rautatie

rautatie profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 24v sitten
65 aloitusta · 267 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Äläs nyt, pomo ei välttämättä tykkää, kun iltatyöstä joutuu maksamaan alle 50 senttiä iltalisää tai melkeistä euron yölisää!
Vihdoinkin,eilen 19.8.2005 sain lukea patologin raportin isäni kuolinsyystä.
Verihyytymä oli tukkinut isän sydämen niin, että sydän oli haljennut. Isä siis ei kuollutkaan itse infarktiin vaan sitä seuranneeseen runsaaseen sisäiseen verenvuotoon.
Isän kuolemasta on jo yli kaksi kuukautta. Jaksan hymyillä hyvinkin paljon. Mutta välillä tulee todella surullisia hetkiä. Näin käy varsinkin, kun herään unesta jossa isä on elävänä ja olevana. Unessa isän läheisyys, kosketukset, äänet sekä tuoksut ovat niin realistisia että isä tulee elävästi mieleen vielä pitkään herättyäni.

Hassua miten isän kuolema vaikuttaa sisäisesti myös minuun, ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu että olen itse vastuussa vain ja ainoastaan itselleni tulevaisuudestani. Ennen olin kuin tilivelvollinen omalle isälleni. Nyt en ole tilivelvollinen kenellekkään. Vain itselleni.
Hautajaisista on kulunut nyt kuukausi. Surutyö tekee tehtäväänsä. Kuukaudessa on tapahtunut paljon. Elämä se ei anna periksi edes kuoleman edessä elämä se jatkuu omalla painollaan.
Edelleen varsinkin aamuisin on vaikeata tajuta että isä on kuollut.
Näin yöllä unta, miten isäni uskotteli kovasti että hän ei ole kuollut että lääkärit vain tekivät väärän diagnoosin että isä elää edelleen.
Samaisessa unessa sitten tajusin että se olikin vain unta, että isä on todellakin kuollut. Herätessäni koin suurta kaipuuta, oli todella kova ikävä isää.
Surutyö jatkuu, isästä näkee unta paljonkin. Viime yönä näin unta, jossa ihmettelin isälle että eikö tämä kuollutkaan. Isä vaan totesi, että lääkärit olivat tehneet väärän diagnoosin.
Aamuisin sitä ei aina osaa uskoa, että isä on todellakin kuollut.
Vaikka kuolema on surullinen asia, onhan tässäkin omat valoisat puolensa. Esimerkiksi se että isä oli hyvin auktoriteettinen ja periaatteessa vieläkin olin aina tilivelvollinen. Nyt kaiken surun keskellä on toisaalta outo vapauden tunne, kun ei tarvitse tilittää kenellekkään enää mitään. Outoa.
Muussa mielessä elämä jatkuu, onneksi sain töitä joten on paljon muuta ajateltavaa. Eilenkin tein 11 tuntisen työpäivän. Isä olisi varmasti ylpeä nyt. Vaikkei sitä koskaan myöntäisi. Sellainen oli isä.
Olen nyt työskennellyt kohteessa pari viikkoa. Työvuoroja on tullut lisää. Tuntuu että muut kesätyöntekijät jättävät työpaikkansa niin minua sitten pyydetään tekemään vuoroja.
Minusta ihan hyvä piristys akuuttiin rahapulaan. Palveluesimies on kiva, samoin kuin esimieheni.
Hautajaiset sitten olivat. Toimin isän kantajana. Olin sittenkin toisessa päässä, sydämen kohdalla.
Ruumis oli tavattoman raskas, vaikka jaoinkin painon kuuden ihmisen kanssa.
Sinne se isä jäi. Koko toimituksen ajan ja varsinkin sen jälkeen tuntui kuin koko juttu olisi ollut unta. Sunnuntaina herätessäni toivoin saavani varmuuden että se kaikki olisi ollut unta. Hetken mietittyäni tajusin, ei se ollut unta. Isä on kuollut.
Olen jopa pari kertaa nähnyt unta, joissa toisessa menin aikakoneella menneisyyteen ja yritin varoittaa isää tulevasta. Toisessa unessa soitin menneisyyteen ja yritin tilata ambulanssia. Eivätpä ne hälytysnumerossa halunneet auttaa. Mutta vaikka olisiat auttaneetkin, se olisi ollut vain unta eikä isä olisi herännyt eloon.
Huomenna kello 10 alkavat isäni hautajaiset. Olen yksi kantajista. Raskasta ajatella koko tilannetta.
En ole koskaan aiemmin edes ajatellut olevani kantajana. Nyt kuitenkin ensimmäisessä kantamassani arkussa on oma isäni.
Pojan kai pitäisi mennä toiseen päähän, mutta ajattelin että voisin olla keskellä, sydämen puolella.
Hankala tilanne emotionaalisesti ja sitten pitää vielä opetella tollasia. Ei kiva.
