tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5229

  1. Kiitos kaikille ja olkoon Onni mukananne alkaneessa vuodessa 2008 :O)
  2. Tää oli tosi paha,niin paha,että oli tosi hyvä.
    Oli sarkasmia ,huumoria,matikkaa,mitä tahansa,niin melkoista oivallusta.
    Täytyy oikein tallentaa tiedoistoihin.

    Jos oikeest laskea tarttis,niin pää menisi sekaisin jo kohdasta yksi eli nelkku tulisi.
    Jos ajattelis asiaa toiselta kannalta,niin vaatimattomasti itse kehu haisten,sanoisin onneksi 10...
  3. Sinulla on ihan mielenkiintoisia pohtimisia,ja ihan hyvä,että asioita miettii.

    Aiheesta saisi vaikka kuinka pitkän stoorin.

    Tuo sana oikeustaju on jännä.Luulen,että se on ihan ihmisten,koiralle en sitä laittaisi.
    Koirat toimii vaan vaistojensa,perimän ja viettien,ym.koiran lajityypillisten asioiden mukaan.Siis toimisi,mutta ihmisten härkkiminen muovaa näkyvää käytöstä.

    Mutta taas otan tuon vanhan vitsin,mutta minusta se on kaiken ydin.Jos koira luottaa täysin omistajaansa (johtajuus kunnossa),niin mikään ei tee ristiriitoja,vaan koirat ottaa asiat niin,kun ne sille eteen laitetaan/on opetettu/totutettu.

    Tietty mustavalkoisuus on ihan hyvä koiran kasvatuksessa,lauman kanssa ym.koska se helpottaa,ja tekee sen,että oma tyriminen ehkä jää vähemmälle,kun silloin kun lähtee "soveltamaan".

    Otan esim.omat.
    Meillä ei isot ole koskaan saaneet olla sohvilla,aikoinaan ei edes makuhuoneessa.Pienet saa olla tietyissä paikoissa,mutta vasta sitten,kun sallin eli vanhana.
    Vaikka on eri käytäntöjä koirien kesken hieman,muutoksia tehty,niin ei se ole mitään aiheuttanut,koska alunperin koirien kanssa on pyritty siihen,että niiden luottamus minun tekemisiini on niin vahva,että niille olisi normaalia kaikki omitusetkin asiat,mitä tekisin.
    Ne ei ota niistä paineita.
    Perusjuttu on aina ollut kuitenkin meillä se,että vanhempi koira koosta riippumatta on aina ykkönen,jonka asemaa alusta asti pönkitetään.
    Tuo ei ole aina koirien kanssa ainut oikea,mutta ei nyt siitä enempää.

    Tietyt asiat on vanhemman oikeus,mutta minä ne määritän mitkä ne on.
    En usko siihen,että koirat orjallisesti vain miettivät,mikä on niiden asema,ja toistensa toimia niin,että yrittääkö tuo toinen nyt nousta yläpuolelle,kun tekee noin taa saa olla näin.
    Kun se ihminen on määrittänyt ne toiminnat,niin ei niitä tartte edes "miettiä",sehän on kaikki oikein ja ookoo,mitä ihminen tekee.

    Minulla on pikkukoirat sohvalla,JOS haluan,saa maata vierellä,jos haluan.Voin ottaa lauman ulkopuolisen pikkukoiran esim.kasvattini syliini,isot ei siitä välitä.Ne tietää kuitenkin asemansa,ihan samoin kun muutkin.Se niiden asema on osoitettu alusta lähtien.Sanoisin niin,että kun jokainen tietää paikkansa,niin ei se ole eds niin nokonnuukaa,missä järjestyksessä mikin menee.

    Esim.aina pennun tullessa ulos mennään järjestyksessä.Se pohjimmainen viimeiseksi.Mutta kun hommat skulaa kunnolla,paikat tiedetään,niin minulle on yksi ja sama,kuka siitä ovesta ensin menee,kunhan minun eteeni ei rynnitä...

    Mutta kaiken kaikkiaan,mustavalkoisuus on helpompi ja turvallisempi tapa välttää mokia.
    Mitä vaikeimmista koirista on kyse (varsinkin laumassa),niin ongelmien välttäminen on helpompaa,kun pitää asiat mustavalkoisena.
    Mutta,kuten sanoin,muutenkin voi toimia.
    Mutta kannattaa miettiä,mihin rahkeet riittää,silloin varsinkin,kun ne hurttilukset on vähän enemmän täpäkämpiä tapauksia.

    "Onko koirasta hienompaa olla sohvalla? "
    Tuskinpa.Ei niillä taida olla sellaista käsitettä.Ongelmatapauksissa ne saattaa kyllä olevansa korkeammassa asemassa,kun saavat/voivat olla siellä missä pomo.Mutta korostan sanaa,ongelmatapauksissa.

    Mukavaahan se koirasta olisi varmaankin köllötellä sohvilla ja huonekaluilla varmaankin.Ei epäilystäkään.

    Tuossa taas jotain.
    Enempää ei tällä kertaa,ettei kone näppäimistö liikaa kulu,heh.
    Sen verran olen koirien käyttäytymis"friikki",ettei ihan hetkessä puhuminen näistä taida loppua :=)))))
  4. Hyvin simppeliä.Koiran koko,luuston vahvuus,pään koko ym.tulee geeneistä.Siihen ei voi vaikuttaa.
    Ainoastaan jos koira on kasvun ajan pidetty suoranaisella eläinrääkkäyksellä ruuan suhteen,se saattaa vaikuttaa sen lopulliseen kehitykseen.

    Se,miten terveesti koira kehittyy,siihen voi vaikuttaa osaltaan.Kuin myös osaltaan lihaksien kehitykseen ja muodostumiseen.Massaroduilla osa massasta tulee myös geeneistä,osa muuten.Läskinhän kaikki tietää miten se tulee.
  5. Tuota,minä olen aina ollut vähän huono suosittelemaan mitään rotua kellekkään,kun se riippuu niin paljon mistä roikkuu.Eli mihin tarkoitukseen,minkätyyppistä haluaa/sopii,ym.
    Mutta kyllä ihan kääpiökoirista löytyy paljonki.

    Suosittelisin hankkimaan vaikka kirjastosta kirjan,jonka on kirjoittanut Tapio Eerola.Nimeä en nyt saa päähäni.
    Se on mielestäni melkoisen hyvä rotuesittelykirja,josta voi tutustua erirotuihin alustavasti.Sitten kun sopivia löytyy,niin ota yhteyttä rotujen pentuvälittäjiin lisätietoa varten.
    Lähtökohtana kannattaa olla se,että jos siis haluaa koirien voivan olla huoletta yhdessä ja leikkiä myös ilman suuria varomisia aikuisena,niin katsoo että pikkurotu ei ole ihan sieltä hentoluisemmasta päästä,vaan suht jämäkkä.
    Joskus kannattaa myös miettiä,että tempperamentit sopisi yhteen,niin leikin säveltäkin voi olla enemmän.
    Tosin ei sillä nyt aina ole merkitystä,mutta joskus ei "tosikon" ja "reuhupetterin" kemiat ehkä kohtaa.
    Myöskin jos isompi koira on runsaasti liikkuvaa lajia,niin pikkukoira olisi samansorttinen,niin ei tartte erikseen lenkitellä pienempiä lenkkejä.

    Muta tosiaan tirriäisissäkin löytyy sen verran valinnanvaraa,että vaikea suosittaa,ja luonteiltaankin erilaisia,mistä kukakin pitää.

    Mutta siihen kannattaa varautua,että kun ihmisten ilmoilla liikkuu hyvin erikoisten porukan kanssa,niin ainakin muilla ihmisillä on hauskaa...
  6. Hieno homma,että Poju on saanut luotasi hyvän kodin :O)

    Ja sitten tuohon oppimiseen.Kyllä koira oppii koko ikänsä.Ei niistä mitään seniileitä tule,korkeintaan ihan vanhuksena saattaa höpsähtää joku,kuin ihminen,heh.
    Vanhemmiten vaan monella oppiminen on hitaampaa,ja myös motivointia pitää enemmän olla.

    Mielestäni vanhaa koiraa voi opettaa samoin kuin pentua,eli ihan vaikka leikin varjolla.Yleensäkin tehdä opetuksesta hyvin positiivista ja palkitsevaa ja iloista.
    Se on vaan vanhuksille hyväksi,kun nekin joutuu käyttämään nuppiaan.

    Ota selvää oman paikkakuntasi koulutuksista.Soittamalla vaikka kennelpiiriin.
    Myös kirjastosta löytyy kirjoja koiran kouluttamiseen ja netistäkin artikkeleita paljon positiivisesta kouluttamisesta.

    Voit myös järjstää koirallesi kaikkea kivaa yhteistä tekemistä,namien piilotusta,jäljen tekoa ym.Niistäkin saat ohjeita.
    Kaikki yhdessä tekeminen myös vahvistaa suhdettanne,ja sitä kautta auttaa koiraa myös motivoitumaan koulutuksiin kanssasi ;O)

    Sinulla on oikea asenne,joten teillä tulee olemaan varmasti kivoja aikoja koulutuspuuhissa.
  7. No tässä niitä tulee ;=)

    No,ensinnä,kun lähtee yhdistämään hyvin erikokoisia,ja jos varsinkin kyseessä on ihan kääpiökoira,niin kannttaa muistaa pari asiaa.

    Eli kääpiön pentu on tosi pieni.Jos iso koira on villi ja raju,niin omistajan on valvottava tarkoin koiria,ellei iso osaa automaattisesti varoa pienempäänsä.Kaikki ei osaa,ja nuoret isot vähemmässä määrin.Pelkkä leikki on hyvä pitää valvonnan alla,ettei mene liian rajuksi.Minä en myöskään jättäisi kääpiön pentua ison kanssa valvomatta keskenään yksin.
    Jos miettii pientä rotua kaveriksi,niin turvallisinta on valita sellainen kääpiörotu,joka aikuisena on riittävän vahvamallinen,niin sitten ei enää aikuisena tarvi varoilla,ettei vahinkoja käy leikin tuoksinassa tai normaalielämässä.Joku pieniluinen kun saattaa jo leikin tuoksinassa vahingoittua helpommin.

    Rodut kannattaa myös miettiä ja sukupuolet.Jos on kyseessä rodut,joissa ei omaa sukupuolta pahemmin rakasteta,niin turvallisinta on ottaa eri sukupuolet.Tervepäiset vastakkaiset tulee toimeen useinmiten melko helposti.
    Jos harkitaan vähemmän sosiaalisia rotuja,tai koirat(rodut) on kovapäisiä,ehkä dominoivia, ym.,niin sen oman johtajuuden pitää olla erittäin hyvin hanskassa,että koirat varmaan tietää paikkansa,sen minkä niille on osoitettu.Jos hyvin erikoiset alkaa ottaa yhteen tai tulee valtataisteluita,niin vitsit on vähissä.Pienempi on aina fyysisesti altavastaaja,vaikka sisua löytyisi kuinka.
    Siksi kannattaa tähdätä siihen,että mitään fyysisiä yhteen ottoja ei tulisi,ja kannustaa koiria mahdollisimman hyvään rauhallisiin signaaleihin,jos mahdollista.

    Yleensä suositaan vanhempaa koiraa.Eli se huomioidaan ensin ym.Alussa varsinkin on ihan hyväksi,ei pahitteeksi ylipäätään.Vanhepi huomioidaan ensin kaikessa.Saa ruuan,menee ulos,menee autoon ym.

    Kaikki ei kuitenkaan ole mustavalkoista,koska omistajahan on se joka määrittää pelisäännöt,joihin koirien on tyytyminen.

    Periaatteessa pienen voi antaa olla sohvalla tai päästää makuhuoneeseen,mutta helpommalla pääsee,varsinkin jos on kokematon,että pyrkii tekemään koirien kanssa samoin.
    Jos hommat on klaarissa,ei niillä ole merkitystä,koska kuten sanoin,kun koira/koirat tietää paikkansa,luottaa täysin "johtajaan",ihmiseen,se ei kyseenalaista tai "hermostu" mistään ihmisen päättämistä tai tekemisistä.Meillä on vanhat pikkukoirat esim.saaneet tulla sohvalle,isot ei koskaan.
    Toisaalta olisi järkevämpi opettaa niin,ettei ylipäätään sinne sohville tartte mennä,sillä varsinkin jos on villi pikkukoira,niin sen hyppiminen ja pomppiminen sohvalle ees taas ei ole kovinkaan turvallista,varsinkaan kasvavana.Myöskin on helpompaa,ettei tule sitten sitä vaaraa,että pikkukoira pomppii leikintuoksinassa sohvalle,kun koirat on keskenään,ja saattaa tippua sun muuta.

    Viimeinen kysymys on hankala,koska se riippuu monista.Mutta sanoisin niin,että siinä vaiheessa,kun tiedän varmaksi,että isompi osaa varoa pientä ja pieni on kuitenkin sen verran kasvanut,ettei mene pannukakuksi,jos sattuu nukkumaan isomman kyljessä ja iso vaikkaa saattaa kellahtaa sen päälle.

    Jos olisi vähänkään epävarmaa,hyväksyykö isompi pennun,niin en jättäisi niitä keskenään yhtään,saati yöksi,ennenkuin on varmaa,että hyväksyy.

    Tuossa nyt jotain,mitä äkkiseltä tuli mieleen.
    Kysy lisää,jos haluat tarkempaa.
  8. Kiva kuulla,että kiinnostusta ja ennakkoluulottomuutta löytyy :O)

    En osaa ihan tarkalleen suosittaa tai sanoa,kun itsellä on noit hommat hanskassa.
    Mutta pistäppä googleen vaikka koiran luonnonmukainen ruokinta,niin sitä kautta saat vinkkejä noista,jotka tekevät ruokintasuunnitelmia koirille,artikeleita ym.
    Jos googletat homeopatiaa,niin sitä kautta löydät koiria hoitavia homeopaatteja,joista osa myös antaa vaihtoehtoisia ruokintaohjeita.

    Osa noista "kannattaa" barffia,tai barffintyyppistä,osa "ns.puuropohjaista"kotiruokintaa,kuten minä (eli luut ei kuulu ruokavalioon,ainoastaan hampaitten hoitoon ja viihdykkeeksi isot putkiluut).
    Eli kun olet tutustunut aiheisiin kunnolla,niin mieti mikä tuntuu juuri teille hyväksi vaihtoehdoksi.

    Kirjastosta saa myös muutamia kirjoja aiheeseen liittyen ;)

    Niin ja voit myös kysyä tuosta liikkeestä,jossa asioit,tunteeko hän lähiseudullasi jotain ruokintaan erikoistunutta homeopaattia esim.

    ps.ylipäätään jos on pissavaivainen,niin luontaispuolelta mm.persilja,karpalo ja puolukka on hyväksi,kuten ihmisillekin.
    Mutta jos on kiviä,niin ensin tosiaan pitää tietää minkälaisia,ja mistä syystä lähinnä voi olettaa tulleen.

    pss.Jos on hormonaalista johtuvaa,niin yksi vaihtoehto on myös miettiä sterilisaatiota.Pissavaivat kun on joskus siitä ikäviä,että ne voi myös ajanmittaan altistaa kohtutulehduksille.
  9. No,jos tarkennan,että lonkista kun puhutaan (tai kyynäristä),niin riippuu mitä on vialla.Jos kuvioissa on mukana nivelrikkoa esim.,niin se muuttaa hieman tilannetta ja arviointia.Mutta sekin yksilökohtaisesti.
    Pelkät puhtaat D:t (saati C,joka myös sairaaksi lasketaan),harvemmin oireilee kevyemmissä roduissa.Raskaat on sitten toinen juttu,ja siellä sitä oireilua jo saattaapi löytyäkin.

    Tuon runsaan liikunnan ideahan on se,että mitä vahvemmat lihakset koiralla on,sen paremmmin tukee luustoa,ja vähentää siis kuormitusta.
    Mutta kuten sanoin,mahdollisimman "koiranomaista" liikuntaa.

    Siksi minun ideologiaan kuuluu runsas liikunta pienestä pitäen (ja taas liikunnan laatu ratkaiseva) myös raskaille roduille,toisin kuin jollekin muille,koska idea on nimenomaan saada mahdollisimman hyvä pohja luustolle kehittyä rauhassa,kun mahdollisimman hyvät lihakset auttaa siinä.
    Niin,ja hoikkana kasvu,tottakai ;)
  10. Siis jos suomesta puhutaan,niin luulen että riippuu rodusta.Eli jos ei rodussa pahemmin perimässä ongelmaa ole,niin ei kait se mitenkään välttämätöntä ole,jos ei koiralla mitään ongelmia ole.Noit on kuitenkin melko kevyitä suurin osa (paitsi laumanvartijat,mutta ei niiden työssä rasitusta,siis "vääränlaista" pahemmin ole),joten D:lonkat jos olisi,niin tuskinpa pahemmin vaivaisi.

    Luonnollinen liikunta on vaan hyväksi huonolonkkaisillekin,joten ei mielestäni noi hommat pitäisi pahaksi olla.Eri asia olisi sitten sellaiset jutut,jossa olisi jotain yksipuolisia hyppyjä ym.kuten harrastuslajeista agility.

    Oikeanlainen ja runsas likunta on vaan hyväksi.Poikkeuksia tietty tapauskohtaisesti on,mutta kuten sanoin,roduntyyppi vaikuttaa paljon noissa luustojutuissa ja oireiluissakin.
  11. On,siinä mielessä,että olen hoitanut yhden koiran noilta osin.

    Minun neuvoni on,että otat yhteyttä koirien "ravintoterapeuttiin",joka antaa kotiruokaohjeet.Kotiruualla ja muutamilla luontaistuotteilla (kuin myös homeopatialla) on saatu erittäin hyviä tuloksia.
    Mm.hoitamallani koiralla ei ole kiteet enää ruokavaliomuutoksen jälkeen uusineet,eikä muutakaan vaivoja ollut.

    Syitä kiviin on jokusiakin,mutta usein kyse siitä,että ruoka sisältää liikaa valkuaista,jota elimistö ei pysty käsittelemään.Nartuilla myös tulehduksiin voi olla hormonaalinen syy ym.

    Tuossa nyt siis minun vaihtoehtoni ;=)
    Vaatii tosin viitseliäisyyttä,jos on tottunut nappuloihin,mutta varmasti kokeilun arvoista ainakin.
  12. En katsonut viellä.Täytyy katsoa ajan kanssa.
    Noi omat ryhmät vaan piti nopsaan ahnehtia.
    Täytyy katsoa noi muutkin sivut sieltä,jos vaikka olisi "obedience"suorituksiakin sieltä näkyvissä.

    Harmi vaan,että sieltä "järeestä ryhmästä" puutttui se yksi,se "gladiaattori",jota olisin mielelläni ihaillut ;).
    Kyllä niitä ihan tasokkaita kenneleitä jenkkilässäkin kuiteskin on.
  13. Noita on aina kiva katella.

    Täytyy sanoa,että yllätys oli se,että tuossa "järeessä ryhmässä" oli suurin osa tosi kauniita,liioittelemattomia koiria,josta pidin.
    Esittäminenkin oli mukavaa,ainakin noi pari ryhmää ;),jotka katoin.
    Paljon esitettiin vapaasti ilman turhia sörkkimisiä ja roikottamisia.

    Tosin korostan,että katsoin vain toistaiseksi nuo pari ryhmää,joten muista en tiedä.

    ps.Tosin "suomituomari" olisi voinut sen yhden makeen lyhytkarvasen poimia sieltä jatkoon...
    Enkä ole puolueellinen,en yhtään :=)
  14. No niin oli.

    Ei meillä yksikään ole ruuan kanssa kronklannut,vaan suurinpiirtein kaikki menee.
    Mutta toi oli kyllä yliveto.
    Yöduunissa kun oli,niin kävi aina tauolla vetämässä snagarilla hampuraiset tai hotdogit,ja kaikilla mausteilla toki.
    Että oli maha sillä myös rautainen.

    Se oli muutenkin melkoinen persoona.Voisi sanoa,että yksi rodun "legendoista".
    Ja tuon ruokahalun voi myös pistää siihen piikkiin :=)))
  15. Meillä oli aikoinaan molossimamma,joka melkein eli syödäkseen.Ei ollut mitään,mistä se olisi kieltäytynyt :O)

    Aina kun kinkku oli jouluyön uunissa,niin se päivysti koko yön uunin edessä.Ei taatusti olisi kinkkua kukaan vienyt.Aamulla se oli sitten silmät ristissä valvomisesta,eikä olisi edes aamupissalle lähtenyt.

    No sai sitten toki kovasta työstä kinkkua palkaksi,niin sitten malttoi jo suosiollisemmin uloskin lähteä :O)

    Kerran se söi puolikkaan sipulinkin,raa`an,kun koitin missä raja kulkee.Ei kulkenut missään,aina maistui ja missä vaan.
    Silakkamarkkinoilla kerran eräs kojunpitäjä syötti sille kilon silakoita,kun ei uskonut,että ei se muutamasta ole moksiskaan.Sitten lopetti,kun meinasi,että syö koko kojun bankroffiin.
  16. Osanotot.

    Tuohon ei ikinä totu.Joka kerta se on yhtä raskasta.
    Ikävä helpottaa ajan kanssa,mutta kaikki rakkaat muistot onneksi jää.
  17. Kiitos kunniasta olla ihana :),
    ja oikein hyvää Joulua myös sinne :O)
  18. Kerran viikossa pätkäsen hieman pois.Sen verran usein meitin hurtilta on tarvinnut leikata,kun kasvaa reippaasti,jos lyhykäisenä pitää.
  19. Todennäköisesti on kyse sitten ihan ns."talvinenästä".
    Ei siitä ole koiralle mitään haittaa,ellei se rupea myös kuivumaan ja kesimään.
    Jos vain vaalenee,niin so what ;),varsinkaan jos ei näyttelyssä käy,ja koiralta vaadita ehdottomasti tummaa kirsua.

    Jollekin on tuohon vaalenemiseen auttanut kalanmaksaöljykuuri.Mutta jos on nuoresta kyse,niin kannattaa sitten muistaa sen tuhdit rasvaliukoiset vitamiiniarvot.
  20. No,se voipi olla sitä vahvaa lipidoa,voi olla alistamistakin,tosin noin nuorella harvemmin,mutta se voi myös olla jonkin sortin sijaistoimintaa tai stressin purkua.

    Russelitkin on hyvin aktiivisia koiria.Eli jos koira ei saa purettua riitävästi tarmoaan,lähinnä aivotoimintaa vaativaan,niin se saattaa tehdä jostain "purkautumisventtiilin".

    Ja mitä voi tehdä?
    Miettiä,oisko kyse noista,järjestää koiralle runsaasti oikeita virikkeitä,ja sitten myös yksinkertaisesti kieltää ne astumiset.Eli ihan niinkuin yleensäkin koiralta kielletään ne jutut,mitä ei halua sen tekevän.

    On myös leikattuja uroksia,jotka myös tuppaa turhia astumaan.Eli leikkaus ei automaattisesti aina poista.Lähinnä silloin auttaa eniten,kun on kyse pääasiassa "seksipuolesta".

    Jos menee sieltä,mistä aita on matalin,eli ei laita koiraa tottelemaan ja anna sille riittävästi muuta ajateltavaa,niin pallien poisto voi tulla jossain vaiheessa eteen siksikin,että voipi ruveta eturauhanen tekee ongelmaa.
    21. 257 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt