Vapaa kuvaus

Aloituksia

65

Kommenttia

263

  1. Luin vuosi sitten artikkelin jossa mainittiin että vain 48% työttömistä saavuttaa 65 vuoden iän.
    Sen ymmärtää hyvin kun on hetkenkään työtön. Olin eräänä talvena n. 4-5 kuukautta täysin työttömänä kunnes minut laitettiin työkkärin kurssille.
    Tuo 4 kuukautta oli kamalaa aikaa: En juurikaan käynyt missään koska ei ollut varaa käydä ulkona. Tuon 4 kuukauden jälkeen en enää osannut jutella ihmisille kun pääsin tuon työkkärin kurssin kautta työharjoitteluun. Olin lähinnä zombie joka seurasi vierestä kun ihmiset puhuivat, en osannut enää vastata kun minulta kysyttiin. Olin aikalailla erilainen kuin vielä vuosi pari sitten työelämässä jossa oli jonkin verran sosiaalista elämää.

    Tästä syystä ne turhatkin työkkärikurssit ovat itseasiassa erittäin hyviä. Parhaimmillaan niistä saa sytykkeen ja itsevarmuuden omiin käytännön että sosiaalisiin taitoihin.

    Ja huom. minulla tämä työttömyys kesti vain hetken ja sinäkin aikana tein osa-aikatyötä 4 h/viikko, yksin tottakai. Oli muuten viimeinen kerta... Se byrokratia oli aivan kauhea. Sen jälkeen tajusin miksi ihmiset joko ottavat kokopäivätyön tai ovat työttöminä.

    Mitä tulee tilastointiin ja pitkäaikaistyöttömyyteen niin tiesitkös että tilastollisesti ei ole pitkäaikaistyötön jos olet päivänkään vuodessa työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Työkkärille siis riittää se että olet kerran vuodessa päivän koulutuksessa niin 20 vuotta työttömänä ollut ei olekaan pitkäaikaistyötön.
  2. No jaa.. olen monesti luottanut ihmisiin ja pitänyt heitä todellisina ystävinä kunnes ne ovat lyöneet puukon niin syvälle selkään että multa on kadonnut täysi luottamus koko ihmislajiin.
  3. Asenteista. Ei kannata sotkea tähän asiaan asenteita. Tässä puhutaan sairauksista jotka liittyvät mielialaan.
    Voin väittää että moni masennuksen käynyt ihminen ymmärtää täysin mitä tarkoitan. Ei se ole kiinni mistään asenteista jos ajatusmaailma kääntyy masennuksen vuoksi. Joku vertasi masennusta linssiksi joka kääntää asiat negatiivisiksi.

    Masentuneen mieltä on vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut kunnon masennusta. Masennuksen mieltä voisi kuvata oikeastaan väsyneeksi mieleksi joka ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan asioita kovinkaan monimutkaisesti. Muistan hyvin kuinka niin positiiviset kuin negatiivisetkin ajatukset kääntyivät minua vastaan. Jos joku yritti jotain positiivista niin se oli helppo kääntää pienessä mielessä täysin päinvastaiseksi.

    Pieni moite saattoi kääntyä sellaiseksi että "pitäisi tehdä itsari koska tuokin haluaa minusta eroon."

    Tai jos tiesi että joku tai jotkut eivät pidä minusta "pitää tehdä itsemurha, jotta tuon elämä helpottuisi."

    Jos joku vaikka kehui tai yritti parantaa mieltä. Se oli helppo kääntää epäluuloksi siitä miksi se joku haluaa mulle hyvää. Oli helppo ajatella että vaikka se sanoo hyvää niin sen taka-ajatus jostain pahasta on tosi.

    Aivan kaikki masentunut ihminen pystyy kääntämään itseään vastaan ja haluamaan vapautusta elämästä ja muustakin suunnittelemalla itsemurhaa.

    Minä en vieläkään tiedä täysin miksen itse koskaan yrittänyt tai tehnyt itsellen mitään vaikka vuosikausia sitä halusin. Ehkä kaiken pahan ja negatiivisuuden keskellä oli silti pieni mutta vaatimaton polku sille että halusin nähdä tulevan ja halu nähdä että tulevaisuus saattaa olla hyvä.

    Haluan tuoda tällä tekstillä esille sen että terveen ihmisen voi olla mahdoton ymmärtää. Asenne itsessään on sana joka voi jopa syyllistää masentunutta. Masentunut haluaisi voida paremmin, muttei voi vaikka kuinka vaihtaisi asenteitaan. Aivot eivät vain kykene siihen niin vaan. Se on vuosien ehkä vuosikymmenten prosessi. Itsellänikin se kesti 15 vuotta.

    Ja mitä tulee koko idealogiaan. Se että ihminen on masentunut ja haluaa kuolla on lähimmäisille raskasta, mutta se on myös sairastuneelle erittäin raskasta. Masennushan on tauti joka voi johtaa kuolemaan, kuten vaikkapa syöpä.

    Mutta mitä tulee masentuneen ajatusmaailmaan. Yksi tärkeä seikka on se että ainakin minulta puuttui motivaatio. Motivaatio on paljon tärkeämpi sana kuin asenne. Jos ei ole motivaatiota nähdä tulevaa tai elää, ei edes halua hakea positiivista asennetta. Jos elämä sortuu ja kaikki menee pieleen niin katoaa motivaatio yrittää. On hankalaa jollei jopa mahdotonta ymmärtää sitä että jotain positiivista voi tapahtua -- varsinkin kun masennus kääntää positiivisetkin kokemukset tai puheet negatiivisiksi... Masentuneen ihmisen ajattelukyky on oikeasti hyvin kapea. Se mistä tämä kaikki saa alkunsa: Onko se kroonisen tulehduksen syy (tästä oli hetki sitten juttua) vai jotain muuta häikkää aivokemiassa. Sitä en osaa sanoa, mutta yritän vaan sanoa että masennus ei ole mikään yksinkertainen juttu. Terve ihminen jota masentaa on täysin eri asia kuin masennuksesta kärsivä ihminen .