Olisin tietenkin voinut perua kantamisen, olisi joku muu löytynyt tilalleni. Toisaalta haluan kuitenkin olla kantamassa isääni. Jos en kantaisi häntä, katuisin sitä varmasti tulevaisuudessa.
Ei se mikään rikos voi olla, jos pankki itse hyötyi siitä paljon enemmän kuin minä. Aina sai sen 50 markan palkkion kun olin ylittänyt tilin ja sai vielä korkean koron "lainalle". Hyvää bisnestä se heille oli. Itselleni ei ainakaan jäänyt mitään merkintää mihinkään.
Mitä sitten tulee raha käytön hallintaan, niin kaikilla ei ole niin hyvä rahan käytön hallintakyky. Ei ainakaan kun ovat alkoholissa. Ei sitä silloin ajattele rahaa. Sitä ajattelee että viinaa on saatava tulevista ongelmista huolimatta.
Kyllä sellainen visa electron selkeyttää rahan käyttöä ja paljon. Usko pois.
Visa electron on nykyään jo laajalle levinnyt ja toimiva ostokortti.
Electronin suurin etu on juuri se, että sillä voi suojautua liialta rahankäytöltä.
Osto tai nostorajoituksen voi laittaa hyvinkin pieneksi esimerkiksi 20 euroon/päivä ihan omien tulojen ja tarpeen mukaan.
Minulla henkilökohtaisesti elektron vaikutti juuri rajuun rahankäyttöön. Kultakortilla saldo oli helppo ylittää mennen tullen. Sen kuin meni baariin, osti kokiksen ja höyläytti kultakorttia 300 mk:n arvosta, vaikka tili olisi ollut miinuksella.
Elektronilla ei osteta jos tilillä ei ole katetta. Ei sitten vituta seuraavana arkipäivänä kun pitää taas kerran maksaa ensin sakkoa tilin ylityksestä ja sen lisäksi maksaa rahaa jotta tilin saisi positiiviseksi.
Tänään sain tietää kuolinsyyn. Massiivinen infarkti. Isä on kuollut samantien.
Isällä oli ollut pitkälle kehittynyt sepelvaltimotauti ja kaikenlisäksi aortan pullistuma. Hän olisi voinut käytännössä minä hetkenä aikana kuolla mihin tahansa näistä.
Suurin helpotus oli kuitenkin se, että isä on käytännössä kuollut välittömästi tajuamatta koko tilannetta.
Sain töiden lopettamisen jälkeen tuon palkan, se tuntipalkka oli 40 senttiä pienempi kuin mitä oli sovittu.
Kannattaako ottaa yhteyttä tämänkin takia ..
Kiitos sinulle kun olet jaksanut minun tekstejäni lukea.
Sinulla itselläsikin riittää surtavaa. Jopa enemmän kuin minulla. Isän menettäminen on aina kuitenkin aivan eriluokkaa kuin oman lapsen menettäminen.
Isän tai vanhempien menettäminen on luonnollinen osa luonnollista elämää. Oman lapsen menettäminen on jotain aivan muuta.
Syy sille miksi tilauksetkin tehdään niin usein juuri palveluohjaajan kautta on yksinkertaisesti se, että näin he pyrkivät estämään siivoojaa tilaamasta siivoustarvikkeita omaan käyttöönsä.
Minä jaksan kohtalaisesti. Isä ei ole vielä haudassa. Torstaina on ruumiinvalvojaiset.
Tänään herätessäni toivoin kaiken olleen unta. Olen jo muutaman vuoden ajan nähnyt "enneunia" isän kuolemasta. Tälläkin kertaa toivoin herääväni tilanteeseen jossa isäni vielä elää. Heräsinkin tilanteeseen jossa isäni oli kuollut.
Vaikka jos asiaa ajattelee, eläähän isä. Minussa, siskossani. Hän elää meissä molemmissa geneettisesti. Hän elää meissä molemmissa myös kasvatuksen kautta. Jokaisesta ihmisestä tarttuu toiseen aina jotain.
Äiti juuri soitteli ja muisteli, että tänään isä olisi täyttänyt 66.5 vuotta, kesäpäivän tasauspäivänä.
Isä muistuu mieleeni kaikista paikoista. Forssassa kävellessä muistuu paikat joissa isä on ollut rakentemassa tai kuvaamassa. Isäni oli loppuun asti valokuvaaja henkeen ja vereen. Vielä kuolinpäivänäänkin hän oli kuvannut äidin kukkasia. Olivat suuren valokuvaajan viimeinen pyrähdys tälle maailmalle. Kuvat oli otettu alle kuukauden ikäisellä digitaalikameralla.
Kiitos osanotostasi. Minä olin ainakin nuoremapana isäni kanssa aivan vastahankaan. Kovia riitoja ja väittelyjä. Vasta viime vuosina on ollut suhteellisen rauhaisaa.
Itseasiassa viimeisinä vuosina meistä tuli ihan kaverit. Saatoin soittaa isälle asioista olivat sitten negatiivisia tai positiivisia.
Sinänsä kuolema ei tullut täysin yllätyksenä sillä isä oli oireillut viikon vahvasti ja pyysin häntä menemään sairaalaankin. Lupasi mennä sitten kun on pakko.
Keskiviikkona juttelin viimeksi isän kanssa. Juttelimme juuri ostamastani pakastimesta. Silloin isä tuntui niin virkeältä ja terveemmältä kuin paria päivää aiemmin.
Isä oli äidin mukaan ollut torstaina melkein normaali, vaikka olikin kai ensimmäistä kertaa elämässään halunnut jotain hyvää, suklaata.
Perjantaina isä oli ollut aamulla virkeänä. Oli kastellut marjapensaat aamulla, ennen kuin lähti äitiä viemään töihin. Oli kuulemma hymyillyt ja ollut virkeä kun äiti näki hänet viimeistä kertaa.
Viimeisistä hetkistä kertoivat tietokoneen kiintolevyllä sijainneet kuvat. Perjantaina 13:30 isä oli siirtänyt digitaalisia kuvia tietokoneelle. Viimeistä kuvaa oli muutettu 13:37.
Seuraava tieto onkin se, kun äiti yritti n. 17:00 soittaa isää kyyditsemään itseään. Isä ei ollut enää vastannut.
Kun äiti oli viimein päässyt kotiin, radio oli päällä ovet auki. Isä makasi perimmäisen huoneen lattialla kalsareissa.
Oli ilmeisesti ollut kuuma päivä. Äiti soitti 112, josta hetken tiedustelujen jälkeen päättivät lähettää poliisiauton sekä ruumisauton.
Vielä ei ole tarkkaa varmuutta oliko kuolema luonnollinen. Hän nimittäin makasi mahallana lattialla, lasit oduosti kasvojen alla ja päässä jotain vammoja.
Tarkemman tiedon saamme tiistaina tai keskiviikkona. Isä on nykykäsityksen mukaan saanut edeltävänä perjantaina yhden hitaan sydänkohtauksen. Kuitenkin hän jo ennen kohtausta kyseli sairaanhoitaja -tyttöystävältäni sydänkohtauksen oireita niin tarkkaan, joten oletan että hän on saanut kohtauksen jo aiemmin.
Itse olen varma, että isä sai nyt perjantaina sydänkohtauksen noustuaan iltapäivätorkuilta. Hän on todennäköisesti kuollut pystyyn ja sitten pudonnut lattialle pääedellä, joka selittäisi pääalueen jäljet.
Ollessani Kajaanissa siivoojana minulla oli todella mukava ja hyvä esimies. Ymmärsi todella minua siivoojana ja myönsi itsekin olevansa hankalana välikappaleena minun ja asiakkaan välissä, sillä hän tiesi asiakkaan joskus vaativan ihan mahdottomia samalla kun minä tein kaikkeni asiakkaan toiveiden täyttämiseksi.
Tosin hän on ollut omien sanojensa mukaan perussiivoja aiemmin.
No sitä oli aikansa, ja sitten tulikin tämä Forssan vatipää.
Ja sitten tietenkään ei koskaan osaa ottaa oikeata määrää sveppareita tai muita liinoja mukaan. Aina niitä tuntuu loppujen lopuksi menevän enemmän kuin niitä ottaa mukaan. Sitten täytyy taas ravata takaisin sinne siivouskoppiin ja hakea niitä lisää.

Kyllä näin on.
se vesi nyt vaihdetaan säännöllisesti, niin ettei se lika pääse lattialle tai muualle. Tottakai ne lavuaarin ja pytynpesu rätit vaihdetaan ja niitä varten on muutenkin oma vetensä. Samoin kun on lattian pesuun tarkoitetuille räteille oma vetensä.
Aktiivisuus olisi toki hieno asia ja kannatettavakin, mutta siivousala on alana huono koska alalla on niin paljon nuoria opiskelijoita jotka tekevät muutaman tunnin työtä opiskelun ohella. Heillä ei ole aikaa eikä haluja järjestäytyä. Heillä on kuitenkin opiskelun päätyttyä työtä aivan erialalla ja varmasti paljon paremmalla palkalla.
Itse kaipaisin toki isompaa liksaa, mutten minäkään osaa järjestäytyä enkä jaksaisi ruvetakaan tappelemaan näistä asioista. Nykymaailmaa seuratessa on selvää, ettei niin ala-arvoisesti käsitetyssä työssä kuin siivousalalla herrojen mielestä tarvita lisää liksaa. Itse he toki ovat korottamassa palkkojaan, kuten esimerkiksi lääkärit tai kansanedustajat.
Miksi sweppi muuten pitää vaihtaa aina uudeksi? Itse pesin joskus samoin swepillä kuin lattiapyyhkeellä, eli aina kun swep tuli likaiseksi, pesin sen pesuämpärissä. Ja ihan hyvin lika lähti.
Missä mielessä se eroaa lattiapyyhkeestä? Lattiapyyhehän kuitenkin pestään useita kertoja siivouksen aikana.
11 / 14
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt