaun kaunottarien, tuon mainion motoristimestarin Walter Kaadenin suunnitteleman vastapainepakoputken, hyvinkin propsinmittaisen ja ylevästi kromatun hormin pienestä poistoreiästä alun aikoinaan tuprunneet, niin huumaavat, ja hajuhermoja miellyttävästi kutkuttaneet, lyijyllisen moottoribensiinin ja mineraalisen 2-tahtiöljyn sulotuoksut ovat nykyisin pelkkää nostalgia-muisteloa. Tämänaikaisilla ylettömästi puhdistetuilla polttoaineilla ja voitelukemikaalioilla kaksitahtimoottorin pakokaasu on kitkerää, pahanhajuista ektoa, eikä edes näytä sitä parhainta sinistä hohtoaan, kuin ennen vanhaan mentäessä oli asia laita.
    Toki kulkimen käynnistyskammesta tulee silti rytkittyä iltaisin tallin perukassa, suvea kohti tihenevään tahtiin, kaikesta tuosta paremman, menneen ajan unelmoinnista huolimatta.

    Vai vielä, että mulkopäisiä ja pinkeäpukuisia avaruusmotoristeja olet nähnyt siellä taas liikuskelevan?? Tuota noin -kerropa niistä vielä vähän lisää? Voitaisiin muutama rivi mukavastikin lueskella tarkemmpaa analyysia aiheesta ennen lopullisten johtopäätelmien julkaisua...
    No,meillä jokaisella on omat painajaiset näin vapun jälkeen vielä muistin pinnalla ja selkeinä mielessä. Minä kyllä olen päässyt omistani sikäli taas eroon, että epäilen Jeesiönjoen sulantojen tammikuisen synkyyden kyllä mustuudessaan häviävän railakkaasti Jessen sielusta pahimpien myrskyöiden ja kaamospimeyden painajaisten aikoina uhkuvalle, Hämäävän katkeralle sapelle. Joissakin kirjoituksissa semmoista pimeydenhäivää aina pilkahtelee. -Tosin harvemmin kyllä nykyisin...Mutta minkäs voit,sivistys hiipii pohjoisemmaksi, vähän päivässä, paljon viikossa,vuosi kerrallaan...

    Mutta Pirskatti, ja HyväHyvä! Tuo viimeinen tieto,pohjolan jokien sulaminen, antaakin pientä toivoa tämän lämmenneen ilmaston kevättävenyttävän voiman lopullisesta hellittämisestä, ja olenkin sitä odotellessa viritellyt kesälaitteet jo viimeistä siimanpäätä myöten timmiin.Taitaisi kesäkuussa olla aika lähteä taas tiirailemaan niitä synkkien salojen oloja,pistähtää vaikkapa tuolla napa-alueella murjottamassa tolkun tovi.
    Kurkistelemassa, että miltä se parempi hiljaisuus näyttää.
  12. Eli Sähkön Mestarit!

    En malta olla sotkematta näppejäni yöllisen ongelmanne yksinkertaistamiseksi.
    Aamulla kaikki on yleensä selvempää :)

    Aina näissä sähköasioissa sotketaan se, mitä joku antaa, ja mitä joku ottaa, kuin myös että mikäs sitä annettavan ottamista estää.

    Yksinkertainen ohmin laki on tällaiselle, kymmeniä vuosia sähkön syövereissä seikkailleelle, selvä kuin vesi, ja ratkaisu kaikkiin latausongelmiin. Ainoastaan epämääräisten muuttujien kanssa on oltava tarkkana, ja ne sotkevat hieman selvää peliä.
    Sähköaiheessa olisi varmaan seminaarioppia jaettavana myös karavaanareillekin. Järjestäkääs vaikka semmoinen sähkön alkeiskurssi joukoissanne niin tulisi perusasiat kaikille selviksi, eikä tarvitsisi yöunia turhaan tapellessa menettää.

    Mutta asiaan.

    Tässä oli näitä pohjatietoja senverran, että koosteen jo saa aikaan.

    1.Laturihan antaa virtaa niin paljon kun siinä lukee, jos joku sen huolii.
    2.Tyhjä akku ottaa hetken aikaa niin paljon virtaa, kuin on tarjolla, mutta piankin varautuessaan sen napajännite nousee, ja sitä mukaa sen ottama virta pienenee. Pikalatureissa käytetään erilaisia sykkiviä jännitemalleja, jolla akkua hieman kusesetaan ottamaan nopeammin tätä tarjottua hyvää.
    3.Varausvirtaa rajoitaa alkuvaiheessa eniten latausjohtojen ja johtoliitosten resistanssi, ohmin lain mukaan. Tämä jännitehäviö pienentää samalla akun napoihin tulevaa jännitettä, joka taas pienentää latausvirtaaa. Pitkät, ohuet johdot ja hapettuneet liitokset ovat erityisen tehokkaita virran rajoittajia. Akun täytyessä sen ottama virta pienenee, ja samalla johtohäviön vaikutus pienenee, ja akku latautuu pikkuhiljaa suunnilleen logaritmisen käyrän mukaan täydeksi.

    Esimerkkijohdoilla 2,5mm, olkoon vastus 0,1ohm /10 metriä, ja kaksi liitintä, 0.1 +0.1 ohmia, tekee virtapiirin yhteisvastukseksi parhaimmillaan 0.3 ohmia.
    Yleensä likaisten liitosten vuoksi vastukset ovat suurempiakin. (Liitosten ja johtojen lämpenemis/hukkatehon voi laskea kaavalla Teho = Voltti x Ampeeri)

    Johtohävio saadaan näin: 0.3 ohmia kerrottuna esimerkin 10 ampeerin virralla tekee johtojen ja liitosten yhteishäviöksi 3 volttia!
    Nyt, kun laturin lähtöjännite on vaikkapa 14.7 volttia, niin akulleppa tuleekin enää 14.7 - 3volttia = 11,7 volttia.
    Eli akun lataaminen täyteen varaukseen kestää käytännössä ikuisuuden, 90 prosenttiin päästään jo hieman nopeammin.
    Jos akun kanssa samassa virtapiirissä (esim.vaunussa) on kytkettynä muita laitteita vaikkapa toisen 10 ampeerin verran, tuo johtohäviö onkin 0.3 ohmia x 20(10+10)ampeeria, eli 6 volttia. Sillä jäännössähköllä ei enää sitten lataillakaan mitään akkua kunnolla.

    No, teoriassa tuo on noin yksioikoista, mutta kun resistiiviset sähkölaitteet mukautuvat jonkin verran tarjolla olevan TEHON mukaiseen käyntiin, eli pienemmällä jännitteellä mennään pienemmällä virralla(rajansa silläkin) niin kyllähän tuolla jotenkin pärjäilee, mutta käytännössä akkua ei saa täyteen lataukseen kunnolla noilla johto /liitoskytkennöillä.


    Jos minä parasta latauspiiriä rakentelisin niin tekisin erillisen latauspiirin akulle vaikkapa 6mm johtimesta, ja panisin muut laitteet toisen samanmoisen johdon perään, ja liitosten määrä minimiin, ja nekin vaikka juottamalla, tai ainakin kunnollisten puristusliitosten kanssa, ei mitään ruuvikiristyshaihatuksia.

    2.5mm /16 ampeerin suositus on sähköturvallisuusmääräysten speksi verkkojännitekytkentöihin. Käytännössä se kestää paljon isompiakin virtoja avoimessa ilmassa sulamatta.
  13. Pitäiskö tässä vielä novelleja alkaa Sinulle kirjoittelemaan!
  14. Hienoa keliä siellä pitelee. Eipä se etelän kevät mitään kaamosta enää muistuta. Tuossa kuistin nurkalla juuri T-paidassa aurinkoa paistattelin aamukahvin ohessa, kohta on mittarissa jo 10 astetta PLUSSAA!
    Viikko sitten kun seikkailin siellä Kittilän suunnalla, olivat ilmat tosiaan suosiollisia. Aikamoinen ero oli sensijaan, kun Muoniosta ajeltiin Kilpisjärven suuntaan ja ohi, ja tultiin Skibotnin rannoille: Melkoinen vesisade!
    Onneksi keli parani, ja Tromssa-Narvik välillä oli aikamoisen upeaa yöllisen lumisateen jäljiltä, kun meri möyrysi sulana vastakohtana oikealla sivulla.
    Ruotsin ylängöllä parinkymmenen kilometrin päässä Atlantista taas tultiin reippaan pakkasen ja tunturi-ilmaston piiriin, ja laskettelurinteillä oli vilskettä, kuin myös Torniojärven pilkkimaja-alueella.
    Kyllä tämä pohjola on monimuotoisuudessan aikamoisen vaihtelevaa, niin ilmaston, kuin maisemienkin osalta, ja pienten taipaleiden päässä kotinurkista, kunhan vaan tuuppaa kulkimen vakaasti tielle, eikä jää kotiin makaamaan.
    Etelässä alkaa jo kesä kolkutella, pitäisiköhän lähteä rasvailemaan keloja, ja lähteä etsimään sitä kevät-taimenta jokirannoille!
  15. Joskus tuli ehkä khaikailtua erilaisten Ismien perään, mutta siitä taudista paranin onneksi sukkelaan.
    Puhvelinnahkaisen liivinikin poltin samoihin aikoihin, kun naisväkikin suuressa vapausinnostuksessaan poltti julkisesti omia rintaliivejään tuolla takavuosikymmeninä, joten Helvetin Enkeliäkään minusta ei siis tullut.

    Pikkuhiljaa on ajatus hiippaillut mielessä kaikenlaisen markkinahumun taaksejättämisestä, ja siirtymisestä enemmin tuollaisen vapaa-eläjän ja elämysoleskelun piiriin. Jotain sitoimuksia valtiota kohtaan vielä on, mutta.
    Tässä yhtenä päivänä sitten täräytän...
  16. Jollainhan ihmispolon on vajavainen yleisegonsa paikattava.
    Kun on lusikalla itsevarmuus annettu, niin kauhaksi kelpaakin sitten vaikka jonkinmoinen ulkomaanelävän keksimä mekaanisen rallattimen yleislogo, jolla yritetään yksilön itsetunnon minimaalista olemusta vankistaa!
    Eikä mainosmies jätä tätä heikkoutta koskaan käyttämättä, kun sitä kultalautasilla tarjoillaan kaikenlaisissa yhteyksissä.
    Moottoripyörä on tietysti yksi tällainen pikkujumala, mutta vielä hullumpaa järjenkäytön puutetta kuvastaa kumartelu tasapäisille muovikuorisille, ja sittenkin vahvasti ylihinnoitetuille nykyautomerkeille. Jotka prässätään lopunperin samassa muotissa -merkistä viis.
    Aikamoisen uskonnollista touhua.
    Entäpäs sitten vielä kännykkäharrastus.
    Katsokaas ympärille ja tarkkailkaa tällaisten huonoäänisten tiristimien merkitystä ihmisen mieleen ja tyytyväisyysasteeseen, vaikkapa jopa aikamiesten saunailloissa. Siinä se on varsinainen Fuhrer ja ajatuksellinen johtaja nykyihmiselle.
    Meitä oman tien kulkijoita tapaa nykyisin valitettavan harvoin baareissa ja turuilla.
  17. Mikäs tässä ollessa?
    Tosin paras luisto on tuon ylikiteytyneen pakkaslumen vuoksi kalhusta kaikonnut jo 10 pakkasasteen jälkeen, mutta mennään sillä mitä on käsillä.
    Tosiasiassahan täällä kuitenkin kaivellaan vasta rukkasia esille, eli ei tässä vielä LapinSheriffiltä mitään isompaa Marshal-apua ole tarvis rukoilla.
    Toki, jos sitä kuivalihaa on liialti jäänyt nilin orteen riipuksiin, niin laitappa kimpale postiin, sepä olisikin Oivallinen herkku iltatulelle veisteltäväksi! Mutta 70€ kilo on ehdottomasti liian kova hinta!

    Ilmastonlämpenemisprosessin vuoksi sekoilevan talvisään aiheuttama Hämmennys onkin kerrasta ohi, ja nyt ollaan taas normaalissa Helmi-Ruodussa kelien suhteen.

    Voihan olla että tuolla alempana -suolarajalla- on tilanne kuitenkin huonompi.
    Lehdistä ainakin näkee päivittäin, että talvi on taas yllättänyt pääkaupunkiseudulla satoja autoilija-ihmisiä.

    Varopas Sinä, Jesse sitten iltasella, on odotettavissa sähkökatkoksia pakkasen vuoksi, ja varaakin oikein runsaasti tunturikoivunrunkoa tuvan nurkkaan hellavalkean ruoaksi, ettei vesiämpäri jäädy!
    Vaikka mikäpäs minä olen Ammatti-Ihmistä näissä tuli-asioissa opastamaan.
  18. Heh -vai että tanskalainen pirtuhella!
    Saakeli, saisinpa minäkin sellaisen, niin sille olisi kyllä käyttöä! Monella matkamiehellähan ei ole varaa kuin suomalaiseen kossulla käyvään Hellapoliisiin, joka kyllä sekin käy usein aikamoisen kuumana ja joskus jopa vuorokausia, mutta myös savuttaa monesti melkoisen kitkerästi!
    No -kaikenkaikkiaan -otetaan hatut klanista, ja päästetään tämä rötös-Mersu sinne Mersujen taivaaseen kunnialla.
    (eipä muuten ollut vielä viimeinen lajissaan...)
  19. Ettei tuo kateuden katkera piikki olekin hiipinyt Sinun omaan puseroosi? Niin oivallisen innoittavaa, kuin matkustelu ja kulkeminen maisemia katsellen ja uuteen tutustuen onkin, josta olen totta vieköön kanssasi täysin samaa mieltä!, eivät kaikki työtoverit kuitenkaan välttämättä tällaisen kulkijan mielipiteistä kovinkaan innostu. Varsinkaan maanantaiaamuisin, jos viikonloppu vielä kolottaa takaraivossa. Päinvastoin, moni ihminenhän onkin enemminkin paikkaeläin ja vielä sieltä parhaasta päästä!
    Monelle mökki on toinen koti, joillekin jopa ensimmäinen ja tärkein. Remonttireiska-tyylinen henkilö saa mielettömiä tyydytyksen väreitä kehoonsa nikkaroituaan viikonlopun aikana tutisevan saunajakkaran, varsinkin siinä vaiheessa, kun ensimmäinen koe-istuja polttaa takalistoonsa Narvi-kiukaan kuvan ikuiseksi muistoksi tuosta -muinoin nuoruuden hölmöysvimmassa hätäisesti valitun- aviosiipan tekeleestä. Tällaisia Puuha-Petejä onkin omakotiasujien joukossa huikea määrä, ainakin kun näiden kyhäilemien piharakenteiden teknisiä ominaisuuksia tutkii tarkemmin!
    Marjanpoimintakin on harrastuksena varsin hyödyllinen, paitsi näin kuivana kesänä täällä etelässä. Puolukoiden ja sienien puutteen aiheuttaman vitutuksen vuoksi minäkin jouduin ottamaan tällaista "sydäntroppia" lauantaina hieman enemmin, kuin olisi ikäiselleni ollut kohtuullista.
    Minä en ole huomannut minkäänlaista pahansuopuutta harrastuksiani kohtaan. Minäpä yritänkin pitää sellaiset mölinät, jotka eivät tunnu muita kiinnostavan, omana ilonani!
    Ehkäpä se kateus on katsojan silmissä...
  20. Oivallinen ohje!
    Varsinkin jos lähtee vaunulta päivän patikalle!
    Ei tarvitse eksoottisia ruokatarvikkeita turhana painolastina kuljetella. Teleskooppivirveli ja lipat reppuun, kouralllinen perunoita ja voihan monella kuuluukin vakiovarusteissiin. Laukkaa kasvaa usein pitkin kalliorantoja, ja sillä voi korvata kauppasipulit. Lisäisin retkivarustukseen kylläkin vielä muutaman matosen(vaikka se mato-onginta Lapin puroissa onkin hieman luvattomampaa puuhastelua), sillä tammukka, tuo tummien vesien ovela veijari, on usein hieman kitsas lipan perään. Mutta jos madolla vähän auttaa, niin kyllä sekin lopulta menee vipuun. Täytyy varoa vkuitenkin sitä alamittaa, ettei taimensuku liikaa verotu kalakeittoinnostuksessa. Usein vaan tuo kalapahainen vetäisee ahneuksissaan onkivälineet konehuoneeseen asti, ja joskus joutuu tekemään alamittaisellekin sellaisen pienimuotoisen leikauksen, että siitä ei enää ole tolkun uimariksi, vaan se on invalidisoituneena päästettävä pälkähästä.
    Illalla leiriin palattuaan voi sitten muistella noita nuotioherkkuhetkiä ennen nukahtamista kuksallisen ja kaasuvalon ääressä!
    21. 2 / 3
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt