qotd
Ohjelmoija ja kirjailijanalku. Blogaan kirjoittamisesta ja kustannusmaailmasta osoitteessa: https://www.kirjailija.blog/
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 228 kommenttia
- En näe, että naisten ongelmissa voisi syyttää yhteiskuntaa. Tällainen ajattelu palauttaa meidät vain takaisin pimeimpään keskiaikaan, mitä pidän enemmän kuin pelottavana. On kenties helppo ajatella naisten olevan luonnostaan iloisia kotiäitejä, joille nykyaikana vain yritetään syöttää feminististä propagandaa, mutta kukaan nainen tuskin hyväksyy tätä tulkintaa. Pidän mielenkiintoisena ilmiönä sanontaa "mies on perheen pää ja nainen kaula joka päätä kääntää". Minulle se näyttää olevan mormoninaisten yritys korottaa itsensä asemaan, johon he eivät kirkon oppien mukaan kuulu, mutta jossa he tuntevat voivansa paremmin. Etenkin Utahin mormoniyhteisössä, jossa naiset naimisiin mennessään lopettavat opiskelun ja hylkäävät työelämän, tällaista pakokeinoa ei ole tarjolla. Suosittelen kuitenkin tutustumaan itse tarkemmin Kent Ponderin ajatuksiin. Ne löytää netistä esimerkiksi osoitteessa: http://home.teleport.com/~packham/prozac.htm
- Kuitenkin on totta että elohim merkitsee jumalten joukosta sitä jumalaa, jota henkilö palvelee. Termi on polyteistinen, vaikka se uskonnon kehityksen myötä on alettu käsittää monoteistisena. Uteliaille sivuhuomautuksena että juutalaisuus alkoi kehittyä monoteistiseksi noin 700 eaa seurauksena muutoksesta filosofisessa ja ennen kaikkea poliittisessa ilmapiirissä.
- Koen loukkaavaksi tavan, jolla vähättelet kirkon entisiä jäseniä. Aivan ensiksi ex- ja postmormonistiset yhteisöt, joita netissä on, eivät perustu vihaiseen saarnaamiseen tai edes harmistuneisiin kertomuksiin. Valtaosalle ne ovat tukiverkostoja, joihin ihmiset hakeutuvat aloittaessaan pitkän ja tuskallisen paranemisprosessin. Uskosta luopuminen on eräänlainen menetys. Joillekin se on helppoa, joillekin ei - kenties he haluavat uskoa, mutteivät kykene siihen enää. Herätessäsi huomaamaan, että asia, jonka varaan olet rakentanut koko elämäsi, on harhaa (enkä tässä tarkoita pelkästään valetta), se ON kivuliasta. Se ei ole hauskaa, se ei ole helppoa, ja kyllä, se voi aiheuttaa katkeruutta.
Vaihe on usein lyhyt, mutta näkyvä, ja aiheuttaa väistämättä vahvoja tunnereaktiota aidan molemmilla puolin. Internetyhteisöt tuovat kuitenkin tukea ja lohdutusta niin eronneille, eroa harkitseville kuin uskonsa kanssa kamppaileville. Näiden yhteisöjen ydin koostuu usein ihmisistä, jotka ovat jo päässeet suruaikansa yli ja siirtyneet eteenpäin. He ovat rakastavia, rationaalisia ihmisiä, jotka ovat kauan sitten päässeet yli katkeruudestaan. He eivät kuitenkaan enää noudata kirkon ajamia tabuja: pyhäksi luokiteltuja asioita käsitellään niin kuin ne ovat, lähes poikkeuksetta kymmenien vuosien tutkimisen tuomalla kokemuksella. Henkilölle, joka uskoo MAP-kirkon olevan Jumalan ainoa tosi kirkko, näiden henkilöiden kommentit voivat tuntua vihaisilta valheilta, yrityksiltä taistella kirkkoa vastaan. Ikävä kyllä tämä on kirkon jäsenten ongelma, ei eronneiden.
Ei ole olemassa sellaista asiaa, kuin vaaraton uskonto. Toiset niistä ovat vaarallisempia, toiset lähes vaarattomia, mutta niillä kaikilla on potentiaalia aiheuttaa vakavaa haittaa. MAP-kirkon haitallisuutta on sisäpuolelta kritisoinut esimerkiksi filosofian tohtori, pitkäaikainen terapeutti Kent Ponder, joka vuonna 2003 vetosi kirkon johtajiin kirkon naisten mielenterveyden vuoksi. Utahissa kulutetaan enemmän masennuslääkkeitä kuin missään muualla koko maassa. Tämä on erityisesti naisten ongelma. Näiden naisten haastatteluista käy ilmi, että kirkon opettaman elämäntavan vuoksi heillä on vaikeaa. Siinä maailmanjärjestyksessä, jonka uskotaan olevan innoitettu, valtava määrä naisia EI voi hyvin. Tutkimuksia ei pitäisi noin vain ohittaa, vaan niissä esitetyt ongelmat tulisi korjata. Kuitenkin väittämällä, että nämä ongelmat johtuvat ihmisistä itsestään, tulee vain johtamaan yhä useamman vilpittömästi uskovan naisen syvään masennukseen.
Ja ei, kirkosta eronneet tai kirkkoa kritisoivat ihmiset eivät koe kognitiivista epätasapainoa lukiessaan kirkkoa puolustavaa materiaalia. He hyvin harvoin yrittävät uskotella itselleen todistuksensa olleen väärä. He tietävät uskonsa olleen täysin vilpitön, he voivat hyväksyä sen, monet jopa arvostavat sitä osaa elämästään, mutta he ovat jatkaneet matkaa. Samoin kuin mormonit eivät hyväksy heränneiskristittyjen hengellisiä kokemuksia todisteena Jumalan armosta, he eivät hyväksy mormoneiden hengellisiä kokemuksia todisteena Mormonin kirjan totuudellisuudesta. Keskustelu täytyy käydä rationaalisin lähtökohdin, minkä tiedän turhauttavan monia, jotka seuraavat tätä palstaa. Se ei kuitenkaan oikeuta leimaamaan kanssakeskustelijoitaan huonommiksi tai heikommiksi ihmisiksi. Toisinaan hekin voivat olla oikeassa - ja varmasti ovatkin. - Tunnistan nuo ex-luovuuden oireet ja kamppailen niiden kanssa toisinaan pitkiäkin jaksoja. Olen huomannut että liiat paineet (alat suhtautua tekstiisi liian vakavasti) ovat kaikein helpoin tapa päästä luovuudestaan. Siihen minusta erilaiset harjoitukset auttavat; mitä erilaisempaa teksti on, jota normaalisti kirjoitat, sitä paremmin se auttaa sinua irroittelemaan. Siihen ei välttämättä kannata suhtautua edes varsinaisena itsensä parantamisena, vaan enemmänkin venyttelyn kaltaisena prosessina, jonka avulla pystyt myöhemmin taas suorittamaan.
Itse olen kylläkin laiminlyönyt lähes kaikki tekniset harjoitukset. Huomattuani erään heikkouden tekstissäni, tein jonkin aikaa harjoituksia siihen liittyen ja palasin sitten tekstini pariin. Myös muiden kirjailijoiden tekstien lukeminen käy harjoituksesta, jos muistaa pitää silmänsä auki - eikä vertailla itseään ylenpalttisesti toiseen. - @ Eräs kirjoittaja
Hei, täällähän löytää ihan sielunveljiään! Kirjoitusmetodisi kuulostaa erehdyttävästi omaltani. Muutenkin mukava huomata ettei ole palstalla genrensä kanssa yksin.
@ yleisesti
Minusta on harhaanjohtavaa sanoa, että ensimmäisen osan julkaiseminen olisi aina kustantajalle riski. Kaukokatseisella kirjailijallahan on näkemys siitä, miten tarina kehittyy ja mihin se loppuu. Itselläni ainakin on tekstitiedostossa tarinakaaren tärkeimmät kohtaukset ja suosikkiyksityiskohdat, mistä pystyy jo suoraan lukemaan, miten kaikelle lopulta käy (tylsää tässä on tietenkin se, ettei kirjoitusvaiheessa tule juurikaan yllätyksiä, mutta ne voi säästää sitten toiseen tarinaan). Jos kustantaja toteaa ensimmäisen osan olevan hyvä ja kirjailijalla on tarjota selkeä rakenne lopulle tarinalle, en näe mitään syytä miksei heidän kannattaisi julkaista sarjan ensimmäistä osaa. - Olen aina sekä lukenut että kirjoittanut samaan aikaan, vaihdellen toisinaan puolenkin tunnin välein niiden välillä - useimmiten onnistuen olemaan ottamatta vaikutteitakin. Viimeisen vuoden aikana alettuani suhtautua kirjoittamiseeni vakavammin huomaan kuitenkin "kevyemmän" kirjallisuuden pudonneen pois. Sen sijaan olen lukenut runsaasti vanhoja klassikkokirjailijoita ja satunnaisia tietokirjoja. Koko ajan jossakin taustalla pyörii kirjoittaminen mielessä ja yritän muun muassa ymmärtää, mikä kirjasta on tehnyt klassikon. Olen myös usein huomannut suhtautuvani omaan tekstiini aivan liian kriittisesti. Ne inhimilliset pienet virheet, joita useimmat tarinat ovat pullollaan, auttavat jotenkin käsittelemään kaiken maailman pelkoja, joita välillä nousee esiin, kun yrittää kirjoittaa julkaisukelpoista tavaraa. Eikä yleissivistyskään koskaan ole pahasta.
- (Tämä on nyt jo hieman vanhentunut ketju, mutta se kiinnitti huomioni, joten täältä pesee.)
a) Teettekö muistiinpanoja? (Kirjoitatteko vaikka nimiä muistiin ennen kuin alatte kirjoittamaan)
- Kyllä, kirjoitan nimiä muistiin, tai enemmänkin luon ne huolella erilliseen tiedostoon, jonne ne sitten jäävät. Pyrin kirjoittamaan ylös paikkojen nimet, tärkeät päivät; kaikki yksityiskohdat, joiden epäilevän jäävän lukijan mieleen. Haluan pystyä palaamaan helposti kaikkeen, jonka olen aiemmin keksinyt.
b) Suunnitteletteko ensin vai alatteko suoraan kirjoitamaan mitä mieleen tulee?
- Vaihtelee. Välillä mieleeni tulee kokonaisia skenaarioita tai tarinakaaria, jotka täytyy kirjoittaa ylös. Toisina aikoina kappaleet ovat kovan työn takana, usein vain tullakseen hylätyiksi myöhemmin.
c) Kirjoitatteko itsellenne vai muille?
- Voisinpa sanoa kirjoittavani itselleni. Se on niin paljon helpompaa.
d) Minkä tyylisiä kirjoituksia kirjoitatte? Ja kuinka pitkiä?
- Olen työstänyt samaa tarinaa nyt seitsemän vuotta. Alkuperäisen käsikirjoituksen pituus on päälle 1500 sivua, muttei kelpaa julkaisuun sellaisenaan.
e) Onko joskus liikaa ideoita ja siksi et pääse loppuun asti yhdessä tekeleessä, vaan alat suunnitella seuraavaa?
- Välillä. Siirrän ne aina hyllylle odottamaan omaa aikaansa.
f) Kuinka usein kirjoitat? Jos pidät pitkänkin välin, unohtuuko kaikki mitä aluksi suunnittelit?
- Kirjoitan aina kun pystyn, mikä on aivan liian harvoin. Unohdan, usein tarkoituksella, tarinan yksityiskohtia voidakseni arvostella niitä myöhemmin. Jos itse tarinakaari unohtuu, siinä on todennäköisesti jotakin vikaa. - Loppujen lopuksi arveluni ei siis mennnyt aivan vikaan. Koska olen itsekin hyvin tarkka yksityiskohtien ja uskottavuuden kanssa, joudun katkaisemaan kirjoittamisen ja siirtymään Internetiin tarkistamaan lähteitäni. Usein silloin flow katoaa. Tämän uuden tyylini myötä olen kuitenkin antanut asian odottaa tutkimusvaihetta, eli jätän tekstiin kolon tai hakasuluissa sijaissanan ja jatkan tarinaa. Miellyin tähän, koska silloin kirjoittaminen on aina pakotonta, ajatukset ovat 100% siinä mitä on juuri tekemässä, eikä harhailemassa puolittain jossakin pulmassa, joka pitäisi ratkaista. Samoin saatan yhtäkkiä hypätä kaksisataa sivua eteenpäin, lisätä sinne sanan tai kaksi ja palata takaisin tarinaan.
Olen usein aikaisemmin joutunut hankaluuksiin henkilöhahmojeni roolien kanssa. Nyt uskon, ettei sitä pääse enää niin usein käymään. Osittain tämä johtuu siksi, etten valmiiksi merkkaa jollekin tietylle hahmoa jotakin tiettyä vuorosanaa, vaan katson kuka siinä ympäristössä sen lopulta pääsee sanomaan. Teot ja motiivit ovat tärkeämmät. - Korjaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta eikö flowssa kirjoita spontaanisti kronologisessa järjestyksessä, mitä ensimmäisenä tulee mieleen?
- "Jos sanotaan, että Jumala on luonut kaiken, niin jää avoimeksi jää: mistä Jumala on peräisin?" Jos useimmilta muilta uskovaisilta kysyttäisiin, vastaus olisi että Jumala on ikuinen, eli tällä ei ole alkua eikä loppua. Tiedän aivan hyvin mitä ajat takaa, ja tämähän oletus on vain jatkoa äsken mainitsemilleni. Jos nyt kuitenkin pysyttelemme kotoisasti maan kamaralla, sanot itsekin, ettei "tyhjästä synny mitään ilman Jumalaa".
Teet taas liian pitkiä harppauksia logiikassasi, mitä kirkkoon tulee (mikä ei tosin mitenkään muuta väitettäni vääräksi). Sanot, että "kirkko on tai ei ole", mutta koska oletat että Jumala on olemassa, täytyy olla olemassa jokin täydellinen oppijärjestelmä, eli siis ainoa oikea kirkko. Todennat sopivasti myös muut listaamani väitteet.
Tämä viimeinen on siinä mielessä mielenkiintoinen, että itse sanot, ettei tyhjästä voi syntyä mitään, siispä täytyy olla olemassa Luoja, ja samalla väität nimenomaan tätä. Koska maailman synty on sinulle selittämätön, oletat sen tarvitsevan ulkopuolista apua. En siis nähdäkseni ole väärässä väitteineni, vaikka pelkkää luonnostelua onkin. - Minun nähdäkseni uskovaisten premissit ja "jatkopremissit" menevät suunnilleen näin:
1) Fyysinen maailma jota havannoimme aisteillamme on olemassa
2) Maailmassa on ilmiöitä, joita ei voi selittää järjellä, siispä täytyy olla olemassa Jumala
3) Kuoleman jälkeen ihmisten sielut eivät katoa, vaan palaavat sinne mistä tulivat
Tästä syntyy jatko-olettamuksia, kuten nämä:
4) Jumalalla on hyväntahtoinen ja tällä on jokin suunnitelma ihmisten varalle
5) On myös olemassa Jumalan laki, jota noudattamalla seuraa Jumalan tahtoa
6) Jumala kommunikoi ihmisten kanssa auttaakseen näitä seuraamaan tahtoaan
Ja tästä taas seuraa:
7) Jumala on valinnut profeettoja kertomaan tahdostaan
8) Jumalan lakien noudattamatta jättäminen on syntiä, eli pahuutta
9) Jokainen ihminen kykenee kommunikoimaan Jumalan kanssa, jos haluaa
Mistä tehdään loppupäätelmä:
10) Täytyy olla olemassa yksi tosi kirkko
---
Toisin sanoen kaikki alkaa olettamuksesta, että ihmisellä on sielu ja maailma ei ole voinut syntyä tyhjästä, niinpä täytyy olla olemassa Jumala. Tähän koko väittely pohjimmiltaan perustuu, mutta asian käsitteleminen hankaloituu, koska mainitsemani "jatkopremissit" kummittelevat argumenteissa, vaikkei edes niiden premissejä ole todennettu. - Onpa sinulla taas omituisia käsityksiä. Ensinkin, eikö tämän ketjun aiheena ole, onko jollakulla kokemuksia Pyhän hengen vaikutuksesta selvänä puheena? Minä, joka satuin tietämään videon, jonka tekijä kuvaa nimenomaan tätä ilmiötä, linkkaan sen ja samalla tieteen keinoin teen selväksi, että tämä on niin sanotusti "täysin normaalia". Kuitenkin, koska linkkaamani materiaali on hyvin perusteltua ja tehtyä, pidän kunnia-asiana varoittaa sen mahdollisuudesta haitallisuudesta ihmisiä, jotka eivät ole kuten ketjun aloittaja tai muut tämän palstan agnostikot ja ateistit. Pysyin siis täysin aiheessa ja yritin vielä ottaa kanssakeskustelijani huomioon, ja mitä saankaan vastaukseksi? Mikäli Exmoro tai joku muu, jolle viestini pääasiassa kohdistin, kokee viestini olevan jotenkin loukkaava tai sopimaton palstalle, tämä saa vapaasti sanoa sen, ei se minua haittaa.
Jälleen olet harhautumassa aiheesta, enkä halua olla mukana ajamassa jälleen yhtä ketjua täysin sivuraiteille, joten käsitelkäämme tämä "palautettu kirkko VS luopumuksen kirkot"-aihe jossakin muussa ketjussa. - No jopas nyt ollaan taas syyllistämässä. Kyllä, olen tutustunut Fairiin. Ei sinun tarvitse ottaa nokkiisi siitä, että linkkaan tänne videoita, joista viitsin sanoa, ettet ehkä halua nähdä niitä. Jos sinulla on jotakin sitä vastaan, pidä se omana tietonasi tai pysy edes aiheessa.
- Tässä pari videota videosarjasta nimeltä "Deconversion" joka kertoo nuoresta syvästi uskovaisesta opiskelijasta, joka ryhtyy sähköpostin välityksellä uskonnolliseen väittelyyn korkeasti koulutetun ateistin kanssa.
Ensimmäisessä videon tekijä kuvaa henkilökohtaista suhdettaan Jumalaan, pääasiassa Pyhän hengen vaikutuksen muodossa.
http://www.youtube.com/watch?v=V-q8WZ1Ibso
Toisessa käsitellään Jumalaa tieteen näkökulmasta ja tutustutaan uskonnollisuuden psykologiaan.
http://www.youtube.com/watch?v=SbXJC6KsYWs
Jos olette kiinnostuneita aiheesta, suosittelen katsomaan koko videosarjan.
VAROITUS! Jos olet uskovainen etkä halua uskoasi vastaan hyökättävän, nämä videot eivät välttämättä ole sinulle. Videosarja käy läpi kristityn uskon aspektit ja murskaa ne tieteen ja logiikan avulla. Videoiden katsominen voi saada sinut suuttumaan, ahdistumaan tai jopa kyseenalaistamaan uskosi. Katso ne siis, jos haluat, mutta tietoisena niiden sisältämästä materiaalista. - Huomauttaisin, että JOS (huomaa tämä sana) kirkko on lähinnä opinahjo, päädytään tähän vaihtoehtoon. Jos ei, päädytään äsken esittämääsi vaihtoehtoon, jossa siis kirkon tarjoamat toimitukset ovat välttämättömiä (ja oppiminen väistämättä jää taka-alalle).
Voit siis ohittaa koko äskeisen ajatusketjun toteamalla, että kirkon tärkein tehtävä on tarjota oikeat toimitukset. That's it. - Nuo on kaikki yksityiskohtaisesti kuvailtu alempana olevassa linkissä Wikipedian artikkeliin "Documentary hypothesis". Suosittelen tutustumaan.
- Nenada, jaan kanssasi ajatusketjun, jonka itse kävin läpi jo vuosia sitten:
Kirkko on paikka, jossa opitaan miten päästä lähemmäksi Jumalaa. Näinollen toimitukset, joita tehdään, ovat ulkoinen opetuskeino, juhlallinen lupaus Jumalalle, että yrittää elää parempaa elämää. Näinollen voidaan olettaa, ettei jokin tietty toimitus ole välttämätön ihmisen pelastukselle, koska sen takana oleva opetus on tärkein.
Jos näin on, se merkitsee muun muassa sitä, että
- temppelityö on enemmän eläviä, kuin kuolleita varten. Se on mahdollisuus osoittaa Kristuksen kaltaista rakkautta ja tuota sukuja lähemmäs toisiaan
- ulkoiset toimitukset ovat symbolisia
- ihmisen tuomitsee yksinomaan hänen omat tekonsa (mikä kuulostaa minusta aika loogiselta)
- kirkko organisaationa ei ole välttämätön korotukseen pääsemiselle.
Jos näin on, kaikkein tärkein oppi, jota maa päällään kantaa, on rakkaus. Pelastuakseen ihmisen on mormonismin tulkintojen mukaan joko seurattava tarkasti annettuja liittoja ja toimituksia (silloinkin kun niitä on muutettu alkuperäisestä), tunnettava Jumalan tarkoin varjellut salaiset merkit taivaan porteilla ja elettävä "täydellinen" elämä kirkon palveluksessa TAI Jumalaa kiinnostaa vain se, kuinka paljon ihmiset oppivat rakastamaan toisiaan ja häntä, ja koko hässäkkä temppelitoimitusten pakollisuudesta on ihmisten väärinkäsitys.
Voit toki korjata logiikkaani jos haluat, mutta tähän ajatuksesi lopulta johtaa. - Enpä tuohon sano muuta, kuin että tee niin kuin sinusta tuntuu hyvältä, mutta muista ajatella myös itseäsi. Jos tämä "olohuoneesi virtahepo" suostuu suitsittavaksi ilmankin, en näe syytä miksi järkyttäisit vanhempiesi mielenrauhaa.
- Komppaan. Juuri tuota tarkoitin.
- Suosittelen tutustumaan Wikipedian politiikkaan ja artikkelien "takana" oleviin keskusteluihin. Hyvä paikka aloittaa on lukemalla vaatimukset lähteiden tarkistettavuudesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Tarkistettavuus
Jos löydät Wikipediasta virheitä, korjaa ne. Jos kuitenkin korjauksesi eivät jostakin syystä kelpaa Wikipedialle, epäile lähteitäsi. Wikipediaan oppii luottamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tarpeeksi usein törmää "varoitustägeihin", kuten tässä artikkelissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Archaeology_and_the_Book_of_Mormon
En ole kovin tarkasti tutustunut Fairin toimintaan, mutta voisin vaikka panna pääni pantiksi, että Wikipedialla on tarkemmat lähteet kuin siellä.